Tunnetko jonkun joka on hoikka (painoindeksi 18-19 tms.) ja joka on pysynyt hoikkana jo vuosia ilman mitään ponnisteluja?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta saakka tuntemani kaverityttö. 18 taitaa olla BMi, ikää nyt 29, aina ollut tosi hoikka. Aina myös syönyt enimmäkseen roskaruokaa/einekiä, kova tyttö ollut aina kiskomaan alkoholia (eritoten siideriä) ja mässyäkin mättänyt aina enemmän ja vähemmän. Eikä ateriakootkaan aina ihan pieniä ole. Monesti tullut tiuskittua, että nyt loppuu nuo "hyi miten lihava olen/apua olen lihonnut kaksi kiloa/yms." -puheet, kun itselleni tosiaan riittää pelkkä ajatus muusta kuin säännöllisesti nautusta terveellisestä ruoasta, jossa kasviksia on 75% unohtamatta 10km lenkkiä joka päivä, niin lihoan sen sata kiloa ja toinen taas saa noilla elämäntavoilla mättää napaansa mitä vain eikä näy missään. Silti olen muutaman kilon ylipainoinen, vaikka aika tarkka ruokavalio ja määrät yms. minulla on unohtamatta kuormittavaa työtä ja arkiliikuntaa.

Että se, kuka sanoo, että lihavuus tai laihuus on vain syömisistä kiinni, puhuu jaskaa.

Kummasti vain monet hoikat eivät liiku arkiliikuntaa enempää, mutta kun ruokavalio on kondiksessa, pysyvät hoikkina.

Äitini on kohta 60 ja ollut aina hoikka (ehkä 19 painoindeksi). Itselläni painoindeksi noin 20-21. Äitini ei mitenkään vahdi syömisiään, mutta ei hän kovin isoja määriä syö. Eikä hän hirveästi liikukaan, tuntuu että usein ei ollenkaan. En itsekään ole koskaan mitenkään seurannut painoani tai laihduttanut, mutta harrastan sentään toisinaan liikuntaa.

Tätini on tosi hoikka ja serkkuni myös joten ehkä se on osittain geneettistä. En toistaalta tiedä miten syövät.

Minä olen 63 vuotias nainen. Syön kasvispainotteisesti enkä lihaa tai lihatuotteita ollenkaan.

Syön vatsani täyteen mutta en herkuttele. Ei tee mieli. Kerran viikossa ostan itselleni 200g Fazerin metsäpähkinä suklaalevyn ja nautin sen rauhassa hyvän kirjan ääressä.

Pullia ja kakkuja, karamellejä tai limsaa en syö enkä juo. Samoin en mehuja. Ei tee mieli. Suklaa on ainoa joka maistuu, ja sekin siis kerran viikossa. "Suklaapäivinä" sitä tekee oikein mieli, muulloin ei. 

En polta enkä käytä alkoa.

Liikuntaa tulee koiran ulkoilutuksesta. Olen terve ja hyväkuntoinen.

En tunne joutuvani kieltäytymään mistään. 

Äitini oli nuorena jopa lihava, laihdutti sitten normaalipainoon ja vanhemmiten paino laski alipainon rajalle, ihan ilman mitään tietoista laihdutusta. Minäkin painoin nuorena enimmilläni 63 kiloa, ja pituutta on 168 cm. Kaksi lasta jotka eivät jättäneet lisäkiloja. Iän mukana minullakin paino laskenut ja nyt jo yli kymmenen vuotta ollut näissä mitoissa, 50 -52 kg ja 168 cm.

Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta kolmekymppisenä. Se on hallinnassa Thyroxinin avulla ja arvot hyvät. 

Miks hoikkuutta pidetään jonain ihmeellisenä asiana nykyään? En tajuu😂

No juu, ihan koko lähipiiri. Oma suku, melkein kaikki koulukaverit ja niiden kaverit, avomies ja hänen suku, lähes kaikki työkaverit jne.

