Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni jätti miehensä ja hehkuttaa uutta miestä, en halua tavata
29.04.2018 |
Niin, olen aivan järkyttynyt. Kuten kai kaikki ystäväpiirissä. Olivat naimisissa useamman vuoden, yksi lapsi, kaunis koti, paljon yhteistä elämässä ja myöskin perunteiset asuntolainat jne. Olivat onnellisia, kaunis onnellinen pari. Miehessä ei ole mitään sellaista vikaa, että kukaan tajuais eron, mitään syytä tuo ystävänikäön ei ole esittänyt. Oli ihan rakastunut mieheensä aina kunnes yhtenä päivnä ilmoitti aivan pusikosta että nyt tulee ero, hän tarvitsee omaa tilaa ja muutti pois. Mies teki aiemmin omalta osaltaan uhrauksia, että vaimo pystyi tekemään uraan liittyviä siirtoja. Molemmilla työtilanne nyt jo hyvä äitiyslomien yms jäljiltä. Lapsi päiväkoti-ikäinen, ei mikään ihan pikkuinen.
Niin, ei kukaan tiedä toisten parisuhdteta, mutta minulle molemmat ovat läheisiä ja rakkaita, lapsi myös. En tiedä mitä tehdä. Alunperin tunsin naisen, mutta tämä mieskin ollut minun ja mieheni elämässä pitkään läheisenä tyyppinä. En todlelakaan halua nähdä uutta miestä. Ainakaan en pitkään aikaan, ehkä joskus. En halua oikein nähdä ystäväänikään. Olen tosi pettynyt häneen.
En tiedä, liittyykö mies suoraan eroon vai löytyikö hän vain heti sen jälkeen Tinderistä. Ainakana en etukäteen tiennyt tällaisesta kuviosta ja luulen, että olisin tiennyt. Silti, se on mulle ihan sama. Aviomies on aivan paskana, tämä tuli yllärinä, lapsi hämmentynyt, vaikka toki yrittävät hoitaa eroa siltä osin hyvin.
Mutta mulle tämä ystävä hehkuttaa uutta miestä ja odottaa mun iloitsevan tästä. Ihan kuin sinkkuaikoina iloitaan, kun ystävä löytää rakkauden. Mutta on tää nyt ihan eri juttu, miksei se tajua sitä. Multa on mennyt maku koko ysävästä ja hän tajuaa kohta sen, koska ikuisesti ei voi mennä läpi mun selitykset "pää kipeä" "tietsä kauhea deadline edessä" "meillä on vieraita". Hän siis hekuttaa mulle, miten tulen pitämään tästä uudesta miehestä, joka siis niiiiin ihana.
Olenko huono ystävä? Ehkä olen. Musta tuntuu etten tunne tätä ihmistä enää. Olen tosi pettynyt häneen. Jos piti erota, olis nyt vähän voinut perheellinen ihminen odottaa. Kaikki me hänen lähipiirissään olemme aivan surullisia jo erosta, siihen päälle heti tää uuden miehen hehkutus. (Mä sain kuulla uudesta miehestä noin viikko sen jälkeen, kun hän muutti pois kotoa, mikä tapahtui tosi nopeasti, mutta silti mulle ihan sama oliko ero tän miehen takia vai ei, en silti halua nyt tavata tätä kuhertelevaa paria.)
Pitääkö mun tavata se mies? Ei kai. Ei kai mun ole mikään pakko. Mun tekee mieli mun miehen kanssa tukea just nyt tätä aviomiestä ja lasta.
