Lue keskustelun säännöt.
Haenkohan olematonta naista?
Aldarel
29.04.2018 |
Heippa vaan Vauva-foorumi!
Olen tässä jo muutaman tovin etsineenä alkanut miettimään, onko hakemaani naista oikeastaan olemassa. Ainakaan siinä määrin, että sellaiseen sattuisin törmäämään. Tietenkin mukana on myös se fakta, että toisinkin päin pitäisi vielä natsata. Olen kahlannut läpi tuhansittain naisten profiileja Tinderissä, jonka perusteella nyt mietin näitä asioita.
Haen henkilöä, jonka kanssa voisin kuvitella rakentavani yhteistä tulevaisuutta turvallisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen kontekstissa, joten näihin asioihin kiinnitän huomiota:
- samansuuntaiset tavoitteet elämälle
- lapseton nyt, haluaa lapsia tulevaisuudessa
- ei tupakoi, ei huumeita, alkoholi korkeintaan kohtuukäyttönä (mielellään harvoin kuten itsellä), ei tatuointeja tai lävistyksiä (korvakorut ok) -- nämä siksi, että haluan kumppaniltani tietynlaista elämänhallintaa etenkin perhettä ajatellen
- ei lemmikkejä (tällä ei varsinaisesti hakukontekstiin merkitystä, mutta olen vähän allerginen)
- tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne, mielenterveys muutenkin kunnossa
- perhearvot tärkeitä
- paljon ME-henkeä sekä arjen että juhlan aikaan
- halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta (tarkennettakoon vielä, että en ole hakemassa kotiorjaa, teen mielelläni kotitöitä ja esim ruoanlaitto on mukavaa)
- töissä itselleen mielekkäässä, vakaan oloisessa paikassa (väliaikainen työttömyys ja vanhempainvapaat täysin ok, päämäärätön haahuilu ei)
- koulutuksella ei suuremmin väliä, kunhan on yhteistä henkisellä puolella, toki bonuksena oman kaltainen koulutustausta
- jonkun sortin elämänhallinta rahan osalta, ettei kaikki pala mitä tulee käteen samoin tein, vaan vähän pidemmällä tähtäimellä ajattelua
- ei polttavia tarpeita matkustella pitkin maapalloa joka vuosi
- omasta mielestäni nätti (tähän mahtuu paljon erilaisia naistyyppejä), normaalipainoinen tai vähän sitä isompi, mielestäni terveellinen liikkuminen ja syöminen herkutteluineen on hyvä juttu, fitnessille elämänsä omistavaa en ymmärrä
Nyt joku varmasti miettii, että onhan noitakin naisia olemassa, mutta eihän tämä homma tietenkään yksisuuntaisena katuna toimi. Itsestäni voin sanoa kaikki nuo yllä olevat asiat, joten ajatuksena on joko kohtaanto-ongelma tai sitten se, että naama ja/tai kroppa ei miellytä, tai sitten ainakin stereotypiana tylsä ja turvallinen dippainssimies ei vaan väräytä kiinnostusta.
Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan tutkia enemmän, niin linkkasin Tinder-profiilini verkkosivun kautta avattavaksi, nimimerkillä @aldarel löytyy gotinder comista.
Mutta niin, mitä ajatuksia hakuni herättää? Ystäviltä on kuullut sellaista kommenttia, ettei kannattaisi noista juuri poiketa, sillä ansaitsisin tälläisen ihmisen, mutta toisaalta jos niitä ei ole, on hieman huonompi juttu. Jos mieleen tulee jotain muuta, missä olisi parantamisen varaa, ideoita otetaan avoimesti vastaan.
Kiitos kaikille. :)
Kommentit (755)
Nyt en ihan tajunnut, miten tatuoinnit liittyy elämänhallinnan puutteeseen? Itellä ei ainuttakaan tatskaa ja elämänhallinta hukassa. Sen sijaan tiedän ja tunnen useita läpeensä tatskattuja henkilöitä, joilla menee huomattavasti itseä paremmin (työelämässä ja muussa elämässä). Joten, mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mielipiteeni, mutta en todellakaan ole ainut noiden tatuointi/lävistysmielipiteideni kanssa. Muut eivät sano sitä vain ääneen kuten nyt tuohon kirjoitin. En minäkään sitä sano kenellekään ääneen, mutta ohitan kyllä suorilta ne tapaukset parisuhdemielessä. Sitä kauemmas meneville ihmisille ei ole sitten niin merkitystä, omapahan on kehonsa.