No oma painoindeksi on ollut 19 aina. Kuukautisia minulla ei ole tullut vuosikausiin, mutta muutoin olen täysin terve. Harrastan paljon liikuntaa, mutta syön miten haluan, pääosin terveellisesti mutta mistään ei tarvitse kieltäytyä. Liikuntaa en harrasta missään laihdutustarkoituksessa vaan siksi, että rakastan liikuntaa ja se on terapiaa minulle.

N28

Jaa'a. Itse olen ollut hoikka tai jopa laiha 30-vuotiaaksi asti ihan aidosti mitään tekemättä. Söin silloin kun oli nälkä ja aina myös jotain hyvää kun mieli teki -> minulla ei kylläkään tee mieli edes joka viikko, joten eipä ole ollut miettimistä tuossakaan. Tuolloin 30v. stressaava työ ja jopa alkkikseksi luokiteltava alkoholinkäyttö lihotti mut ylipainon rajoille viidessä vuodessa.

Nyt syksyllä aloitin liikunnan (jonka tosin jo lopetin) ja katsoin tarkemmin mitä oikeastaan syön ja miten elän. Myös akoholia kului hieman vähemmän ja laihduin puolessa vuodessa 8kg. En tavallaan tehnyt mitään, josta olisi ollut "vaivaa", kunhan seurasin mitä syön ja syönkö tarpeeksi tai liikaa.

Nyt sitten olen lopettanut alkoholinkäytön melkein kokonaan parissa kuukaudessa ja syön silloin kun on nälkä. En sen kummemmin seuraa. Olen laihtunut lisää ja nyt olen normaalipainossa ja pitäisi alkaa seuraamaan miten syödä ja liikkua, jotta EN LAIHDU enää enempää. Näyttää siltä, että yhäkään minuun ei ylimääräistä kerry, ellen juopottele.

Itse olin ihan luuranko nimenomaan silloin kun ramppasin baareissa jatkuvasti ja biletin vaan+ oli erittäin epäsäännöllinen elämänrytmi. Painoin sillon 49 kiloa. Minulle semmonen peruspaino on aina ollut 59 kiloa, mutta tosiaan 10 kiloa lähti ja vedin aina kaikkia sokerisia sidukoita... Yök.

Kaikki hoikat, jotka tunnen, tarkkailevat kuitenkin syömisiään ja painoaan. "Nyt täytyy kyllä illalla lähteä lenkille, jotta nää kakun kalorit sulaa."ym. Useammalla on/ on ollut syömishäiriö, muutamalla selvästi häiriintynyt asenne syömiseen. Ovat myös himoliikkujia. Kyllä sillä elämäntavalla voi olla " luonnostaan" laiha. Lisäks useampi on kasvis tai kala-kasvisyöjä, niin voi sillä verukkeella rajata ruokiaan.

Nythän on tutkimuksissa muuten todettu, että suolistobakteerit vaikuttavat energiankäyttöön, joten ulostesiirtoon vaan!

Sori jos tästä oli aiemmin, en ihan kaikkia jaksanut lukea.

Vierailija kirjoitti:

Jaa'a. Itse olen ollut hoikka tai jopa laiha 30-vuotiaaksi asti ihan aidosti mitään tekemättä. Söin silloin kun oli nälkä ja aina myös jotain hyvää kun mieli teki -> minulla ei kylläkään tee mieli edes joka viikko, joten eipä ole ollut miettimistä tuossakaan. Tuolloin 30v. stressaava työ ja jopa alkkikseksi luokiteltava alkoholinkäyttö lihotti mut ylipainon rajoille viidessä vuodessa.

Nyt syksyllä aloitin liikunnan (jonka tosin jo lopetin) ja katsoin tarkemmin mitä oikeastaan syön ja miten elän. Myös akoholia kului hieman vähemmän ja laihduin puolessa vuodessa 8kg. En tavallaan tehnyt mitään, josta olisi ollut "vaivaa", kunhan seurasin mitä syön ja syönkö tarpeeksi tai liikaa.

