Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.

Samaa mieltä. Myös hormononaalisen ehkäisyn tiedetään vaikuttavan suuresti haluihin, jopa välillisesti miesten hormonitasoihin niitä alentavasti. Masennuksen tiedetään vaikuttavan libidoa alentavasti.

Sen takia juuri olisi reilua siirtää peili siihen haluttomaan hyvissä ajoin ennen kuin asia heijastuu suhteeseen. Usein taustalla nyt vaan on ihan lääketieteellinen syy, mutta jos tätä ei oteta huomioon, siitä tulee ajan kanssa yksi iso vyyhti ja möykky, jossa ei enää erota kanaa munasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.

Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.

Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.

Ottamatta nyt kantaa siihen, onko miehesi todellisuudessa tyytyväinen tilanteeseen vai ei, mutta tuollaiset saneluehdot ovat puolisolle aika epäreiluja. Sinä et halua seksiä, puoliso saa luvan tyytyä tilanteeseen, ja jos ei tyydy, hän saa luvan lähteä lätkimään. Tietenkin, jos miehellesi asia on ok, elämä on teillä mallillaan ja hyvä niin. Muussa tilanteessa olisi kenties hyvä muistaa, että teitä on tässä suhteessa kaksi, eikä toisen rooli ole vain tyytyä toisen ehtoihin. 

Mikä noissa ehdoissa on vikana? Minusta tuo on reilua, että jos mies ei ole tyytyväinen, hän saa lähteä etsimään parempaa suhdetta. Mutta ei niin, että pitää myös entisen suhteensa. Kyllä se kertarykäisy on parempi kuin ainainen vikinä. Tarkoitan tällä sitä, että jos mies ei ole suhteeseen tyytyväinen hän lähtee, eikä jää roikkumaan ja hyppäämään vieraissa. Selvä peli kaikille osapuolille. ja jos taas miehellä olisi lupa käydä vieraissa hän saataisi kuitenkin löytää toisen jonka mukaan lähtisi ja sotku olisi valmis. Tulisi sanomista puolin ja toisin, joten selvä peli heti alusta asti on parempi, kuin alkaa säätämään ja sotkemaan  syrjähyppyjen kanssa. 

Ei mies lähtisi etsimään uutta parisuhdetta, vaan seksisuhdetta. Etsisi siis ihmisen, jolle kertoisi tilanteen ja toivoisi, että vastapuoli ymmärtäisi, että kyse on vain seksistä. Tämän kieltäminen puolisolta on selitettävissä vain sillä, että haluton pelkää puolisonsa ihastuvan tai rakastuvan tähän seksikumppaniin.

Itselläni on kokemusta tällaisesta "vain seksisuhteesta", ja niinhän siinä kävi että ensin ihastuttiin ja sitten rakastuttiin. Seksi luo läheisyyttä ja pikkuhiljaa tunteet ottaa vallan. Suosittelen haluttomien puolisoille maksullista seksiä. Meidän tapauksessa haluton puoliso jäi lopulta yksin.

Tuo on totta myös minun tapauksessani, että kun on läheisyyttä ja seksiä, niin ei ollenkaan haluta riidellä niin paljon.

Jos suhde on tasaisen arkista ja vetovoimatonta niin minulla kuohahtaa moni asia yli ihan eri lailla kuin rakkaudellisessa suhteessa.

Tuo on myös vaikeata ymmärtää, että jotkut sanovat, että on kyllä läheisyyttä, suukottelua ja hyvänä pitoa, mutta ei seksiä.

Miksi sitten on niin vaikeaa jos se etenee siihen seksiin saakka?

Itse olen sellainen, että pystyn läheisyyteen ja hyväilyihin vain sellaisen ihmisen kanssa joka on myös seksuaalisesti haluttava.

Puhutaan siis miehen ja naisen välisestä suhteesta.

