Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi

Hän ei osaa olla lapsensa kanssa. Keksikää yhdessä konkreettista tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ukkosi ole ensimmäinen mies, jota ei lapset kiinnosta ja nykyään luojan kiitos on ihan ok jäädä lapsettomaksi jos ei kiinnosta. Voi olla myös, että hän peilaa sinun halveksuntaasi ja epäkiinnostusta lasta kohtaan ja näyttelee tuollaisia naamoja lähinnä vain sinulle, saadakseen hyväksyntää, lapsi kun on itsekin. Samalla tapaa kuin koira mukautuu omistajansa tunteisiin, tiedät kyllä varmasti.

Niin eli tässäkin päästiin taas siihen että se mitä mies tekee väärin on oikeasti naisen syy.

Apn ei tarvitse vaivautua lapsi ei ole hänen.

Jos mies kirjoittelisi tänne apn aloituksen niin ainoat ohjeet olisi ne että lähde ryyppäämään poikien kanssa tai menkää viikonloppulomalle Amsterdamiin yms aina kun se käenpoika tulee ja katokin ettet maksa yhtään senttiä sen äpärän vuoksi.

Kuusikymppinen työkaveri sanoi ettå hänen uuden miehensä alle kouluikäiset lapsenlapsensa tykkäsivät käydä yökylässä papalla niin kauan kun työtoverini oli mukana toiminnassa. Työkaveri on monesti työmatkoilla ja halusi levähtåä viikonloppuna. Hän alkoi menemään mökilleen niinä viikonloppuina kun miehen lapsenlapset tuli. Nyt ei tarvi mennä enää mökille koska ne lapset ei enää tule. Pappa kun ei ollut kiva eikä jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö siis ymmärrä miehen huonoutta vanhempana vai tapaamissopimusasioita?

En ymmärrä, miksi hän haluaa lapsensa tänne, koska ei ole oikeasti kiinnostunut tämän seurasta.

Lapsitapaamisissa ei ole kysymys vanhemmista, vaan lapsesta. Jokaisella lapsella on oikeus tavata biologisiin vanhempansa. Mutta sitä samaa oikeutta ei ole vanhemnalla.

Ja jos mies ei ole kiinnostunut lapsesta, luulisi sinunkin hälytyskellojen soivan.

Ei vaan lapsitapaamisessa tuntuu olevan se kyseessä, että lähi saa "omaa aikaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö siis ymmärrä miehen huonoutta vanhempana vai tapaamissopimusasioita?

En ymmärrä, miksi hän haluaa lapsensa tänne, koska ei ole oikeasti kiinnostunut tämän seurasta.

Lapsitapaamisissa ei ole kysymys vanhemmista, vaan lapsesta. Jokaisella lapsella on oikeus tavata biologisiin vanhempansa. Mutta sitä samaa oikeutta ei ole vanhemnalla.

Ja jos mies ei ole kiinnostunut lapsesta, luulisi sinunkin hälytyskellojen soivan.

Ei vaan lapsitapaamisessa tuntuu olevan se kyseessä, että lähi saa "omaa aikaa"

Se on aivan sama miten se lähi tapaamiset kokee, ne ovat joka tapauksessa lapsen oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ukkosi ole ensimmäinen mies, jota ei lapset kiinnosta ja nykyään luojan kiitos on ihan ok jäädä lapsettomaksi jos ei kiinnosta. Voi olla myös, että hän peilaa sinun halveksuntaasi ja epäkiinnostusta lasta kohtaan ja näyttelee tuollaisia naamoja lähinnä vain sinulle, saadakseen hyväksyntää, lapsi kun on itsekin. Samalla tapaa kuin koira mukautuu omistajansa tunteisiin, tiedät kyllä varmasti.

Niin eli tässäkin päästiin taas siihen että se mitä mies tekee väärin on oikeasti naisen syy.

Apn ei tarvitse vaivautua lapsi ei ole hänen.

Jos mies kirjoittelisi tänne apn aloituksen niin ainoat ohjeet olisi ne että lähde ryyppäämään poikien kanssa tai menkää viikonloppulomalle Amsterdamiin yms aina kun se käenpoika tulee ja katokin ettet maksa yhtään senttiä sen äpärän vuoksi.

Kuusikymppinen työkaveri sanoi ettå hänen uuden miehensä alle kouluikäiset lapsenlapsensa tykkäsivät käydä yökylässä papalla niin kauan kun työtoverini oli mukana toiminnassa. Työkaveri on monesti työmatkoilla ja halusi levähtåä viikonloppuna. Hän alkoi menemään mökilleen niinä viikonloppuina kun miehen lapsenlapset tuli. Nyt ei tarvi mennä enää mökille koska ne lapset ei enää tule. Pappa kun ei ollut kiva eikä jaksanut.

