Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
On myös järjetöntä ajatella, että sitoutessaan olettaa, että seksin määrä jossain vaiheessa loppuu tyystin tai harvenee kerraksi, pariksi vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maha maha (siat)
Maha maha (ja kanat)
Varokaa
Maha maha
Olette alkupalat
Maha
Juoskaa
Ei kastiketta oo
Kuivaa hanhen maksapalleroo
(ee ee ee ee ee)
Tuokaa grillivartaat Sorsat ja porsaat
Kanarisottoa (ee ee)
hyvää ravintoa (ee ee)
Syö nettuvuoret (mää mää)
Ja kaikki perunankuoret
Kaalilaatikkoa
Monta kuutiota
Viisi banaania
Gorillan poikasia
Lihapiirakkaa
ja siskon maksamakkaraa!
Kun tihuttaa
ja pekka pouta on lomallaan
Silloin on paljon huolia
Sateenvarjottomalla
Mulla ei olis mitään ongelmaa
jos ei olis ämmää riesanaa
Asiat pahenee aina vaan
rakastuin näet tyttöön
painavaan.
Ei oo sontsasta paljon iloa
Kun muija painaa 500 kiloa
Et välitä muodostasi ollenkaan
Niinpä telkesin eilen
sinut navettaan
Toiset tytöt kuntoilee ja nostaa rautaa
Vaan sinä söit navetan kaksi nautaa
Ei vertaa ole mitään sinun pinta-alalla
Minusta tässä asiassa päästään järkevämmälle tasolle, kun vaihdetaan seksi johonkin muuhun parisuhteeseen liittyvään toimintaan.
Sanotaan vaikka matkustamiseen, sukuloimiseen yhteiseen harrastamiseen.
Jos yhden osapuolen aiemmin suuri yhteinen kiinnostus vaikka matkustamiseen romahtaa, onko edelleen matkustamisesta kiinnostunut kohtuuton? Jos yksi osapuoli kokee sukuloimisen osaksi hyvää elämää, onko toisen kohtuullista A) kieltäytyä täysin B) kiletäytyä keskustelemasta miten asia ratkottaisiin?
Jostain syystä joidenkin haluttomien mielestä heillä on täysi oikeus paitsi olla haluamatta (sen tavallaan ymmärrän) lisäksi täysi oikeus olla pohtimatta ratkaisua kumppanille selvästi tärkeään asiaan.
Meidän perhe ei sitten enää vietä joulua. Koska minä sanon niin. Ja minä saan päättää. Enkä tule sukulaisten juhliin enää ikinä. Ärsyttävää kun mediassa aina puhutaan kompromisseista.
Fakta on, että sen seksin tahdin useimmiten määrää se vähemmän haluava. Itse haluaisin n. 3krt vko kun on aika raskas arki päällä. Seksiä 1 kert/2kk.
Pitäisikö oikeasti kirjoitella lehdissä kuinka jotkut haluaa ihan liikaa seksiä, vaikka ilmankin pärjäisi.
Niin se vain menee että kieltäytyjä määrää joka tekemisessä koska toista ei voi pakottaa mihinkään. Jokainen on vapaa etsimään uuden kumppanin joka suostuu sitten.
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain menee että kieltäytyjä määrää joka tekemisessä koska toista ei voi pakottaa mihinkään. Jokainen on vapaa etsimään uuden kumppanin joka suostuu sitten.
Raadollinen elämän tosiasia. Eniten tosin olen itse kärsinyt tästä puhumisasioissa, koska on kohtuullisen sietämätöntä, kun tietää, että näin ja näin pitäisi toimia, mutta tuo toinen sabotoi tämän vaihtoehdon. Se tuntuu siltä, että ei voi tehdä oikein, koska toinen ei tätä salli. Moraalinen ristiriita eli ihan helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain menee että kieltäytyjä määrää joka tekemisessä koska toista ei voi pakottaa mihinkään. Jokainen on vapaa etsimään uuden kumppanin joka suostuu sitten.
