Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

J mies olet täydellinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tilanne on vaikea, mutta keksimme kyllä keinot. Ikävä sinua nainen.

Miten tilanne on vaikea?

Molemmat varattuja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tilanne on vaikea, mutta keksimme kyllä keinot. Ikävä sinua nainen.

Miten tilanne on vaikea?

Molemmat varattuja..

Mutta ei lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Jos laittaisit kaivatullesi viestin, niin mitä siinä lukisi? Siis jos se olisi jotain muuta kuin mitä tänne kirjoitamme. Ja alussa varmaan olisi jonkinlainen “moi”.

Kysyisin sitä yöpaikkaa, ei mulla muuta sanottavaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tilanne on vaikea, mutta keksimme kyllä keinot. Ikävä sinua nainen.

Miten tilanne on vaikea?

Molemmat varattuja..

Mutta ei lapsia?

Lapsiakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Joo, jos jonkun ”saadakseen” täytyy roikkua ja hulluna yrittää kertoo se vaan siitä, että tyyppi on helvetin peräkärry ja kuka haluaa jotain peräkärryä mieheksi?

Saisi aina olla vetämässä perässä ja tietäisi, ettei hän nähnyt sinua oma-aloitteisuuden arvoisena vaan jostain syystä tyytyi kohtaloonsa tms. ja siksi elää kanssasi.

No sellaisille naisillehan tuollaiset varmaan sopii, joille on joku saavutus ”saada” mies.

Kiitos päivän nauruista, ihan paras tuo peräkärry! Allekirjoitan tuosta kaiken muun, mutta hän ei kyllä oikein istu tuohon kuvaukseen. En varmasti olisi peräkärryä jäänyt miettimään! :D En kuitenkaan viitsi avata asiaa täällä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Ja mistä tiedät ettei kyse ollut vaan traagisista väärinymmärryksestä. Minä luulin että sinä luovutit meistä, itse en koskaan luovuttanut. Mutta sitten luovutin omasta elämästäni, kun kaikki kävi vain liian raskaaksi ja olin liian yksin.

Tiedättekö varatut ja lapselliset, eron voi ottaa milloin tahansa. Vaikka nyt heti voi täyttää lomakkeen netissä. Kun alapää vie, sille ei edes varattu ja lapsellinen ihminen voi mitään. Luonnonlaki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tilanne on vaikea, mutta keksimme kyllä keinot. Ikävä sinua nainen.

Miten tilanne on vaikea?

Molemmat varattuja..

Mutta ei lapsia?

Lapsiakin

Pieniä vai isoja?

Rakastan sinua..

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö varatut ja lapselliset, eron voi ottaa milloin tahansa. Vaikka nyt heti voi täyttää lomakkeen netissä. Kun alapää vie, sille ei edes varattu ja lapsellinen ihminen voi mitään. Luonnonlaki.

Ei vie alapää. Sekopää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Joo, jos jonkun ”saadakseen” täytyy roikkua ja hulluna yrittää kertoo se vaan siitä, että tyyppi on helvetin peräkärry ja kuka haluaa jotain peräkärryä mieheksi?

Saisi aina olla vetämässä perässä ja tietäisi, ettei hän nähnyt sinua oma-aloitteisuuden arvoisena vaan jostain syystä tyytyi kohtaloonsa tms. ja siksi elää kanssasi.

No sellaisille naisillehan tuollaiset varmaan sopii, joille on joku saavutus ”saada” mies.

Kiitos päivän nauruista, ihan paras tuo peräkärry! Allekirjoitan tuosta kaiken muun, mutta hän ei kyllä oikein istu tuohon kuvaukseen. En varmasti olisi peräkärryä jäänyt miettimään! :D En kuitenkaan viitsi avata asiaa täällä enempää.