Silloin kun ei vetovoimaa toiseen ole en myöskään nauti lähelläolosta ja hyväilyistä. Joku kädelletaputtaminen tai nopea halaus onnistuisi, sillointällöin, mutta ei sen enempää.

Ja juuri siksikään en halua provosoida läheisyydellä toista kiihottumaan, jos en sitten kuitenkaan halua seksiä hänen kanssaan.

En halua kiusata ko. miestä.

Se vai tuntuisi väärältä, enhän kuitenkaan tiedä millätavalla se toinen minun läheisyyteni kokee.

Voihan vaikka kuinka haluta enemmän vaikka sanookin toista.

Kuvittelen, että miltä itsestä tuntuisi, jos toinen vain samalla kun ajattelee vallan muita asioita hiukan rutistaa kaulasta tai taputtelee ja itse haluaisin paljon enemmän. Saati kiihottumaan, mutta tietäisin, etten saa sen enempää.

Se olisi nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.

Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.

Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.

Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.

Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.

AAMEN! Ei mitään lisättävää.

Elämme ruuhkavuosia. Kaksi pientä lasta, josta toinen uhmis, mies kotihoidontuella, muutto uuteen asuntoon häämöttää ja minulla ylennys vaativampiin työtehtäviin. Seksi ei kiinnosta meitä tällä hetkellä tippaakaan. Ei minua eikä miestä. Ja joka tuutista huudetaan, että olemme kummajaisia, avioliittomme ei tule kestämään ja molempien pitäisi ottaa paineita ja harrastaa pakkoseksiä, koska niin nyt vaan on tehtävä jos elää parisuhteessa. Muuten homma on tuhoon tuomittua. Kiitti vaan näistäkin paineista! Kaksi aikuista, jotka rakastavat toisiasn yrittävät hampaat irvessä harrastaa pakkoseksiä, koska niin vain kuuluu tehdä. Ja paskat!

Vierailija kirjoitti:

Elämme ruuhkavuosia. Kaksi pientä lasta, josta toinen uhmis, mies kotihoidontuella, muutto uuteen asuntoon häämöttää ja minulla ylennys vaativampiin työtehtäviin. Seksi ei kiinnosta meitä tällä hetkellä tippaakaan. Ei minua eikä miestä. Ja joka tuutista huudetaan, että olemme kummajaisia, avioliittomme ei tule kestämään ja molempien pitäisi ottaa paineita ja harrastaa pakkoseksiä, koska niin nyt vaan on tehtävä jos elää parisuhteessa. Muuten homma on tuhoon tuomittua. Kiitti vaan näistäkin paineista! Kaksi aikuista, jotka rakastavat toisiasn yrittävät hampaat irvessä harrastaa pakkoseksiä, koska niin vain kuuluu tehdä. Ja paskat!

Minä jättäisin ihmisen heti jos se ei halua seksiä kanssani.

seksi ja rakkaus eivät ole sama asia

Olemme yhdessä, koska rakastamme. Miksi se on muille niin iso ongelma jos emme jaksa/halua/viitsi harrastaa seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Elämme ruuhkavuosia. Kaksi pientä lasta, josta toinen uhmis, mies kotihoidontuella, muutto uuteen asuntoon häämöttää ja minulla ylennys vaativampiin työtehtäviin. Seksi ei kiinnosta meitä tällä hetkellä tippaakaan. Ei minua eikä miestä. Ja joka tuutista huudetaan, että olemme kummajaisia, avioliittomme ei tule kestämään ja molempien pitäisi ottaa paineita ja harrastaa pakkoseksiä, koska niin nyt vaan on tehtävä jos elää parisuhteessa. Muuten homma on tuhoon tuomittua. Kiitti vaan näistäkin paineista! Kaksi aikuista, jotka rakastavat toisiasn yrittävät hampaat irvessä harrastaa pakkoseksiä, koska niin vain kuuluu tehdä. Ja paskat!

