Lue keskustelun säännöt.
Haenkohan olematonta naista?
Aldarel
29.04.2018 |
Heippa vaan Vauva-foorumi!
Olen tässä jo muutaman tovin etsineenä alkanut miettimään, onko hakemaani naista oikeastaan olemassa. Ainakaan siinä määrin, että sellaiseen sattuisin törmäämään. Tietenkin mukana on myös se fakta, että toisinkin päin pitäisi vielä natsata. Olen kahlannut läpi tuhansittain naisten profiileja Tinderissä, jonka perusteella nyt mietin näitä asioita.
Haen henkilöä, jonka kanssa voisin kuvitella rakentavani yhteistä tulevaisuutta turvallisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen kontekstissa, joten näihin asioihin kiinnitän huomiota:
- samansuuntaiset tavoitteet elämälle
- lapseton nyt, haluaa lapsia tulevaisuudessa
- ei tupakoi, ei huumeita, alkoholi korkeintaan kohtuukäyttönä (mielellään harvoin kuten itsellä), ei tatuointeja tai lävistyksiä (korvakorut ok) -- nämä siksi, että haluan kumppaniltani tietynlaista elämänhallintaa etenkin perhettä ajatellen
- ei lemmikkejä (tällä ei varsinaisesti hakukontekstiin merkitystä, mutta olen vähän allerginen)
- tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne, mielenterveys muutenkin kunnossa
- perhearvot tärkeitä
- paljon ME-henkeä sekä arjen että juhlan aikaan
- halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta (tarkennettakoon vielä, että en ole hakemassa kotiorjaa, teen mielelläni kotitöitä ja esim ruoanlaitto on mukavaa)
- töissä itselleen mielekkäässä, vakaan oloisessa paikassa (väliaikainen työttömyys ja vanhempainvapaat täysin ok, päämäärätön haahuilu ei)
- koulutuksella ei suuremmin väliä, kunhan on yhteistä henkisellä puolella, toki bonuksena oman kaltainen koulutustausta
- jonkun sortin elämänhallinta rahan osalta, ettei kaikki pala mitä tulee käteen samoin tein, vaan vähän pidemmällä tähtäimellä ajattelua
- ei polttavia tarpeita matkustella pitkin maapalloa joka vuosi
- omasta mielestäni nätti (tähän mahtuu paljon erilaisia naistyyppejä), normaalipainoinen tai vähän sitä isompi, mielestäni terveellinen liikkuminen ja syöminen herkutteluineen on hyvä juttu, fitnessille elämänsä omistavaa en ymmärrä
Nyt joku varmasti miettii, että onhan noitakin naisia olemassa, mutta eihän tämä homma tietenkään yksisuuntaisena katuna toimi. Itsestäni voin sanoa kaikki nuo yllä olevat asiat, joten ajatuksena on joko kohtaanto-ongelma tai sitten se, että naama ja/tai kroppa ei miellytä, tai sitten ainakin stereotypiana tylsä ja turvallinen dippainssimies ei vaan väräytä kiinnostusta.
Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan tutkia enemmän, niin linkkasin Tinder-profiilini verkkosivun kautta avattavaksi, nimimerkillä @aldarel löytyy gotinder comista.
Mutta niin, mitä ajatuksia hakuni herättää? Ystäviltä on kuullut sellaista kommenttia, ettei kannattaisi noista juuri poiketa, sillä ansaitsisin tälläisen ihmisen, mutta toisaalta jos niitä ei ole, on hieman huonompi juttu. Jos mieleen tulee jotain muuta, missä olisi parantamisen varaa, ideoita otetaan avoimesti vastaan.
Kiitos kaikille. :)
Kommentit (755)
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
AP tarkentaa vielä.
Tietenkin ongelmista selviäminen on hyvä merkki ja osoittaa positiivista selviytymiskykyä, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että eihän kukaan tarkoituksella tuollaiseen halua ajautua.
