Lue keskustelun säännöt.
Tytär täytti 18v, ei teekään mieli antaa säästettyjä lapsilisiä hänelle.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et anna lapsi voi haastaa sinut käräjille.
ei ap kertonut kenen tilillä ne on, lapsilisät ei ole lapsen rahaa vaan vanhempien.
Se on nimenomaan lapsen rahaa, eli maksetaan lapsen elatukseen.
Siis nimenomaan lapsen elatukseen tarkoitettua tukea. Juuri tämäntyyppisen viestiketjun olemassaolon takia sitä ei pitäisi maksaa niille, jotka eivät sitä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt noin. Tyttärelle (17) on tiedossa kaksio ja jonkin verran rahaa parikymppispäivänään, mutta en hitossa kerro kummastakaan tässä vaiheessa, kun elämän sisältö on muoviripset.
Jos 17-vuotiaana on elämän sisältö muoviripset, niin luuletko että 20-vuotiaana on paljonkaan fiksumpi? Kyllä ne fiksut erottuvat bimboista viimeistään yläasteella.
Joo, luulen. Tämä villitys on kestänyt hetken, mutta ei jääne pysyväksi kuten eivät aiemmatkaan. Pohja on kunnossa.
Enpä osannut kaivata lapsilisiä aikuisena. Enpä saanut viikkorahakaa. Karkit ostin tienaamilla tai löytämillä rahoilla. Silloi markka aikaan sai lähikaupasta 50p karkin. Ajokortin maksoin omistani. Välillä vanhemmilla oli työttömyyttä ja matalapalkkaista hommia. Aina oli ruokaa ja ehjät vaatteet. Tärkeintä oli turvallinen ja rakkauden täytteinen koti.
Lapselle ollaan mietitty lapsilisien lisäksi siirtää jokunen sata joka kk. Koulutukseen pitkälti. Ei huvikäyttöön.
Mielestäni tiukka alku on romanttista. Ei kaiken tarvitse tulla tarjottimella.
Mekin kun muutettiin yhteen miehen kanssa oli kaikki valmiina. Oli pöytää, astioita, kaappeja, kodinkoneita yms.
Sitten muutettiin ulkomaille. Vuokrattiin tyhjä kämppä. Oli matkalaukullinen tavaraa. 2 lautasta ja 2 kuppia.
Ensi ostettii patja sitten ruokapöytä. Ekat kuukaudet rakennettiin yhteistä pesää. Nautin joka hetkestä. Myös lattialla nukkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee siitä tietysti verot, mutta summa ei ole merkittävä. Asunto puolestaan on ja pysyy minun nimissäni.
Miksi sanoit että tytölle on tiedossa kaksio, jos kerran aiot hänen antaa vain asua siinä? On vähän eri juttu saada asumisoikeus kuin asunto.
Perdoname, unohdin, av. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen en ole katsonut tässää vaiheessa tärkeäksi kertoa jälkikasvulle, että hän saa asunnon käyttöönsä, jos tahtoo. Mietitään sitä siirtoa sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen käyttöönsä (ei etsimisen vaivaa tai vuokraa vastikkeen lisäksi). Saa toki ostaa sen joskus, jos tahtoo. Perii, jos se on vielä minun eikä myyty.
Eikä yhtään sanan sijaa sen suhteen, missä ja miten haluaa asua!? Ihan käsittämätöntä. Kyllä mekin ostettiin lapsen käyttöön asunto sillä ajatuksella, että hän sen myöhemmin meiltä ostaa. Mutta ei todellakaan ostettu yhtään mitään lapselta kysymättä! Pintamateriaalit lapsi sai valita rakennusaikana ja asunnon valmistumisen jälkeen on yhdessä ostettu huonekalut.
En ollenkaan tajua tuollaista, että valitaan asunto lapsen puolesta ja kuvitellaan, että lapsi iloissaan muuttaa sinne asumaan.