Aikamoisia tulkintoja täällä osataan vetää riveiltä ja rivien välistä. Paljon hyviä kommentteja myös, kiitos. Osa myös ihan täysin ala-arvoisia, menisitte nyt vähän itseenne ihmiset.
Parhain näistä neuvoista varmaan lienee juurikin tuo muista piireistä hakeminen, mikä on jo huomattavan paljon omalta mukavuusalueelta ulos. Olen tainnut onnistua pyytämään treffeille livenä kerran elämän aikana. Siinä ajattelussa pelottaa vain se, että sillä nimenomaisella hetkellä ei tiedä toisesta mitään muuta kuin ulkoiset seikat.
Mitä sitten tulee tuohon mustavalkoiseen lista-ajatteluun, missä sanoin että nämä pitää olla eikä tästä poiketa? Jokainen edellisistä suhteista on tuosta poikennut ja melkein kaikki treffattavatkin. Viestini ehkä halutaan nähdä vain mustavalkoisena.
Jäin myös miettimään tuota 71:n kommenttia. Onkohan nyt ihan oikeasti näin, että kaikki mukavan oloiset naiset ovat sitten lopulta ihan täysiä ongelmapesäkkeitä? Tuostahan voisi joku melkein loukkaantua. Vähän samaa rataa kuin yleinen hokema, että kaunis nainen ei voi olla mukava luonteeltaan.
AP
Häh?! Tulet tänne kysymään mielipiteitä ja sitten kun saat niitä käsket ihmisiä menemään itseensä ja selität kuinka muutkin sitä ja tätä. Jatka vain valitsemallasi tiellä jos niin tahdot, en usko että ketään kiinnostaa, äitiäsi korkeintaan. Mutta jos tähän asti ei ole onnistanut niin se luultavasti tarkoittaa että jotain teet väärin tai jokin sinussa on väärin tavoitteitasi ajatellen.
Sanoin, että joillakin on täällä ihan ala-arvoisia kommentteja, mutta muuten on hyviä vinkkejä tullut. Luepa näitä vastauksia uudelleen ja mieti, ovatko ihan asiallisia.
En ole kuuro saamilleni vinkeille, mietin jo tässä missä voisin luontevasti saada itseäni potkittua oikean elämän rohkeutta kysyä jotakuta ulos.
AP
”Luepa ja mieti”? Juu ei hieman rasittavaa kun joku alkaa mammapalstalla käskyttää. En sanoisi että olet passiivisagressiivinen, sanoisin että agressiivinen.
Aldarel kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet saanut melkoisen kommenttitulvan tässä ketjussa. Koetko, että olisit oppinut kommenteista jotain hyödyllistä? Jos niin, mikä uusi oivallus sinulle on tästä ketjusta tullut?
Ehdottomasti. Yritän rohkaista itseäni tapaamaan jossain muualla kuin Tinderissä. Yritän myös avartaa mieltäni entistä enemmän (kuten sanoinkin tuolla aiemmin, lähes jokaisen kanssa on näitä kriteereitä tiputeltu) siinä, että olisi vielä avoimempi.
Jotkut niistä tosin tulee olemaan vaikeampia. Esimerkiksi bussipysäkillä odotellessa jos joku tuli siihen tupakoimaan, piti ihan lähteä sivummalle koska se haju oli niin hirveä. Menee aika venyttämiseksi että sellaisen ihmisen kanssa seurustelisin.
Ehkä myös sellainen oppi, että näköjään tällä tavalla moderoimattomana anonyymeinä tulee tosiaan aika rankkaa palautetta, mutta toisaalta se on hyvää siinä mielessä, että sun ystävät ei sellaisia sano.
AP
Olen yksi sinulle aika suoraa palautetta tässä ketjussa antanut. Sanon nyt kuitenkin sen, että tupakointi-kriteeristä ei kannata joustaa. On ok, että ihmisellä on ehdottomia kriteerejä, ja suhtautuminen esim. päihteisiin kannattaa olla yksi niistä.