Kommentit (77)
Vaikka olisi mies kuinka kunnollinen eikä pettäisi tms. niin kyllä sillä toisella osapuolella on oikeus suhde päättää jos niin haluaa. Joskus parisuhde vaan saattaa väljähtyä niin että ikäänkuin ollaan vaan enää kämppiksiä. Kenenkään ei tarvitse parisuhteessa olla siksi, että ystävät ja sukulaiset puolisosta pitää. Ihmettelen miten ap on ikäänkuin tehnyt itsestään tässä jutussa sen päähenkilön. Saa harmittaa jos ystävä eroaa mukavasta miehestä, mutta et ole siinä asemassa, että sinulla olisi oikeus arvostella. Kun vain ne kaksi siinä parisuhteessa tietää miten asiat oikeasti ovat eikä ne muille kuulu. Et vaikuta kovin hyvältä ystävältä joten ehkä sille ystävällesi parempikin jos välinne viilentyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sivullisista voi vaikuttaa siltä, että on samalla päätä pahkaa lähdetty ja löydetty uusi, niin ei se ihan noin yksinkertaista ole. Eroprosessi on ollut ainakin toisen mielessä käynnissä jo pitkään, ennen kuin mitään konkreettista on tehty. Pari on saattanut elää jo vuosikausia yhdessä ilman todellista suhdetta, mutta tilannetta ei ole osattu korjata. Kauniiden kulissien takana voi myös olla repiviä riitoja ja väkivaltaa, jos ei fyysistä niin henkistä. Kauniiden kulissien takana voi olla vuosikausien helvetti. Ennen lopullista repäisyä lähtijä on voinut olla henkisesti lähtenyt jo ajat sitten. Te ns. ystävät ja läheiset, älkää kuvitelko tuntevanne toisten suhteita paremmin kuin he itse!
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli päällisin puolin upea avioliitto, pieni lapsi ja ihana koti. Kotona mies oli melkoinen piru. Erosin ja aloin pian seurustella 7 vuotta nuoremman miehen kanssa. Nyt olemne olleet 15 vuotta naimisissa.
Ulkopuolisille minunkin eroni oli varmasti järkytys.
Ap, et voi tietää todellista tilannetta joten älä arvostele ystävääsi!
Tiedän 100prosenttisella varmuudella pelkästään lähipiiristä 3 tapausta jotka jättivät ulospäin kivan ja mahtavan, mutta kotona vaimoa pahoinpitelevän sekä henkisesti että fyysisestikin , miehen.
Jokainen näistä tapauksista on löytänyt itselleen rakastavan puolison ja terveen tasapainoisen suhteen ja puhkesivat kukkaan elämänsä monella osa-alueilla saatuaan itsetuntonsa ehjäksi.
Kaikki edellämainitut joutuivat aikoinaan kärsimään halveksunnasta ja tuomitsemisesta sekä kipeistä ystävien ja sukulaisten välien katkaisuista koska jättivät erinomaisen puolison ilman näkyvää syytä.
Odotatko sitten häneltä tukea sinun elämän valintoihin?
Tie kulkee molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joutuu tutustumaan ystäväpiirin vaihtuviin puolisoihin tämän tästä. Ikäviä tyyppejä on vaihtunut parempiin ja päinvastoin. Joillakin vaihtuu jos ei vuosittain,niin muutaman vuoden välein.
Itse 31 vuotta saman miehen kanssa tahkonneena olen välillä kateellinen kun katselen muiden"uusia" onneja. Haluaisin itsekin varmaan kokea rakkaudenhuuman uudelleen, mutta tuo oma ukkeli on ihan rakas.
Selasin vasta albumia,jossa on hääkiitoskortteja vuosien varrelta 19 kpl. Näistä yksi pari on vielä yhdessä.
Oma elämä junnaa omaa tuttua rataansa ja ystävät keksivät kaikkea mahtavaa uusien pariensa kanssa,blääh.
Yritämme kyllä nykyään tehdä "irtiottoja arjesta" ettemme ihan mökkihöperöityisimme.Samat fiilarit. Joskus katselee haikeudella kuhertelevaisia, kun monilla viidenkympin tienoilla alkaa uusi freesi kierros. En tuomaroi. Oma ukko vaan on niin rakas että ei helvetti ikinä..... toivottavasti se ei saa päähänsä häipyä, kyllä itkettäisi.
No minulla ei ainakaan ole kateellinen tai kaihoisa olo katsellessa noita viiskymppisiä kavereita, jotka kuhertelevat sen uuden ja uuden ja taas kerran uuden kanssa. Sen verran mättämistä niillä se elämä on ja somplimista exien ja nyxien ja sinun ja minun aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa.
