Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Itsehän olen tässä hieman tapaillut yhtä miekkosta, jonka sitten pyysin eilen kotiini. Ilta oli aika katastrofi, ei kai voi hirveämpiä treffejä oikeastaan olla. Olin koittanut tehdä selväksi, ettei kotiin kutsuminen ole mikään seksilupaus. No, siinä juttelimme, söimme ja joimme jotakin, ihan fine. Kuitenkin jatkuvasti taustalla oli kysymyksiä siitä, että pannaanko tai jotain siihen vihjaavaa käytöstä. Olin itse epävarma, että mitä henkilöltä oikeastaan haluan, ja tämän kerroin, joten en vielä ainakaan halunnut. Myönnän, että toki minä koskin toista, mutta vaatteet pysyivät koko ajan päällä - kunnes toinen niitä pyrki repimään pois pitäen samalla treenatuilla käsillään kiinni käsistäni ja ohittaen lopeta-pyynnöt ja venkoiluni. Ehdin miettiä jo, että tämä ei pääty hyvin ja mielessä kävi kaikki jutut, miten aina syytellään uhria, joka ei vastustele tarpeeksi. No, henkilö sitten havahtui ja lopetti ja olikin sitten "huolestunut", olenko kunnossa. Olin aika pihalla tapahtuneen jälkeen, tuijottelin vain hiljaa sydän hakaten.
Tämänkin jälkeen sain kuulla, että varmaan alapäässäni on jokin ongelma, kun ei kiinnosta. Juu, kiinnostaa varmaan ihan helvetisti ihmiset, joiden mielestä seksi on sitä, että toisen ranteista pidetään kiinni niin, että ranteet jäävät punaisiksi pitkäksi ajaksi. Totta kai hän myös päätti blokata minut kaikkialta, kun en kerran antanut. Niin ja olen myös paska nainen. Ja totta kai klassikko eli varmastikaan en missään määrin pidä seksistä.
Jos naista ei syystä tai toisesta huvita ja hän kunnioittaa toista sen verran, ettei halua puolivillaisesti suostua johonkin, älkää siihen koittako pakottaa. Ahdistaa vain lisää. Ylipäänsä ainakin itseäni ärsyttää sellainen "pannaanko? Sano joo tai ei" -kysely, koska kai nyt toiminnan pitäisi olla luontevaa eikä jokin The Virallinen Aktipäätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.
Sitten on meitä joiden masennus on tullut siitä että puoliso ei halua. Ei läheisyyttä eikä seksiä (tai puhun mieluummin rakastelusta), ei puhu asiasta eikä halua kompromisseja.
Meitäkin on paljon, sekä miehiä että naisia. Itse olen nyt 1,5v puhunut psykoterapiassa tästä ongelmasta ja yrittänyt oppia hyväksymään sen mitä en ikinä tule mieheltäni saamaan vaikka muuten on tosi hyvä mies. Turha toivo! Ahdistus vaan pahenee.
Ystäväni - mies- on syönyt jo muutaman vuoden masennuslääkkeitä kun suree itsensä hengiltä läheisyyden puutteen takia.
Lääkityskään ei valitettavasti ole vienyt läheisyydentarvetta pois.
Luulisi eropäätöksen olevan helppo tuollaisissa tapauksissa!
Ei se vaan ole. Vastuuntunto ja pitkälti yli 20v kumppanuus, lapset, lastenlapset ja yhdessä rakennettu elämä. Seksi ja läheisyys on kuitenkin "vain" yksi (tärkein tällä hetkeltlä) osa kokonaisuutta.
En todellakaan osaa ajatella että yksin olisi yhtään parempi tilanne. Toki taloudellinenkin puoli painaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.
Sitten on meitä joiden masennus on tullut siitä että puoliso ei halua. Ei läheisyyttä eikä seksiä (tai puhun mieluummin rakastelusta), ei puhu asiasta eikä halua kompromisseja.
Meitäkin on paljon, sekä miehiä että naisia. Itse olen nyt 1,5v puhunut psykoterapiassa tästä ongelmasta ja yrittänyt oppia hyväksymään sen mitä en ikinä tule mieheltäni saamaan vaikka muuten on tosi hyvä mies. Turha toivo! Ahdistus vaan pahenee.
Ystäväni - mies- on syönyt jo muutaman vuoden masennuslääkkeitä kun suree itsensä hengiltä läheisyyden puutteen takia.
Lääkityskään ei valitettavasti ole vienyt läheisyydentarvetta pois.