Nyt sitten olen lopettanut alkoholinkäytön melkein kokonaan parissa kuukaudessa ja syön silloin kun on nälkä. En sen kummemmin seuraa. Olen laihtunut lisää ja nyt olen normaalipainossa ja pitäisi alkaa seuraamaan miten syödä ja liikkua, jotta EN LAIHDU enää enempää. Näyttää siltä, että yhäkään minuun ei ylimääräistä kerry, ellen juopottele.

Haluan lisätä tähän, että "syön silloin kun on nälkä" tarkoittaa tosiaan, etten siedä nälkää ja syön tasan silloin kun on nälkä, enkä silloin kun kello sanoo  niin. Lisäksi syön niin paljon että nälkä lähtee, enkä sen verran mitä kannattaisi. Se on tepsinyt nuorempana, etten ole lihonut enkä laihtunut ja näyttää tepsivän nytkin. Minulla vain ei tee mieli esim. pullaa ym. epäterveellistä, syy voi olla ihan se, etten niitä sitten syö usein. Lisäksi join olutta tuona "alkkis"aikana, en edes sokerisiideriä.. Se olut näyttää tosiaan olevan yksi (ja ainut?) lihottaja minulle.

Olin aina hoikka vaikka söin mitä sattuu. Yleensä en aamupalaa, take away -kahveja, roskaruokaa, ja jonkin verran sipsejä tai karkkeja. Myös kotiruokaa, ja kotona leivottuja sämpylöitä jne. Jos söin herkkuja, en todellakaan syönyt myös oikeaa ruokaa, vaan herkkujen kalorit korvasivat sen.

Nyt olen 35-vuotias ja painoa on tullut järkytyksekseni kahdessa vuodessa 10 kiloa. Jotain on siis muuttunut - sinänsä aivan sama onko se aineenvaihdunta vai suolistofloora vai pari vuotta sitten kokemani suuri suru (stressi). Painoni on ollut pakko nousta salakavalasti juuri noin yksi leipä, yksi kauhallinen, yksi alkupala enemmän -tyylillä, sillä en todellakaan ole istunut kotona mättämässä perhepusseja naamaan (en asu enää Suomessa ja täällä ei edes ole mitään hyvää karkkia tai suklaata - ei mitään!).

Pakko siis alkaa laskea kaloreita, ja olen ainakin nyt aluksi saanut 3 kiloa pois. Mutta todella ottaa päähän, että tätäkö sitten loppuelämä on, jos haluaa pysyä terveessä painossa? Ei enää koskaan yhtään leivonnaista, ilman että joutuu jättämään illallisen välistä? Ei enää cafe lattea, ellei jätä lounasta puolikkaaseen? Ei enää koskaan intialaista ruokaa, ellen ole loppupäivää kokonaan syömättä? Ruoka on suuri ilo elämässäni, eikä pelkkää polttoainetta. Antaisin mitä vaan jos pääsisin takaisin entiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina hoikka vaikka söin mitä sattuu. Yleensä en aamupalaa, take away -kahveja, roskaruokaa, ja jonkin verran sipsejä tai karkkeja. Myös kotiruokaa, ja kotona leivottuja sämpylöitä jne. Jos söin herkkuja, en todellakaan syönyt myös oikeaa ruokaa, vaan herkkujen kalorit korvasivat sen.

Nyt olen 35-vuotias ja painoa on tullut järkytyksekseni kahdessa vuodessa 10 kiloa. Jotain on siis muuttunut - sinänsä aivan sama onko se aineenvaihdunta vai suolistofloora vai pari vuotta sitten kokemani suuri suru (stressi). Painoni on ollut pakko nousta salakavalasti juuri noin yksi leipä, yksi kauhallinen, yksi alkupala enemmän -tyylillä, sillä en todellakaan ole istunut kotona mättämässä perhepusseja naamaan (en asu enää Suomessa ja täällä ei edes ole mitään hyvää karkkia tai suklaata - ei mitään!).