Omaa ukkokultaa katsoo ihan erillä silmällä ja ajattelee, että on se ihana, ettei tarvitse tuollaisessa sopassa elää, vaan saa elää sen omansa kanssa rauhassa.
Minulla myös vaikeutui kaverini kanssa ystävyyssuhde. Oli naimisissa sukulaiseni kanssa. Petti ja jätti ja uusi mies oli niin ihana. En vain voinut suhtautua ystävääni ja hänen uuteen mieheensä avoimin sydämin, vaan välimme etääntyivät. No kolme vuotta sitä onnea heillä riitti ja hän on myös nyt siinä pyörteessä, että taas löytyi se ihana Jorma ja Pertti ja Jaakko ja Martti ja ja ja....
Nykyään on niin ihania miehiä toisella tavalla saatavilla ja tutustuttavissa kuin "ennen vanhaan". On tinderit ja vaikkamitkä täynnä ihanaisia ehdokaita joka makuun ja joka lähtöön ja harrastukseen.
Eli ymmärrän kyllä jos jollain on haku päällä ja valinnan vaikeus.
On hyvä että on Pekkaa ja Mikaa ja Esaa tarjolla valittavana ja se on ihan ookoo.
Mutta olen tyytyväinen että tuo sama mies on tuossa pysynyt koska hyvä että tässä iässä (50v) yhtä ukkoa jaksaa ja sen kans pärjää --- saati sitten ukkokarusellia vaikka olisivat millaisia jamesbondeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta mitä se sinulle edes kuuluu, kenen kanssa ystäväsi parisuhteita muodostavat? Joo, jotkut erot näyttävät ulospäin käsittämättömiltä, mutta kyllä ne syyt siellä jollain tasolla ovat. Pitäisikö onnettomassa, väljähtäneessä, whatever suhteessa pysyä, jotta ystävät eivät pahoita mieltään? Olen itsekin montaa eroa ihan itsekkäistä syistä surrut, mutta aina on halutessa löytynyt tapa olla yhteyksissä niiden exienkin kanssa, kun pöly on vähän laskeutunut.
Ymmärtäisin, jos kyseenalaistaisit kerran kuussa uuden miehen esittelevän moraalia ja harkintakykyä, mutta että on kehdannut ihan erota ja uuden miehen ottaa? Hui kamala. Hautaisit oman loukkaantumisesi ja pahan mielesi ja olisit ystävällesi ystävä, ei moraalinvartija.
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?
Vaikea sanoa (voi olla vaikka fronttaali-aivokuoreen kopsahtanut niin pahasti että ihmisen persoonallisuus muuttuu).
Hänellä on jokatapauksessa täysi oikeus tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?
Toki eron voi hoitaa tyylikkäästi ja loukkaamatta (enempää kuin mitä ero muutenkin loukkaa) tai tökerösti. Mutta varmasti hänelläkin on syynsä ollut suhteesta lähteä. Sinkkuna taas saa sitten deittailla ihan niin paljon kuin sielu sietää, kunhan ei lapsia sotke deittikuvioihin ennenkuin siellä on jotain oikeasti vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?Vaikea sanoa (voi olla vaikka fronttaali-aivokuoreen kopsahtanut niin pahasti että ihmisen persoonallisuus muuttuu).
Hänellä on jokatapauksessa täysi oikeus tehdä noin.
Ei ollut. Erota voi, mutta tuollainen raukkamaisuus on törkeää. Sekä vaimoa että lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu mies jätti perheensä kun ne oli matkalla. Vaimo oli shokissa ja lapset kans kun isi oli muuttanut pois salaa.
Sen jälkeen tää mies alkoi deittailla naisia kuin heikkopäinen. Meni maku ja arvostus koko ihmiseen.
Säälin sen perhettä.
Miten voi ihminen noin seota?
Todennäköisesti pariskunnan seksuaaliset tarpeet eivät kohdanneet.