Luulisi eropäätöksen olevan helppo tuollaisissa tapauksissa!
Ei se vaan ole. Vastuuntunto ja pitkälti yli 20v kumppanuus, lapset, lastenlapset ja yhdessä rakennettu elämä. Seksi ja läheisyys on kuitenkin "vain" yksi (tärkein tällä hetkeltlä) osa kokonaisuutta.
En todellakaan osaa ajatella että yksin olisi yhtään parempi tilanne. Toki taloudellinenkin puoli painaa
Mistä se sitten johtuu ettei seksiä ole ollenkaan? Koska se loppui ja millaisissa olosuhteissa? Onko varma ettei toinen osapuoli käy vieraissa kuitenkin? Lapset ainakin ovat jo isoja niin ei liittoa heidän takiaan ole järkeä jatkaa.
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon pitkissä suhteissa hellitään ja halaillaan. Meillä on seksiä kerran viikossa, mutta ei se haliminen ja pussailukaan ole mitään päivittäistä. Olisi ihana antaa aina hyvänyönsuukko, mutta se on vuosien saatossa vaan unohtunut.
Suhteita on varmasti suunnilleen yhtä monta erilaista kun on erilaisia ihmisiäkin, palstagallupilla ei mitään halimisen ja hellimisen syvintä totuutta kaiveta esille :D
Meillä ollaan oltu n. 20 vuotta yhdessä ja lapsien myötä ei ehkä peitto heilu aivan yhtä vilkkaasti kun vähän yli parikymppisenä, mutta omat halut ovat kyllä pysyneet samalla tasolla koko ajan. Hellimistä ja halaamista on niin paljon kuin sitä jaksaa vaatia, toisen jaksamisesta riippuen. Pussailusta tykätään molemmat ja telkkaria katsellessa kädet vaeltelee siellä sun täällä, aika usein nykyään myös silloin kuin se ei seksiin johdakaan.
Vaimoni hormonit tuntuvat tikittävän kuin kellon tarkkuudella (ei hormoniehkäisyä, itseltäni on piuhat katkaistu muutama vuosi sitten), ja olen oppinut tuota rytmiä noudattamaan. Olemme jopa lapsille kertoneet että äitiä ei parane tiettyyn aikaan kuukaudesta pahemmin häiritä :)
Toisaalta sitten tiettyyn aikaan kuukaudesta käydään toistemme päälle kuin yleiset syyttäjät ja makkarin ovi pysyy visusti säpissä ja lapset saavat hieman normaalia enemmän ruutuaikaa...
Miehille vinkki: oppikaa vaimonne kuukautisrytmi!
Seksi vaimon kanssa on ainakin omasta mielestäni aivan järisyttävää, usein olen sitä mieltä että jokainen kerta on edellistä parempi. Useampi kerta kuukaudessa tuntuu siltä kuin rakastelisi jonkun uuden tuttavuuden kanssa jonka kanssa sopii sataprosenttisesti yhteen, ja seksin jälkeen hymyillään hölmöinä toisillemme naamat punaisena kuin ne samat parikymppiset silloin 20 vuotta sitten.
Itse koen seksin niin fantastisena asiana että haluaisin sitä vaimoni kanssa varmasti vaikka useamman kerran päivässä, luultavasti siihen asti kun alkaa olemaan värkit ruvella. Taidettiin sitä joskus nuorempana kokeillakin. Vaimo tyytyy selvästi harvempaan tahtiin, selkeästi osin hormonien ohjailemana. Olen siis aika kirkkaasti se enemmän haluava osapuoli.
Tämän seurauksena syyllistyn ajoittain tähän parjattuun "vonkaamiseen", joka ei onneksi ainakaan vielä tähän mennessä ole vaimon haluja sammuttanut tai himmentänyt. Itselleni tuosta vonkaamisesta alkaa välillä omatunto kolkuttamaan: ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta rehellisesti puhumalla näistäkin aina selviämme. Itse kyllä kerron että nyt panettaa niin julmetusta, ja vaimo sitten kertoo mitä asian suhteen voisi tehdä :D Joskus toki toisinkin päin, mutta silloin ollaan kyllä valmiina kuin partiopoika, vaikka kuumeessa ja jalka kipsissä. Suurin osa seksikerroista virittyy silti kuitenkin molemminpuolisella hyväilyllä ja flirttailulla päivän mittaan.