AP
Tarkoitatko ajautumista alkoholistien vävypojaksi? Joo, kieltämättä siinä on raskaalta kuulostava kohtalo... hetkinen, olisiko sillä alkoholistien lapsella ollut sittenkin elämässään vielä tuotakin rankempaa? 🤔
No, voihan sitä haluta ymmärtää tahallaan väärin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kun se elämänkokemus on sitä, että näkee ne ne kaikki harmaan sävyt ja uskaltaa kohdata ne kaikki harmaan sävyt. Ja uskaltaa kohdata sen mustemman, traagisemman puolen elämää ja hyväksyy sen, että sillä on seurauksensa. Itse ainakin arvostan rankkoja asioita kokeneita ihmisiä, vaikka he eivät olisi niistä ihan selvinneetkään. Heillä nimittäin on yleensä suurta ymmärrystä ja kykyä tukea silloin, kun muut kohtaavat niitä rankkoja asioita.
Tavallaan ymmärrän ideasi, että haluat "ehjän" naisen, mutta olen vähän epävarma siitä, että meneekö elämä ihan niin, että täällä on kenekään mahdollisuus selvitä "ehjänä". Tai että "ehjä" olisi edes se paras kumppani silloin, kun sinulle sattuu jotain kamalaa.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaatimus "tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne" ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Kuka muka aina jaksaa olla aurinkoinen ja muutenkin elämässä on erilaisia vaiheita jolloin tunteet vaihtelee... on ihan normaalia että välillä ollaan väsyneitä tai vähän huonollakin tuulella.
Eikö ole vähintään kohtuullista vaatia sitä, että kun itsekin räyhään hyvin harvoin ja yritän olla positiivinen, niin myös kumppani olisi sellainen? Ja että kun joku asia on huonosti, niin silloin asioista voi keskustella rakentavasti eikä "räväkästi" riehuen?
AP
No kuule jos mielestäsi on vähintäänkin kohtuullista vaatia puolisoa olemaan samanlainen kuin itse, niin onnea matkaan! Itseäni kuvaillaan muuten yleensä iloiseksi ja aurinkoiseksi, mutta mieheni näkee arjessa huonotkin päivät ja itse näen myös hänen huonot päivät. Ei se tarkoita sitä etteikö meillä molemmilla olisi kuitenkin myönteinen ja optimistinen elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaatimus "tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne" ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Kuka muka aina jaksaa olla aurinkoinen ja muutenkin elämässä on erilaisia vaiheita jolloin tunteet vaihtelee... on ihan normaalia että välillä ollaan väsyneitä tai vähän huonollakin tuulella.
Eikö ole vähintään kohtuullista vaatia sitä, että kun itsekin räyhään hyvin harvoin ja yritän olla positiivinen, niin myös kumppani olisi sellainen? Ja että kun joku asia on huonosti, niin silloin asioista voi keskustella rakentavasti eikä "räväkästi" riehuen?
AP
No kuule jos mielestäsi on vähintäänkin kohtuullista vaatia puolisoa olemaan samanlainen kuin itse, niin onnea matkaan! Itseäni kuvaillaan muuten yleensä iloiseksi ja aurinkoiseksi, mutta mieheni näkee arjessa huonotkin päivät ja itse näen myös hänen huonot päivät. Ei se tarkoita sitä etteikö meillä molemmilla olisi kuitenkin myönteinen ja optimistinen elämänasenne.
Et kai ystävä hyvä sortunut mustavalkoiseen ajatteluun kohdallani? :)
AP
Ap, alkaa todella vahvasti vaikuttaa siltä, että se aiempi seurustelusuhteesi mielenterveysongelmista kärsivän naisen kanssa on vaikuttanut sinuun hyvin voimakkaasti. Oletko ikinä käynyt missään kunnolla puhumassa tästä kokemuksestasi? Voisi olla hyvä saada tämä suhde kunnolla käsiteltyä, jos se on aiheuttanut jotain traumoja sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aldarel kirjoitti:
654: Avautuminen oli vähän huono sanavalinta. Mutta niin, harvassa ovat ne treffi/tutustumiskeskustelut, jossa erityisesti halutaan jutella ikäviä juttuja. Kyllä ne minun treffikokemukseni ainakin ovat valtaosin kivojen asioiden puhumista ainakin alkuun. En tiedä sitten, miten muut treffaavat, mutta mulla on ainakin sellainen käsitys että tässä vaiheessa käydään positiivisia asioita läpi.
