Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Anteeksi typot. Silloinkin, pimentoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sata vuotta sitten puhuttiin nymfomaniasta yms., nyt harvemmin, koska seksi niin arvostettua ja sen sekä rakkauden välille on vedetty yhtäläisyysviivat.
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Kyllä minustakin ongelma on yhteinen. Jos alkuun seksi on sujunut, on jossain kohtaa tapahtunut jotain, joka haluttomuuteen vaikuttaa. Asiaa pitäisi selvitellä yhdessä oli syy sitten fyysinen, psyykkinen tai parisuhteen vuorovaikutukseen liittyvä yms pulma eikä heti erota tai aleta mesoamaan, että sit mulla on oikeus mennä vieraisiin, jos kotoa ei saa!
Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Kyllähän vähemmän seksiä haluavan näkökulmasta puhutaan jatkuvasti. Se on se petetyn tai jätetyn näkökulma. Sen, jonka mielestä seksi ollut kovin tärkeä asia, kunnes siitä tuli maailman suurin asia, kun kumppani harrasti sitä jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin ongelma on yhteinen. Jos alkuun seksi on sujunut, on jossain kohtaa tapahtunut jotain, joka haluttomuuteen vaikuttaa. Asiaa pitäisi selvitellä yhdessä oli syy sitten fyysinen, psyykkinen tai parisuhteen vuorovaikutukseen liittyvä yms pulma eikä heti erota tai aleta mesoamaan, että sit mulla on oikeus mennä vieraisiin, jos kotoa ei saa!
Minua ihmetyttää että näissä seksin korkealle arvottavissa suhteissa ei edes itse huomata tekijöitä jotka saattavat vaikuttaa siihen vaan voivotellaan vaan sitä miten oma itsetunto laskee kun ei enää harrasteta seksiä. Stressiä, kiireitä, sairaus, vaikea elämäntilanne, jokin muu väliaikainen ahdistus tai jopa se että suhteessa on jo muitakin ongelmia kuin seksi, mutta jäädään itse jurnuttamaan siihen seksiosioon.
Yleensä se suhde ei kylläkään ole vähäseksinen alusta saakka, vaan jossain kohtaa jotain muuttuu. Jos se toinen osapuoli olisi heti kättelyssä haluton, niin ei mitään ongelmaa edes syntyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepetos kirjoitti:
Kyllähän vähemmän seksiä haluavan näkökulmasta puhutaan jatkuvasti. Se on se petetyn tai jätetyn näkökulma. Sen, jonka mielestä seksi ollut kovin tärkeä asia, kunnes siitä tuli maailman suurin asia, kun kumppani harrasti sitä jonkun muun kanssa.
Ei ole kylläkään sama asia. Jättäminen ja pettäminen ovat ennenkaikkea hylkäämistä ja luottamuksen romahtamisen kysymys, ei niinkään libidojen eroavaisuusasia.
Tiedän jopa yhden, joka jätti miehensä, koska kyllästyi tämän vonkaamiseen ja halusi elää rauhassa. Jättämisiä tapahtuu koko ajan milloin mistäkin syystä.
Ja pettäminen ei selity välttämättä seksin puutteella, vaan enemmänkin pettäjän moraalilla. On paljon pariskuntia, joissa seksiä on runsaasti ja silti puoliso pettää.
Jos ei parisuhde tyydytä, mieluummin joko eroaa tai hankkii sivusuhteen avoimesti. Jos puolisolle ei seksi maita ollenkaan, se voi olla hyvinkin ok. Hyvin tapauskohtaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se suhde ei kylläkään ole vähäseksinen alusta saakka, vaan jossain kohtaa jotain muuttuu. Jos se toinen osapuoli olisi heti kättelyssä haluton, niin ei mitään ongelmaa edes syntyisi.
Totta tuokin. Toisaalta sekä miehillä että naisilla on vaihdevuodet, jotka vaikuttavat halukkuuteen useimmilla. On työstressiä, parisuhderiitoja, sairauksia. Monenlaisia juttuja, jotka vaikuttavat libidoon, eikä niitä voi ennakoida rakkauden alkuhuumassa.
Mutta joo, olisi hyvä jos voisi heti kättelyssä avoimesti myöntää, että mulle seksi ei ole kovinkaan tärkeää. Nykyilmapiirissä sitä ei kukaan uskalla myöntää, koska se rinnastetaan estoosuuteen ja tunnekylmyyteen.
Ap
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.
Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.
Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....
Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.
Ap
Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.
Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.
Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?
Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.
Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".
Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
Seksuaalisuus on normaali asia, mutta se ei tarkoita samaa asia kuin seksi. Tämä näyttää hieman hämäävän keskustelussa. Ihminen voi kokea itsensä seksuaaliseksi olennoksi sekä saada seksuaalista tyydytystä ilman itse aktia. Se on hyvin monipuolinen ja moniulotteinen käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
Seksuaalisuus on normaali asia, mutta se ei tarkoita samaa asia kuin seksi. Tämä näyttää hieman hämäävän keskustelussa. Ihminen voi kokea itsensä seksuaaliseksi olennoksi sekä saada seksuaalista tyydytystä ilman itse aktia. Se on hyvin monipuolinen ja moniulotteinen käsite.
Sinä puhuit aktista, en minä. Väestöliitolta:
"Libido on määritelty seksuaaliseksi vietiksi tai seksuaaliseksi halukkuudeksi. Se on ihmisen halua tavoitella seksuaalista mielihyvää."
Siitä seksuaalisesta halukkuudestahan tässä nyt on kyse, eikö niin?
Alue: Aihe vapaa
Totta. Maailma on tällä hetkellä melkoisen yliseksualisoitunut.