Raadollinen elämän tosiasia. Eniten tosin olen itse kärsinyt tästä puhumisasioissa, koska on kohtuullisen sietämätöntä, kun tietää, että näin ja näin pitäisi toimia, mutta tuo toinen sabotoi tämän vaihtoehdon. Se tuntuu siltä, että ei voi tehdä oikein, koska toinen ei tätä salli. Moraalinen ristiriita eli ihan helvettiä.
On siis täysin turhaa itkeä ja valittaa sitä ettei toista kiinnosta seksi (tai joku muu asia), kun ei vain voi pakottaa ja painostus tunnetusti vähentää haluja entisestään. Korkeintaan voi muuttaa omaa asennettaan ja toimintaa ja jos x ajassa tilanne ei muutu, ottaa ero. Tai tyytyä seksittömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa. Ensimäisessä naimme kuin kanit koko liiton ajan. Silti riitelimme paljon ja mies lopulta kärähti koko 10 vuoden liiton aikaisista vieraista suhteista.
Nykyinen liitto on seksuaalisesti paljon laimeampi. Mutta riitelemme tuskin koskaan ja halailemme ja koskettelemme toisiamme useasti päivän aikana. Ja jotenkin uskon, että mies ei ole vieraissa käynyt. Suhteemme on kestänyt 25 vuotta ja edelleen menee hyvin.
Ensimmäinen liittosi ei ollut edes rakkausavioliitto vaan nuoruuden kiimassa seurustelua. Ensimmäisessä liitossasi ei kai sitten ollut halailua, koskettelua ja hellyyttä, vaan pelkkää kiihkoa joka näyttäytyi riitelemisenä ja panemisena ilman mitään rakkauden tunteita.
Usko tai älä, mutta kyllä ensimäistä miestä rakastin. Rakastin niin, että en ikinä ketään toista. Ensirakkaus kun oli. Ja oli hellyyttäkin. Mutta ero tuli silti, vaikka seksiä oli todella paljon, koska mies kävi tämän kaiken lisäksi vieraissa koko liittomme ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Jokaisella on oma "normaali" seksin määrä, mutta jotta sitä voisi verrata muiden normaaleihin määriin pitää tietää mikä on keskimääräinen määrä, eli se on se 1-2 kertaa viikossa tutkimusten mukaan. Jos haluat enemmän kuin keskimääräinen määrä on, tiedät että halusi on melko korkealla tasolla ja ymmärrät sen että joudut ehkä hiukan siitä tinkimään, sama toisinpäin, jos et halua kuin kerran kuussa, niin ymmärrät että vaikka se on sinulle normaali määrä, se ei ole sitä muille, etkä voi pakottaa puolisoasi jonka normaali on keskimääräistä, elämään sinun normaalisi mukaan.
Juu ei se vaan nyt mene noin. SInä tai keskimäärin 27,5 vuotias jamppa ehkä haluaa 1-2 kertaa.
Kaikista ihmisistä ei takuuvarmasti ole ikinä laskettukaan keskiarvoa.
Ja on täysin huuhaata vedota johonkin keskiarvoon, kun puhutaan yksilöistä.
Jos keskimäärin ihmiset juovat kuussa kaksi pulloa kossua, oletko sinä epänormaali, jos et juo? No et tietenkään ole.
Jos ihmiset syövät keskimäärin kolme kiloa lammasta vuodessa, ja sinä et siitä tykkää, oletko epänormaali? No et tietenkään ole.
Ihmisten mieltymyksistä puhuttaessa EI OLE NORMAALIA tai EPÄNORMAALIA määrää.
ap
.... eli toisin sanoen: keskiarvo ei ole sama asia kuin normaali. Normaalilla tarkoitetaan tervettä ja yleiseen vaihteluväliin uppoavaa. Ja se on kyllä huomattavasti laajempi alue kuin "1-2 kertaa viikossa"
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain menee että kieltäytyjä määrää joka tekemisessä koska toista ei voi pakottaa mihinkään. Jokainen on vapaa etsimään uuden kumppanin joka suostuu sitten.