Jos asia on näin, teillä on tällä hetkellä makuuhuoneessa kaikki kunnossa. Se, mitä mediassa väitetään, on yksi ja sama, kyseessä on teidän parisuhteenne. Käytätte yhteisen ajan nukkumiseen, koska teistä kumpikin haluaa niin. Huomatkaa kuitenkin, että tilanne tuskin kestää ikuisesti näin, vaan jossain vaiheessa jompikumpi tai molemmat ehkä alkaa taas haluta seksiä. Silloin on hyvä herätä ruususen unesta, ettei parisuhde muutu pelkäksi lasten ympärillä pyöriväksi äiti-isä -suhteeksi.

Kyllähän mediassa siitäkin monesti muistutetaan että kuivat kaudet pitkässä suhteessa ovat ihan normaaleja etenkin jos syynä on poikkeuksellisen suuri stressi yms.

Mutta kuinka pitkä kuiva kausi vielä on normaalia ja korjattavissa?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta myös minun tapauksessani, että kun on läheisyyttä ja seksiä, niin ei ollenkaan haluta riidellä niin paljon.

Jos suhde on tasaisen arkista ja vetovoimatonta niin minulla kuohahtaa moni asia yli ihan eri lailla kuin rakkaudellisessa suhteessa.

Tuo on myös vaikeata ymmärtää, että jotkut sanovat, että on kyllä läheisyyttä, suukottelua ja hyvänä pitoa, mutta ei seksiä.

Miksi sitten on niin vaikeaa jos se etenee siihen seksiin saakka?

Itse olen sellainen, että pystyn läheisyyteen ja hyväilyihin vain sellaisen ihmisen kanssa joka on myös seksuaalisesti haluttava.

Puhutaan siis miehen ja naisen välisestä suhteesta.

Silloin kun ei vetovoimaa toiseen ole en myöskään nauti lähelläolosta ja hyväilyistä. Joku kädelletaputtaminen tai nopea halaus onnistuisi, sillointällöin, mutta ei sen enempää.

Ja juuri siksikään en halua provosoida läheisyydellä toista kiihottumaan, jos en sitten kuitenkaan halua seksiä hänen kanssaan.

En halua kiusata ko. miestä.

Se vai tuntuisi väärältä, enhän kuitenkaan tiedä millätavalla se toinen minun läheisyyteni kokee.

Voihan vaikka kuinka haluta enemmän vaikka sanookin toista.

Kuvittelen, että miltä itsestä tuntuisi, jos toinen vain samalla kun ajattelee vallan muita asioita hiukan rutistaa kaulasta tai taputtelee ja itse haluaisin paljon enemmän. Saati kiihottumaan, mutta tietäisin, etten saa sen enempää.

Se olisi nöyryyttävää.

Höpö höpö. Miksi jokaisen halauksen pitäisi johtaa seksiin /yhdyntään? Jos puolisosi halaa sinua (tai ottaa kaulasta kiinni ja rutistaa) vaikka 5 kertaa päivässä, niin luutetko, että pettyisit , jos hän ei joka kerta myöskin naisi sinua?  Miten harvoin näin ajatteleva ihminen sitten ylipäätään halaa kumppania, jos todellakin kuvittelee, että toinen pettyy jos ei joka rutistus ja halaus johdakaan seksiin? Kyllä toista pitää pystyä halamaan tai rutistamaan ,elman , että takaajatuksena on paneminen. (Joka jumalan halauskerta). 

Itse olisin onneellinen , jos mies halaisi 10 kertaa ja niistä se yksi johtaisi sitten seksiin. Eikä niin, että joka kerta kun puoliso halaa aina tietää, että nyt se on vailla panoa :(

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mediassa siitäkin monesti muistutetaan että kuivat kaudet pitkässä suhteessa ovat ihan normaaleja etenkin jos syynä on poikkeuksellisen suuri stressi yms.

Mutta kuinka pitkä kuiva kausi vielä on normaalia ja korjattavissa?