Myönnän että syyllistyn myös eräänlaiseen seksiin pakottamisen lievään muotoon: tiedän tietyt temput millä saan vaimon halut nousemaan vaikka häntä ei yhtään haluttaisi tai väsy painaa. Näiden houkutteluiden jälkeen tulee monesti hieman katuva olo: olikohan tuo nyt ihan tarpeen? Nämäkin kerrat kyllä melkein poikkeuksetta päätyvät molempien hyvään oloon, välillä kuitenkin tuntuu että vaimon osuus oli aika neutraalia suorittamista. Niitäkin kertoja on että yhteisymmäryksessä toinen sanoo "Nyt kyllä väsyttää, mutta käy päälle vaan" :P
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon pitkissä suhteissa hellitään ja halaillaan. Meillä on seksiä kerran viikossa, mutta ei se haliminen ja pussailukaan ole mitään päivittäistä. Olisi ihana antaa aina hyvänyönsuukko, mutta se on vuosien saatossa vaan unohtunut.
Suhteita on varmasti suunnilleen yhtä monta erilaista kun on erilaisia ihmisiäkin, palstagallupilla ei mitään halimisen ja hellimisen syvintä totuutta kaiveta esille :D
Meillä ollaan oltu n. 20 vuotta yhdessä ja lapsien myötä ei ehkä peitto heilu aivan yhtä vilkkaasti kun vähän yli parikymppisenä, mutta omat halut ovat kyllä pysyneet samalla tasolla koko ajan. Hellimistä ja halaamista on niin paljon kuin sitä jaksaa vaatia, toisen jaksamisesta riippuen. Pussailusta tykätään molemmat ja telkkaria katsellessa kädet vaeltelee siellä sun täällä, aika usein nykyään myös silloin kuin se ei seksiin johdakaan.
Vaimoni hormonit tuntuvat tikittävän kuin kellon tarkkuudella (ei hormoniehkäisyä, itseltäni on piuhat katkaistu muutama vuosi sitten), ja olen oppinut tuota rytmiä noudattamaan. Olemme jopa lapsille kertoneet että äitiä ei parane tiettyyn aikaan kuukaudesta pahemmin häiritä :)
Toisaalta sitten tiettyyn aikaan kuukaudesta käydään toistemme päälle kuin yleiset syyttäjät ja makkarin ovi pysyy visusti säpissä ja lapset saavat hieman normaalia enemmän ruutuaikaa...
Miehille vinkki: oppikaa vaimonne kuukautisrytmi!
Seksi vaimon kanssa on ainakin omasta mielestäni aivan järisyttävää, usein olen sitä mieltä että jokainen kerta on edellistä parempi. Useampi kerta kuukaudessa tuntuu siltä kuin rakastelisi jonkun uuden tuttavuuden kanssa jonka kanssa sopii sataprosenttisesti yhteen, ja seksin jälkeen hymyillään hölmöinä toisillemme naamat punaisena kuin ne samat parikymppiset silloin 20 vuotta sitten.
Itse koen seksin niin fantastisena asiana että haluaisin sitä vaimoni kanssa varmasti vaikka useamman kerran päivässä, luultavasti siihen asti kun alkaa olemaan värkit ruvella. Taidettiin sitä joskus nuorempana kokeillakin. Vaimo tyytyy selvästi harvempaan tahtiin, selkeästi osin hormonien ohjailemana. Olen siis aika kirkkaasti se enemmän haluava osapuoli.
Tämän seurauksena syyllistyn ajoittain tähän parjattuun "vonkaamiseen", joka ei onneksi ainakaan vielä tähän mennessä ole vaimon haluja sammuttanut tai himmentänyt. Itselleni tuosta vonkaamisesta alkaa välillä omatunto kolkuttamaan: ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta rehellisesti puhumalla näistäkin aina selviämme. Itse kyllä kerron että nyt panettaa niin julmetusta, ja vaimo sitten kertoo mitä asian suhteen voisi tehdä :D Joskus toki toisinkin päin, mutta silloin ollaan kyllä valmiina kuin partiopoika, vaikka kuumeessa ja jalka kipsissä. Suurin osa seksikerroista virittyy silti kuitenkin molemminpuolisella hyväilyllä ja flirttailulla päivän mittaan.
Myönnän että syyllistyn myös eräänlaiseen seksiin pakottamisen lievään muotoon: tiedän tietyt temput millä saan vaimon halut nousemaan vaikka häntä ei yhtään haluttaisi tai väsy painaa. Näiden houkutteluiden jälkeen tulee monesti hieman katuva olo: olikohan tuo nyt ihan tarpeen? Nämäkin kerrat kyllä melkein poikkeuksetta päätyvät molempien hyvään oloon, välillä kuitenkin tuntuu että vaimon osuus oli aika neutraalia suorittamista. Niitäkin kertoja on että yhteisymmäryksessä toinen sanoo "Nyt kyllä väsyttää, mutta käy päälle vaan" :P
M40
... jatko edelliseen, tuli liian pitkä viesti!