Niinpä! Ihme ajatusmaailma ihmisillä. Tottakai se on naisen velvollisuus adoptoida miehen lapset omikseen ja vaikka ilman miehen läsnäoloa viihdyttää heitä ja huolehtia kuin omistaan. Jos mies sitten viitsisi ja jaksaisi liittyä seuraan kun nainen on tehnyt siitä tarpeeksi helppoa ja hauskaa. Tai sitten on naisen vika kun ylipäätään alkoi miehen kanssa seurustelemaan. Tottakai kaikkien naisten tulee ymmärtää, että tuossa tapauksessa naisen velvollisuus on paikata miehen huonoa vanhemmuutta. Huoh.

Ehkä Ap:n olisi parempi tosiaan vaikka keksiä muuta tekemistä niiksi viikonlopuiksi kun lapsi on kylässä. Mene tosiaan vaikka mökille tai sukuloimaan. Ehkä mies sitten ottaa itseään niskasta kiinni kun tajuaa, että tilanne on yksinomaan hänen vastuullaan. Ja itse kyllä näkisin tuossa jo syyn eroon. Jos itse lapsettomassa naisena olisin kyseisessä tilanteessa, olettaisin toki, että mies pyrkii aktiivisesti tekemään tilanteesta miellyttävän kaikille ja siten edesauttamaan minun ja lapsen suhteen kehitystä. Ei minun tehtäväni vieraana aikuisena ole johtaa tuollaista tilannetta. Miehen takia lapsi siellä on ja heidän välinsä siinä markkaa. Jos välejä ei ole, silloinhan lapsen ei tarvi edes käydä.

Juu, mies on ollut kyllä nuori ja vässykkä mutta ei siitä sen enempää. Hän ei heijastele minun arvomaailmaani eikä ole minun vässykkäni. Lue viestini uudelleen. Hän on käyttäytynyt näin jo ennen meidän tapaamistamme.

Minkä naisystävä ylipäänsä sille voi, eihän meillä ole mitään oikeuksia tai edes velvollisuuksia näitä lapsia kohtaan? Sanelenko lasten vanhemmille sääntöjä miten toimia? Lasten äiti tietää tilanteen ja on sitä mieltä että lasten on silti isän luokse tultava, joten he tulevat. Ei heillä huono olla ole meilläkään, minun pointtini oli vain se että kun mies, lasten isä, ei niihin lapsiinsa panosta juurikaan kuin sen pakollisen, että saavat ruuan, ovat turvassa jne. niin onko se jotenkin minun "äitipuolen" tehtävä keksiä aktiviteetteja? Nuo lapset istuu kännyköillään siellä äitinsäkin luona ihan samoin eivätkä osallistu kotitöihin tms ilman tappeluita. Miksi isän luona pitäisi olla joku erityinen show valmiina heitä varten? Kotitöihin heitä ei edes pyydetä meillä, koska sitä "et sä meitä määrää" huutoa ei isänsä jaksa kuunnella. Varsinkin kun se sama huuto tulee sieltä exältä, kuinka lapsilta ei voi vaatia sitä eikä tätä.

Mikä rooli mun nyt pitäisi ottaa? Lasten äiti ei minun anna olla mukana lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa, meillä ollessaan on noudatettava äitinsä määräämiä sääntöjä. Niitä ei juurikaan ole olemassakaan mutta kuitenkin. Mieluummin annan niiden lasten olla rauhassa kännyköillään kun keksin tekemistä, missä on se vaara että olen tehnyt jotain väärin, vaadin lapsilta liikaa osallistumista tai mitä tahansa. Ja korostan että lapsilla ei meillä ole huono olla, arki täällä ei poikkea arjesta äitinsä luona juurikaan. Onko teillä muilla teinien vanhemmilla siis jotain erityistä aktiviteettia ja puuhaa lapsille päivittäin järjestettynä?

Tehtiinko sitä omassa lapsuudenkodissanne?

Lasten vanhemmat päättävät lasten asioista ja miten elellään, me uudet puolisot lähinnä sulaudutaan tilanteeseen.

Tässä kun muutkin kertovat samantapaisista tarinoista, pappa ei jaksanutkaan kun uusi vaimo meneekin mökille jne, niin tulee mieleen että heikkotahtoisia miehiä. Kai he jotenkin kokevat että uusi vaimo torjuu lapset ja heidät olemalla muualla, eikä lopputulos ole se, että näkee sen vaimon tappiona, vaan se että torjutaan omat lapset tai lapsenlapset että nämä eivät pääse uuden suhteen väliin. Ja sitten lopulta kuitenkin uusi vaimo halveksii miestä joka paljastuukin niin heikoksi - hylkää ne joiden pitäisi olla rakkaimmat!