Raadollinen elämän tosiasia. Eniten tosin olen itse kärsinyt tästä puhumisasioissa, koska on kohtuullisen sietämätöntä, kun tietää, että näin ja näin pitäisi toimia, mutta tuo toinen sabotoi tämän vaihtoehdon. Se tuntuu siltä, että ei voi tehdä oikein, koska toinen ei tätä salli. Moraalinen ristiriita eli ihan helvettiä.
Mitä tarkoitat, siis missä puhumisasioissa? Seksistä puhumisessa kumppanin kanssa vai?
Vierailija kirjoitti:
.... eli toisin sanoen: keskiarvo ei ole sama asia kuin normaali. Normaalilla tarkoitetaan tervettä ja yleiseen vaihteluväliin uppoavaa. Ja se on kyllä huomattavasti laajempi alue kuin "1-2 kertaa viikossa"
ap
Ihan sama käytännössä mikä on ”normaali” ja mikä on keskiarvo, jos halut eivät kohtaa ja toinen tai kumpikin on tyytymätön suhteeseen. Tyytymättömyyskin on turhaa koska vain itseään voi muuttaa ja/tai vaihtaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun seksittömät suhteet ne vasta loistaa ja säkenöi. Niin hassua ja tyhmää kuin se onkin, se on kaikki mitä tarvitsee sanoa.
Kaikki suhteet varmasti säkenöivät omalla tavallaan, on seksiä tai ei. Seksi on kuin mauste parisuhteessa, toiset tykkää vähemmän maustetusta ruuasta, toiset tulisesta. Ja joillekin kelpaa vallan hyvin vaikka ruoka ilman mausteita.
Mikään näistä valinnoista ei ole väärin, mutta mun mielestä joskus kannattaa maistaa sitä tulistakin ruokaa, ja toisaalta ei kannata maustaa ruokaa valmiiksi jos tietää että toinen ei mausteista tykkää. Tuo vaikka sitten ne mausteet tarjolle siihen seisovaan pöytään jos vaikka rupeaisi houkuttamaan kuitenkin :D
Tähän on pakko heittää, että harvoin kyllä näkee mitään säkenöivää parisuhdetta. Joskus, todella harvoin näkee jotain mitä voisi kadehtia, muuten aika tympeältä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisilleni on lopulta vain yksi vaihtoehto jäljellä: jos seksi ei toimi, ero. Enkä nyt puhu sairastumisesta tms. tilanteesta vaan siitä, että toinen ei syystä tai toisesta halua minua. Rakkaudenosoituksena seksi on todella tärkeä asia ja jos toinen ei halua minua seksuaalisesti, koen että olen hänelle vain ystävä.
Minulle toimii selvästi parhaiten suhde, jossa seksuaalinen jännite on korkealla ja kumpikin on halukas ja estoton. Tunteet kasvavat seksin myötä ja pysyvät myös yllä. Kun on onnellinen siitä, mitä teimme sängyssä, on helmpompi myös olla riitelemättä jne.
Jos ihmisellä ei ole seksihaluja lainkaan tai tosi vähän, ei se väärin ole. Esim. minua kohtaan olisi todella väärin olla lähtemättä sellaisesta suhteesta, koska kärsin ja olen henkisesti huonovointinen.
Onneksi olen oman kumppanini löytänyt. Hän on kumppani, ystävä ja estoton, miehekäs mies sängyssä.