Tämä ei ole uusi asunto, eikä tyhjillään. Pintamateriaalit eivät ole merkityksellisiä, ne voi aina vaihtaa oman maun mukaisiksi. Veikkaan että sijainnin ja kustannusten puolesta kiinnostaa enemmän kuin opiskelija-asunto, mutta tytär toki päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle olisi kelvannut, olin pihi jo lapsena ja osaan käyttää rahaa. Kaikki tulot keskimäärin säästin, kun se oli mahdollista. Lapsesta asti ohjeistettiin.
Minulla on 3 lasta. Jo aikuisia. Ei koskaan lapsilisistä jäänyt ylimääräistä rahaa. Kaikki meni lasten hyväksi. Mielestäni lapsilisä kuuluu vain niille jotka sitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär täyttää vappuna 18v ja ollaan säästetty lapsilisät ja sitten ollaan laitettu sinne tilille 300e joka kuukausi lisää. Sitten on pari rahastoa vielä Mies sanoi tossa yks päivä, kun siirsi sinne taas rahaa, että sillon kun me muutettiin yhteen, niin ei meillä ollu tällasia rahoja. Muistatko kun asuttiin töölössä yksiössä ja syötiin makaroonia ja haaveiltiin pihvistä, kun tulee opintuet.
Olette siis kateellisia itse lapsellenne säästämistä rahoista? :D
Missään tapauksessa ei itse kannattanut säästää samalla itselleen?
Tämä! Asuttu Töölössä ja syöty pihviä/lihaa. Ja kaiken päätteeksi kateellinen itse lapselle säästetyistä rahoista. Jotenkin kiero järjenjuoksu! KöyhäILIJÄT, siis rahojaan jemmaavat köyhän esittäjät, ovat kaikkein ärsyttävimpiä.
Kirjoittaja kyllä vastasi etteivät ole kateellisia.
Ei olla kateellisia. On meillä tulot niin hyvät, että on talous kunnossa. Mies on patologi ja minula on oma leipomo kahvila. Pointti on se, että meidän lähtökohdat elämään oli erilaiset, kun ei ollu säästöjä. Nollista ollaan rakennettu kaikki.
He rakensivat lapselleen erilaiset lähtökohdat elämään ja sehän on vain hieno asia.
Meillä on kerrottu lapsille säästöistä jo pienestä pitäen. Mielestäni se on paras tapa, sillä vaikka ihmisellä olisi ikää 20 tai 50 vuotta, niin rahat voivat huveta yhtälailla. Nyt he ovat saaneet totutella rahoihin koko ikänsä, minkä vuoksi uskon, etteivät rahat polttele taskussa samaan tapaan kuin jos ne olisi saatu yks kaks yllättäen. Lapset ovat yli 20-vuotiaita ja ainakin tähän asti kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt noin. Tyttärelle (17) on tiedossa kaksio ja jonkin verran rahaa parikymppispäivänään, mutta en hitossa kerro kummastakaan tässä vaiheessa, kun elämän sisältö on muoviripset.
Jos 17-vuotiaana on elämän sisältö muoviripset, niin luuletko että 20-vuotiaana on paljonkaan fiksumpi? Kyllä ne fiksut erottuvat bimboista viimeistään yläasteella.
Kyllä monikin on fiksumpi vanhempana. Tiedän paljon tyyppejä, jotka on sössineet asiansa nuorena ja sitten parantaneet tapansa ja ottaneet elämän haltuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole opettanut hänelle vastuullista rahan käyttöä?
19 vuotiaana tuhlasin ylppärilahjarahat yhdessä kesässä. Nyt olen 35 vuotiaana esimiesasemassa, omistusasunto kohta maksettu, lapsia kaksi. Oi nuoruus! Onneksi osasin elää hetkessä ja nauttia. Vastuuta on ehtinyt myöhemmin riittämiin kantaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt noin. Tyttärelle (17) on tiedossa kaksio ja jonkin verran rahaa parikymppispäivänään, mutta en hitossa kerro kummastakaan tässä vaiheessa, kun elämän sisältö on muoviripset.