Mies viriilimpi. Parempi että lähti baanalle kuin olisi alkanut kotona puuttessa hampaitaan kiristelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä erokeissit ovat kyllä hankalia. Ystävät yrittävät pysyä puolueettomina, mutta eihän se onnistu. Aina vaaka kaatuu jompaan kumpaan suuntaan. Ystävän pitäisi tukea omaa ystäväänsä erossa. Ei syytellä, varsinkaan, kun kukaan, ei kukaan ulkopuolinen voi tietää toisen suhteen tilaa. Tässäkin tapauksessa puhut, että lapsi kärsii, mistä olet saanut tällaisen kuvan? Ystäväsi mieheltä (joka tietysti loukkaantuneena keksii ihan mitä vaan syyllistääkseen exäänsä äitinä ja naisena, kun on itse tullut jätetyksi) vai olet itse näin päätellyt?
Mäkin erosin "hyvästä" miehestä. Kaikki ihmetteli. Kukaan ei vaan nähnyt sitä, että mies piti monen viikon mykkäkouluja, nukkui sohvalla monta vuotta, ei halunnut mua eikä seksiä, pelkkää perhe-elämää. Ei hellyyttä, mies oli laiska, laittoi omat menot kaiken edelle, oli enemmän naimisissa äitinsä, kun minun kanssani. Tämmöinen oli se "täydellinen" mies. Nyt sitten osa kavereista kaveeraa ja tukee miestä, kun se on tullut jätetyksi, eikä meinaa pärjätä lasten kanssa yksin. Mun kaverit sitten auttelee häntä, vaikkeivat aikaisemmin olleet missään tekemisissä sen kanssa. Ja eihän se hyvältä tunnu, mutta mä en sille mitään voi.
En ymmärrä miksi "kulissit" esitetään pätevänä syynä...tietenkään millekään naapureille tai tuttaville ei tarvitse ongelmista raportoida, mutta miksi ongelmista ei ole voinut _läheisille_ystäville mitään kertoa?
Ei kenelläkään ole tietenkään mitään velvollisuuttaan elämästään tilittää, mutta tuntuu oudolta jos parilla menee pitkään huonosti eikä edes lähimmille haluta mitään sanoa. Raskasta elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan voi tietää mitä avioliitossa on todellisuudessa tapahtunut ja eroa on voitu tehdä pitkäänkin.
Mutta kyllä kaveriparien eroa saa surra. Harvoin jää kuitenkaan molempien puolisoiden ystäviksi. Itselläni on kaksi pariskuntaa, joihin olen tutustunut niin että ovat jo silloin olleet pariskunta. Surin valtavasti kummankin parin eroa, molemmissa kävi niin että toinen osapuoli oli löytänyt uuden ja lopulta jäin molemmissa pareissa ystäväksi sen pettäjäpuoliskon kanssa. Vierastin pitkään näitä uusia puolisoita, enkä vieläkään ole heidän kanssaan samalla tavalla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi "kulissit" esitetään pätevänä syynä...tietenkään millekään naapureille tai tuttaville ei tarvitse ongelmista raportoida, mutta miksi ongelmista ei ole voinut _läheisille_ystäville mitään kertoa?
Ei kenelläkään ole tietenkään mitään velvollisuuttaan elämästään tilittää, mutta tuntuu oudolta jos parilla menee pitkään huonosti eikä edes lähimmille haluta mitään sanoa. Raskasta elämää!
No kyllä meidän parisuhteessa on kipukohtia, joista en puhu kenellekään. Miksi puhuisin, eivät ne muille puhumalla ratkea senkään vertaa mitä keskenämme jutellessa. Jos kaipaan ulkopuolista näkemystä, pariterapia on oikea osoite.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi "kulissit" esitetään pätevänä syynä...tietenkään millekään naapureille tai tuttaville ei tarvitse ongelmista raportoida, mutta miksi ongelmista ei ole voinut _läheisille_ystäville mitään kertoa?
Ei kenelläkään ole tietenkään mitään velvollisuuttaan elämästään tilittää, mutta tuntuu oudolta jos parilla menee pitkään huonosti eikä edes lähimmille haluta mitään sanoa. Raskasta elämää!
Kyllä minä kerroinkin, en kaikkea mutta mielestäni aika paljon. Ilmeisesti väärin, koska eron jälkeen "emmä tajunnu että se oli niin vaikeeta" oli aika monen läheiseksi luulemani kommentti.