En oikein ymmärrä kumpaakaan osapuolta, en uutta vaimoa joka ei jaksa, enkä miestä joka hylkää omat lapsensa. Mutta ovathan ne varmaan monimutkaisia tilanteita, mustasukkaisuutta ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on kyllä aika huono isä.

Niin on. Siksi en ikinä tekisi yhteisiä lapsia hänen kanssaan.

Loistava aviomies on silti. Lupasi, ettei minun tarvitse tehdä mitään hänen lapsensa eteen.

En vain jaksa ymmärtää, miksi hän itse haluaa häntä nähdä, kun kerta mikään ei osoita, että aidosti haluaa nähdä.

Minäkin olen huono isä. Katson silti, että kun aikani teeskentelen, muutun paremmaksi ja opin välittämään. Tehtävää helpottaa se, että asutaan kaikki samassa taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Sulle siis kelpasi se vätys joka ei ole aikuisiällä osannut omaa tahtoaan osoittaa, ja kantaa vastuuta tekemisistään.

Suhde omiin lapsiin voisi olla palkitseva noistakin lähtökodsita, mutta äijäsi on valinnut sen tien jolla osoitetaan omaa pahaa mieltä niille alaikäisille huollettaville joiden olemassaolosta ollaan puoleksi itse vastuussa.

Kaikenlaisille sitä ottajia ja ymmärtäjiä löytyykin.

Ap, jos asut miehen kanssa yhdessä niin olet lapsen äitipuoli.

Kuulostaa vähän ahdistavilta nuo koko vierailut, ja lapsen puolesta säälittää. Miettikää, miltä hänestä tuntuu, vaikka itse on tilanteeseen syytön. Ikuiset arvet jää ulkopuolisuuden ja hylkäämisen tunteesta.

Voisitko ap osoittaa vähän tarmoa ja hyvää tahtoa ja keksiä jotain yhteistä tekemistä? Voisi olla kaikille kivempi niin, ja mikset voisi itsekin tutustua lapseen kun olet kerran isänsä kanssa yhdessä.

Menkää metsäretkelle eväiden kanssa. Tai laittakaa yhdessä ruokaa kotona, vaikka pitsaa. Pelatkaa lautapeliä. Käytte uimassa tai pelaamassa minigolfia. Syksyllä marjastus & sienestys. Talvella hiihtämään tai lumikenkäilemään. Vähän yritystä, niin tuokin aika voi olla ihan mukavaa eikä kamalaa pakkopullaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Juu, mies on ollut kyllä nuori ja vässykkä mutta ei siitä sen enempää. Hän ei heijastele minun arvomaailmaani eikä ole minun vässykkäni. Lue viestini uudelleen. Hän on käyttäytynyt näin jo ennen meidän tapaamistamme.

Minkä naisystävä ylipäänsä sille voi, eihän meillä ole mitään oikeuksia tai edes velvollisuuksia näitä lapsia kohtaan? Sanelenko lasten vanhemmille sääntöjä miten toimia? Lasten äiti tietää tilanteen ja on sitä mieltä että lasten on silti isän luokse tultava, joten he tulevat. Ei heillä huono olla ole meilläkään, minun pointtini oli vain se että kun mies, lasten isä, ei niihin lapsiinsa panosta juurikaan kuin sen pakollisen, että saavat ruuan, ovat turvassa jne. niin onko se jotenkin minun "äitipuolen" tehtävä keksiä aktiviteetteja? Nuo lapset istuu kännyköillään siellä äitinsäkin luona ihan samoin eivätkä osallistu kotitöihin tms ilman tappeluita. Miksi isän luona pitäisi olla joku erityinen show valmiina heitä varten? Kotitöihin heitä ei edes pyydetä meillä, koska sitä "et sä meitä määrää" huutoa ei isänsä jaksa kuunnella. Varsinkin kun se sama huuto tulee sieltä exältä, kuinka lapsilta ei voi vaatia sitä eikä tätä.

Mikä rooli mun nyt pitäisi ottaa? Lasten äiti ei minun anna olla mukana lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa, meillä ollessaan on noudatettava äitinsä määräämiä sääntöjä. Niitä ei juurikaan ole olemassakaan mutta kuitenkin. Mieluummin annan niiden lasten olla rauhassa kännyköillään kun keksin tekemistä, missä on se vaara että olen tehnyt jotain väärin, vaadin lapsilta liikaa osallistumista tai mitä tahansa. Ja korostan että lapsilla ei meillä ole huono olla, arki täällä ei poikkea arjesta äitinsä luona juurikaan. Onko teillä muilla teinien vanhemmilla siis jotain erityistä aktiviteettia ja puuhaa lapsille päivittäin järjestettynä?