Voihan peräkärrytkin olla ihan lutuisia ja pantavia, mutta kuka sellaisen kanssa jaksaisi elää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö varatut ja lapselliset, eron voi ottaa milloin tahansa. Vaikka nyt heti voi täyttää lomakkeen netissä. Kun alapää vie, sille ei edes varattu ja lapsellinen ihminen voi mitään. Luonnonlaki.

Ei vie alapää. Sekopää.

Kyllä vaan vie. Gusipää.

En tiedä edes tykkäisinkö susta jos tuntisin sut oikeesti. Silti musta tuntuu että sä oot kohtaloni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Tää ei jäänyt siihen, ettei kukaan koskaan uskaltanut lähestyä ketään. Mutta nyt saa riittää vihjeet. Pääasia on, että hän tiesi kyllä. Sen tiedän varmaksi. Siksi päättelen, ettei halunnut tai ei vain osannut päättää, joka sekin kai tarkoittaa samaa eli ei halunnut.

Varattu kenties?

Mun sydän kuuluu sulle. Sitä senon yrittänyt kertoa jo pitkään. Nyt uskon mitä se minulle sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuiko kaikki jo ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa siksi, että kumpikin pelkäsi ottaa yhteyttä? Pelkäsi että jos se toinen ei pidäkään minusta. Ehkä joskus tulee vielä toinen mahdollisuus?

Mä en ainakaan halua mitään säälittävää ”toista mahdollisuutta” (tai ties miten monetta), sillä hänellä olisi ollut ”mahdollisuus”, mutta halusi toisen ja eihän tuollaista nyt tietenkään voi koskaan unohtaa.

Onko tilanteet tosiaan noin mustavalkoisia? Mistä tiedät ettei hän halunnut sinua ja millainen mahdollisuus hänellä oli valita sinut?

Sivusta sanon, että siksihän täällä moni roikkuu, kun ei ole kunnon selvyyttä saanut asioihin. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mä olisin kyllä antanut hänelle aina vain uuden mahdollisuuden, jos tilanne olisi jatkunut ennallaan. Tai myöhemminkin, jos hän olisi tullut kysymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä, jos on joskus sellainen tilanne ja häntä sattuisi kiinnostamaan. Toisaalta en pyri siihen tilanteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Miksi et halua itse olla aloitteellinen?

Siihen on monta syytä. Sanotaanko näin, että alunperin siksi kun hänellä oli ne mahdollisuudet ja hän tiesi sen, mutta hän ei niitä sitten halunnut käyttää. Menin eteenpäin. Tai näköjään joku osa minusta ei mennyt. Mutta en halunnut jäädä roikkumaan. En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin roikkunut ja yrittänyt enemmän. Mutta en ole sellainen. Pitää jokaisen itse tietää haluaako vai ei.

Mistä hän tiesi niistä mahdollisuuksista?

Ja mistä tiedät ettei kyse ollut vaan traagisista väärinymmärryksestä. Minä luulin että sinä luovutit meistä, itse en koskaan luovuttanut. Mutta sitten luovutin omasta elämästäni, kun kaikki kävi vain liian raskaaksi ja olin liian yksin.

Millaisista väärinymmärryksistä puhut? Mistä ne johtuivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö varatut ja lapselliset, eron voi ottaa milloin tahansa. Vaikka nyt heti voi täyttää lomakkeen netissä. Kun alapää vie, sille ei edes varattu ja lapsellinen ihminen voi mitään. Luonnonlaki.

Ei vie alapää. Sekopää.

Kyllä vaan vie. Gusipää.

Minähän vaan kyselen sivusta.

Olen huonossa kunnossa ja ikävöin sinua. Mielestäni tein oikein, kun lähdin pois, jotta sairauteni ei veisi myös sinua pohjalle. Täällä on yksinäistä, mutta olen onnellinen, koska käsittääkseni sinulla menee hyvin. Rakastan sinua enkä voi unohtaa sinua koskaan! Olet kauneinta mitä olen koskaan nähnyt...