Vaikka olenkin (onneksi) säästynyt suuremmilta ikävyyksiltä vielä, ja sen takia joku voi pitää minua kokemattomana, mitä sitten? Ei kai se nyt sentään mikään hyve ole, että asiat on mennyt joskus huonosti ja on niistä selvinnyt? Miksi kukaan sellaiseen haluaisi pyrkiä? Ei se minusta mielestäni tee kelvotonta kumppania, että näitä asioita ei ole sattunut kohdalle. AP
Siinä se jutun juju ehkä piileekin. Minä voin puhua elämän nurjasta puolesta samoin kuin puhuisin säästä, neutraalisti. Ei "ikävien" asioiden puhumisessa tarvitse olla mitään kiusallista tai luotaantyöntävää. Ne kuuluvat elämään siinä missä iloisetkin asiat ja niistä selviäminen osoittaa henkistä vahvuutta. Se jos mikä on positiivinen asia ja piirre.
Ikäviä kokemuksia ei todellakaan tarvitse tarkoituksella haalia ollakseen kiinnostavampi kumppaniehdokas kenenkään silmissä, eikä ikävien kokemusten puuttuminen elämänhistoriasta tee sinusta kelvotonta kumppania. Enhän niin väittänytkään. Sen sijaan elämänkokemuksen puute laskee kiinnostavuuttasi seurustelumarkkinoilla. Naisena haluan voida olla parisuhteessa sekä vahva että heikko. Kovin kokemattoman miehen kanssa en välttämättä voisi tai edes uskaltaisi olla jälkimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kun se elämänkokemus on sitä, että näkee ne ne kaikki harmaan sävyt ja uskaltaa kohdata ne kaikki harmaan sävyt. Ja uskaltaa kohdata sen mustemman, traagisemman puolen elämää ja hyväksyy sen, että sillä on seurauksensa. Itse ainakin arvostan rankkoja asioita kokeneita ihmisiä, vaikka he eivät olisi niistä ihan selvinneetkään. Heillä nimittäin on yleensä suurta ymmärrystä ja kykyä tukea silloin, kun muut kohtaavat niitä rankkoja asioita.
Tavallaan ymmärrän ideasi, että haluat "ehjän" naisen, mutta olen vähän epävarma siitä, että meneekö elämä ihan niin, että täällä on kenekään mahdollisuus selvitä "ehjänä". Tai että "ehjä" olisi edes se paras kumppani silloin, kun sinulle sattuu jotain kamalaa.
Hienosti kirjoitettu ja etenkin ajateltu kommentti. Mielestäni tästä tekstistä kuvastuu elämänkokemus. Se, että sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siitä sit vaa hankaluuksia hakemaan niin käy paremmin naisflaksi
Vierailija kirjoitti:
että siitä sit vaa hankaluuksia hakemaan niin käy paremmin naisflaksi
Elämänkokemusta voi kartuttaa turvallisesti ja fiksusti esimerkiksi matkustelemalla. Jos AP ei kykene avartamaan mieltään edes sen vertaa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Vierailija kirjoitti:
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Ei kai kukaan tarkoituksella ala hankkia vastoinkäymisiä elämäänsä. Myös matkustelu tuottaa sellaista elämänkokemusta, joka tekee kenestä tahansa kiinnostavamman persoonan. Matkustelu luo myös mielikuvan avarakatseisuuden mahdollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaatimus "tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne" ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Kuka muka aina jaksaa olla aurinkoinen ja muutenkin elämässä on erilaisia vaiheita jolloin tunteet vaihtelee... on ihan normaalia että välillä ollaan väsyneitä tai vähän huonollakin tuulella.
Eikö ole vähintään kohtuullista vaatia sitä, että kun itsekin räyhään hyvin harvoin ja yritän olla positiivinen, niin myös kumppani olisi sellainen? Ja että kun joku asia on huonosti, niin silloin asioista voi keskustella rakentavasti eikä "räväkästi" riehuen?
AP
No kuule jos mielestäsi on vähintäänkin kohtuullista vaatia puolisoa olemaan samanlainen kuin itse, niin onnea matkaan! Itseäni kuvaillaan muuten yleensä iloiseksi ja aurinkoiseksi, mutta mieheni näkee arjessa huonotkin päivät ja itse näen myös hänen huonot päivät. Ei se tarkoita sitä etteikö meillä molemmilla olisi kuitenkin myönteinen ja optimistinen elämänasenne.