Eli toiset syyt on vain parempia kuin toiset? Jos olisi vain näitä parempia syitä, olisiko tullut ollenkaan tällaista myrskyä vastaan?
AP
Ajan tällä kommentillani vain sitä takaa, kuka määrittelee mikä on hyvä syy ja mikä ei. Samalla tavalla kuin esimerkiksi tatuoitu voi loukkaantua siitä ettei halua tatuoitua, eikö alkoholisti tai tupakoija voi loukkaantua ihan vastaavasti kyseisistä kriteereistä?
AP
Väännän nyt tätä tatuointiasiaa vielä rautalangasta, vaikka moni muukin ketjussa on sitä jo yrittänyt. Minulla on useampi tatuointi, vaatteiden alle jäävä. Olen aineenopettaja vakituisessa virassa, maksan asuntolainaa, ei ole maksuhäiriöitä, päihdeongelmia jne jne. Tatuointini eivät vaikuta millään tavalla esimerkiksi kykyyni tehdä tehdä työtäni tai edes työllistyä - työhaastatteluissa ei käsketä riisumaan vaatteita, ainakaan minun alallani.
Minua ei haittaa ollenkaan, että joku ei syty tatuoinneista, tai pitää niitä suorastaan puoleensatyöntävän rumina. Sen saa sanoa ihan suoraankin, en loukkaannu eikä asia vaivaa minua millään tapaa. Jokaisella on omat mieltymyksensä, ja se on ok. En tatuointejani ottaessa ajatellutkaan, että kaikki niistä pitäisivät. Se taas tekee susta vähintään typerän kuuloisen, kun väität tatuointien kertovan jotain minun elämänhallinnastani, se on jotain millä joskus vuosikymmeniä sitten vanhat konservatiiviset änkyrät pelottelivat. Sano vain suoraan että et pidä niistä ja ne ovat mielestäsi rumia. Se on kaikille ihan ok. Tuollaisten vanhahtavien aasinsiltojen rakentaminen tatuoinneista elämänhallintaan ei ole.
Kiitos Ap vastauksesta.
En toki varmaksi tiedä olenko vahvempi. Luultavasti en. Siksi toivon, että jos rakastun, se olisi henkilö, joka kohtelee minua hyvin.
Kuitenkin riski on joskus otettava. Enemmän katuu sitä, ettei edes yritä.
Tapailemani ihmiset ovat säikähtäneet pelokkuuttani. Olen huono riitelemään, teen liikaa toisen mieliksi ja säikähdän/ pyydän anteeksi typeriä asioita. Haen täydellistä hyväksyntää, mutta tiedostan sen ja yritän päästä tavasta eroon.
Kaikki ei liity raiskaukseen, perusluonteeni on aika "kiltti".
- Se raiskattu
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan tajunnut, miten tatuoinnit liittyy elämänhallinnan puutteeseen? Itellä ei ainuttakaan tatskaa ja elämänhallinta hukassa. Sen sijaan tiedän ja tunnen useita läpeensä tatskattuja henkilöitä, joilla menee huomattavasti itseä paremmin (työelämässä ja muussa elämässä). Joten, mitä ihmettä?
Kuten tuolla sanoin aiemmin jo pariin kertaan, tein virheen sanoessani noin. Olisi vain pitänyt sanoa, etten pidä niistä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sinussa on monta hyvää puolta, ja toisaalta vikojakin, kuten kaikissa meissä.
Huomaan miettiväni, että varmaan yksi tietty asia selittää sen, että miksi et ole saanut parisuhdetta/perhettä. Tulee olo, että et suhtaudu naisiin yksilöinä, persoonina, ainutlaatuisina kiinnostavina ihmisinä omine omituisuuksineen ja omalaatuisuuksineen, vaan haet parisuhdetta parisuhteen vuoksi, vieläpä sellaista parisuhdetta, joka täyttää sinun parisuhdekriteerit. Ihan kuin sinua ei kiinnostaisi aidosti tutustua naiseen ihmisenä, yksilönä, persoonana. Ihan kuin et lähestyisi kutakin naista yksilönä ja persoonana vaan lähestyt jotenkin geneerisenä naissukupuolen edustajana ja mahdollisena parisuhteen osapuolena. Nainen (kuten kai mieskin) haluaa tulla kohdatuksi yksilönä, nainen (kuten kai mieskin) haluaa että juuri hänestä kiinnostutaan koska hän on juuri sellainen persoona kuin on. Tutustumisvaiheessa tämän vaistoaa, naisilla on tälle asialle herkkä tutka (ehkäpä miehilläkin on, en tiedä, koska en ole mies).
