Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni jätti miehensä ja hehkuttaa uutta miestä, en halua tavata
29.04.2018 |
Niin, olen aivan järkyttynyt. Kuten kai kaikki ystäväpiirissä. Olivat naimisissa useamman vuoden, yksi lapsi, kaunis koti, paljon yhteistä elämässä ja myöskin perunteiset asuntolainat jne. Olivat onnellisia, kaunis onnellinen pari. Miehessä ei ole mitään sellaista vikaa, että kukaan tajuais eron, mitään syytä tuo ystävänikäön ei ole esittänyt. Oli ihan rakastunut mieheensä aina kunnes yhtenä päivnä ilmoitti aivan pusikosta että nyt tulee ero, hän tarvitsee omaa tilaa ja muutti pois. Mies teki aiemmin omalta osaltaan uhrauksia, että vaimo pystyi tekemään uraan liittyviä siirtoja. Molemmilla työtilanne nyt jo hyvä äitiyslomien yms jäljiltä. Lapsi päiväkoti-ikäinen, ei mikään ihan pikkuinen.
Niin, ei kukaan tiedä toisten parisuhdteta, mutta minulle molemmat ovat läheisiä ja rakkaita, lapsi myös. En tiedä mitä tehdä. Alunperin tunsin naisen, mutta tämä mieskin ollut minun ja mieheni elämässä pitkään läheisenä tyyppinä. En todlelakaan halua nähdä uutta miestä. Ainakaan en pitkään aikaan, ehkä joskus. En halua oikein nähdä ystäväänikään. Olen tosi pettynyt häneen.
En tiedä, liittyykö mies suoraan eroon vai löytyikö hän vain heti sen jälkeen Tinderistä. Ainakana en etukäteen tiennyt tällaisesta kuviosta ja luulen, että olisin tiennyt. Silti, se on mulle ihan sama. Aviomies on aivan paskana, tämä tuli yllärinä, lapsi hämmentynyt, vaikka toki yrittävät hoitaa eroa siltä osin hyvin.
Mutta mulle tämä ystävä hehkuttaa uutta miestä ja odottaa mun iloitsevan tästä. Ihan kuin sinkkuaikoina iloitaan, kun ystävä löytää rakkauden. Mutta on tää nyt ihan eri juttu, miksei se tajua sitä. Multa on mennyt maku koko ysävästä ja hän tajuaa kohta sen, koska ikuisesti ei voi mennä läpi mun selitykset "pää kipeä" "tietsä kauhea deadline edessä" "meillä on vieraita". Hän siis hekuttaa mulle, miten tulen pitämään tästä uudesta miehestä, joka siis niiiiin ihana.
Olenko huono ystävä? Ehkä olen. Musta tuntuu etten tunne tätä ihmistä enää. Olen tosi pettynyt häneen. Jos piti erota, olis nyt vähän voinut perheellinen ihminen odottaa. Kaikki me hänen lähipiirissään olemme aivan surullisia jo erosta, siihen päälle heti tää uuden miehen hehkutus. (Mä sain kuulla uudesta miehestä noin viikko sen jälkeen, kun hän muutti pois kotoa, mikä tapahtui tosi nopeasti, mutta silti mulle ihan sama oliko ero tän miehen takia vai ei, en silti halua nyt tavata tätä kuhertelevaa paria.)
Pitääkö mun tavata se mies? Ei kai. Ei kai mun ole mikään pakko. Mun tekee mieli mun miehen kanssa tukea just nyt tätä aviomiestä ja lasta.
Kommentit (77)
Ap minulla hyvin samantapainen tilanne. Ystäväni ero oli vaan vieläkin rumempi; iski ystäväpariskunnan miehen. Siis ystävänsä aviomiehen. Molemmilla pareilla lapsia.
En kerta kaikkiaan tunne enää tätä naista, jonka luulin olevan ystäväni. Ja tiedän kyllä olevani huono ystävä, mutta en mitenkään kykene innostumaan tästä uudesta rakkaudesta. Entinen aviomies on edelleen kiltti, lainaa autoaan jne. Varmaan lasten takia, mutta sydän särkyy heidän puolestaan.
Hirveintä on, että hän kertoi keskustelujemme auttaneen päätöksen teossa. Purin hänelle sydäntäni vanhempieni huonosta suhteesta ennen joulua. Nyt hän kiitti ja sanoi, että se auttoi häntä tekemään päätöksen. Aarg!