Et kai ystävä hyvä sortunut mustavalkoiseen ajatteluun kohdallani? :)
AP
Passiivisaggressiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Ei kai kukaan tarkoituksella ala hankkia vastoinkäymisiä elämäänsä. Myös matkustelu tuottaa sellaista elämänkokemusta, joka tekee kenestä tahansa kiinnostavamman persoonan. Matkustelu luo myös mielikuvan avarakatseisuuden mahdollisuudesta.
Kyllä matkustelu voi tuoda erilaista perspektiiviä, jos matkustelee monipuolisesti. Köyhiin maihin, rikkaisiin maihin, teollisuusmaihin, teknologiamaihin, pitkän kulttuurihistorian maihin, uusiin maihin (no Suomi on varmaan nuorimmasta päästä), eri lämpövyöhykkeille .. Amerikkaan, Kuubaan, Tiibetiin, Venäjälle, Irlantiin, Turkkiin, Palest..Israeliin. Maaseudulle, kaupunkiin, metsään, vuorelle, joelle, järvelle. Useimmat matkustelijat vaan haluavat avartaa mieltään länsimaalaisille suunnatuissa jännäaktiviteeteissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Ei kai kukaan tarkoituksella ala hankkia vastoinkäymisiä elämäänsä. Myös matkustelu tuottaa sellaista elämänkokemusta, joka tekee kenestä tahansa kiinnostavamman persoonan. Matkustelu luo myös mielikuvan avarakatseisuuden mahdollisuudesta.
Kyllä matkustelu voi tuoda erilaista perspektiiviä, jos matkustelee monipuolisesti. Köyhiin maihin, rikkaisiin maihin, teollisuusmaihin, teknologiamaihin, pitkän kulttuurihistorian maihin, uusiin maihin (no Suomi on varmaan nuorimmasta päästä), eri lämpövyöhykkeille .. Amerikkaan, Kuubaan, Tiibetiin, Venäjälle, Irlantiin, Turkkiin, Palest..Israeliin. Maaseudulle, kaupunkiin, metsään, vuorelle, joelle, järvelle. Useimmat matkustelijat vaan haluavat avartaa mieltään länsimaalaisille suunnatuissa jännäaktiviteeteissa :D
Ja maapallon luonnonvarat hupenevat silmissä ja ympäristön tila heikkenee, kun joidenkin on koko ajan päästävä reissaamaan ympäriinsä. 😥
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
655: Ikävää, että sinulle on sattunut sellaista. Eihän näitä kenellekään toivo. Itselläni on ollut myös ulkopuolisena kokemusta näistä vaikeista lapsuuksista osan edellisten kumppanien kautta. Siellä on ollut melkoisen kaikenlaista. Mutta olennaisin kysymys on se, onko ne asiat pystynyt käsittelemään ja jättämään taakseen. Ja että nykytila on oikeasti tervehtynyt siitä, eikä siten, että se kytee vain piilossa. Se paranemisen prosessi on paljon olennaisempaa kuin se, onko sairauksia ollut menneisyydessä.
AP
Kai ymmärrät, että jos on esim. alkoholistivanhemmat, niin se on asia, jota ei oikein voi jättää taakseen ennen kuin he kuolevat. Vaan asian kanssa pitää elää, vaikka se varjostaa elämää koko ajan. Eli on paljon sellaisia elämänolosuhteita, joiden osalta nykytila ei voi tervehtyä, vaan ikävä asia kulkee koko ajan mukana.
Satun tuntemaan tämänkaltaisen tapauksen, ja mielestäni siitä on mahdollisuuksia päästä irti jo ennen hautaa. Ainakin sillä tasolla, että siitä ei ole enää merkitystä kyseisen lapsen elämälle.
AP
Ei pidä paikkaansa. Tuolla tavalla traumat nimenomaan toistavat itseään sukupolvelta toiselle: äitinsä hylännyt tullaan hylkäämään jne, motiivina alkoholi tai mikä vaan. Kliseistä, mutta totta: sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Ei kai kukaan tarkoituksella ala hankkia vastoinkäymisiä elämäänsä. Myös matkustelu tuottaa sellaista elämänkokemusta, joka tekee kenestä tahansa kiinnostavamman persoonan. Matkustelu luo myös mielikuvan avarakatseisuuden mahdollisuudesta.