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivaatimus on ihan ok, jos on allerginen. Porua aiheuttaa eniten se sellainen mustavalkoinen tyyli, jolla AP kirjoittaa. Mutta kyllä minäkin miettisin, että jos naisella olisi vaikka pieni tatuointi, jossain ja vaikka napakoru, että onko nämä nyt ihan oikeasti sellaisia kriteereitä, joista ei voi joustaa?
Entä naiset, joita olet tavannut; ovatko he halunneet tavata sut uudestaan? Mihin homma on tyssännyt? Oletko itse antanut pakkeja? Mikä näitä jatkuneita tapaamisia/annettuja pakkeja yhdistää. Millainen profiiliteksti sulla on Tinderissä?
Kuten tässä olen jo useasti todennut, kaikki näistä ei ole ehdottomia kriteereitä ja melkein kaikissa pidemmälle menneissä jutuissa jostain tai joistain niistä on tultu vastaan.
Noh, osa tavatuista ei halua tavata uudelleen, osalle olen itse todennut että ei natsannut tällä kertaa. Jos olisin nyt parisuhteessa en olisi täällä kirjoittelemassa. Ihmiset eivät yleensä sen tarkemmin erottele syitä miksi ei jatkoon, epäilisin naisten kohdalla sen johtuvan siitäkin, että jotkut miehet käyttäytyvät huonosti sen jälkeen.
Tinderin profiilitekstin voi käydä lukemassa tuolta verkkolinkin takaa, mutta siinä ei ole juuri mitään noista viivakohdista. Kerron siinä lyhyesti itsestäni ja millaisia tulevaisuudenhaaveita mulla on.
Teksti ei näy, vain kuva ja työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika vähän naisia jotka täyttävät nuo vaatimukset, vaikka ne ovat aika tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap vastauksesta.
En toki varmaksi tiedä olenko vahvempi. Luultavasti en. Siksi toivon, että jos rakastun, se olisi henkilö, joka kohtelee minua hyvin.
Kuitenkin riski on joskus otettava. Enemmän katuu sitä, ettei edes yritä.
Tapailemani ihmiset ovat säikähtäneet pelokkuuttani. Olen huono riitelemään, teen liikaa toisen mieliksi ja säikähdän/ pyydän anteeksi typeriä asioita. Haen täydellistä hyväksyntää, mutta tiedostan sen ja yritän päästä tavasta eroon.
Kaikki ei liity raiskaukseen, perusluonteeni on aika "kiltti".
- Se raiskattu
Mulle tulee ihan mieleen tuosta ensimmäinen parisuhteeni, jossa oli ahkeran työn takana se, että sain hänet enemmän omilleen. Hänellä on harmillinen tausta lapsuudesta ja se on jättänyt ujon ja aran ihmisen, joka ei saanut pidettyä puoliaan ja pyysi turhaan anteeksi. Juuri aikuistuneena vieläpä ihan uudessa kaupungissa, uusissa opinnoissa.
Sen kolmen vuoden aikana mulle tuli tosi hyvä olo siitä, kuinka olin saanut häntä vähän enemmän jaloilleen ja pitämään omastaan kiinni. Se ei ollut helppoa eikä prosessi varmasti jäänyt vielä siihen, mutta se hyvän olon tunne kun oli saanut autettua toista tuolla tavalla. :*)
Mä näkisin, että sun tulevaisuuden maailma tulee olemaan entistä positiivisempi jos uskallat ottaa nyt (tietenkin varoen) se askeleen eteen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkivaatimus on ihan ok, jos on allerginen. Porua aiheuttaa eniten se sellainen mustavalkoinen tyyli, jolla AP kirjoittaa. Mutta kyllä minäkin miettisin, että jos naisella olisi vaikka pieni tatuointi, jossain ja vaikka napakoru, että onko nämä nyt ihan oikeasti sellaisia kriteereitä, joista ei voi joustaa?
