Mitä ajattelet jos näet n. 100-kiloisen naisen hölkkäämässä?

Ajattelen, että voi kun itsekin jaksaisin hölkätä. Olen myös satakiloinen, ja pelkkä ylämäkeen käveleminen käy kunnon päälle.

Auts - polvet! Näin ajattelisin, varsinkin jos tekniikassa puutteita. Ootko ihan varma ettei kävely olisi aluksi parempi.. Mutta siis hienoa onneksi okkoon liikuntaharrastuksesta

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin nähdessäni 100 kg naisen kuntosalilla.

"Hienoa, että hän on tehnyt elämässään positiivisen muutoksen ja parantaa kuntoaan ja terveyttään."

t. Salimies

Sama täällä. Saa vahvaa respectiä siitä että on lähtenyt liikkeelle.

En ajattele yhtään mitään. Nähdään Töölönlahdella!

Kunnioittaisin ja saisin itsellenikin tsemppiä. Olen 85-kiloinen eikä ole kuntoa hölkkäämään vuosien sohvaperunoinnin takia. Hyvä kun kävellä jaksaa. Pitääkin alkaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä nyt alkuun. Haluaisin myös ostaa crosstrainerin kotiin:)

Olen ihan innoissani! Jaksaa ja viitsii!

Ajattelen pelkästään positiivista hänestä. Itsestäni sen sijaan ajattelen, että voisin helposti liikkua arjessa enemmän. Luultavasti nimittäin näen hänet bussin ikkunasta, vaikka yliopistolle on vain 3 km. Voisin aivan hyvin kävellä sen molempiin suuntiin ja 10 000 askelta päivässä olisi täynnä.

Hienoa että liikkkuu mutta ei siitä mitään apua ole jos ei ruokavalio ole kunnossa.

Ajattelen, että toivottavasti on malttanut aloittaa liikuntaharrastuksen tarpeeksi kevyesti, että siitä tulisi tapa eikä jäisi parin kerran pyrähdykseksi. Ajattelen, miten hyvää hänen ainernvaihduntansa tykkää kun veri alkaa kiestää. Toivon, etteivät polvet kosahda.

Olen kateellinen, koska itse en pystynyt hölkkäämään normaalipainoisenakaan. Jos siis juokset ohitseni pururadalla kun itse taaperran kävelysauvojen kanssa, ansaitset kunnioitukseni :)

Liikunta on hyväksi, mutta reilusti ylipainoisen kannattaisi mieluummin kävellä mainituista syistä.

Laihtumiseenkaan ei raju liikunta ole ykkösjuttu, vaan ravinto.

Laihdutusohjelmissa pistetään punkerot hikoilemaan kun halutaan nöyryyttää ihmisiä...

Ja sitten ihmiset luulevat, ettei voi laihtua jos ei riehu kuin alokkaana armeijassa.

Reipas kävely yli tunnin päivässä, esim. power walkia raskaammassa maastossa ja väilllä hitaamminkin kävelemistä - niin motivaatio säilyy kauemmin ja liikuntaan tulee jopa himo.

Jos ei ole hyväkuntoinen ja tottunut juoksija, niin juoksuinnostus ei usein kauaa kestä - laihallekin tulee juoksusta helposti erilaisia rasitusvammoja.

Toki kävelyn lomassa voi spurtata lyhyitä pätkiäkin...

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että liikkkuu mutta ei siitä mitään apua ole jos ei ruokavalio ole kunnossa.

Ja mistähän tiedät, onko ruokavalio kunnossa vai ei?

Ajattelen, että hän on ottanut itseään niskasta kiinni. Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin nähdessäni 100 kg naisen kuntosalilla.

"Hienoa, että hän on tehnyt elämässään positiivisen muutoksen ja parantaa kuntoaan ja terveyttään."

t. Salimies

sama

Olisin tyytyväinen jos törmäisimme, tuntisin oloni lenkkipolulla vähän kotoisammaksi. : )

Rehellisesti: useimmilla normaalipainoisilla on taipumus arvioida ylipainoisten paino väärin. Mielikuva 100-kiloisesta on monella jäätävä tankkeri, vaikka jos olet esim. 170 cm pitkä olet vain selvästi lihava mutta et mitenkään huomiotaherättävän lihava. Isompia näkee joka päivä. Todennäköisesti suurin osa arvioi sinun painavan korkeintaan n.85kg. Polvesi eivät ole poksahtamassa. Itse tyydyn sauvakävelemään koska minulla on herkästi nyrjähtelevät nilkat, en siksi että polvissa olisi vikaa.

