Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni jätti miehensä ja hehkuttaa uutta miestä, en halua tavata
29.04.2018 |
Niin, olen aivan järkyttynyt. Kuten kai kaikki ystäväpiirissä. Olivat naimisissa useamman vuoden, yksi lapsi, kaunis koti, paljon yhteistä elämässä ja myöskin perunteiset asuntolainat jne. Olivat onnellisia, kaunis onnellinen pari. Miehessä ei ole mitään sellaista vikaa, että kukaan tajuais eron, mitään syytä tuo ystävänikäön ei ole esittänyt. Oli ihan rakastunut mieheensä aina kunnes yhtenä päivnä ilmoitti aivan pusikosta että nyt tulee ero, hän tarvitsee omaa tilaa ja muutti pois. Mies teki aiemmin omalta osaltaan uhrauksia, että vaimo pystyi tekemään uraan liittyviä siirtoja. Molemmilla työtilanne nyt jo hyvä äitiyslomien yms jäljiltä. Lapsi päiväkoti-ikäinen, ei mikään ihan pikkuinen.
Niin, ei kukaan tiedä toisten parisuhdteta, mutta minulle molemmat ovat läheisiä ja rakkaita, lapsi myös. En tiedä mitä tehdä. Alunperin tunsin naisen, mutta tämä mieskin ollut minun ja mieheni elämässä pitkään läheisenä tyyppinä. En todlelakaan halua nähdä uutta miestä. Ainakaan en pitkään aikaan, ehkä joskus. En halua oikein nähdä ystäväänikään. Olen tosi pettynyt häneen.
En tiedä, liittyykö mies suoraan eroon vai löytyikö hän vain heti sen jälkeen Tinderistä. Ainakana en etukäteen tiennyt tällaisesta kuviosta ja luulen, että olisin tiennyt. Silti, se on mulle ihan sama. Aviomies on aivan paskana, tämä tuli yllärinä, lapsi hämmentynyt, vaikka toki yrittävät hoitaa eroa siltä osin hyvin.
Mutta mulle tämä ystävä hehkuttaa uutta miestä ja odottaa mun iloitsevan tästä. Ihan kuin sinkkuaikoina iloitaan, kun ystävä löytää rakkauden. Mutta on tää nyt ihan eri juttu, miksei se tajua sitä. Multa on mennyt maku koko ysävästä ja hän tajuaa kohta sen, koska ikuisesti ei voi mennä läpi mun selitykset "pää kipeä" "tietsä kauhea deadline edessä" "meillä on vieraita". Hän siis hekuttaa mulle, miten tulen pitämään tästä uudesta miehestä, joka siis niiiiin ihana.
Olenko huono ystävä? Ehkä olen. Musta tuntuu etten tunne tätä ihmistä enää. Olen tosi pettynyt häneen. Jos piti erota, olis nyt vähän voinut perheellinen ihminen odottaa. Kaikki me hänen lähipiirissään olemme aivan surullisia jo erosta, siihen päälle heti tää uuden miehen hehkutus. (Mä sain kuulla uudesta miehestä noin viikko sen jälkeen, kun hän muutti pois kotoa, mikä tapahtui tosi nopeasti, mutta silti mulle ihan sama oliko ero tän miehen takia vai ei, en silti halua nyt tavata tätä kuhertelevaa paria.)
Pitääkö mun tavata se mies? Ei kai. Ei kai mun ole mikään pakko. Mun tekee mieli mun miehen kanssa tukea just nyt tätä aviomiestä ja lasta.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?
Mun tuttu lähti lasten kanssa ilman miestä etelään, jotta sai siellä rantapoikaa. Hän teki muutaman tällaisen reissun.
Kännissä välillä haukkui miehensä kyvyttömäksi ja ettei halua tätä
Jos hänen mies olisi lähtenyt yhden tällaisen loman aikana niin ihan oikein olisi tehnyt.
Tajuatko ettet voi tietää mitä siinä parisuhteessa on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Mulla loppui juuri noin 20 v. Ystävyys! Ex-ystäväni löysi baarista miehen ja muutti samoin tein yhteen tämän kans monen sadan kilsan päähän. Kolmen lapsen isä vaihdettiin lennosta. En pystynyt myöskään hehkuttaan vieressä ja ystävyys kariutui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joutuu tutustumaan ystäväpiirin vaihtuviin puolisoihin tämän tästä. Ikäviä tyyppejä on vaihtunut parempiin ja päinvastoin. Joillakin vaihtuu jos ei vuosittain,niin muutaman vuoden välein.