Osaan kyllä kuvitella että saattaisin olla varsin sietämätön puoliso haluttomalle vaimolle, ja en oikein tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa tekisin? "Yhden Naisen Miehenä" en välttämättä osaisi mennä fyysistä läheisyyttä etsimään kodin ulkopuolelta vaikka vaimo luvan antaisikin, mutta tiedän kyllä että kiemurtelisin tuskissani himojeni kanssa tuollaisessa tilanteessa.
Itseäni kiinnostaisi tietää antavatko haluttomat puolisot minkäänlaista helpotusta haluavan "vonkaamiseen"? Hierontaa pidetään usein varsin mainiona läheisyyden ja rakkauden osoituksena. Onko intiimihieronta haluttomalle mahdoton ajatus? Jos on, niin miksi?
Meillä myös masturbointiin suhtaudutaan kohtuullisen arkisesti: toisen masturboinnin katselu usein pistää omatkin kierrokset hyrräämään!
Onko haluttomalle puolison masturboinnin katseleminen vastenmielistä? Haluavalle puolison yleisönä oleminen ei varmaan olisi mikään epämieluisa asia? Itselleni masturbointi ei ole niinkään parisuhteen ulkopuolinen mekaaninen asia, vaan sanoisin että lievitän siinä halujani omaa vaimoa kohtaan silloin kun toinen ei ole paikalla tai on ihan oikeasti totaalisen väsynyt.
Ehkä pääasiana pitäisin kuitenkin avointa suhtautumista seksiin, sekä haluttomalle että haluavalle. Puhutaan suoraan mitä mieltä ollaan, halataan ja pussataan, kehutaan toista kun kerran toista rakastetaan ja annetaan sen näkyä. Uskoisin että totaalisesti haluton ja hedonisti-himoaja voivat ihan hyvin elää parisuhteessa kunhan ovat molemmat avoimia mielipiteistään, haluistaan ja niiden puuttumisista ja siitä mitä parisuhteelta haluavat. Tällaisella asenteella ei parisuhdetta kaada kuivat kaudet, sairaudet tai mikään muukaan. Näin ainakin uskon ja toivon.
sama M40
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ap
Sanoisin että halujen erilaisuus on ihan taattu asia jokaisessa parisuhteessa: millä todennäköisyydellä löydät täsmälleen yhtä usein haluavan puolison?
Avain tuohon "skismaan" on rehellisyys, asian esiin tuominen, sen käsitteleminen ja siitä sopiminen. Ja molempien osapuolien vastaan tuleminen! (enkä tarkoita nyt saunassa runkkaamista) Yksinkertaistettuna puhuminen. Jos asiasta puhuminen ei onnistu, silloin ongelma vasta realisoituu.
#751 M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.
Sitten on meitä joiden masennus on tullut siitä että puoliso ei halua. Ei läheisyyttä eikä seksiä (tai puhun mieluummin rakastelusta), ei puhu asiasta eikä halua kompromisseja.
Meitäkin on paljon, sekä miehiä että naisia. Itse olen nyt 1,5v puhunut psykoterapiassa tästä ongelmasta ja yrittänyt oppia hyväksymään sen mitä en ikinä tule mieheltäni saamaan vaikka muuten on tosi hyvä mies. Turha toivo! Ahdistus vaan pahenee.
Ystäväni - mies- on syönyt jo muutaman vuoden masennuslääkkeitä kun suree itsensä hengiltä läheisyyden puutteen takia.
Lääkityskään ei valitettavasti ole vienyt läheisyydentarvetta pois.