Sitten kannattaa miettiä, kuinka tärkeää sinulle on saada hyväksyntää kaikkein typerimmiltä ja ilkeimmiltä ihmisiltä. Itse tulin äkkiä siihen tulokseen että se ei ole kovin tärkeää. Olen kiinnostunut vain niiden mielipiteistä jotka osaavat nähdä liikuntaharrastukseni myönteisessä valossa. Muut voivat testata notkeuttaan ja peppunsa kireyttä vaikka koittamalla tunkea sinne päänsä. ; )

Näille jotka yhdistävät lihavan kuntoilun laihtumiseen: kuntoilu ei laihduta, eikä kuntoilua pidä aloittaa pelkkä laihtuminen tavoitteena. Moni lihava kuntoilee säännöllisesti pääasiassa muiden terveyshyötyjen takia koska laihtuminen on jostain hyvästä syystä vaikeaa tai toistaiseksi mahdotonta. Itse kuulun näihin: niin kauan kuin muita terveysongelmiani ei ole ratkottu, en todennäköisesti pysty pudottamaan painoa. Kuntoilen kuitenkin, sillä vaikka perussairaus estää toistaiseksi laihduttamisen se ei pakota minua sohvan pohjalle rapakuntoon. On paljon mukavampaa olla hyväkuntoinen lihava kuin huonokuntoinen lihava. Tämä yleinen harhaluulo että lihavat olisivat sohvaperunoita joiden elämän keskeinen sisältö on sipsin mättäminen, on harhaluulo. Painosta ei voi päätellä kenenkään terveydentilaa tai sitä minkä sairauden hoitoon hänen pitäisi ensiksi keskittyä.

t: lenkkeilijä 98kg

Hyvä että yrittää päästä kuntoon, toivottavasti ei ole hetken huuma vaan pysyvän elämänmuutoksen alkua. Liikaa näkee lihavia, surettaa miten ihminen kohtelee kehoaan niin huonosti.

Ajattelen, että hieno homma. Hymyilisin sinulle kauniisti ja nyökkäisin kannustavasti. Sitten jatkaisin pyörälenkkiäni hieman pitemään hyvillä mielin ja päättäisin jälleen kerran, että minunkin pitäisi ruveta pyöräilemään säännöllisemmin. Pidän nimittäin pyöräilystä enemmän kuin juoksusta. :) 

Tsemppiä toivotan ja kestoa niveliin!

Lisäksi jos jutellaan niin suosittelisin sauvakävelyä mäkisessä maastossa nivelten säästämiseksi.

T. 100 kiloinen mies joka liikkuu enemmän pyörällä kuin juosten.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että yrittää päästä kuntoon, toivottavasti ei ole hetken huuma vaan pysyvän elämänmuutoksen alkua. Liikaa näkee lihavia, surettaa miten ihminen kohtelee kehoaan niin huonosti.

Minua taas surettaa ihmisten typeryys. Mikä saa sinutkin käyttäytymään noin alentuvasti vaikkei sinulla selvästi ole siihen mitään varaa? Sinä et tiedä, miten vastaan tuleva lihava "kohtelee kehoaan" tai mitä syitä lihavuuden takana on. Jos tietäisit, voisit hyvinkin joutua häpeämään silmät päästäsi. Sen sijaan sinä vain oletat ja kuvittelet olevasi jotenkin parempi kuin ihmiset jotka selviytyvät elämässään sellaisista vaikeuksista joihin sinä romahtaisit hetkessä, eikä olettaminen kerro mistään muusta kuin typeryydestäsi.

Toivottavasti pikku aivosi riittävät käsittämään edes sen, että livenä asennevammaisuutesi kannattaa koittaa pitää piilossa.

t: 37