Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Ketjussa on näköjään paljon uusia tyyppejä, kun ne ei oo vielä tajunneet että yksi ja sama ihminen vastailee täällä lähes kaikkeen. Tänään ei oo ihme kyllä vastaillut, mutta ilmestyy tänne kohta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sellainen tietynlainen välinpitämättömyys on tullut itselle kun on tiedostanut, ettei mitään enää ole eikä tule.
Samalla tulee katkeruus hukkaan heitetystä ajasta ja energiasta, kun osa nuoruudesta meni aivan kankkulan kaivoon.
Yks mato näköjään moderoi nykyään jo viestit ennen kuin ne julkaistaan. Kirjoitin 16.15 pitkän selityksen siitä kuka tää tyyppi on ja sitä ei ikinä julkaistu. No mutta se on nainen, joka kuvittelee että hänen ihastus kirjoittaa kaikki viestit täällä ja vastaa niihin kaikkiin oli ne naiselta tai mieheltä. Ollut palstalla 24/7 jo vuosia. Huomaatte kyllä viimeistään viikon sisällä.
Sun ilkikurinen hymy taas aamulla, mun ajatuksissa, olet niin.. ihanan kevyt ajatus kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?
Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.
Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?
Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan siitä pellestä saanut ajoittain ihan hulvatonta huumoriakin revittyä!
Mm. veljeni tekemä meemikuva hänestä nauratti joskus puolta kaveripiiriä.:)
Et taida olla penaalin terävimpiä kyniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan siitä pellestä saanut ajoittain ihan hulvatonta huumoriakin revittyä!
Mm. veljeni tekemä meemikuva hänestä nauratti joskus puolta kaveripiiriä.:)Et taida olla penaalin terävimpiä kyniä.
Milläs tuosta älyn tasoa päättelet?
TOISAALTA ihmissuhdeasioissa mieluummin tyhmä kuin empatiakyvytön julmuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?
Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.
Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?
Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Miksi et halua itse olla aloitteellinen?
Sinä vain minun mielessäni aina olet. Ja sitten kun radiosta tulee joku rakkauslaulu, niin tulee vielä kovempi kaipuu sun luo. Rakastan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sydänamputaatio, kiitos!
Meemikuva kenestä? Ihan sekavaa settiä muutama viimeistä sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taskulampulla kihomadot yllätetään kirjoitti:
Meemikuva kenestä? Ihan sekavaa settiä muutama viimeistä sivua.
On varmaan sekavaa kun on niin vihaista!
No, ihan sama. Lähden nyrkkeileen ja meditoin sen jälkeen niin ei mene ihan koko päivä kasvavan vihan vallassa, alkaa ranteissakin täriseen niin lujaa ettei voi kohta rauhoittua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun ilkikurinen hymy taas aamulla, mun ajatuksissa, olet niin.. ihanan kevyt ajatus kantaa.
Miehen vai naisen hymy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?
Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.
Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?
Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Miksi et halua itse olla aloitteellinen?
Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?
Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.
Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?
Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Miksi et halua itse olla aloitteellinen?
Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.
Joo, jos jonkun ”saadakseen” täytyy roikkua ja hulluna yrittää kertoo se vaan siitä, että tyyppi on helvetin peräkärry ja kuka haluaa jotain peräkärryä mieheksi?
Saisi aina olla vetämässä perässä ja tietäisi, ettei hän nähnyt sinua oma-aloitteisuuden arvoisena vaan jostain syystä tyytyi kohtaloonsa tms. ja siksi elää kanssasi.
No sellaisille naisillehan tuollaiset varmaan sopii, joille on joku saavutus ”saada” mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?
Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.
Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?
Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Miksi et halua itse olla aloitteellinen?
Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.
Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?
Rakkaita terveisiä kaivatulleni, jolla on nimipäivä tällä viikolla. Olet kaunis kuin keväinen kukka. Olisi ihanaa lähteä kanssasi kevätkävelylle. Voitaisiin mennä katsomaan yhteen paikkaan, onko siellä jo valkovuokkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet nykyään sellainen taustakuva. Mulla ei ole mitään selkeitä ajatuksia susta, enkä oikein kaipaakaan, mutta sä olet koko ajan mielessä silti. Tai sitten en vaan enää tunnista näitä tunteita. Olisi varmaan oikeasti vaatinut sen yhden kunnon keskustelukerran.