Entä naiset, joita olet tavannut; ovatko he halunneet tavata sut uudestaan? Mihin homma on tyssännyt? Oletko itse antanut pakkeja? Mikä näitä jatkuneita tapaamisia/annettuja pakkeja yhdistää. Millainen profiiliteksti sulla on Tinderissä?
Kuten tässä olen jo useasti todennut, kaikki näistä ei ole ehdottomia kriteereitä ja melkein kaikissa pidemmälle menneissä jutuissa jostain tai joistain niistä on tultu vastaan.
Noh, osa tavatuista ei halua tavata uudelleen, osalle olen itse todennut että ei natsannut tällä kertaa. Jos olisin nyt parisuhteessa en olisi täällä kirjoittelemassa. Ihmiset eivät yleensä sen tarkemmin erottele syitä miksi ei jatkoon, epäilisin naisten kohdalla sen johtuvan siitäkin, että jotkut miehet käyttäytyvät huonosti sen jälkeen.
Tinderin profiilitekstin voi käydä lukemassa tuolta verkkolinkin takaa, mutta siinä ei ole juuri mitään noista viivakohdista. Kerron siinä lyhyesti itsestäni ja millaisia tulevaisuudenhaaveita mulla on.
Teksti ei näy, vain kuva ja työpaikka.
Tinderiin aukeaisi loput.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen iän alaraja saa olla mielestäsi kahdenkympin alapuolellakin. Vaikka itse olet jo 32.
Tämä on se syy miksi olet yksin.
Onko parinkympin nuorempi puolisko, eli siinä jossain 23:n paikkeilla mielestäsi teini? Kuten sanoin, haen enimmäkseen omani ikäistä.
AP
Olen eri kuin aiempi, mutta parikymppiset naiset eivät ihan oikeasti halua kymmenen vuotta vanhempaa miestä. He haluavat oman ikäisen, eli parikymppisen. Joku todella menestynyt rikas toimitusjohtaja saattaa olla kiehtova parikymppisen naisen mielestä, mutta lähinnä sen rahan ja statuksen takia.
Ei nuo nuoret naiset sinusta kiinnostu. Olet jo 32. Sinusta kiinnostuu 30-vuotiaan ja yli kolmekymppiset. Itse olen 36, ja voisin kiinnostua sinusta, koska nuoremmat miehet on viriilimpiä sängyssä. Itse en koskaan olisi ottanut yli kaksi vuotta itseäni vanhempaa miestä, eikä kukaan ystävistänikään.
Olen mies ja tiedän mikä on totta. Parikymppisissä naisissa on todella paljon sellaisia, joita nimen omaan kiinnostaa/kiihottaa yli 10v vanhempi mies. Silloin, kun olin vähän päälle 30v, en muuta olisi saanut tehdäkään kuin hengailla parikymppisten misujen kanssa. Vielä päälle nelikymppisenäkin sama tilanne. Joten älkää nyt vanhat naiset jaksako puhua höpöjä.
Tää menee nyt ot, mutta arvaappa kuule mitä. Niin vaan tämäkin kolmekymppinen nainen saisi vaikka joka päivälle parikymppisen pojan, jos vaan itse kokisi saavansa siitä jotain. Ja olisi kyvykäs valehtelemaan itselleen, että kyseessä olisi mikään muu kuin se paneminen. Ja sun tapauksessa varmaan sitten raha/auto/asunto? Ne nuoret likat nauraa sulle paskasta ihan yhtä lailla kuin nuoret miehet vanhemmille naisille.
Jouduin hieman yleistämään tässä, koska rupeaa ihan todella korpeamaan se, että sunlaiset äijät luulee itestään liikoja.
Vanha nainen saa nuorta miestä siinä, missä vanha mies nuorta naista.
Tämä lienee sinulle aivan uusi asia, mutta parikymppisissä ja yleensäkin nuorissa naisissa on myös todella fiksuja yksilöitä. Aivan kuten ketä tahansa, heitä on selvästi kiehtonut persoonani tai ulkonäköni, koska olen pitänyt varakkuuteni aika hyvin piilossa juuri sen vuoksi, ettei siipeilijöitä ilmaantuisi. Jos sinulla on tapana nauraa "paskasta", niin älä luule, että kaikki olisivat kaltaisiasi.
