Tunnetko jonkun joka on hoikka (painoindeksi 18-19 tms.) ja joka on pysynyt hoikkana jo vuosia ilman mitään ponnisteluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hep!

Mulla painoindeksi on varmaan jossain 19 tietämillä. Syön mielestäni ihan normaalia ruokaa eli aamiaiseksi leipää tai puuroa, viiliä/jogurttia ja kahvia. Lounas työpaikan lounasravintolassa (syön kasvispainoitteisesti), kotona välipalaa töiden jälkeen ja illalla jotain pientä lisäksi. Syön vähän herkkuja, mutta käytännössä kuitenkin päivittäin esim. keksi tai pulla kahvilla, aamulla menee monesti jogurttia ja viikonloppuna sitten mitä sattuu. Liikun aktiivisesti muutaman kerran viikossa ja nyt aktiivisuusrannekkeen perusteella tilastot kertovat 10000 askeleen täyttyvän 3-4 kertaa viikossa. Rannekkeen laskema kalorikulutus liikkuu 2200 (toimistopäivä) ja 3500 (aktiivista puuhailua mökillä) välillä.

En koe tekeväni mitään ylimääräistä pitääkseni painon näissä lukemissa.

Jaa, juksasin sen verran, että laskurin mukaan mun painoindeksi on 21. Mutta hoikkana mua silti pidetään eikä mua haittaisi vaikka muutama kilo olisi enemmän painoa.

Kuulostaa kuitenkin että syöt melko niukasti, jolloin joku yksi keksi tai pulla päivässä ei haittaa :). Kun joku sanoo että syö välipalaa, se voi merkitä yhdelle jotain yhtä leipää ja toiselle moninkertaista kalorimäärää.

Tää on totta ja olen kiinnittänyt huomiota samaan. Mulla on tapana syödä tasaisesti "oikeaa ruokaa" eli vaikka voileipä välipalaksi ennen kuin iskee himo vetää karkkipussia tyhjäksi. Lisäksi mulla on jokin sisäinen ahmimisrajoitin, joka tulee nopeasti vastaan jos syön sipsejä tai karkkia. Ne kyllä maistuu, mutta raja tulee nopeasti vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen. Kyseessä ovat veljeni ja isoisäni.

Veljeni tosin tekee fyysistä työtä, mutta syö kuin hevonen ja hirvittävät määrät herkkuja. Vapaa-aikansa käyttää autojen korjailuun ja laittamiseen sekä moottoriurheiluun. Käy kerran viikossa pelaamassa sählyä.

Isoisäni aktiivisuus on sitä, että makoilee sohvalla katsomassa urheilua ja tv-sarjoja. Syö normaalia kotiruokaa. Syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja molemmat jälkiruuan kera. Joka päivä juo päiväkahvit ja aina kahvin kanssa kastettavaa, eli pullaa, keksiä tai piirakkaa. Näiden lisäksi aamupala ja iltapala. Talvisin hiihtää. Kesäisin käy kalastamassa. 

Hevoset syö enimmäkseen heinää, kauran ja väkirehun osuus on suhteessa vähäinen ja suhteutetaan hevosen käyttöön. Joten jos ihmisetkin söisivät kuin hevoset, ylipaino-ongelmia ei olisi.

Onko nykyään hoikkuutta olla täällä mainituilla mitoilla? Normaalipainojahan nuo on, vanha kaava normaalipainolle on pituus - 110, joten 170-senttinen on normaalipainoinen 60-kiloisena, 160-senttinen 50-kiloisena jne. Esim. 170/70 tai 160/60 ei ole hoikka.

Ne on ihmisiä joilla on joko hyvä itsekuri tai niitä joille syöminen ei ole kovin tärkeää vaan lähinnä rutiininomainen velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ne on ihmisiä joilla on joko hyvä itsekuri tai niitä joille syöminen ei ole kovin tärkeää vaan lähinnä rutiininomainen velvollisuus.

Kyllä kuule hoikka syö niin paljon että muut ihmettelee, mutta hoikka ei syö sotkua kuten grillimättöä, viinereitä, sipsejä, eineksiä, suklaata, sokerijuomia, läskilihoja, kermakastikkeita, rasvajuustoja. Ei oikein syömällä liho.

