Mitä ajattelet jos näet n. 100-kiloisen naisen hölkkäämässä?

Varmaan sisuuntusin ja päättäisin itsekin tehdä huonolle kunnolleni jotakin. Olen laiha ja huonokuntoinen nainen, portaidenkin nouseminen hengästyttää. Aina kun näen lenkkeilijän, koen ihmeellisiä kateuden ja ihastuksen tunteita. Aivan sama paljonko lenkkeilijällä on painoa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että hieno homma. Hymyilisin sinulle kauniisti ja nyökkäisin kannustavasti. Sitten jatkaisin pyörälenkkiäni hieman pitemään hyvillä mielin ja päättäisin jälleen kerran, että minunkin pitäisi ruveta pyöräilemään säännöllisemmin. Pidän nimittäin pyöräilystä enemmän kuin juoksusta. :) 

Siis mitä? :D Nyökkäisin kannustavasti??

Hyi miten alentuvaa:Dd

Olen satakiloinen lenkkeilijä ja inhoan näitä "hyvä kun on ottanut itseään niskasta kiinni" -juttuja. Enkö minä vain voisi lenkkeillä kaikessa rauhassa niin kuin normaalipainoiset, ilman ylimielistä ihastelua?

Ajattelisin, että wow, keep going. Respect.

Vierailija kirjoitti:

Olen satakiloinen lenkkeilijä ja inhoan näitä "hyvä kun on ottanut itseään niskasta kiinni" -juttuja. Enkö minä vain voisi lenkkeillä kaikessa rauhassa niin kuin normaalipainoiset, ilman ylimielistä ihastelua?

Sama. Hittoako mun liikkumiset kellekään kuuluu, siis ihan käsittämättömiä juttuja täällä taas :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että yrittää päästä kuntoon, toivottavasti ei ole hetken huuma vaan pysyvän elämänmuutoksen alkua. Liikaa näkee lihavia, surettaa miten ihminen kohtelee kehoaan niin huonosti.

Minua taas surettaa ihmisten typeryys. Mikä saa sinutkin käyttäytymään noin alentuvasti vaikkei sinulla selvästi ole siihen mitään varaa? Sinä et tiedä, miten vastaan tuleva lihava "kohtelee kehoaan" tai mitä syitä lihavuuden takana on. Jos tietäisit, voisit hyvinkin joutua häpeämään silmät päästäsi. Sen sijaan sinä vain oletat ja kuvittelet olevasi jotenkin parempi kuin ihmiset jotka selviytyvät elämässään sellaisista vaikeuksista joihin sinä romahtaisit hetkessä, eikä olettaminen kerro mistään muusta kuin typeryydestäsi.

Toivottavasti pikku aivosi riittävät käsittämään edes sen, että livenä asennevammaisuutesi kannattaa koittaa pitää piilossa.

t: 37

Alentuvasti? Onko se alentuvaa jos pitää hyvänä asiana sitä että joku yrittää päästä kuntoon ja toivoo että se kestää? Olen realisti. En minä ole sanonutkaan tietäväni mitä jokaisen ihmisen takana on, mutta tosiasia on että itseaiheutettua lihavuutta on kyllä paljon enemmän kuin sairaudesta johtuvaa. Lisäksi hyvin sairaat eivät useinkaan lenkkeile tavoitteena laihtua. 

Sinulla ei ole hajuakaan siitä kuka minä olen ja mistä minä olen joutunut elämässä selviytymään, joten jätäpä henkilökohtaisuudet tämän asian ulkopuolelle.

Se on vaan niin monta kertaa nähty kuinka hetken huumassa lähdetään jollain ihmedieetillä laihduttamaan tai käydään lenkillä about viikon päivät ja sitten se jää siihen kun ei oikea motivaatio riittänytkään ja houkutus vanhoihin tapoihin olikin lenkkiä ja pysyviä elämäntapamuutoksia suurempi. 

Niitäkin on ketkä onnistuu ja hyvä niin.