Nämä boldatut ovat mielestäni hyvin olennaisia. Jos ihmiselle seksi on tärkeä rakkaudenosoitus ja toimii erona ystävyyssuhteista, hän ei voi olla sellaisen kanssa, jolle seksi on vain velvollisuus ja rakkautta osoitetaan muulla tavalla. Näistä asioista pitäisi jo suhteen alussa puhua tosi avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Jokaisella on oma "normaali" seksin määrä, mutta jotta sitä voisi verrata muiden normaaleihin määriin pitää tietää mikä on keskimääräinen määrä, eli se on se 1-2 kertaa viikossa tutkimusten mukaan. Jos haluat enemmän kuin keskimääräinen määrä on, tiedät että halusi on melko korkealla tasolla ja ymmärrät sen että joudut ehkä hiukan siitä tinkimään, sama toisinpäin, jos et halua kuin kerran kuussa, niin ymmärrät että vaikka se on sinulle normaali määrä, se ei ole sitä muille, etkä voi pakottaa puolisoasi jonka normaali on keskimääräistä, elämään sinun normaalisi mukaan.
Juu ei se vaan nyt mene noin. SInä tai keskimäärin 27,5 vuotias jamppa ehkä haluaa 1-2 kertaa.
Kaikista ihmisistä ei takuuvarmasti ole ikinä laskettukaan keskiarvoa.
Ja on täysin huuhaata vedota johonkin keskiarvoon, kun puhutaan yksilöistä.
Jos keskimäärin ihmiset juovat kuussa kaksi pulloa kossua, oletko sinä epänormaali, jos et juo? No et tietenkään ole.
Jos ihmiset syövät keskimäärin kolme kiloa lammasta vuodessa, ja sinä et siitä tykkää, oletko epänormaali? No et tietenkään ole.
Ihmisten mieltymyksistä puhuttaessa EI OLE NORMAALIA tai EPÄNORMAALIA määrää.
ap
Ihmisen seksuaalisuus on nyt ehkä useimmille ihmisille jokseenkin kokonaisvaltaisempi asia kuin yhden eläinlajin syöminen tai yhden päihdyttävän aineen käyttäminen, se liittyy moneen asiaan ihmisen hyvinvoinnissa (kirjoitin tästä näkökulmasta jo aiemmin). Tuollainen relativismi on tyypillistä sellaisille keskusteluille, joita käydään esimerkiksi vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja yhtä henkilökohtainenhan sekin aihe on. Ehkä se haluamattomuus todella tuntuu samalta kuin haluaisi olla harrastamatta base-hyppyä, pienoisrautateita tai kuorolaulua – kaikkiaan hyvin yhdentekevältä. Se on varmasti inhottavaa, kun kokee painetta siihen asiaan, eikä kiinnostaisi yhtään. Ainakin vaikutat tuossa viestissä aika kiihtyneeltä.
Mietin tässä, että onko sen oman yksilöllisen piirteen sitten välttämättä oltava normaalia? Minullakin on piirteitä, jotka koen omikseni, joihin liittyy vahvuuksia ja joista pidän, mutta eivät ne silti ole normaaleja, vaan liittyvät sairauksiini. Minun takiani niiden ei tarvitse olla normaaleja, että minulle tulis hyvä mieli, saavat olla kuten ovat. Jos välittäisin enemmän siitä, mitä muut ajattelevat, sitten kai minulle olisi tärkeämpää, että niitä pidettäisiin normaaleina.
Onko niin, että jos haluton ei halua syystä tai toisesta etsiä haluttomuudelle syytä, niin sitten sille ei saa olla syytä?
Pystyn älyllisesti ymmärtämään ap:n ja monen muun näkökulman. Puoliso on mikä on eikä rakasteluhaluja voi pakottaa. Joko ollaan sen puolison kanssa tai sitten pitää erota.
Ero ei ole oikeasti vaihtoehto, jos pari on liimautunut yhteen henkisesti, taloudellisesti, on lapset ja muuten kyseessä on se sielunkumppani ja ajatuksissa siintää lapsenlapset ym. ja rakkaus/seksielämää on kuitenkin välttävästi/tyydyttävästi.
Jonkin sortin itsepetos/toiveajattelu loppuu jossakin vaiheessa (ennemmin tai myöhemmin) ja jäljelle jää tunne ja ajatus ettei täydellistä rakkauselämää ole saatavissa tässä elämässä. Ei se huonoa ole, mutta toivoisi enemmän ja syvempää/kiihkeämpää/himokkaampaa.