Sen verran koitan olla vielä ystävä, etten mollaa häntä päin naamaa. Hän saa jo nyt pelkkää kuraa suvultaan ja siinä ystäväpiirissä, johon pariskunta kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään joutuu tutustumaan ystäväpiirin vaihtuviin puolisoihin tämän tästä. Ikäviä tyyppejä on vaihtunut parempiin ja päinvastoin. Joillakin vaihtuu jos ei vuosittain,niin muutaman vuoden välein.
Itse 31 vuotta saman miehen kanssa tahkonneena olen välillä kateellinen kun katselen muiden"uusia" onneja. Haluaisin itsekin varmaan kokea rakkaudenhuuman uudelleen, mutta tuo oma ukkeli on ihan rakas.
Selasin vasta albumia,jossa on hääkiitoskortteja vuosien varrelta 19 kpl. Näistä yksi pari on vielä yhdessä.
Oma elämä junnaa omaa tuttua rataansa ja ystävät keksivät kaikkea mahtavaa uusien pariensa kanssa,blääh.
Yritämme kyllä nykyään tehdä "irtiottoja arjesta" ettemme ihan mökkihöperöityisimme.
Suoraan sanoen:
minulle ystävä on aina ystävä. Hoitakoon itse parisuhde-ja seurusteluasiansa, niitä kunnioitetaan eli niihin liittyviin valintoihin ei oteta kantaa. Ystävyys pysyy oli ystävä eronnut, leski tai karannut. Aina.
Mielestäni alup. ei ymmärrä koko ystävyyden olemusta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joutuu tutustumaan ystäväpiirin vaihtuviin puolisoihin tämän tästä. Ikäviä tyyppejä on vaihtunut parempiin ja päinvastoin. Joillakin vaihtuu jos ei vuosittain,niin muutaman vuoden välein.
Itse 31 vuotta saman miehen kanssa tahkonneena olen välillä kateellinen kun katselen muiden"uusia" onneja. Haluaisin itsekin varmaan kokea rakkaudenhuuman uudelleen, mutta tuo oma ukkeli on ihan rakas.
Selasin vasta albumia,jossa on hääkiitoskortteja vuosien varrelta 19 kpl. Näistä yksi pari on vielä yhdessä.
Oma elämä junnaa omaa tuttua rataansa ja ystävät keksivät kaikkea mahtavaa uusien pariensa kanssa,blääh.
Yritämme kyllä nykyään tehdä "irtiottoja arjesta" ettemme ihan mökkihöperöityisimme.
Samat fiilarit. Joskus katselee haikeudella kuhertelevaisia, kun monilla viidenkympin tienoilla alkaa uusi freesi kierros. En tuomaroi. Oma ukko vaan on niin rakas että ei helvetti ikinä..... toivottavasti se ei saa päähänsä häipyä, kyllä itkettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni iski perheellisen ukkomiehen ja oletti ilman muuta että onnittelen häntä uudesta parisuhteesta. Miehen kanssa olisi pitänyt jutella vain kivoja asioita. Mitään perhettä tai lapsia koskevia asioita ei olisi saanut miehelle mainita koska miehen perhe tietenkin reagoi hylkäämiseen negatiivisesti ja ero oli riitaisa. Sanoin siskolleni että en hyväksy heidän toimintaansa lainkaan ja minulla on oikeus mielipiteeseeni. Myötätuntoni on 100% jätetyn vaimon ja lapsien puolella. Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Ja sen tiedän että sisko aktiivisesti pyydysti kyseistä äijää jonka tiesi perheelliseksi. Ällöttävää.
Jos minä olisin ollut tuon siskon ystävä, niin minulle ei olisi kuulunut sen parisuhdekuviot tai tullut ystävyyden tielle. Ystävää yleensä myös rakastaa. Siis aidossa ystävyydessä kaveria ei jätetä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun veli kanssa kohteli vaimoansa törkeästi, kun vaimo sitten sai tarpeeksi, ja halusi eron, veli esitti marttyyriä kunnes otti ensimmäisen naisen joka huoli ja muutivat yhteen. on muka niin rakastunut ja vihaan exäänsä, en halua tutustua uuteen naiseen
Minä en missään nimessä haluaisi valita ystävän miestä tai parisuhdestatusta mieleisekseni.