Tehtiinko sitä omassa lapsuudenkodissanne?

Lasten vanhemmat päättävät lasten asioista ja miten elellään, me uudet puolisot lähinnä sulaudutaan tilanteeseen.

Tuollaisen suhteen olisin päättänyt jo ajat sitten.

En huolisi nurkkiini selkärangatonta. En mitenkään.

Miksi täällä uliset kun olet oman valintasi tehnyt hyväksymällä VUOSIA tuon tilanteen?

Jos jotain muutosta haluat niin keskustelua ja perheneuvolaa.

En voisi elää avioliitossa johon en saa sitoutua ja olla yhdessä päättämässä perheen asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö siis ymmärrä miehen huonoutta vanhempana vai tapaamissopimusasioita?

En ymmärrä, miksi hän haluaa lapsensa tänne, koska ei ole oikeasti kiinnostunut tämän seurasta.

Lapsitapaamisissa ei ole kysymys vanhemmista, vaan lapsesta. Jokaisella lapsella on oikeus tavata biologisiin vanhempansa. Mutta sitä samaa oikeutta ei ole vanhemnalla.

Ja jos mies ei ole kiinnostunut lapsesta, luulisi sinunkin hälytyskellojen soivan.

Ei vaan lapsitapaamisessa tuntuu olevan se kyseessä, että lähi saa "omaa aikaa"

Se on aivan sama miten se lähi tapaamiset kokee, ne ovat joka tapauksessa lapsen oikeus.

Lapsella on oikeus isään.

Isä näyttää olevan hukassa vanhemmuuden kanssa eikä ap tue mitenkään puolisoaan.

Ap vetosit siihen, että ei teidän tarvitse tarjota mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Onko teidän normaali arki kännykän tuijottamista eri huoneissa? Vapaa-aikaa voi käyttää muutenkin, oli lapsi(puoli)a tai ei. 

Minkä ikäinen lapsi on?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Säälittää sun miehen eksän ja lasten puolesta. Jotenkin aivan käsittämätöntä, ettei mies rakasta lapsiaan, etenkin kun on elänyt heidän kanssaan lapsuutensa. Eikä hän nyt oikein voi vedota siihenkään, että olisi jotenkin pakotettu isäksi, kun lapsia on kerran useampi. Jos eka olikin vahinko, niin olisihan hän voinut käydä sterilisaatiossa. En jotenkin pysty ymmärtämään sellaista kylmyyttä ja tunteettomuutta, joka tässä ketjussa on tullut ilmi. Mielestäni ihmisessä on emotionaalisessa mielessä jotain hyvin rikki, jos ei rakasta lapsiaan.

Mielestäni sinäkin tavallaan saatat menettää jotain hyvin arvokasta, kun tietoisesti olet välttänyt avaamasta sydämesi näille lapsille. Teillähän voisi olla valtavan kivaa yhdessä niissä "sirkushuvituksissa" ja lapsiin todella tutustuttuasi saattaisit huomata miten hienoja ja ainutlaatuisia tyyppejä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä jos sinäkin osallistuisit tekemisiin, etkä lukittautuisi pois liehen elämästä kun hänen oma lapsensa on kylässä.

Miksi sen tekisin? Jotta mies voi jäädä katsomaan telkkaria? Olsin kahdestaan lapsen kanssa? MIKSI?

Siinäpä sulla miettimista, kun lusikalla on annettu, ei kauhalla voi ottaa..

Lusikalla on annetttu se tieto, että lapsi on miehen, ei minun.

Maisterin älykkyysosamäärä ei voi käsittää tätä toisin.

Maisterin älykkyysosamäärä? Lisääkö maisterin paperit osamäärää,

Vai antaako koulutus jonkun sellaisen boositn tuohon älykkyyteen?

Toivottavasti se antaa jotain, sillä ei tuo itsensä korottaminen ainakaan sivistynyttä ole.

Miks mun pitäs - ei ole oikein aikuisen argumentti. Aikuisten pitää, koska lapset tarvitsee sitä. Teidän perheessä ei taida olla yhtään vastuullista aikuista.

Minä toimin nuorten mielenterveystyössä terapeuttina. Ei tuu työt loppumaan, mutta en jaksa siitä iloita :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä jos sinäkin osallistuisit tekemisiin, etkä lukittautuisi pois liehen elämästä kun hänen oma lapsensa on kylässä.