Ja miten minä luulen itsestäni liikoja, kun nuoremmat naiset lähestyvät minua?
Meitä on moneen junaan, ja osa jää sinne laalaa-landian asemallekin ikuisen nuoruuden deluusioineen.
Vieläkö ottaa eteen, kanki kovana?
6-0👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsit ominaisuuksia, et rakkautta. Siinä sulla menee pieleen. Kun rakastuu, on siinä ominaisuudet toissijaisia.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap vastauksesta.
En toki varmaksi tiedä olenko vahvempi. Luultavasti en. Siksi toivon, että jos rakastun, se olisi henkilö, joka kohtelee minua hyvin.
Kuitenkin riski on joskus otettava. Enemmän katuu sitä, ettei edes yritä.
Tapailemani ihmiset ovat säikähtäneet pelokkuuttani. Olen huono riitelemään, teen liikaa toisen mieliksi ja säikähdän/ pyydän anteeksi typeriä asioita. Haen täydellistä hyväksyntää, mutta tiedostan sen ja yritän päästä tavasta eroon.
Kaikki ei liity raiskaukseen, perusluonteeni on aika "kiltti".
- Se raiskattu
Mulle tulee ihan mieleen tuosta ensimmäinen parisuhteeni, jossa oli ahkeran työn takana se, että sain hänet enemmän omilleen. Hänellä on harmillinen tausta lapsuudesta ja se on jättänyt ujon ja aran ihmisen, joka ei saanut pidettyä puoliaan ja pyysi turhaan anteeksi. Juuri aikuistuneena vieläpä ihan uudessa kaupungissa, uusissa opinnoissa.
Sen kolmen vuoden aikana mulle tuli tosi hyvä olo siitä, kuinka olin saanut häntä vähän enemmän jaloilleen ja pitämään omastaan kiinni. Se ei ollut helppoa eikä prosessi varmasti jäänyt vielä siihen, mutta se hyvän olon tunne kun oli saanut autettua toista tuolla tavalla. :*)
Mä näkisin, että sun tulevaisuuden maailma tulee olemaan entistä positiivisempi jos uskallat ottaa nyt (tietenkin varoen) se askeleen eteen.
AP
Minulle tulee tästä mieleen entinen poikaystävä, jolla oli pelastajasyndrooma. Oli tikkana paikalla silittämässä päätä kun olin pulassa tai pahalla mielellä, mutta vaivaantunut ja kiukkuinen kun olin voimissani. Eromme jälkeen mustasukkainen, vaikka itse hylkäsi minut juuri hankkimaamme yhteiseen kotiin. Minun jälkeeni hakeutui sitten parisuhteeseen huomattavasti nuoremman, väkivaltaisessa perheessä elävän tytön kanssa. Erittäin miellyttämisenhaluinen ja diplomaattinen kaveri päällepäin, mutta ei kuitenkaan koskaan esimerkiksi asettunut puolelleni ristiriitatilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 3-kymppinen nainen ja täytän kaikki listan kriteerit. Seurustelu on vain täysin jäänyt, koska olen ujo. Haluaisitko olla ensimmäinen mieheni? Olen aina välillä miettinyt neitsyydestä eroon hankkiutumista. Vuosien aikana kynnys siihen vain nousee koko ajan korkeammaksi, kun muut ovat keränneet kokemuksia seurustelusuhteista ja minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenveto:
Tyypillä on jtkn seksuaalisia estoja, luultavasti ei osaa ottaa naista sängyssä. Vaikuttaa siltä, että haluaa kontrolloida kaikkea, myös sitä naista ja siksi olisi mukava, jos tämä olisi listan mukainen. Hän myös vaatii ihmisiltä asioita, joita ei voi itse antaa. Nainen olisi hänelle ennen kaikkea lasten tekemistä varten ja näin ollen tarjoaisi ap:lle olosuhteet, joita hän pitää tavoittelemisen arvoisina. Henkilökemioista ja aidosta välittämisestä voi tässä tinkiä.