Masennuksen aiheuttaman haluttomuuden voi korjata ajan myötä avaamalla niitä tunnelukkoja ja traumoja, jotka pidättelevät henkilöä seksuaalisesti ja henkisesti. Lääkkeen aiheuttaman jopa pysyvän seksuaalisen vaurion korjaamiseen ei ole minkäänlaisia hoitokeinoja. Kyse on puhtaasti fyysisestä vauriosta, ei henkisestä estyneisyydestä tai haluttomuudesta. Nämä lääkkeet aiheuttava anorgasmiaa (kyvyttömyys saada orgasmia), seksuaalista haluttomuutta, alentunutta reaktiivisuutta visuaalisiin aistiärsykkeisiin, tunne-elämän latistumista, miehillä erektio-ongelmia ja naisilla vaginan kuivuusongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Olen itsekin yllättynyt tämän keskustelun asiallisuudesta ja hyvästä hengestä. Mitä tulee normaaliuden olemassa oloon, täytyy olla hieman eri mieltä. Ajatus siitä, että olisi olemassa merkkejä normaalista, terveestä seksuaalisuudesta ja tunne-elämästä, on ilman muuta loukkaava ja aika vastenmielinen, koska nämä elämänalueet ovat niin henkilökohtaisia. Niin henkilökohtaisia, että ihminen ehkä vain haluaisi olla niiden kanssa rauhassa. Kuitenkin ääripäät näissä asioissa voivat olla merkki siitä, että ihmisen terveydessä tai elämässä on jotain vialla. Addiktio voi häiritä muuta elämää aika pahasti ja haluttomuus voi kieliä jostain terveysongelmasta, joka kannattaisi hoitaa siitä haluttomuudesta huolimatta. Voi silti olla niin, että mitään hälyyttävää ei löydy ja silloin olisi kenties ajateltava, että tämä piirre (halukkuuden määrä) on osa ihmisen piirteiden luonnollista jatkumoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.
Kommenttisi itse asiassa vahvistaa vain käsitystäni siitä, mitä jo aiemminkin sanoin: haluttomassa suhteessa kärsivä "ei vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina", ja lähteminen haluttomasta suhteesta on "hedonististen halunsa laittamista ykköskriteeriksi", eikä tätä saa näyttämään miltään muulta - tällaisisten ennakkoasenteiden varjossa haluttomassa suhteessa elävän ja siitä kärsivän on itse asiassa aika vaikea lähteä varsinkin, jos suhteessa on lapsia. Vaikka eihän tässä tapauksessa suhteesta lähtevä halua lapsiaan hylätä, vaan yksinkertaisesti lähteä suhteesta, joka ei enää hänelle edusta onnellista parisuhdetta. Toisin sanoen "se kaikki muu" ei välttämättä enää riitä kompensoimaan sitä, mikä suhteesta puuttuu.
Niin, mitä se "kaikki muu" on, jonka takia siinä suhteessa pitäisi roikkua? Kieltämättä on suuri etu, että lapsilla ja molemmilla vanhemmilla on samat seinät ja jokapäiväinen kasvatuskumppanuus. Ja säästyyhän siinä rahaa, mutta mitä se kaikki muu on? Minä en kelpaa haluttomalle puolisolleni seksuaalisesti, en ole hänelle läheisyyden arvoinen, mutta ei se jää siihen. Koen olevani näkymätön, hän ei panosta minuun, ei iloitse minusta, ei huomaa eikä pidä tärkeinä niitä asioita, jotka tekevät minusta juuri minut, ei huolehdi edes sairaana, ei vaali minua. Tämä ei ole edes arvostuksen puutetta, en kaipaa mitaleita, tämä on jotain muuta. Olen jotenkin muokattava ja kulutettava, voisin olla kuka tahansa.
En ole jotenkin saanut kovin hyvää kuvaa syvästi haluttomista, se johtuu näistä, jotka heittelevät näitä katkeria kommentteja "hedonismista" ja tyytymisestä jne. Mitä se "kaikki muu" ilmeisen syyn eli lasten lisäksi on, minkä tuotte suhteeseen?Minä olen nykyään se haluttomampi ja juuri siitä syystä, että koen, että tämä jatkuvasti haluava, ei huomioi minua mitenkään. Minua ei ole olemassakaan, muuten kuin pelkkänä seksinä. Koen olevani näkymätön, hän ei panosta minuun, ei huolehdi koskaan, ei edes sairaana, saisin kuolla nälkään jos en jaksaisi itse tehdä ruokaa/hakea ruokaa. Ei huomaa, eikä pidä tärkeänä asioita joista minä pidän, jotka tekee minusta minut. Ainoa mikä merkitsee on se, että pääsee tyydyttämään omat halunsa. Minä olen se välikappale jolla ne halut tyydytetään, muulla ei ole väliä. Muuten en merkitse mitään. Seksi ei ole rakkautta ja välittämistä. Kumppani ei tule metriä lähemmäksi muuten, kuin sen takia. Aina kun hän tulee lähelle, tiedän, että hän haluaa aina sitä, ei muuta. Mitään läheisyyttä ei suhteessa ole.