Itse 31 vuotta saman miehen kanssa tahkonneena olen välillä kateellinen kun katselen muiden"uusia" onneja. Haluaisin itsekin varmaan kokea rakkaudenhuuman uudelleen, mutta tuo oma ukkeli on ihan rakas.
Selasin vasta albumia,jossa on hääkiitoskortteja vuosien varrelta 19 kpl. Näistä yksi pari on vielä yhdessä.
Oma elämä junnaa omaa tuttua rataansa ja ystävät keksivät kaikkea mahtavaa uusien pariensa kanssa,blääh.
Yritämme kyllä nykyään tehdä "irtiottoja arjesta" ettemme ihan mökkihöperöityisimme.Samat fiilarit. Joskus katselee haikeudella kuhertelevaisia, kun monilla viidenkympin tienoilla alkaa uusi freesi kierros. En tuomaroi. Oma ukko vaan on niin rakas että ei helvetti ikinä..... toivottavasti se ei saa päähänsä häipyä, kyllä itkettäisi.
No minulla ei ainakaan ole kateellinen tai kaihoisa olo katsellessa noita viiskymppisiä kavereita, jotka kuhertelevat sen uuden ja uuden ja taas kerran uuden kanssa. Sen verran mättämistä niillä se elämä on ja somplimista exien ja nyxien ja sinun ja minun aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa.
Omaa ukkokultaa katsoo ihan erillä silmällä ja ajattelee, että on se ihana, ettei tarvitse tuollaisessa sopassa elää, vaan saa elää sen omansa kanssa rauhassa.
Minulla myös vaikeutui kaverini kanssa ystävyyssuhde. Oli naimisissa sukulaiseni kanssa. Petti ja jätti ja uusi mies oli niin ihana. En vain voinut suhtautua ystävääni ja hänen uuteen mieheensä avoimin sydämin, vaan välimme etääntyivät. No kolme vuotta sitä onnea heillä riitti ja hän on myös nyt siinä pyörteessä, että taas löytyi se ihana Jorma ja Pertti ja Jaakko ja Martti ja ja ja....
Oma miehesi jättää sinut kahden vuoden sisällä
Ap, miksi sinä ajattelet, että sinun pitäisi edes "hyväksyä" tai ei-hyväksyä kenenkään elämää? Se ei ole sinun elämääsi eikä sinun päätettävissäsi.
Etkä todellakaan tiedä tuon ystäväpariskunnan elämästä ja parisuhteesta juurikaan mitään. Siinä on voinut olla vaikka millaista vieraantumista vireillä jo pitkään, ei se ulkonäkö ja asuntolaina takaa onnellisuutta!
Toki saat olla yllättynyt ja vähän järkyttynytkin. Sano se ystävällesi! Että olet iloinen siitä, että hän on onnellinen, mutta pidät myös hänen eksäänsä ystävänäsi, ja siksi tarvitset nyt vähän aikaa totutella tilanteeseen. Et halua vielä tavata ystäväsi nykyistä miesystävää, ehkä sitten vaikkapa loppukesällä tai koska nyt voisit kuvitellakin rauhoittuneesi asian suhteen.
Se, että ystävälläsi on uusi miesystävä ei oikeasti muuta tilannetta. Ero oli ainakin jollain tasolla tekeillä jo. Kuten joku sen sanoikin, hyvää ja rakastavaa parisuhdetta ei kolmas pyörä pääse tuhoamaan. Jotain oli vialla jo sitä ennen. Ei ehkä isoa draamaa, mutta tunnetyhjiö kumminkin.
Joka tapauksessa: et tiedä siitä parisuhteesta sivusta katsoen mitään. Älä siksi ala miksikään erotuomariksi, tai jakelemaan "hyväksyntää". Heidän keskinäiset välinsä kuuluvat heille, ei sinulle.
Tämän sanon - en 15-vuotiaana, kuten alkupäässä ketjua sinä tai joku muu otti asiakseen tuomita, mikä ei kyllä anna kenenkään omasta henkisestä kypsyydestä hyvää kuvaa - vaan 51-vuotiaana, 31 vuotta saman miehen kanssa eläneenä. Huolehditaan omasta parisuhteesta ja jätetään besserwisserointi muiden elämien suhteen sikseen!
Ei kaikkea tarvitse sietää.