Tottakai kavereiden eroa saa surra.
On pelkkää hurskastelua väittää, ettei ota puolia, aina niin käy.
Ja ap voi vannoa, ettei ystävän mies ollut
- väkivaltainen
- sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva
- alkoholisti
- huumeiden väärinkäyttäjä tai "hupikäyttäjä"
- paljastunut homoksi ja kulissit tosiaan olivat kulissit
- pettänyt vaimoaan niin useasti, ettei luottamusta enää voinut rakentaa
tms?
Vaikea uskoa, että kukaan vain lähtee ilman syytä. Olet todella huono (ja kohta entinen) ystävä, jos et vaivaudu kuuntelemaan ystävääsi ja antamaan hänen kertoa, oliko esim joku todella painava syy, ettei hän voinut avioliittoaan jatkaa.
Jos syytä ei ole, jos ihminen huvikseen mullisti kaikkien elämän etkä sitä voi hyväksyä etkä ystävästäsi enää pitää, niin ei ole pakko. Kuulostaa vain että tuomitset ennen kuin tiedät.
Ja niin, itse olen pitkässä pitkässä avioliitossa ja tarkoitus ollakin, ettei tarvitse olettaa, että "puolustelee kun itse tehnyt tollain". :)
Mä erosin miehestä joka oli ulospäin hauska seuramies.
Hän lupasi raitistua ja vuoden näyttikin siltä, joten järjestettiin häät ja lapsi alulle. Polttareissa hän jo jäi sille tielleen räkäkännissä. En kyennyt tekemään aborttia enkä kehdannut perua häitä kahta viikkoa ennen.
Kotona hän oli ilkeä kaappijuoppo joka oli epäluotettava isänä ja miehenä, ja lopulta ilkeä ja ällöttävä rakastajana. Löysin vieraiden naisten intiimejä viestejä hänen puhelimesta. Yritin pitkään lapsen takia. Sitten vaan ilmoitin että otan eron. Muutin erilleen.
Hän vetkutti ja vastusteli ja minä yritin pysyä puheväleissä lapsen takia. Ulkopuolelta varmaan näytti että voitaisiin sopia, minä tiesin ettei ikinä.
Lopulta puolen vuoden vetkutuksen jälkeen sain eron ja osituksen. Hänellä oli viikon sisällä toinen nainen mutta ystävät eivät vain tienneet. Siitä muutaman kuukauden kuluttua ystävät taivuttelivat minut lähtemään ulos, ja tapasin nykyisen mieheni, raittiin ja huomaavaisen.
Exä väitti omalle suvulleen että mies oli minulla jo valmiiksi katsottuna koko ajan.
Yksi oma pitkäaikainen ystäväni paheksui minua että miten noin pian voi ryhtyä uuteen suhteeseen.
Omalta näkökulmaltani olin ollut jo vuosia yksin vailla kumppania, ja sietänyt palveltavaa ja ilkeää teinimiestä kotonani. Ja nyt olin tavannut elämäni ensimmäisen kunnon miehen.
Exällä on neljäs nainen menossa. Minulla tämä yksi. En selitä kenellekään enää mitään jotka eivät viitsi edes kysyä, vaan ovat antaneet eksän valehdella ja filmata. Jos haluavat laittaa välit minuun poikki ja uskoa sitä juoppoa, niin ei voi mitään. Heillä on sitten joku tarve uskoa häntä.
Olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. Noin se minunkin mielestä normaalisti menee.
Ja vaikkei varsinaisesti olisi ystävä tai läheinen, niin mikä kukaan on moralisoimaan tai arvostelemaan toisen kumppanivalintaa? Mistä kukaan tietää toisen yksityiselämästä niin tarkkaan ulkoapäin että kykenee tuomaroimaan toisen valintoja?
Jos ystävä muuttuu vastenmieliseksi luonteeltaan tai yrrittää vahingoittaa kavereitaan tai vastaavaa niin välienkatkaisu on ymmärrettävää, mutta parisuhdeasiat olkoon jokaisen yksityisimpiä valintoja. Kunnioittakaamme niitä.