Pakko siis alkaa laskea kaloreita, ja olen ainakin nyt aluksi saanut 3 kiloa pois. Mutta todella ottaa päähän, että tätäkö sitten loppuelämä on, jos haluaa pysyä terveessä painossa? Ei enää koskaan yhtään leivonnaista, ilman että joutuu jättämään illallisen välistä? Ei enää cafe lattea, ellei jätä lounasta puolikkaaseen? Ei enää koskaan intialaista ruokaa, ellen ole loppupäivää kokonaan syömättä? Ruoka on suuri ilo elämässäni, eikä pelkkää polttoainetta. Antaisin mitä vaan jos pääsisin takaisin entiseen.

Ajatusvirhe: Jos söin herkkuja, en todellakaan ollut syömättä tavallista ruokaa. Nyt näyttää siltä että joudun näin tekemään.

Edesmennyt äitini. Hän soi säännöllisesti joka päivä aamupalan, lounaan, iltapäiväkahvin ja päivällisen sekä jotain pientä illalla. Ei syönyt juurikaan karkkia, sipsejä tms. Ei koskaan harrastanut varsinaisesti liikuntaa, mutta käveli lähes joka päivä eri paikkoihin ja sai muutenkin paljon arkiliikuntaa,

Mikä ihmisille on siinä niin vaikea tajuta, että laihuus edellyttää aineenvaihdunnan hyvää toimintaa. Aineenvaihdunta tarvitsee riittävästi ravintoa toimiakseen. Ei tule kyllä mieleen yhtään terveellä tavalla hoikkaa ihmistä, joka söisi todella vähän. 

Pointti on siinä, että terveellistä ruokaa pitää syödä määrällisesti todella paljon. Tietysti, jos korvaa kunnon aterioita joillain runsasenergisillä, mutta heikosti kylläisyyttä tuovilla ruoilla, syö paljon lisäaineita sisältäviä elintarvikkeita, makeisia, juo sokerilitkuja ja välttelee syömistä  silloin, kun oikeasti pitäisi syödä, niin ihan varmasti lihoo.

Laihduuden salaisuus on siinä, että ymmärtää syömisen merkityksen ja sen tärkeyden. Lihavuus johtuu epäterveestä suhtautumisesta ruokaan ja heikosta itsekurista, mikä johtaa nauttimaan huonolaatuisia ruokia mielitekoina.

Niin paitsi että tuntemani hoikat nimenomaan närppivät ruokaansa, laskevat kaloreita ja pohtivat voikohan tämän ja tämän syödä vielä tänään...

Itse en jaksa kituuttaa. Indeksi hakeutuu luonnostaan 23:n paikkeille, siinä olkoon.

Tunnen moniakin. Yleensä ne jotka pysyy hoikkana ei joudu ponnistelemaan, koska ruokahalu ja energiankulutus on tasapainossa. Joskus tällainen ikänsä hoikkana ollut tosin lihoo vaihdevuosien iskiessä. Jostain syystä ne jotka harrastavat eniten kaikkia laihdutuskuureja tuntuvat loppupelissä vain lihovan entistä enemmän.

Tiedän. Osalla liikuntaharrastus ja muutenkin aktiivinen elämäntapa on todennäköisin syy sille että kilot ei tartu, vaikka syövät säännöllisesti ja herkkujakin reilusti.

Sitten on pari honteloa tapausta, jotka ei erityisemmin välitä ruoasta, syöminen unohtuu usein, ei ole nälkä. Eivät ole mitään sporttisia tai tervehenkisiä, suhde ruokaan ja syömiseen on vain välinpitämätön.

Mitä ihmeellistä tuossa on? Ap puhuu hoikista kuin he olisivat jotain avaruusolioita. Jos syö sitä mitä haluaa, pysyy hoikkana.

Pääosin nämä on niitä joilla säännölliset ruoka-ajat, syövät normaaleja ruokia, kasviksia ja kasvispainotteista ruokia

Onko se ponnistelua ettei syö kellon ympäri?