Kyllä matkustelu voi tuoda erilaista perspektiiviä, jos matkustelee monipuolisesti. Köyhiin maihin, rikkaisiin maihin, teollisuusmaihin, teknologiamaihin, pitkän kulttuurihistorian maihin, uusiin maihin (no Suomi on varmaan nuorimmasta päästä), eri lämpövyöhykkeille .. Amerikkaan, Kuubaan, Tiibetiin, Venäjälle, Irlantiin, Turkkiin, Palest..Israeliin. Maaseudulle, kaupunkiin, metsään, vuorelle, joelle, järvelle. Useimmat matkustelijat vaan haluavat avartaa mieltään länsimaalaisille suunnatuissa jännäaktiviteeteissa :D
Ja maapallon luonnonvarat hupenevat silmissä ja ympäristön tila heikkenee, kun joidenkin on koko ajan päästävä reissaamaan ympäriinsä. 😥
Tehdäänkö elämässä ylipäänsä mitään epäitsekkäistä syistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylempänä puhuttiin vastoinkäymisten kartuttamasta kokemuksesta eikä mistään matkailukokemuksista
Ei kai kukaan tarkoituksella ala hankkia vastoinkäymisiä elämäänsä. Myös matkustelu tuottaa sellaista elämänkokemusta, joka tekee kenestä tahansa kiinnostavamman persoonan. Matkustelu luo myös mielikuvan avarakatseisuuden mahdollisuudesta.
Kyllä matkustelu voi tuoda erilaista perspektiiviä, jos matkustelee monipuolisesti. Köyhiin maihin, rikkaisiin maihin, teollisuusmaihin, teknologiamaihin, pitkän kulttuurihistorian maihin, uusiin maihin (no Suomi on varmaan nuorimmasta päästä), eri lämpövyöhykkeille .. Amerikkaan, Kuubaan, Tiibetiin, Venäjälle, Irlantiin, Turkkiin, Palest..Israeliin. Maaseudulle, kaupunkiin, metsään, vuorelle, joelle, järvelle. Useimmat matkustelijat vaan haluavat avartaa mieltään länsimaalaisille suunnatuissa jännäaktiviteeteissa :D
Ja maapallon luonnonvarat hupenevat silmissä ja ympäristön tila heikkenee, kun joidenkin on koko ajan päästävä reissaamaan ympäriinsä. 😥
Tehdäänkö elämässä ylipäänsä mitään epäitsekkäistä syistä?
Ei, mutta jossain kohtaa saattaa herätä ja huomata, että kaikki riisto ja raiskaus maksetaan lopulta omasta pussista.
Elämänkokemusta voi kartuttaa myös harrastusten kautta. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön ulkoiluttamaan vanhuksia.
Luin tätä keskustelua hämmästyneenä siitä millaisia tulkintoja täällä on. Avattuani lopuksi kuvan tajusin käyneeni AP:n kanssa treffeillä muutama viikko sitten Helsingin keskustassa ravintolassa.
En täytä noita kaikkia listan asioita, tykkään matkustaa ja työn puolesta olen vähän tuollainen ”tuuliviiri”. Näistä keskusteltiin ennen tapaamista mielestäni hyvässä meiningissä ja näillä kriteereillä ainakaan ei ollut valtavaa merkitystä. Keskustelu tuntui sellaiselta perusmukavalta ja hän oli aktiivinen keskustelussa. Treffeille hän toi kukkia ja suklaata, tarjosi ravintolassa minulle pyytämättä ja avasi ovia. Minulle jäi siitä herrasmiehen kuva. Livenä hän oli vähän sellainen hiljaisempi, sellainen tyypillinen insinööri. Vaivaannuttavia hiljaisuuksia ei tosin ollut. Lopuksi kiitin illasta ja toivotin hyvää kesää. Hän oli muuten ihana, mutta minusta sitä jotain kemiaa jäi puuttumaan.
Vaikka en jatkanutkaan hänen kanssaan, voin sanoa että AP on aika paljon erilainen oikeasti kuin tämä ketju antaa ymmärtää.
Eli kelpuutat ns. vaikeista lähtökohdista olevan naisen itsellesi vain, jos esim. hänen alkoholistivanhemmilla ei ole enää merkitystä hänen elämälle ja alkoholismin uhrina vietetyllä lapsuudella ei enää ole merkitystä hänelle? Aika kovia vaatimuksia mies hyvä nyt latelet tiskiin.