Sanoiko hän jossain vaiheessa, että hänellä on seksuaalisia estoja? Ja että nainen on olemassa ennen kaikkea lasten tekemistä varten?!
Siis mulla ei ole mitään puolesta- tai vastaan-asennetta tota tyyppiä kohtaan jota en edes tunne, mutta ihan oikeasti, varmaan kiva jos susta itsestäs vedettäisin viiden viestin jälkeen tuollaiset johtopäätökset.
Ja vielä ihmetellään mistä kaikki kiusaaminen ja somep*ska saa alkunsa. Määkivä lammaslauma taas liikkeellä.
Nyt osui, mitätön varustelu jalkojen välissä!
Ai kenellä? Jos viittaat tuohon mun tekstiin jossa puolustelin lievästi aloittajaa, niin olen kyllä nainen:). Ja vieläpä feminismiin taipuvainen. Pimppini on kyllä aika pieni eikä mikään römpsäke;)
Kaikkea sitä ihmiset itsestään luulee, feministi sovinistinpuolustaja korostetun pienellä pimpillä. Huraa!
Sä kuulostat ihanan insinöörimäiseltä, tykkään. Siis oikeasti. Olen aina tykännyt insinööreistä ja tullut hyvin toimeen heidän kanssaan. Mä en näe sun Tinder-profiilia, mutta ainakin sun vaatimuslista on ihanasti laadittu. Tosin lävistyksillä ja tatuoinneilla ei mielestäni ole mitään tekemistä elämänhallinnan kanssa. Mulla ei ole lävistyksiä eikä tatskoja, mutta en mä silti ole mikään elämänhallinnan mestari. :D Jos olisin nuorempi (oon 45) ja vaikuttaisit Tinder-profiilinkin perusteella mulle fyysisesti sopivalta, niin ehdottomasti painaisin sydäntä.
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap vastauksesta.
En toki varmaksi tiedä olenko vahvempi. Luultavasti en. Siksi toivon, että jos rakastun, se olisi henkilö, joka kohtelee minua hyvin.
Kuitenkin riski on joskus otettava. Enemmän katuu sitä, ettei edes yritä.
Tapailemani ihmiset ovat säikähtäneet pelokkuuttani. Olen huono riitelemään, teen liikaa toisen mieliksi ja säikähdän/ pyydän anteeksi typeriä asioita. Haen täydellistä hyväksyntää, mutta tiedostan sen ja yritän päästä tavasta eroon.
Kaikki ei liity raiskaukseen, perusluonteeni on aika "kiltti".
- Se raiskattu
Mulle tulee ihan mieleen tuosta ensimmäinen parisuhteeni, jossa oli ahkeran työn takana se, että sain hänet enemmän omilleen. Hänellä on harmillinen tausta lapsuudesta ja se on jättänyt ujon ja aran ihmisen, joka ei saanut pidettyä puoliaan ja pyysi turhaan anteeksi. Juuri aikuistuneena vieläpä ihan uudessa kaupungissa, uusissa opinnoissa.
Sen kolmen vuoden aikana mulle tuli tosi hyvä olo siitä, kuinka olin saanut häntä vähän enemmän jaloilleen ja pitämään omastaan kiinni. Se ei ollut helppoa eikä prosessi varmasti jäänyt vielä siihen, mutta se hyvän olon tunne kun oli saanut autettua toista tuolla tavalla. :*)
Mä näkisin, että sun tulevaisuuden maailma tulee olemaan entistä positiivisempi jos uskallat ottaa nyt (tietenkin varoen) se askeleen eteen.
AP
Minulle tulee tästä mieleen entinen poikaystävä, jolla oli pelastajasyndrooma. Oli tikkana paikalla silittämässä päätä kun olin pulassa tai pahalla mielellä, mutta vaivaantunut ja kiukkuinen kun olin voimissani. Eromme jälkeen mustasukkainen, vaikka itse hylkäsi minut juuri hankkimaamme yhteiseen kotiin. Minun jälkeeni hakeutui sitten parisuhteeseen huomattavasti nuoremman, väkivaltaisessa perheessä elävän tytön kanssa. Erittäin miellyttämisenhaluinen ja diplomaattinen kaveri päällepäin, mutta ei kuitenkaan koskaan esimerkiksi asettunut puolelleni ristiriitatilanteessa.