Exactly my thoughts. Kiitos kun sanoitit ajatukseni! Juuri tuollaista ärsyttävän epämääräistä möykkyä sitä kuljettaa mukanaan, eikä tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Pitäisikö se purkaa atomeiksi ja selvittää (yksin mahdotonta, olen yrittänyt) vai hylätä tien poskeen vai raahata mukana vai tallettaa pankkiholviin kalleimpana aarteenaan odottamaan tulevia aikoja?
Samat mietteet myös täällä, ja samalla tavalla se yksi kunnon keskustelukerta jäi uupumaan. Kaksi viikkoa (+pv) viimeisimmästä kohtaamisesta ja eiköhän se ole tässä. Ei vaan satuttu paikalle enää samaan aikaan, eikä jäänyt edes yrityksestä kiinni. Sellasta se elämä vaan on. Liian pitkä aika epävarmuutta naarmuttanut mielikuvan. Jos joutuisin kuvailemaan, että mikä taideteos muistuttaa hänestä niin luultavasti vastaisin että Pablo Picasson Itkevä nainen. Sekava palapeli muistojeni seassa.
Kipinöivää sähköä kyllä oli, mutta taisi valua hiljalleen harakoille koska juuri äsken huomasin että kroppa ei ole enää ylikierroksilla ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen viikkoon. Pyyhe kehään ja nauttimaan viikonlopusta. <3
nahkatakkinenmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet nykyään sellainen taustakuva. Mulla ei ole mitään selkeitä ajatuksia susta, enkä oikein kaipaakaan, mutta sä olet koko ajan mielessä silti. Tai sitten en vaan enää tunnista näitä tunteita. Olisi varmaan oikeasti vaatinut sen yhden kunnon keskustelukerran.
Exactly my thoughts. Kiitos kun sanoitit ajatukseni! Juuri tuollaista ärsyttävän epämääräistä möykkyä sitä kuljettaa mukanaan, eikä tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Pitäisikö se purkaa atomeiksi ja selvittää (yksin mahdotonta, olen yrittänyt) vai hylätä tien poskeen vai raahata mukana vai tallettaa pankkiholviin kalleimpana aarteenaan odottamaan tulevia aikoja?
Samat mietteet myös täällä, ja samalla tavalla se yksi kunnon keskustelukerta jäi uupumaan. Kaksi viikkoa (+pv) viimeisimmästä kohtaamisesta ja eiköhän se ole tässä. Ei vaan satuttu paikalle enää samaan aikaan, eikä jäänyt edes yrityksestä kiinni. Sellasta se elämä vaan on. Liian pitkä aika epävarmuutta naarmuttanut mielikuvan. Jos joutuisin kuvailemaan, että mikä taideteos muistuttaa hänestä niin luultavasti vastaisin että Pablo Picasson Itkevä nainen. Sekava palapeli muistojeni seassa.
Kipinöivää sähköä kyllä oli, mutta taisi valua hiljalleen harakoille koska juuri äsken huomasin että kroppa ei ole enää ylikierroksilla ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen viikkoon. Pyyhe kehään ja nauttimaan viikonlopusta. <3
Aika dramaattista tekstiä ottaen huomioon tekstissä mainitsemasi aikaikkunat (alle kuukaudesta kyse)
Ketju on lukittu.
Exactly my thoughts. Kiitos kun sanoitit ajatukseni! Juuri tuollaista ärsyttävän epämääräistä möykkyä sitä kuljettaa mukanaan, eikä tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Pitäisikö se purkaa atomeiksi ja selvittää (yksin mahdotonta, olen yrittänyt) vai hylätä tien poskeen vai raahata mukana vai tallettaa pankkiholviin kalleimpana aarteenaan odottamaan tulevia aikoja?