Jotkut jostakin syystä pitävät edellämainitun kaltaisia pahanmakuisia ruokia hyvinä, liekö sitten että on lapsuudesta asti syöty väärin ja on totuttu pitämään pahanmakuista ruokaa hyvänä vai mikä on syynä, mutta ilmeisesti sillä on paljonkin merkitystä että kokee rasvan hyvänmakuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ne on ihmisiä joilla on joko hyvä itsekuri tai niitä joille syöminen ei ole kovin tärkeää vaan lähinnä rutiininomainen velvollisuus.

Siis että kaikki söisivät pöydän tyhjäksi mutta jotkut harvat eivät koska itsekuri? Tai että jos syöminen on tärkeää ja pitää hyvästä ruuasta, syödään itsensä palloksi? Selvä.

Täällä yksi ikihoikka. Lähempänä viidettä kymmentä. BMI 18,6, paino pysynyt parin kilon tarkkuudella samoissa koko aikuisiän. Yritän syödä terveellisesti, mutta aina se ei onnistu. Sokeria yritän erityisesti välttää, mutta se on mun pahe... Huonona päivänä mässytän irtiksiä niin että leuat lonksuu. Silti, sanotaan että n. 70-80% ajasta onnistun syömään ainakin lähes terveellisesti. Toinen mun isompi pahe on epäsäännöllisyys, jo työnkin takia. Välillä syön rekkamiehen annoksia niin että napit paukkuu, välillä lähes paastoan. Yleensä mun annoskoot on keskimääräistä isompia kokoon nähden arvioituna (tämä mitattuna silmämääräisesti noutopöytävertailulla). Pizzoja, hamppareita jne. en syö, kun en niistä tykkää.

Mulla terveellisesti syömisen motivaattorina ei ole paino, vaan terveys. Hampaat ei kestä sokeria eikä limuja, ja ihoon tulee herkästi allergiatyyppistä ihottumaa kun näihin sorrun. Lisäksi huomaan voivani paremmin, jos onnistun syömään kohtuukokoisia, runsaasti kasviksia sisältäviä annoksia tasaisin väliajoin. Syön lihaa, mutta vähän ja harvoin. Kalaa söisin useammin, jossei olisi niin kallista.

Tunnen montakin ja itse olen yksi heistä.

Olen aina tykännyt liikunnasta, uskon että se suurin syy alhaiseen painoon. Luulisin että kroppa on ihan pikkulapsesta asti tottunut liikkumaan paljon ja näin ollen pystyy käyttämään ravinnon hyödykseen.

Ennen en katsonut ollenkaan mitä söin ja paino pysyi samassa lukemassa. Puolitoista vuotta sitten rupesin käymään salilla ja syömään valmentajan laatiman ruokavalion mukaan. Tarkoituksena olisi siis kasvattaa lihasta mutta minun vartalollani se näyttää olevan mahdotonta. Syön hiilareita jokaisella viidellä päivän aterialla ja paino on nousut tänä aikana kilon. Toisinaan otan ruokavalion suhteen hetken aikaa rennommin ja syön mitä sattuu. Silloin paino rupeaa tippumaan takaisin siihen kiloa kevyempään malliin.

Tuleepa nyt äkisti mieleen parikin hyvin hoikkaa, taitaa olla alle 18 bmi. Toinen ei voi syödä kuin harvoja ruoka-aineita pahojen allergioiden takia. Toisella on hyvin huono ruokahalu, luultavasti kipulääkityksen vuoksi.

Kaikilla ei myöskään "yli"paino pysy vaaan vaikka lihottaisiin pari kiloa esim. joulumättöjen aikaan, paino palaa takaisin normaalihoikkiin lukemiin kun aletaan taas syödä tavallisesti.

Minäkin tunnen näitä. Minä itse ja kaksi aikuista poikaamme ja miniä. Ihan sama mitä syön, en liho koskaan. Vanhin poika on oikein laiha, on ollut aina. Syö ihan normaalisti, ei käytä alkoa. Sisareni on oikein laiha myös. Minä ja nuorin poika olemme normaaleja ,ei laihojakaan. Poika on kova leipomaan ja syö kaikkea. Minä pidän kahvipöydän herkuista ja juon paljon kahvia.  Välillä en muista syödä kun on niin paljon menoja.

En tiedä lasketaanko minua kun BMI:ni on *hui* 20! :D Mutta sellaisena se on pysynyt koko aikuisiän, olen nyt 27.