Enkä tykkäisi jos ystäväni puuttuisi miesasioihini. Tai lähtisi tukemaan exää jos näyttäisin ovea siipalleni . Ei tulisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni iski perheellisen ukkomiehen ja oletti ilman muuta että onnittelen häntä uudesta parisuhteesta. Miehen kanssa olisi pitänyt jutella vain kivoja asioita. Mitään perhettä tai lapsia koskevia asioita ei olisi saanut miehelle mainita koska miehen perhe tietenkin reagoi hylkäämiseen negatiivisesti ja ero oli riitaisa. Sanoin siskolleni että en hyväksy heidän toimintaansa lainkaan ja minulla on oikeus mielipiteeseeni. Myötätuntoni on 100% jätetyn vaimon ja lapsien puolella. Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Ja sen tiedän että sisko aktiivisesti pyydysti kyseistä äijää jonka tiesi perheelliseksi. Ällöttävää.
Jos minä olisin ollut tuon siskon ystävä, niin minulle ei olisi kuulunut sen parisuhdekuviot tai tullut ystävyyden tielle. Ystävää yleensä myös rakastaa. Siis aidossa ystävyydessä kaveria ei jätetä .
Ystävyyden perustana yleensä on samanlainen arvomaailma ja luottamus. Tuollainen häikäilemätön ihminen lentäisi ystäväpiiristäni välittömästi. En voisi luottaa ja muutenkin pohja ystävyydeltä olisi mennyt.
Kun ei muiden parisuhteet ole asioita, jotka kuuluu hyväksyä tai olla hyväksymättä. Jos välität ystävästäsi, ja hän haluaa uuden miehen esitellä, niin sitten normaali kohtelias aikuinen tämän avoimin mielin tapaa. Ei se ole selänkääntö sitä eron toista osapuolta kohtaan tms. Ihan yhtä lailla voi hänenkin tukenaan olla, jos hän tukea kaipaa.
Ei normaalit aikuiset valitse mitään puolia, vaan ovat ystäviensä ystävinä. Kysellä ja jutella voi, mutta arvostelu kannattaa jättää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää, millainen heidän suhteensa oli. Ulospäin liitto voi näyttää täydelliseltä, mutta todellisuudessa se voi olla jotain ihan muuta.
Nimenomaan. Oma avioliittoni oli jo vuosia käytännössä kuollut, mutta aina kun yritin puhua erosta, mies sai puhuttua ja alistettua minut jäämään, pahimmillaan uhkailemalla itsemurhalla. Lopulta oli vain pakko repiä itseni irti, hankin oman asunnon ja lähdin itkuista ja huudoista huolimatta. Se oli järkytys varmaan kaikille ulkopuolisille, koska meillä oli niin täydellinen elämä. Tai siis täydelliset kulissit. Ja ne läheisistä, jotka menivät täysin kritiikittömästi miehen puolelle, ovat jääneet etäämmälle tai kokonaan taakse.
Näin juuri. Tosi ystävät (harvinaisia aarteita) eivät koskaan kyseenalaista vaan luottavat ystävän ratkaisuihin ja puheisiin, vaikka kuka sanoisi mitä tai yrittäisi puhua omaan leiriinsä liittolaiseksi.
Ei takinkääntäjä ole mikään ystävä. Jos kenenkään. Tuuliviiri sellainen on.
Hei mun ongelma ole saada tietää, missä vaiheessa uusi mies tuli kuvioihin. Kun joku neuvoi äkkiä tapaamaan, että tietäisin, missä mennään. Huhhuh, täysin epäolennaista.
Tilanne on just se, että olen pitänyt ystäväni ihmistä, jonka luulin tuntevani. Olin väärässä. Tämä ihminen ei okekaan se, joksi häntä luulin.
En ole tälle naiselle ilkeä, en toivo hänelle pahaa. Puhelimessa olen sanonut, että hänen pääasiallinen vastuunsa pitäisi olla nyt lapsen hyvinvointi ja se rakoilee pahasti juuri nyt. Sanoin sen asiallisesti. Hän ei väittänyt vastaan. Olen myös sanonut, että en pysty tapaamaan uutta miestä ja sinua nyt, olen hyvin hämilläni. Että samalla kun toivoisin sinun olevan onnellinen, tämä uusi onnesi on suuri suru miehellesi ja lapsellesi, että mun on vaikea iloita nyt uudesta suhteestasi.