Ap aloitti, ettei määrä ole tärkeää ja väite mitä enemmän seksiä sitä parempi ei päde. Ei seksinpuute tai nuutunut seksielämä ole kohtalon kysymys moni täällä on kirjoittanut. Ei se olekaan lyhyellä aikavälillä tai "perustellusta" syystä. Pitää saada seksiä montaa kertaa päivässä tai patologiset pettäjä-tapaukset on eri asia. Puhutaan nyt tavallisen rajoissa olevista haluista, jotka suuntautuvat siihen omaan puolisoon.
Jos rakastelusta on puutetta ja torjumisten määrä vain kasvaa, niin ei se hyvää tee suhteelle ja/tai toisen tai molempien hyvinvoinnille.
Kyllä sen järjellä ymmärtää, että lähes seksittömään suhteeseen verratuna oman suhteen seksimäärä on suorastaan runsas.
Mustina hetkinä kuitenkin ajattelee, että milloin tulisi se aika, vaikka puoli vuotta, jolloin mentäisiin minun tahdillani. Kuitenkin kyse on lämmön ja rakkauden saamisesta ja antamisesta ja että haluaa ja himoitsee omaa puolisoaan. Mikä siinä rakastelussa/seksissä on niin vastemielistä, että hyvät ja huonot syyt estävät sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa. Ensimäisessä naimme kuin kanit koko liiton ajan. Silti riitelimme paljon ja mies lopulta kärähti koko 10 vuoden liiton aikaisista vieraista suhteista.
Nykyinen liitto on seksuaalisesti paljon laimeampi. Mutta riitelemme tuskin koskaan ja halailemme ja koskettelemme toisiamme useasti päivän aikana. Ja jotenkin uskon, että mies ei ole vieraissa käynyt. Suhteemme on kestänyt 25 vuotta ja edelleen menee hyvin.
Ensimmäinen liittosi ei ollut edes rakkausavioliitto vaan nuoruuden kiimassa seurustelua. Ensimmäisessä liitossasi ei kai sitten ollut halailua, koskettelua ja hellyyttä, vaan pelkkää kiihkoa joka näyttäytyi riitelemisenä ja panemisena ilman mitään rakkauden tunteita.
Usko tai älä, mutta kyllä ensimäistä miestä rakastin. Rakastin niin, että en ikinä ketään toista. Ensirakkaus kun oli. Ja oli hellyyttäkin. Mutta ero tuli silti, vaikka seksiä oli todella paljon, koska mies kävi tämän kaiken lisäksi vieraissa koko liittomme ajan.
No mies ei sinua rakastanut, ei sillä yksipuolisella rakkaudella parisuhteessa mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Jokaisella on oma "normaali" seksin määrä, mutta jotta sitä voisi verrata muiden normaaleihin määriin pitää tietää mikä on keskimääräinen määrä, eli se on se 1-2 kertaa viikossa tutkimusten mukaan. Jos haluat enemmän kuin keskimääräinen määrä on, tiedät että halusi on melko korkealla tasolla ja ymmärrät sen että joudut ehkä hiukan siitä tinkimään, sama toisinpäin, jos et halua kuin kerran kuussa, niin ymmärrät että vaikka se on sinulle normaali määrä, se ei ole sitä muille, etkä voi pakottaa puolisoasi jonka normaali on keskimääräistä, elämään sinun normaalisi mukaan.
Juu ei se vaan nyt mene noin. SInä tai keskimäärin 27,5 vuotias jamppa ehkä haluaa 1-2 kertaa.
Kaikista ihmisistä ei takuuvarmasti ole ikinä laskettukaan keskiarvoa.
Ja on täysin huuhaata vedota johonkin keskiarvoon, kun puhutaan yksilöistä.