En vahdi syömisiäni pahemmin ja syön mitä tekee mieli. Perusterveellisesti kuitenkin, enkä syö määrällisesti paljon. Joskus tulee päiviä kun vaan herkuttelen koko päivän, sipsit ja irtokarkit on mun heikko kohta. Lenkkeilen 3-4 kertaa viikossa ja pääkulkuvälineeni on pyörä (en omista autoa ja käytän julkisia hyvin harvoin).

Tulipa muuten vertailtua yhdellä lomalla ystäväni kanssa syömisiä. Hän on samanikäinen ja -pituinen, mutta on AINA kamppaillut painonsa kanssa. Ei sillä että hän olisi lihava, mutta normaalipainon ylärajoilla ja on aina valittanut kuinka syö ja liikkuu samoin kuin minä mutta hitaamman aineenvaihdunnan takia ei pysy samoissa mitoissa. Oltiin siis kahdestaan 2 viikon lomalla etelässä ja päätin pitää silmällä molempien syömisiä ihan mielenkiinnosta. Ero ei ollut suuri, mutta hän kuitenkin söi enemmän kuin minä melkein joka aterialla. Esimerkiksi aamupala meillä oli muuten sama, mutta hän söi 1 paahtoleivän (juustolla ja kinkulla) enemmän kuin minä muiden aamupalaruokien lisäksi, ja joi 1 lasillisen tuoremehua enemmän. Kun söimme lounasta tai illallista ravintolassa, hän söi pöytään tuotua leipää voilla tai oliiviöljyllä kun odottelimme ruokaa, minä en. Illalla kun hengailimme terassilla ja olimme laittaneet tapaksia pöytään, hän napsi niitä silloin tällöin vielä pitkään sen jälkeen kun olin itse lopettanut.

Tästä on 99% ajasta kyse, kun painon kanssa kamppailevat ihmiset väittävät syövänsä samalla tavalla kuin laihemmat ystävänsä. Ero syömisiin on huomaamattoman pieni, mutta kun kalorit laskee yhteen niin siinä voi olla jopa muutaman sadan kalorin verran ylimääräistä, mikä päivittäisenä tapana kertyy äkkiä ylimääräiseksi painoksi. Jos otetaan tuo ystäväni esimerkiksi, niin yhden päivän aikana söimme muuten melkein samat ruoat, mutta hän söi +1 paahtoleivän, +1 lasin tuoremehua, +2 palaa leipää voilla ennen illallista, +4-5 tapaskeksiä juustoilla, levitteillä ja serranokinkuilla. Tuosta saa helposti 500 kaloria, luultavasti enemmänkin jos kunnolla laskee. Viikossa hän siis söi vähintään 3500 kaloria enemmän kuin minä, joka on jo tarpeeksi yhden kilon painonnousuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti. On jo eläkkeellä oleva, mutta ollut koko ikänsä hoikka/laiha ja muutenkin pienikokoinen. Harrastaa kyllä todella paljon liikuntaa ja on tietyllä tapaa tosi tarkka syömisten suhteen. Minun mielestä ei syö kyllä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta toisaalta taas ei ole sairauksia, kokee voivansa hyvin ja jaksaa kyllä huidella menemään.

Itse joutuukin sitten näkemään ihan kunnolla vaivaa, mutta toisaalta äitini kammoksuu lihaksia (kuvittelee tulevansa tosi lihaksikkaaksi, jos yhtään nostelee painoja) ja minä taas pyrin koko ajan saavuttamaan sporttisempaa ulkomuotoa.

Äitisi harrastaa todella paljon liikuntaa ja kyttää syömisiään?! Ei toi nyt ihan vaivattomalta kuulosta.

Tarkoitan lähinnä sitä, että hänellä tuo on niin luontevaa, eikä koe itse ns pakottavansa itseään tekemään mitään. Eikä hän mitenkään kyttää syömisiään, päinvastoin. Syö sitä mistä tykkää ja mitä haluaa syödä. Ei vain välitä herkuista, ei käy ulkona syömässä tai mitään tällaista.