Minulle totuus ja luotettavius on tärkeitä. Ja lasten suojeleminen hajoamiselta, oman puolison hyvinvoinnista välittäminen. Ne on mulle tärkeämpiä arvoja kuin ystävyys, joka paljastuu väärinkäsitykseksi.
Oma broidini petti vaimoaan, kun vaimo oli synnärillä. Se oli ja on musta epäinhimillistä törkeyttä. Oli itse nimenomaan lasta halunnut ja semipakottanut synytyspelokkaan vaimonsa siihen puuhaan. Välimme ovat etäiset. Erohan heille tuli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hän haluaa yhteisön hyväksynnän uudelle miehelle ja samalla toiminnalleen, etkä ole sitä valmis osaltasi antamaan. Ehkä tuon voisit sanoa kaverille, että sinusta tuntuu, ettet oikein tunne häntä. Ja pyytää häntä avaamaan tilannetta.
Tuo nimeomaan olisi reilua ystävää kohtaan.
Jos hylkää tostanoin vain , niin jää mielikuva että "kaveri" on vaan odottanut sopivaa syytä saadakseen loukata liittoutumalla jätetyn joukkoihin "tukemaan". Ei seiso ystävän takana tiukoissa tilanteissa.
En kyllä ymmärrä. Moni ystävä on vuosien varrella eronnut ja solminut uusia parisuhteita. Aina on uudet kumppanit tavattu ja tutustuttu. Osa on muodostunut ystäviksi, osa jääneet etäisemmiksi. Jotkut ystävien ex-puolisot ovat myös pysyneet ystävinä.
Elämä on, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella toisten parisuhteita, niiden jatkumisia tai päättymisiä. Ihmisillä on syynsä, eivätkä ne välttämättä näy päällepäin ja voivat olla hyvinkin kipeitä, eikä niistä ole edes parhaille ystäville helppo puhua.
Ystävän tehtävä on tukea ja olla elämässä läsnä. Varauksetta ei tarvitse kaikkea käytöstä hyväksyä (tietenkään!), mutta kun se parisuhde ei todellakaan ole sellainen asia, jota tarvitsee muille perustella tai jota kenenkään pitäisi "hyväksyä". Jos ei pysty olemaan ystävänä eron vuoksi, niin sitten jatkaa eteenpäin eri teille, mutta ei kyllä alunperinkään kovin kummoinen ystävä sitten ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joutuu tutustumaan ystäväpiirin vaihtuviin puolisoihin tämän tästä. Ikäviä tyyppejä on vaihtunut parempiin ja päinvastoin. Joillakin vaihtuu jos ei vuosittain,niin muutaman vuoden välein.
Itse 31 vuotta saman miehen kanssa tahkonneena olen välillä kateellinen kun katselen muiden"uusia" onneja. Haluaisin itsekin varmaan kokea rakkaudenhuuman uudelleen, mutta tuo oma ukkeli on ihan rakas.
Selasin vasta albumia,jossa on hääkiitoskortteja vuosien varrelta 19 kpl. Näistä yksi pari on vielä yhdessä.
Oma elämä junnaa omaa tuttua rataansa ja ystävät keksivät kaikkea mahtavaa uusien pariensa kanssa,blääh.
Yritämme kyllä nykyään tehdä "irtiottoja arjesta" ettemme ihan mökkihöperöityisimme.Samat fiilarit. Joskus katselee haikeudella kuhertelevaisia, kun monilla viidenkympin tienoilla alkaa uusi freesi kierros. En tuomaroi. Oma ukko vaan on niin rakas että ei helvetti ikinä..... toivottavasti se ei saa päähänsä häipyä, kyllä itkettäisi.
No minulla ei ainakaan ole kateellinen tai kaihoisa olo katsellessa noita viiskymppisiä kavereita, jotka kuhertelevat sen uuden ja uuden ja taas kerran uuden kanssa. Sen verran mättämistä niillä se elämä on ja somplimista exien ja nyxien ja sinun ja minun aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa.
Omaa ukkokultaa katsoo ihan erillä silmällä ja ajattelee, että on se ihana, ettei tarvitse tuollaisessa sopassa elää, vaan saa elää sen omansa kanssa rauhassa.