Sinä et siis pääasiassa olekaan haluton, vaan helvetin huonossa suhteessa jossa ei oikeasti ole rakkautta nimeksikään. Ota ero. Miksi ihmeessä tuollaisen mulkun kanssa elät? Sinullekin on jossain puoliso jolta saat kaiken sen rakkauden mistä olet jäänyt paitsi, sekä fyysisen että psyykkisen.
Vierailija kirjoitti:
Elämme ruuhkavuosia. Kaksi pientä lasta, josta toinen uhmis, mies kotihoidontuella, muutto uuteen asuntoon häämöttää ja minulla ylennys vaativampiin työtehtäviin. Seksi ei kiinnosta meitä tällä hetkellä tippaakaan. Ei minua eikä miestä. Ja joka tuutista huudetaan, että olemme kummajaisia, avioliittomme ei tule kestämään ja molempien pitäisi ottaa paineita ja harrastaa pakkoseksiä, koska niin nyt vaan on tehtävä jos elää parisuhteessa. Muuten homma on tuhoon tuomittua. Kiitti vaan näistäkin paineista! Kaksi aikuista, jotka rakastavat toisiasn yrittävät hampaat irvessä harrastaa pakkoseksiä, koska niin vain kuuluu tehdä. Ja paskat!
Te ette kumpikaan halua seksiä nyt, mutta tiedätte että joskus varmasti vielä haluatte kun tilanteen rauhoittuu. Se on aivan eri tilanne kuin se että toinen on haluton ja läheisyys, hellyys, arvostus jne. häviää.
Jos teillä ei ole mitään intiimiä vuosiin on hyvin todennäköistä että teistä tulee vain käppiksiä tai ystäviä ja tienne eroaa. Kyllä se seksi ja rakkauden osoittaminen puolisolle on hyvin tärkeää, siitä voi luopua vähäksi aikaa, mutta mitä pidempi aika ollaan ilman sitä suurempi riski sille että parisuhde vaan lakkaa olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.
Samaa mieltä. Myös hormononaalisen ehkäisyn tiedetään vaikuttavan suuresti haluihin, jopa välillisesti miesten hormonitasoihin niitä alentavasti. Masennuksen tiedetään vaikuttavan libidoa alentavasti.
Sen takia juuri olisi reilua siirtää peili siihen haluttomaan hyvissä ajoin ennen kuin asia heijastuu suhteeseen. Usein taustalla nyt vaan on ihan lääketieteellinen syy, mutta jos tätä ei oteta huomioon, siitä tulee ajan kanssa yksi iso vyyhti ja möykky, jossa ei enää erota kanaa munasta.
Masennus ei aiheuta pysyvää seksuaalisen toimintakyvyn häiriötä. Tiedän tapauksia, joilta nämä lääkkeet ovat laimentaneet tai jopa poistaneet halut kokonaan. Tällainen tilanne on äärimmäisen paha, ja traaginen. Ei ole normaalia, että ihmisistä tulee elottomia ja seksittömiä mölliköitä. Mieti, jos suurin osa populaatiosta olisi aseksuaalisia, eihän tällä pallolla olisi juuri ketään enää jäljellä. Eikö lääkärit yhtään ajattele pidemmällä tähtäimellä, että mitä tällaiset myrkyt tekevät ihmisten parisuhteille ja intiimielämälle?
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olen tässä hieman tapaillut yhtä miekkosta, jonka sitten pyysin eilen kotiini. Ilta oli aika katastrofi, ei kai voi hirveämpiä treffejä oikeastaan olla. Olin koittanut tehdä selväksi, ettei kotiin kutsuminen ole mikään seksilupaus. No, siinä juttelimme, söimme ja joimme jotakin, ihan fine. Kuitenkin jatkuvasti taustalla oli kysymyksiä siitä, että pannaanko tai jotain siihen vihjaavaa käytöstä. Olin itse epävarma, että mitä henkilöltä oikeastaan haluan, ja tämän kerroin, joten en vielä ainakaan halunnut. Myönnän, että toki minä koskin toista, mutta vaatteet pysyivät koko ajan päällä - kunnes toinen niitä pyrki repimään pois pitäen samalla treenatuilla käsillään kiinni käsistäni ja ohittaen lopeta-pyynnöt ja venkoiluni. Ehdin miettiä jo, että tämä ei pääty hyvin ja mielessä kävi kaikki jutut, miten aina syytellään uhria, joka ei vastustele tarpeeksi. No, henkilö sitten havahtui ja lopetti ja olikin sitten "huolestunut", olenko kunnossa. Olin aika pihalla tapahtuneen jälkeen, tuijottelin vain hiljaa sydän hakaten.