Miksi sen tekisin? Jotta mies voi jäädä katsomaan telkkaria? Olsin kahdestaan lapsen kanssa? MIKSI?

Siinäpä sulla miettimista, kun lusikalla on annettu, ei kauhalla voi ottaa..

Ei ole oikein että mies käyttää ap:ta lapsenvahtina eikä  ap:lla ole mitään velvollisuuksia miehen  lasta kohtaan. Sinä tässä mokasit kun aloit ap:ta mollata. Hän on tässä tilanteessa ulkopuolinen.

Perheen aikuinen ei ole tuossa tilanteessa ulkopuolinen. Vaikka onkin isän naisystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ukkosi ole ensimmäinen mies, jota ei lapset kiinnosta ja nykyään luojan kiitos on ihan ok jäädä lapsettomaksi jos ei kiinnosta. Voi olla myös, että hän peilaa sinun halveksuntaasi ja epäkiinnostusta lasta kohtaan ja näyttelee tuollaisia naamoja lähinnä vain sinulle, saadakseen hyväksyntää, lapsi kun on itsekin. Samalla tapaa kuin koira mukautuu omistajansa tunteisiin, tiedät kyllä varmasti.

Niin eli tässäkin päästiin taas siihen että se mitä mies tekee väärin on oikeasti naisen syy.

Apn ei tarvitse vaivautua lapsi ei ole hänen.

Jos mies kirjoittelisi tänne apn aloituksen niin ainoat ohjeet olisi ne että lähde ryyppäämään poikien kanssa tai menkää viikonloppulomalle Amsterdamiin yms aina kun se käenpoika tulee ja katokin ettet maksa yhtään senttiä sen äpärän vuoksi.

Kuusikymppinen työkaveri sanoi ettå hänen uuden miehensä alle kouluikäiset lapsenlapsensa tykkäsivät käydä yökylässä papalla niin kauan kun työtoverini oli mukana toiminnassa. Työkaveri on monesti työmatkoilla ja halusi levähtåä viikonloppuna. Hän alkoi menemään mökilleen niinä viikonloppuina kun miehen lapsenlapset tuli. Nyt ei tarvi mennä enää mökille koska ne lapset ei enää tule. Pappa kun ei ollut kiva eikä jaksanut.

Niinpä! Ihme ajatusmaailma ihmisillä. Tottakai se on naisen velvollisuus adoptoida miehen lapset omikseen ja vaikka ilman miehen läsnäoloa viihdyttää heitä ja huolehtia kuin omistaan. Jos mies sitten viitsisi ja jaksaisi liittyä seuraan kun nainen on tehnyt siitä tarpeeksi helppoa ja hauskaa. Tai sitten on naisen vika kun ylipäätään alkoi miehen kanssa seurustelemaan. Tottakai kaikkien naisten tulee ymmärtää, että tuossa tapauksessa naisen velvollisuus on paikata miehen huonoa vanhemmuutta. Huoh.

Ehkä Ap:n olisi parempi tosiaan vaikka keksiä muuta tekemistä niiksi viikonlopuiksi kun lapsi on kylässä. Mene tosiaan vaikka mökille tai sukuloimaan. Ehkä mies sitten ottaa itseään niskasta kiinni kun tajuaa, että tilanne on yksinomaan hänen vastuullaan. Ja itse kyllä näkisin tuossa jo syyn eroon. Jos itse lapsettomassa naisena olisin kyseisessä tilanteessa, olettaisin toki, että mies pyrkii aktiivisesti tekemään tilanteesta miellyttävän kaikille ja siten edesauttamaan minun ja lapsen suhteen kehitystä. Ei minun tehtäväni vieraana aikuisena ole johtaa tuollaista tilannetta. Miehen takia lapsi siellä on ja heidän välinsä siinä markkaa. Jos välejä ei ole, silloinhan lapsen ei tarvi edes käydä.

En voisi arvostaa tuollaista miestä. Enkä olla sellaisen kanssa jota en arvosta. Ihan sen vuoksi haluaisin puhua miehen kanssa ja katsoa saadaanko homma toimimaan. Tuollaisessa tilanteessa alkaisin kyllä pitämään itseänikin aika surkeena tapauksena. Ongelmia tulee aina mutta ei ne sillä ratkea että vaan ihmettelee ja haukkuu muita.

Mies yrittää olla hyvä isä lapselleen. Miehet joutuvat tässä yhteiskunnassa tekemään paljon asioita muiden mieliksi. Myös ap:n mieliksi.