Naisen onni on löytää sellainen mies, joka pitää puolia ristiriitatilanteissa. Itse olen ollut yhdessä niin sanottujen hyvien miesten kanssa, mutta tällaista en ole koskaan tavannut. Jos mieheltä jälkikäteen kysyy, että miksei hän häätänyt ahdistelijaa pois tai sano anopille missään vastaan, niin alkaa tämä litania: "Jännitti, en voinut. Sinun pitää oppia hoitamaan asioita yksin. Et ole aina oikeassa, joten et voi olettaa, että aina olisin puolellasi... Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Monet miehet eivät ymmärrä sitä, millaisen olon miehen tällainen käytös naiselle jättää. Se jättää sellaisen tunteen, että ette ole samassa veneessä, jos saat yksin hoitaa kaikki hankalat tilanteet ilman miehen apua. Korkeintaan jälkikäteen miest toteaa, että olipa ikävää kun alkoholisti yritti tulla kähmimään naista tai anoppi tulla pariskunnan luokse kylään viikoiksi.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuvailtu nainen. Lomaksi riittää oma mökki ja rantasauna, uiminen ja hyvä ruoka.
Haluaisin 1-2 lasta. Rakastan lukemista ja metsässä kävelyä.
Valitettavasti olen kokenut raiskauksen, ja pelkään outoja asioita, ja alistun helposti. Olen siis monen mielestä mt-potilas vaikken lääkkeitä syö, ja töissä käyn.
Haen kumppania joka on itsevarma, kiltti ja hyvä ihminen, joka haluaa muille (suhteessa minulle) hyvää. Näitä on myös yllättävän vähän.
Oma lista noiden lisäksi on:
Luotot kunnossa
Ei rikosrekisteriä
Ei päihdeongelmia
Työpaikka
Perusterve (diabetes, kilpirauhanen yms ei tietenkään haittaa)Kuulostat tosi mukavalta. :-)
Harmi, että sulle on käynyt noin. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään sellaista. Kestää varmasti pitkään ennen kuin tuon jälkeen voi luottaa yhtään kehenkään, varsinkaan parisuhdemielessä. En minä (ainakaan) tällä kuvauksella laske mt-potilaaksi. Musta tuntuisi vain kivalta pystyä auttamaan luoda sitä luottamusta takaisin vaikka siinä varmasti meneekin aikaa.
AP
Ap, tällaisia mielenterveyspotilaat ovat. Monilla on jokin selitys sille, miksi oireilee psyykkisesti. Oireet harvoin tulevat täysin tyhjästä, vaan vaikeat kokemukset vähintään vahvistavat oireilua. Oireilukin monilla vaihtelee paljon silloisen elämäntilanteen mukaan. Itsekin olen välillä käynyt töissä enkä ole tarvinnut terapiaa tai lääkitystä, jos elämä on ollut tasaista. Toisinaan sitten taas vointi on ollut huonompi ja on tullut sairaslomia ja tarvetta lääkitykselle ja terapialle. Aika näyttää, miten jatkossa, koska kukaan ei tiedä etukäteen miten elämä menee.
Minä täytän listan vaatimukset ja olin AP:n kanssa joskus lyhyillä kahvitreffeilläkin mutta en vissiin ollut sitten tarpeeksi kaunis kun ei jatkoja tullut. :D Mulla on tuoreet kuvat profiilissa joten sen suhteen ei mitään ylläreitä taatusti ollut. Tai sitten AP odottaa jotain "rakkautta ensi silmäyksellä"-ilmiötä.
Ap, kävin katsomassa sun kuvan ja luin koko ketjun. Sen enempää muuten ottamatta kantaa sanoisin, että vaikka itse joutuisitkin joustamaan kriteereissäsi, kannattaa yrittää peittää se mahdollisimman hyvin. Mikään ei pilaa suhdetta yhtä hyvin kuin tunne, että kumppani on joutunut paremman puutteessa tyytymään heikompaan naiseen, että saisi nostettua statustaan. Kyllä naiset kuulee niistä omista puutteistaan muutenkin koko elämänsä, ehkä olis parempi keskittyä siihen keskinäiseen kemiaan eikä esim tatuointiin tai sen puutteeseen.