Minulla on ollut aina bmi just ton 18-19, syön mitä haluan joskaan en paljon koska tulen kylläiseksi jo pienestä määrästä, enkä myöskään pysty syömään jos mulla ei ole nälkä. Syön paljon roskaruokaa ja herkkuja, mutta viimeaikoina olen pyrkinyt tekemään vähän parempia valintoja ihan vaan terveyden ja yleisvoinnin takia, liikuntaakaan en aiemmin harrastanut hyötyliikuntaa enempää mutta nyt teen lihaskuntoa kotona 15min treeniohjelman verran joka päivä. Syöminen on mulle enemmän sellanen pakollinen paha, ikään kuin tankkausta vaan. Tykkään hyvästä ruuasta mutta en pidä ollenkaan kokkauksesta joten siksi tulee usein syötyä huonosti. En myöskään tykkää että ruokailusta tehdään sosiaalinen tilanne, esim jotkut pitkän kaavan illalliset, ne ei vaan sovi mun ruokatottumuksille koska en tosiaan saa ruokaa alas jos ei oikeasti ole nälkä ja nälkäisenäkään en paljoa jaksa

Lapsuudesta saakka tuntemani kaverityttö. 18 taitaa olla BMi, ikää nyt 29, aina ollut tosi hoikka. Aina myös syönyt enimmäkseen roskaruokaa/einekiä, kova tyttö ollut aina kiskomaan alkoholia (eritoten siideriä) ja mässyäkin mättänyt aina enemmän ja vähemmän. Eikä ateriakootkaan aina ihan pieniä ole. Monesti tullut tiuskittua, että nyt loppuu nuo "hyi miten lihava olen/apua olen lihonnut kaksi kiloa/yms." -puheet, kun itselleni tosiaan riittää pelkkä ajatus muusta kuin säännöllisesti nautusta terveellisestä ruoasta, jossa kasviksia on 75% unohtamatta 10km lenkkiä joka päivä, niin lihoan sen sata kiloa ja toinen taas saa noilla elämäntavoilla mättää napaansa mitä vain eikä näy missään. Silti olen muutaman kilon ylipainoinen, vaikka aika tarkka ruokavalio ja määrät yms. minulla on unohtamatta kuormittavaa työtä ja arkiliikuntaa.

Että se, kuka sanoo, että lihavuus tai laihuus on vain syömisistä kiinni, puhuu jaskaa.

Juu, tunnen, ei kai kauheesti puputa pullaa tai leipää. Mutta sairastaakin sitten ikävää Crohnin tautia. En tosin ole kysynyt hänen painoindeksiään, mutta erittäin hoikka ellei jopa laiha hän on.

Eikä ole siis nuori nainen.

Tunnen yhden. Alle nelikymppinen, syö kaikkea, ADHD (liikkuu jatkuvasti).

Se että syö terveellisesti ja liikkuu on vaivan näkemistä sen painonsa ja kroppansa eteen. Jotkut on läpi elämänsä siksi hoikkia kun pitävät kiinni terveellisistä elämäntavoista eivätkä siksi että olisivat jotenkin vain saaneet sen hoikkuuden lahjana.

Ihminen on pitkälti sen näköinen kuin on elämäntapansakin... poikkeuksia toki on.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on 99% ajasta kyse, kun painon kanssa kamppailevat ihmiset väittävät syövänsä samalla tavalla kuin laihemmat ystävänsä. Ero syömisiin on huomaamattoman pieni, mutta kun kalorit laskee yhteen niin siinä voi olla jopa muutaman sadan kalorin verran ylimääräistä, mikä päivittäisenä tapana kertyy äkkiä ylimääräiseksi painoksi. Jos otetaan tuo ystäväni esimerkiksi, niin yhden päivän aikana söimme muuten melkein samat ruoat, mutta hän söi +1 paahtoleivän, +1 lasin tuoremehua, +2 palaa leipää voilla ennen illallista, +4-5 tapaskeksiä juustoilla, levitteillä ja serranokinkuilla. Tuosta saa helposti 500 kaloria, luultavasti enemmänkin jos kunnolla laskee. Viikossa hän siis söi vähintään 3500 kaloria enemmän kuin minä, joka on jo tarpeeksi yhden kilon painonnousuun.

Tämä on ihan totta! Lisäksi ihmisen fysiologiassa on olemassa sellainen ikävä ominaisuus, että mitä lihavampi ihminen on, sitä energiatehokkaampi hänen suolistonsa on. Tämä siis tarkoittaa, että laiha voi syödä hiukan tuhdimmin lihomatta kuin lihava, koska hänen ruoansulatuksensa kuluttaa enemmän energiaa työskennellessään.

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2012072615884181_lh.shtml