Jos keskimäärin ihmiset juovat kuussa kaksi pulloa kossua, oletko sinä epänormaali, jos et juo? No et tietenkään ole.
Jos ihmiset syövät keskimäärin kolme kiloa lammasta vuodessa, ja sinä et siitä tykkää, oletko epänormaali? No et tietenkään ole.
Ihmisten mieltymyksistä puhuttaessa EI OLE NORMAALIA tai EPÄNORMAALIA määrää.
ap
Minä en juo alkoholia ollenkaan enkä myöskään syö lammasta, mitenkäs onnistuitkin ottamaan hyvät esimerkit. Ja kyllä, tiedostan sen, että suuri osa ihmisistä syö enemmän lammasta ja juo alkoholia enemmän kuin minä, minä olen näissä asioissa harvinaisen vähän näitä tarvikkeita käyttävä. Joku muu juo kolme pulloa kossua viikkossa ja syö lampaan vuodessa, ja hän varmasti sitten tiedostaa myös sen että hänen tottumuksensa ovat keskimääräisestä poikeavia, eli hän käyttää alkoholia ja lammasta todella paljon. Emme ole epänormaaleja kumpikaan, vaan kumpikin on eri ääripäätä vaikka se meille itselle on normaali olotila, emme voi pakottaa ketään muuta tulemaan kanssamme sinne ääripäähän.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä asiassa päästään järkevämmälle tasolle, kun vaihdetaan seksi johonkin muuhun parisuhteeseen liittyvään toimintaan.
Sanotaan vaikka matkustamiseen, sukuloimiseen yhteiseen harrastamiseen.
Jos yhden osapuolen aiemmin suuri yhteinen kiinnostus vaikka matkustamiseen romahtaa, onko edelleen matkustamisesta kiinnostunut kohtuuton? Jos yksi osapuoli kokee sukuloimisen osaksi hyvää elämää, onko toisen kohtuullista A) kieltäytyä täysin B) kiletäytyä keskustelemasta miten asia ratkottaisiin?Jostain syystä joidenkin haluttomien mielestä heillä on täysi oikeus paitsi olla haluamatta (sen tavallaan ymmärrän) lisäksi täysi oikeus olla pohtimatta ratkaisua kumppanille selvästi tärkeään asiaan.
Meidän perhe ei sitten enää vietä joulua. Koska minä sanon niin. Ja minä saan päättää. Enkä tule sukulaisten juhliin enää ikinä. Ärsyttävää kun mediassa aina puhutaan kompromisseista.
Fakta on, että sen seksin tahdin useimmiten määrää se vähemmän haluava. Itse haluaisin n. 3krt vko kun on aika raskas arki päällä. Seksiä 1 kert/2kk.
Pitäisikö oikeasti kirjoitella lehdissä kuinka jotkut haluaa ihan liikaa seksiä, vaikka ilmankin pärjäisi.
Huono vertaus.
Mä ainakin reissaan ystävieni kanssa jos mies ei pääse lähtemään. Mutta seksi ystävän kanssa ei kyllä ole sallittua aikka mun kuinka mieli tekisi. Huomaatko eron??
Olin tossu , koska miehen mielestä halusin liian vähän ja menin seksiterapiaan. Eipä siinä mennyt kauaa kun terapeutti suositteli eroa, koska piti miestä narsistisena hyväksikäyttäjänä. Meillä ei mennyt mikään tasan, mutta miehen mielestä ongelma oli vain minun "normaalia" pienemmät seksihalut (lue: ei joka päivä)
Erosin ja nykyisin olen onnellinen kun kukaan ei määrittele mikä seksuaalisuuden määrä on normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsit väärin - edellisessä viestissä kummankin parin masentuneet ja lääkityksellä ovat ne halukkaat. Ei haluttomilla ole mitään ongelmaa, elämä on mukavaa ilmankin.
Lääkitys ei siis ole vienyt läheisyyden ja seksin tarvetta pois, päinvastoin kaipaus toisen lähelle vaan pahenee