Näähän on täysin yksilöllisiä juttuja, mutta arvioisin, että kyse on ehkä useimmiten muutamasta kuukaudesta. Jos on vuoden tai kaksi kokonaan panematta, niin luultavasti asia ei korjaudu ihan sormia napsauttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mediassa siitäkin monesti muistutetaan että kuivat kaudet pitkässä suhteessa ovat ihan normaaleja etenkin jos syynä on poikkeuksellisen suuri stressi yms.

Mutta kuinka pitkä kuiva kausi vielä on normaalia ja korjattavissa?

Näähän on täysin yksilöllisiä juttuja, mutta arvioisin, että kyse on ehkä useimmiten muutamasta kuukaudesta. Jos on vuoden tai kaksi kokonaan panematta, niin luultavasti asia ei korjaudu ihan sormia napsauttamalla.

Mikä on muutama? 2-3? Itse olen ollut usein ihan paskana jo kolmesta viikosta, mikä on ollut jälkeenpäin ajatellen tosi typerää ja pahentanut entisestään tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta myös minun tapauksessani, että kun on läheisyyttä ja seksiä, niin ei ollenkaan haluta riidellä niin paljon.

Jos suhde on tasaisen arkista ja vetovoimatonta niin minulla kuohahtaa moni asia yli ihan eri lailla kuin rakkaudellisessa suhteessa.

Tuo on myös vaikeata ymmärtää, että jotkut sanovat, että on kyllä läheisyyttä, suukottelua ja hyvänä pitoa, mutta ei seksiä.

Miksi sitten on niin vaikeaa jos se etenee siihen seksiin saakka?

Itse olen sellainen, että pystyn läheisyyteen ja hyväilyihin vain sellaisen ihmisen kanssa joka on myös seksuaalisesti haluttava.

Puhutaan siis miehen ja naisen välisestä suhteesta.

Silloin kun ei vetovoimaa toiseen ole en myöskään nauti lähelläolosta ja hyväilyistä. Joku kädelletaputtaminen tai nopea halaus onnistuisi, sillointällöin, mutta ei sen enempää.

Ja juuri siksikään en halua provosoida läheisyydellä toista kiihottumaan, jos en sitten kuitenkaan halua seksiä hänen kanssaan.

En halua kiusata ko. miestä.

Se vai tuntuisi väärältä, enhän kuitenkaan tiedä millätavalla se toinen minun läheisyyteni kokee.

Voihan vaikka kuinka haluta enemmän vaikka sanookin toista.

Kuvittelen, että miltä itsestä tuntuisi, jos toinen vain samalla kun ajattelee vallan muita asioita hiukan rutistaa kaulasta tai taputtelee ja itse haluaisin paljon enemmän. Saati kiihottumaan, mutta tietäisin, etten saa sen enempää.

Se olisi nöyryyttävää.

Höpö höpö. Miksi jokaisen halauksen pitäisi johtaa seksiin /yhdyntään? Jos puolisosi halaa sinua (tai ottaa kaulasta kiinni ja rutistaa) vaikka 5 kertaa päivässä, niin luutetko, että pettyisit , jos hän ei joka kerta myöskin naisi sinua?  Miten harvoin näin ajatteleva ihminen sitten ylipäätään halaa kumppania, jos todellakin kuvittelee, että toinen pettyy jos ei joka rutistus ja halaus johdakaan seksiin? Kyllä toista pitää pystyä halamaan tai rutistamaan ,elman , että takaajatuksena on paneminen. (Joka jumalan halauskerta). 

Itse olisin onneellinen , jos mies halaisi 10 kertaa ja niistä se yksi johtaisi sitten seksiin. Eikä niin, että joka kerta kun puoliso halaa aina tietää, että nyt se on vailla panoa :(

Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon pitkissä suhteissa hellitään ja halaillaan. Meillä on seksiä kerran viikossa, mutta ei se haliminen ja pussailukaan ole mitään päivittäistä. Olisi ihana antaa aina hyvänyönsuukko, mutta se on vuosien saatossa vaan unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mediassa siitäkin monesti muistutetaan että kuivat kaudet pitkässä suhteessa ovat ihan normaaleja etenkin jos syynä on poikkeuksellisen suuri stressi yms.