Jos 17-vuotiaana on elämän sisältö muoviripset, niin luuletko että 20-vuotiaana on paljonkaan fiksumpi? Kyllä ne fiksut erottuvat bimboista viimeistään yläasteella.
Kyllä monikin on fiksumpi vanhempana. Tiedän paljon tyyppejä, jotka on sössineet asiansa nuorena ja sitten parantaneet tapansa ja ottaneet elämän haltuunsa.
Niin sitten kun ovat jo yli 3kymppisiä.
Lapsilisä ei ole rahastointia varten vaan lapsen elatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten anna vaan maksa vaikka hänen autokoulunsa ja ajokorttinsa. Tai maksa hänelle oman asuntonsa takuuvuokria.
Lapsilisät ovat todellakin vanhempien rahoja, ei lapsen.
Älä sitten anna vaan maksa vaikka hänen autokoulunsa ja ajokorttinsa. Tai maksa hänelle oman asuntonsa takuuvuokria.
Lapsilisät ovat todellakin vanhempien rahoja, ei lapsen.
Ajokortti, ja jotain rahaa kalusteiden ja muiden hommaamiseen vuokrakämppään. Loput sitten ensiasunnon ostoon kun on sen aika. Näin tekisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? No ei tietenkään ole pakko antaa. Järkevämpi tapa olisi jopa niin, että ostat hänelle jotain tarpeellista. Esimerkiksi astianpesukoneen tai avustat ajokortin kuluissa. Tuollainen auttaa nuorta paljon enemmän, kun vaikka 5000euroa tilillä, mistä ihan todella suurella todennäköisyydellä huomattava osa menee "turhuuksiin", kuten vaatteisiin, kampaamoon, baariin, matkoihin ym.
Onko noi nyt nuorelle tai vanhemmallekkaan ihmiselle turhuuksia? Kyllä mä ainakin toivon että oma lapsi käy parturissa ja baarissa ja matkustaa. Kartuttaa elämänkokemusta.
Joo se kampaaja tietyin väliajoin ei ole turhuutta. Mä just maksoin tyttäreni kampaajan, koska hän valmistuu maisteriksi ensi kuussa ja oishan se aivan suotavaa näyttää asialliselta. Ei ole viiteen vuoteen (eli kotoa muuton jälkeen) käynyt kertaakaan ja hiukset sen näköiset. On viidessä vuodessa ehtinyt kasvaa reilusti yli perseen yltäväksi ja latvat on ihan käsittämättömän huonossa kunnossa. Ylhäältä paksut ja tuuheat, latvassa kolme karvaa ristissä. Lisäksi ovat katkeilleet ja oli niin epätasainen hamppukasa että tyttö itsekin epäili että ei oo varmaan yhtään hiusta, jossa olis vain 1 latva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole opettanut hänelle vastuullista rahan käyttöä?
19 vuotiaana tuhlasin ylppärilahjarahat yhdessä kesässä. Nyt olen 35 vuotiaana esimiesasemassa, omistusasunto kohta maksettu, lapsia kaksi. Oi nuoruus! Onneksi osasin elää hetkessä ja nauttia. Vastuuta on ehtinyt myöhemmin riittämiin kantaa!
Olen vähän samaa mieltä. Esim. Vaikka olen oikeasti pienituloinen yh yritän jemmata rahaa, että lapsi saa nyt elää teini-ikäänsä onnellisena teininä. Laittaa rahaa tyhmiin merkkivaatteisiin ja käydä kavereiden kanssa syömässä, leffassa ja muuta mitä itse pidän turhana. Joka tapauksessa hän joutuu priorisoimaan ja säästämään, koska tuloni on niin pienet.
Pämppää ne rahat ite vaan.