Se on ikävä kyllä niin että lihavuus on todella iso ongelma kohta tässäkin yhteiskunnassa. Seuraukset kun ei kosketa vain sitä lihavaa itseään vaan usein myös läheisiä ja pikkuhiljaa koko ympäröivää yhteiskuntaa. En ole väittänytkään ettei lihavuus joskus voi johtua myös terveydellisistä ongelmista, mutta se ei kuitenkaan ole se suurin yksittäinen syy lihavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin tyytyväinen jos törmäisimme, tuntisin oloni lenkkipolulla vähän kotoisammaksi. : )

Rehellisesti: useimmilla normaalipainoisilla on taipumus arvioida ylipainoisten paino väärin. Mielikuva 100-kiloisesta on monella jäätävä tankkeri, vaikka jos olet esim. 170 cm pitkä olet vain selvästi lihava mutta et mitenkään huomiotaherättävän lihava. Isompia näkee joka päivä. Todennäköisesti suurin osa arvioi sinun painavan korkeintaan n.85kg. Polvesi eivät ole poksahtamassa. Itse tyydyn sauvakävelemään koska minulla on herkästi nyrjähtelevät nilkat, en siksi että polvissa olisi vikaa.

Jep, ja sama pätee vähäsen pulleampiinkin, ja itse asiassa moniin normaalipainoisiinkin. Jos sanon olevani 164/70, ihmiset kuvittelevat päässään sen satakiloisen, ja taas satakiloisen tilalle 150-kiloisen. Kukaan ei päällepäin tajua, miksi laihdutan tai että painan noin "valtavan paljon". Ja netti sen kuin täyttyy paino miinus 110 -paskasta, vaikka mitenkään ei voi yhden ohjenuoran mukaan sanoa paljonko kukakin painaa ja mikä on hänelle normaali paino.

Ajattelen että hienoa että ihmiset treenaavat mutta alan ammattilaisena minulle myös tulee mieleen että matalatehoisempi treeni  ( esim sauvakävely tai vesijuoksu) kuin juoksu voisi olla parempi ja pohtisin myös mahtavatkohan nivelet kestää juoksua. Tsemppiä kuitenkin ja mainiota jos ihminen yleensäkin nykyaikana pystyy juoksemaan / haluaa juosta.

Olisin kateellinen.

Itse en ihan sataa kiloa paina, mutta silti en kehtaa läskeineni lenkille lähteä.

Todella vaikea tietää.

Ihmisen päässä käy tuhansia ajatuksia/vrk.

Raportoin jälkeenpäin, jos satun huomaamaan lenkkeilijät, että mitä just silloin ajattelin.

Paitsi jos ajatukset olivat lenkkeilijän ohi mennessä kovin yksityisiä.

Palataan!

Ei naureta. Mene ihmeessä lenkille, eihän se sinun painosi lue selässäsi.  Mutta ole varovainen aloittaessasi, ettet saa rasitusvammoja. Reipas kävely ja pyöräily voisivat olla parempi vaihtoehto.

Täällä eräs, joka kaipaa niitä aikoja, jolloin pystyi juoksemaan. Enää ei terveyssyistä pysty.

ajattelisin, että olisi kannattanut aloittaa aikasemmin, ei olisi päässyt tuohon kondikseen

Oli minkä kokoinen tahansa, niin tyhmät ihmiset eivät maailmasta vähene.

Voi rehkiä ja nälkiinnyttää itseään kuinka paljon tahansa, mutta vähämielisten ihmisten aivoja ei voi siten korjata.

Ihmisillä (niillä tyhmemmän sorttisilla) on todella naurettavia uskomuksia lihavista ihmisistä. He uskovat että lihava on aina lihonut vain sillä yhdella mahdollisella tavalla, eli makaamalla koko ajan sohvalla ja syömällä 9000kcl päivässä kaksin käsin.

Sitten lihava muka laihtuu viikossa kun vaan lopettaa moisen sikailun ja tulee järkiinsä.

Lihavan järkiinsä saattamiseksi laihan tulee kertoa lihavalle kuinka sairas ja ruma tämä on. Ja että sipsi, limu ja karkki lihottaa. Ja otapas omena pullan tilalle, niin yllätyt mitä tapahtuu. Vink vink.

Jos itse on ns. läpipaskoa sorttia, eikä paino nouse vaikka mättäisi suklaata ja hampurialisia joka päivä, niin voi tyhmänä luulla, että jokaisella muulla on samalla lailla.