Mutta kuinka pitkä kuiva kausi vielä on normaalia ja korjattavissa?

Näähän on täysin yksilöllisiä juttuja, mutta arvioisin, että kyse on ehkä useimmiten muutamasta kuukaudesta. Jos on vuoden tai kaksi kokonaan panematta, niin luultavasti asia ei korjaudu ihan sormia napsauttamalla.

Mikä on muutama? 2-3? Itse olen ollut usein ihan paskana jo kolmesta viikosta, mikä on ollut jälkeenpäin ajatellen tosi typerää ja pahentanut entisestään tilannetta.

Ainakin synnytyksen jälkeen on ihan normaalia olla 1-2 kk ilman yhdyntää, koska alakerta ei ole vielä palautunut. Kyllä minäkin vähän huolestuisin, jos meillä olisi useamman viikon tauko ilman selkeää syytä, mutta koska tässä ketjussa puolustellaan ja selitetään haluttomuutta, ei täällä parane laukoa, että jos et kahteen kuukauteen suostu panemaan, on suhde lopullisesti ohi.

Pitäisi ehdottomasti lisätä fyysistä huomiointia arjessa pitkässä suhteessa. Siten ei ajoittainen pidempikään seksittömyys ahdistaisi niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mediassa siitäkin monesti muistutetaan että kuivat kaudet pitkässä suhteessa ovat ihan normaaleja etenkin jos syynä on poikkeuksellisen suuri stressi yms.

Mutta kuinka pitkä kuiva kausi vielä on normaalia ja korjattavissa?

Näähän on täysin yksilöllisiä juttuja, mutta arvioisin, että kyse on ehkä useimmiten muutamasta kuukaudesta. Jos on vuoden tai kaksi kokonaan panematta, niin luultavasti asia ei korjaudu ihan sormia napsauttamalla.

Mikä on muutama? 2-3? Itse olen ollut usein ihan paskana jo kolmesta viikosta, mikä on ollut jälkeenpäin ajatellen tosi typerää ja pahentanut entisestään tilannetta.

Ainakin synnytyksen jälkeen on ihan normaalia olla 1-2 kk ilman yhdyntää, koska alakerta ei ole vielä palautunut. Kyllä minäkin vähän huolestuisin, jos meillä olisi useamman viikon tauko ilman selkeää syytä, mutta koska tässä ketjussa puolustellaan ja selitetään haluttomuutta, ei täällä parane laukoa, että jos et kahteen kuukauteen suostu panemaan, on suhde lopullisesti ohi.

Sanomattakin selvää että synnytyksen jälkeen kuukausienkin tauko on Ok riippuen siitä kuinka pahasti nainen on revennyt.

Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa. Ensimäisessä naimme kuin kanit koko liiton ajan. Silti riitelimme paljon ja mies lopulta kärähti koko 10 vuoden liiton aikaisista vieraista suhteista.

Nykyinen liitto on seksuaalisesti paljon laimeampi. Mutta riitelemme tuskin koskaan ja halailemme ja koskettelemme toisiamme useasti päivän aikana. Ja jotenkin uskon, että mies ei ole vieraissa käynyt. Suhteemme on kestänyt 25 vuotta ja edelleen menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.

Sitten on meitä joiden masennus on tullut siitä että puoliso ei halua. Ei läheisyyttä eikä seksiä (tai puhun mieluummin rakastelusta), ei puhu asiasta eikä halua kompromisseja.

Meitäkin on paljon, sekä miehiä että naisia. Itse olen nyt 1,5v puhunut psykoterapiassa tästä ongelmasta ja yrittänyt oppia hyväksymään sen mitä en ikinä tule mieheltäni saamaan vaikka muuten on tosi hyvä mies. Turha toivo! Ahdistus vaan pahenee.