Tämänkin jälkeen sain kuulla, että varmaan alapäässäni on jokin ongelma, kun ei kiinnosta. Juu, kiinnostaa varmaan ihan helvetisti ihmiset, joiden mielestä seksi on sitä, että toisen ranteista pidetään kiinni niin, että ranteet jäävät punaisiksi pitkäksi ajaksi. Totta kai hän myös päätti blokata minut kaikkialta, kun en kerran antanut. Niin ja olen myös paska nainen. Ja totta kai klassikko eli varmastikaan en missään määrin pidä seksistä.
Jos naista ei syystä tai toisesta huvita ja hän kunnioittaa toista sen verran, ettei halua puolivillaisesti suostua johonkin, älkää siihen koittako pakottaa. Ahdistaa vain lisää. Ylipäänsä ainakin itseäni ärsyttää sellainen "pannaanko? Sano joo tai ei" -kysely, koska kai nyt toiminnan pitäisi olla luontevaa eikä jokin The Virallinen Aktipäätös.
Miten tämä juttu nyt liittyy tähän keskusteluun? Ette rakasta toisianne ettekä ole edes parisuhteessa, joten ei teidän kuulukaan "panna". Ei voi olla haluton parisuhteessa jos ei ole parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kappas, olen yllättynyt, keskustelu jatkuu ja enimmäkseen asiallisessa sävyssä. Hieno juttu.
Se mitä olen tässä ehtinyt piiiiiitkää ketjua selata on, että osa ei vieläkään hiffaa pointtia. Se on, että EI ole mitään ns. normaalia määrää seksiä. Tai ei ole mitään ajanjaksoa, jonka nainen saa olla synnytyksen jälkeen haluamatta seksi. Tai muuten on Huono Nainen ja kaverituomioistuin rankaisee...
Haluttomuus ja halukkuus ovat ihan yhtä ok ja normaaleja asioita. Skismaa syntyy vain, kun parisuhteessa halut eroavat.
Ja totta kai, se on enemmän haluavallekin ongelma, jos puoliso kääntyy haluttomaksi suhteen aikana. Se on ongelma molemmille osapuolille yhtä lailla. Torjutuksi tuleminen haluavalle, jatkuva torjuminen ja ahdistus siitä, miksi ei haluta haluttomalle.
Jälkimmäisestä ei vain puhuta, ja yleinen tulkinta on, että se haluttomuus on se ongelma, joka pitää hoitaa tai terapoida pois.
Ap
Jokaisella on oma "normaali" seksin määrä, mutta jotta sitä voisi verrata muiden normaaleihin määriin pitää tietää mikä on keskimääräinen määrä, eli se on se 1-2 kertaa viikossa tutkimusten mukaan. Jos haluat enemmän kuin keskimääräinen määrä on, tiedät että halusi on melko korkealla tasolla ja ymmärrät sen että joudut ehkä hiukan siitä tinkimään, sama toisinpäin, jos et halua kuin kerran kuussa, niin ymmärrät että vaikka se on sinulle normaali määrä, se ei ole sitä muille, etkä voi pakottaa puolisoasi jonka normaali on keskimääräistä, elämään sinun normaalisi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa. Ensimäisessä naimme kuin kanit koko liiton ajan. Silti riitelimme paljon ja mies lopulta kärähti koko 10 vuoden liiton aikaisista vieraista suhteista.
Nykyinen liitto on seksuaalisesti paljon laimeampi. Mutta riitelemme tuskin koskaan ja halailemme ja koskettelemme toisiamme useasti päivän aikana. Ja jotenkin uskon, että mies ei ole vieraissa käynyt. Suhteemme on kestänyt 25 vuotta ja edelleen menee hyvin.
Ensimmäinen liittosi ei ollut edes rakkausavioliitto vaan nuoruuden kiimassa seurustelua. Ensimmäisessä liitossasi ei kai sitten ollut halailua, koskettelua ja hellyyttä, vaan pelkkää kiihkoa joka näyttäytyi riitelemisenä ja panemisena ilman mitään rakkauden tunteita.
Ei kun seksittömät suhteet ne vasta loistaa ja säkenöi. Niin hassua ja tyhmää kuin se onkin, se on kaikki mitä tarvitsee sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun seksittömät suhteet ne vasta loistaa ja säkenöi. Niin hassua ja tyhmää kuin se onkin, se on kaikki mitä tarvitsee sanoa.