Siitä ehkä tyhmät läpipaskojat ovat saaneet uskomuksen että lihoakseen on syötävä järjettömiä määriä.

Yrittäisin vilkuilla rintoja / peppua niin että et huomaisi.

Miettisin, että kauanko olet juossut ja minkähänlaisella juoksuohjelmalla treenaat ja mitkä on sun tavoitteet. Ihan samoja juttuja, kuin mitä mietin normaalipainoisia juoksijoita katsellessa.  Minä painan 106kg ja lenkkeilen sillein, että kävelen suurimman osan ajasta, juoksen välillä sykkeenkohotuspätkiä. Olis kiva vaihtaa kuulumisia mm. edistymisestä. Joudun lisäksi vähän valitsemaan lenkkejä sen mukaan, millaista korkeuseroa lenkillä on, että jaksan paremmin, joten voitais myös vaihdella reittivinkkejä. 

Mitä liikuntaan ja laihtumiseen tulee niin minä tiedän (sekä kirjaviisautena että kokemuksesta) että ei se liikunta ihan hirveästi laihduta, mutta joka tapauksessa on terveydelle hyväksi. Ainakin verrattuna itsesääliseen suklaan mättöön sohvalla. Mut ainakin itselläni liikunta on ehdoton stressinhallinnassa ja unen laadun parantamisessa. 

Minä painoin vuonna 2012 tasan 118 kiloa, kun kävin työterveyslääkärillä vuosittaisessa tarkastuksessa. Silloin lääkäri kysyi, olenko miettinyt painon pudottamista. Suositteli kävelyä ja juoksemista, koska juokseminen kuluttaa paljon kaloreita vähässä ajassa.

Aloitin pikku hiljaa reippaammat kävelylenkit, jotka muuttuivat juoksuksi noin 100-kiloisena. Jatkoin, jatkoin, jatkoin ja jatkoin sinnikkäästi.

Nykyään painan 55 kiloa ja juoksu on osa elämääni, juoksen 3-4 kertaa viikossa. Juoksin viime vuonna ensimmäisen maratonini ja tänä vuonna menen toiselleni!

Sanoisin, että GO GO GO!

Antaa ihmisten liikkua rauhassa. Mitä se minulle kuuluu?

Paljon on jo vastauksia mutta päätin kirjoittaa omani ilman edellisten vaikutusta, en siis lukenut mitä muut ovat ap:lle vastanneet ennen kuin kirjoitin tämän, koska ap epäilemättä halusi suoria mielipiteitä!

Mitä ajattelen kun näen n. 100-kiloisen naisen hölkkäämässä: perhana, pitäisi itsekin (olen lievästi ylipainoinen mies, painoa on kertynyt ihan parin vuoden aikana hälyttävällä vauhdilla). Samalla muistan menneinä vuosina oppimani aisat kestävyystreenistä ja sykealueista jne. Mielestäni on pelkästään positiivista että jollain on intoa lähteä lenkille. Oma menneisyys kuntoilusta varoittaa hölkkälenkeistä. Nilkat, polvet ja etenkin sääret (penikkatauti) ovat sen verran kovilla juostessa että edellisiä kuntoiluinnostuksia muistellessa tulee lähinnä mieleen maltti. Esim. kävelylenkit metsässä, pyöräily, sauvakävely ja maltillisesti hölkkää ja kävelyä sekoittavat lenkit ovat toimineet minulle parhaiten koska niitä on pystynyt tekemään pitkällä tähtäimellä siinä missä monenlaiset rasitusvammat ovat tehneet usein nopean lopun hölkkäämiselle.

Pähkinänkuoressa: tsemppiä, toivon kaikkea parasta! Ja jos hölkkä ei toimi, lähde ihmeessä liikkumaan muilla tavoin, ja mielellään luonnon keskelle!

(nyt alan lukea muidenkin vastauksia...)

Jes hyvä me, ajattelen jos hölkkään vastaan ja saatan hymyillä hänelle. Jos ajan autolla mietin et munki pitäis lähtee lenkille.

Jes, mahtavaa! Joku on aloittanut elämänmuutoksen :)