Ystäväni - mies- on syönyt jo muutaman vuoden masennuslääkkeitä kun suree itsensä hengiltä läheisyyden puutteen takia.

Lääkityskään ei valitettavasti ole vienyt läheisyydentarvetta pois.

735, en mielestäni kirjoittanut, että joka jumalan kerta läheisyys johtaa seksiin. Kirjoitin yleisesti, en seksikerroista maininnut mitään.

Meillä on todella spontaani seksisuhde, voidaan jopa laske siitä leikkiä.

Meillä toimii juuri niin, että saatamme toisinaan kymmeniä kertoja päivässä suukotella ja helliäja vasta illalla mennään siihen seksiin. Tai joskus myöhemmin.

Tai sitten joskus aamun tai päivän ensimmäinen suudelma johtaa vällyjen väliin.

Ja kaikkea siltä väliltä.

Tätä juuri tarkoitin. Jos minulla ja miehellä on vahva vetovoima toisiaan kohtaan, niin mitään*sääntöjä* tai *aikatauluja* *hellyyskiintiöitä* ei tarvitse miettiä. Kummatkin haluamme toisiamme, ilman mitään rutiineita.

Tämä ylläoleva siis oli ihan eri asiaa kuin se kun kerroin, etten halua provosoida toista jos en haluaisi seksiä hänen kanssaan, tämä siis ihan eri esimerkki siitä, jos olisi niin, että vetovoima puuttuisi ja en haluaisi itse seksiä, eli jos olisi haluton.

Haluttomana en silittelelisi ja hellisi jotain miestä, että en kiusaisi häntä, jos seksi olisi minulle ehdoton ei tai ällöttälkää.

Jos miehelle kuitenkin nousi seksihalut siitä minun hellimisestäni.

Oikeassa elämässäni luultavasti edes edes olisi sellaisen miehen kanssa suhteessa, jota kohtaan en tuntisi vetovoimaa.

Ja minun pitäisi pelätä, että hän innostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa, ihme että tällaisissa keskusteluissa AINA ohitetaan se faktuaalinen seikka, että psykiatrisia lääkkeitä syö arviolta ainakin puoli miljoonaa suomalaista, naiset etunenässä. Tällaiset lääkkeet vähentävät tutkimusten mukaan haluja lähes 100%:lla prosentilla käyttäjistä. Miksi tätä seikkaa ei oteta huomioon, kun puhutaan haluttomuudesta yleisellä tasolla? Ei tämä aihe ole sellainen, että se kuuluu vain ja ainoastaan psykiatriaa koskeviin keskusteluketjuihin. Miettikää, kuinka tällaiset lääkkeet pilaavat ihmisten tunne -ja seksielämän. Tässä yksi mahdollinen syy etenkin naisten hyvinkin yleiselle haluttomuusongelmalle. Ei koske tietenkään vain naisia, mutta käyttäjäkunnassa on hieman enemmän naisia kuin miehiä.

Sitten on meitä joiden masennus on tullut siitä että puoliso ei halua. Ei läheisyyttä eikä seksiä (tai puhun mieluummin rakastelusta), ei puhu asiasta eikä halua kompromisseja.

Meitäkin on paljon, sekä miehiä että naisia. Itse olen nyt 1,5v puhunut psykoterapiassa tästä ongelmasta ja yrittänyt oppia hyväksymään sen mitä en ikinä tule mieheltäni saamaan vaikka muuten on tosi hyvä mies. Turha toivo! Ahdistus vaan pahenee.

Ystäväni - mies- on syönyt jo muutaman vuoden masennuslääkkeitä kun suree itsensä hengiltä läheisyyden puutteen takia.

Lääkityskään ei valitettavasti ole vienyt läheisyydentarvetta pois.

Luulisi eropäätöksen olevan helppo tuollaisissa tapauksissa!