Esim. itse katkaisin välit pettävään kaveriin, koska itsellä ei enää nuppi kestänyt sitä salailua. Sitten kerroin miehellekin. Kyllä mielestäni kaikissa ihmissuhteissa, myös ystävyydessä, on tärkeää se, että on edes vähän samat moraalikäsitykset eikä sohi ihan miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätän nykyään suosiolla ystävät ja sukulaiset uusien partnereiden kanssa nussuttelemaan. Katsellaan sitten parin vuoden jälkeen uudestaan, tai vaikka kymmenen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?Vaikea sanoa (voi olla vaikka fronttaali-aivokuoreen kopsahtanut niin pahasti että ihmisen persoonallisuus muuttuu).
Hänellä on jokatapauksessa täysi oikeus tehdä noin.
Onko tuo viimeinen lause kannanotto (jota ei saisi tehdä toisten parisuhteisiin) tai arvostelua (jota ei missään tapauksessa saisi tehdä toisten parisuhteista)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis talo ja asuntolaina= rakkaustarina suomityyliin
Emmä jaksa lukea loppuun tuollaista äimistelyä. Mikään ei pidä edes paikkaansa koska ei kukaan järkevä ihminen kirjoita noin tunnistettavia juoruja tänne. En ymmärrä miksi joillain on tarve tuomiota muiden eroja? Itse olen naimisissa vaikka joskus on käynyt erokin mielessä. Ei pitkässä parisuhteessa eikä lyhyemmässäkään näy kaikki ulospäin. Munkin mies heitti tuossa viikko sitten niin järkyttävän ja huonon vitsin (kuulun ilkeydyn kohderyhmään ja joo ei ollut mikään läski-av-mamma-vitsi), että olin pari päivää aivan hajalla. Vaikka mies selittikin, että vitsin idea oli vain siinä kuinka tökeröltä se kuulosti, oli vaikea päästä yli ja mietin vain että miten sellainen tulee kenenkään hyväätahtovan miehen päähän. Ja kyllä vieläkin vaikuttaa siten, etten nyt mitenkään hurmioitunut ole mieheni seurasta. Jos meille joskus ero tulisi niin luulen, että saisimme erottua kohtuullisen hyvissä väleissä ainakin siististi. Sitten taas joskus mies yllättää ja ehkä hän vain esittää normaalinvakaata, jotta luottaisin häneen nyt. Jos ero tulisi niin ehkä se olisi ihan helvettiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itsekin sanoin, en voi tieätä mitä heidän välillään oli eikä mun tekisi mieli arvostella. Mutta kun olen ollut usean vuoden läheinen ystävä myös aviomiehen kanssa, mua koskettaa hänen surunsa ja järkytyksensä ja jotenkin se töysi tahdittomuus jättäjän taholta.
Onhan eroja nähty ja joskus käy juuri niin, että lopukta se ero kn se oikea ratkaisu. Mutta silloinkin jättäjä voi käyttäytyä hienotunteisesti ja usein sitä yrittääkin. Ei siis hiero uutta suhdetta perheensä ja ystäviensä naamaan HETI. Vaikka suhde olisikin olemassa ja eron taustalla, niin voi kai jonkin aikaa yrittää vetää matalaa profiilia. En ole ainoa lähipiirissä, joka on ihmeissään ja surullinen.
Todennäköisesti sanon hänelle, että en vain pysty vielä tapaamaan uutta miestä, että en osaa vielä iloita tästä uudesta onnesta, kun se on niin selkeästi toiselta pois. Minusta ystävän ei kuulu hyväksyä kaikkea. En halua alkaa olemaan negatiivinenkaan hänelle, mutta nyt tarvitsen etäisyyttä juuri ehkö siksi, etten sano rumasti uudelle miehelle ja hänelle. Sen olen sanonut, että olen surullinen erosta ja ennen tätä uutta miestä kysyin, voisinko tukea yrityksissä esim käydä terapiassa ja pohtia vielä mahdollisuuksia.
Oon mieeinyt joskus, että jos ystävä tekisi esim murhan, niin onko ystävän velvollisuus vain hyväksyä ja tukea. Mun mielestä ei oikeastaan. Ei ystävyys ole mikään kaikenkestävä liitto, jossa voidaan vaatia ylittämään omat rajat. Ei ystävä voi odottaa, että voi tehdä,mitä vain ja olettaa varauksetta hyväksyntää. Perhene jättäminen on musta aika iso pala. Ei halua lapsen asuvan puolta aikaa uudessa kodissaan. Ei siis hylkäämässä lasta kokonaan, mutta haluaa, että lapsi asuisi pääasiallisesti isällään. Tätäkin on vaikea niellä.