Minulla myös vaikeutui kaverini kanssa ystävyyssuhde. Oli naimisissa sukulaiseni kanssa. Petti ja jätti ja uusi mies oli niin ihana. En vain voinut suhtautua ystävääni ja hänen uuteen mieheensä avoimin sydämin, vaan välimme etääntyivät. No kolme vuotta sitä onnea heillä riitti ja hän on myös nyt siinä pyörteessä, että taas löytyi se ihana Jorma ja Pertti ja Jaakko ja Martti ja ja ja....
Minä olen kokenut kipeän eron, jossa monet ystävät käänsivät selkänsä ja jopa omat vanhemmat. Kun mies oli niin ihana ja täydellinen, ja oli niiiiin kaunis koti ja vaikka mitä.
Totuudesta viis, mies petti vuosia, syytti siitä minua ja eron tullen kaikille jaksoi tarinoida kuinka minä olin häntä pettänyt.
Ajattelin vaan, että ihan sama. Näissä tilanteissahan se tosiystävyys lopulta mitataan.
Vierailija kirjoitti:
Hei mun ongelma ole saada tietää, missä vaiheessa uusi mies tuli kuvioihin. Kun joku neuvoi äkkiä tapaamaan, että tietäisin, missä mennään. Huhhuh, täysin epäolennaista.
Tilanne on just se, että olen pitänyt ystäväni ihmistä, jonka luulin tuntevani. Olin väärässä. Tämä ihminen ei okekaan se, joksi häntä luulin.
En ole tälle naiselle ilkeä, en toivo hänelle pahaa. Puhelimessa olen sanonut, että hänen pääasiallinen vastuunsa pitäisi olla nyt lapsen hyvinvointi ja se rakoilee pahasti juuri nyt. Sanoin sen asiallisesti. Hän ei väittänyt vastaan. Olen myös sanonut, että en pysty tapaamaan uutta miestä ja sinua nyt, olen hyvin hämilläni. Että samalla kun toivoisin sinun olevan onnellinen, tämä uusi onnesi on suuri suru miehellesi ja lapsellesi, että mun on vaikea iloita nyt uudesta suhteestasi.
Minulle totuus ja luotettavius on tärkeitä. Ja lasten suojeleminen hajoamiselta, oman puolison hyvinvoinnista välittäminen. Ne on mulle tärkeämpiä arvoja kuin ystävyys, joka paljastuu väärinkäsitykseksi.
Oma broidini petti vaimoaan, kun vaimo oli synnärillä. Se oli ja on musta epäinhimillistä törkeyttä. Oli itse nimenomaan lasta halunnut ja semipakottanut synytyspelokkaan vaimonsa siihen puuhaan. Välimme ovat etäiset. Erohan heille tuli.
Ap
Sinulla on oikeus omaan moraaliisi ja ystävällä on oikeus tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Älä siis ainakaan loukkaannu, jos välinne viilenevät myös ystävän puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut kipeän eron, jossa monet ystävät käänsivät selkänsä ja jopa omat vanhemmat. Kun mies oli niin ihana ja täydellinen, ja oli niiiiin kaunis koti ja vaikka mitä.
Totuudesta viis, mies petti vuosia, syytti siitä minua ja eron tullen kaikille jaksoi tarinoida kuinka minä olin häntä pettänyt.
Ajattelin vaan, että ihan sama. Näissä tilanteissahan se tosiystävyys lopulta mitataan.
"Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan
Ja ihan kenelle vaan
Ne voi uskoo, jos ne haluu
Mä en jaksa mitään selittää"
Niiden ihkujen kulissien takana ihmisillä voi olla vaikka mitä ongelmaa. Nyt ystäväsi alkoi elää omaa todellista elämäänsä eikä jotain esitystä siitä.
Minullakin oli päällisin puolin upea avioliitto, pieni lapsi ja ihana koti. Kotona mies oli melkoinen piru. Erosin ja aloin pian seurustella 7 vuotta nuoremman miehen kanssa. Nyt olemne olleet 15 vuotta naimisissa.
Ulkopuolisille minunkin eroni oli varmasti järkytys.
Ap, et voi tietää todellista tilannetta joten älä arvostele ystävääsi!
Miksi et sano suoraan ystävälle ajatuksiasi ja pyydä häntä selittämään tekoaan. Vai oletko miehen ystävä ja ystävyys naiseen hyytynyt jo ennen tätä.