Kaikki suhteet varmasti säkenöivät omalla tavallaan, on seksiä tai ei. Seksi on kuin mauste parisuhteessa, toiset tykkää vähemmän maustetusta ruuasta, toiset tulisesta. Ja joillekin kelpaa vallan hyvin vaikka ruoka ilman mausteita.
Mikään näistä valinnoista ei ole väärin, mutta mun mielestä joskus kannattaa maistaa sitä tulistakin ruokaa, ja toisaalta ei kannata maustaa ruokaa valmiiksi jos tietää että toinen ei mausteista tykkää. Tuo vaikka sitten ne mausteet tarjolle siihen seisovaan pöytään jos vaikka rupeaisi houkuttamaan kuitenkin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
Koska on järjetöntä pitkään parisuhteeseen sitoutuessaan olettaa, että seksin määrä pysyisi vakiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olen tässä hieman tapaillut yhtä miekkosta, jonka sitten pyysin eilen kotiini. Ilta oli aika katastrofi, ei kai voi hirveämpiä treffejä oikeastaan olla. Olin koittanut tehdä selväksi, ettei kotiin kutsuminen ole mikään seksilupaus. No, siinä juttelimme, söimme ja joimme jotakin, ihan fine. Kuitenkin jatkuvasti taustalla oli kysymyksiä siitä, että pannaanko tai jotain siihen vihjaavaa käytöstä. Olin itse epävarma, että mitä henkilöltä oikeastaan haluan, ja tämän kerroin, joten en vielä ainakaan halunnut. Myönnän, että toki minä koskin toista, mutta vaatteet pysyivät koko ajan päällä - kunnes toinen niitä pyrki repimään pois pitäen samalla treenatuilla käsillään kiinni käsistäni ja ohittaen lopeta-pyynnöt ja venkoiluni. Ehdin miettiä jo, että tämä ei pääty hyvin ja mielessä kävi kaikki jutut, miten aina syytellään uhria, joka ei vastustele tarpeeksi. No, henkilö sitten havahtui ja lopetti ja olikin sitten "huolestunut", olenko kunnossa. Olin aika pihalla tapahtuneen jälkeen, tuijottelin vain hiljaa sydän hakaten.
Tämänkin jälkeen sain kuulla, että varmaan alapäässäni on jokin ongelma, kun ei kiinnosta. Juu, kiinnostaa varmaan ihan helvetisti ihmiset, joiden mielestä seksi on sitä, että toisen ranteista pidetään kiinni niin, että ranteet jäävät punaisiksi pitkäksi ajaksi. Totta kai hän myös päätti blokata minut kaikkialta, kun en kerran antanut. Niin ja olen myös paska nainen. Ja totta kai klassikko eli varmastikaan en missään määrin pidä seksistä.
Jos naista ei syystä tai toisesta huvita ja hän kunnioittaa toista sen verran, ettei halua puolivillaisesti suostua johonkin, älkää siihen koittako pakottaa. Ahdistaa vain lisää. Ylipäänsä ainakin itseäni ärsyttää sellainen "pannaanko? Sano joo tai ei" -kysely, koska kai nyt toiminnan pitäisi olla luontevaa eikä jokin The Virallinen Aktipäätös.
Miten tämä juttu nyt liittyy tähän keskusteluun? Ette rakasta toisianne ettekä ole edes parisuhteessa, joten ei teidän kuulukaan "panna". Ei voi olla haluton parisuhteessa jos ei ole parisuhteessa.
Totta, mutta minun mielestäni keskustelu käsittelee laajemminkin seksuaalista haluttomuutta ja yhteiskunnallista suhtautumista siihen. Ei se varmaan ole niin vaarallista, jos joku kommentoija ei ole virallisesti parisuhteessa. :)
Alue: Aihe vapaa
Ja jos taas ei ole revennyt yhtään, niin ei ole varsinaista estettä yhdynnälle. Useimmat odottavat kuitenkin jälkitarkastukseen, joka tehdään muutaman viikon päästä synnytyksestä. Siihen mennessä jälkivuotokin on tavallisesti jo loppunut. Sektiossa taas alapää on kunnossa, mutta leikkaushaava saattaa olla kipeä pitkäänkin.
Se, että jalat pysyy ristissä vaikkapa puoli vuotta synnytyksen jälkeen, johtuu yleensä väsymyksestä, limakalvojen kuivumisesta ja hormonien heittelystä, ei siitä, etteikö pimpsa olisi jo fyysisesti palautunut koettelemuksesta.