Vaikea niellä sitä että lapsi saa jäädä asumaan omaan kotiinsa?? Mun olis erittäin vaikea niellä sitä, että petturi veis lapsen mukanaan, koska äitimyytti elää ja kukoistaa yhä monien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan käy niinkin, että on mennyt naimisiin hyvän ja riittävän sopivan ihmisen kanssa, mutta törmääkin sielunkumppaniinsa, josta tuntuu että hän on se ainoa oikea elämässä.
Eräs jätti perheensä törkeästi tällaisen vuoksi ja on nyt sitten ollut 'uuden' kanssa 35 vuotta.
Minä törmäsin omaani, joka osoittautuikin myöhemmin varatuksi ja hän joutui jättämään puolisonsa, koska me hitsaiduimme yhteen oikeastaan ensitapaamisesta asti 16 vuotta sitten.
Paskoja juttuja, mutta jotkut ihmiset ovat liian omia päästettäväksi menemään.
Eikä käy, ne on tietoisia valintoja. On väärin jättää puoliso jonkun "suuren rakkauden" takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää, millainen heidän suhteensa oli. Ulospäin liitto voi näyttää täydelliseltä, mutta todellisuudessa se voi olla jotain ihan muuta.
Nimenomaan. Oma avioliittoni oli jo vuosia käytännössä kuollut, mutta aina kun yritin puhua erosta, mies sai puhuttua ja alistettua minut jäämään, pahimmillaan uhkailemalla itsemurhalla. Lopulta oli vain pakko repiä itseni irti, hankin oman asunnon ja lähdin itkuista ja huudoista huolimatta. Se oli järkytys varmaan kaikille ulkopuolisille, koska meillä oli niin täydellinen elämä. Tai siis täydelliset kulissit. Ja ne läheisistä, jotka menivät täysin kritiikittömästi miehen puolelle, ovat jääneet etäämmälle tai kokonaan taakse.
Miksi niitä kulisseja ylläpidetään? Miksei puhuta ystäville että on yrittänyt pitkään erota?
Minä ihmettelen tätä julistusta, että "ystävää pitää tukea vaikka hän tekisi mitä..." Miten voi olla tukena ja lojaalina ihmiselle (muka ystävälle), jonka elämästä ei tiedä hevonpierun vertaa. Kun sanotaan, että ei voi tietää mitä toisen liitossa tapahtuu. No läheiset ystävät ovat niitä joiden pitäisi tietää. Tai sitten tosiaan tulee toisen ero kuin puskista. Sitten pitäisi täysin pimennossa "tukea" toista ehdoitta ja kyselemättä, kun olet kuin puulla päähän lyöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin ystävälle, että haluaisin ensin tavata kahdestaan ilman uutta miestä, kun olet nyt ollut tukena eksälle ja koko tilanne vaikuttaa hämmentävältä. Siinähän voidaan sitten selittää, mitä syitä erolle on ollut ja onko liitto ollut kuolleena jo pitkään.
Jokohan ap on noin kahden vuoden jälkeen tavannut tuon miehen
siskoni erosi 2v sitten. koko suvun arvostamasta miehestä lapsetkin jäivät miehelle. minä lunastin perikunnan mökin ja maat. ex.mies ja lapset saavat käydä mökillä kuin ennenkin. olivat viimeksikin kun tämä sisko paukkasi mökin pihaan tapolan makkaran kanssa. onneksi vaimoni huomasi auton tulon. menin ilmoittamaan että jos autosta nousevat tulee turpaan jopa ruumiita. onneksi lapset olivat uimassa eivät huomanneet "äidin" poikkeamista
Koska niin kauan kuin yrittää pysyä siinä avioliitossa, yrittää olla sille liitolle lojaali.
Lisäksi yhtä lailla menettää ystäviä, jos tilittää niille miten mies oli taas pois viikonlopun, mutta ei kuitenkaan jätä häntä. Eivät ystävät sitäkään ymmärrä, vaan lopulta ajattelevat että selvästi olen itsekin sekaisin ja ansaitsen sellaisen kohtelun. Vaikka yrittäisin pysyä lapsen takia.
Ja mieti kun on yhteiset perhetutut, ja heidän vaimo tuijottaa grillijuhlissa inhoten miestäni, ehkä alkaa kännissä vihjailla mitä tietää. Joku ap:n tyylinen.