Lue keskustelun säännöt.
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
Itse kyllä miettisin, että uusioperheessä täytyy ottaa ne lapset myös vähän kuin omiksi lapsikseen.
Joku sanoi ylempänä, että mies maksaa yksin lapsiensa kulut ja jos saatte oman, niin hänestä maksatte molemmat. Selvä, ihan kiva epätasa-arvo sisaruksilla 👍
Kun teininä muutin isäni ja hänen vaimonsa luo, olivat he juuri supermarketissa ostoksilla kun saivat puhelun, jossa muuttoni varmistui. Isän vaimo oli ostamassa itselleen uusia housuja, mutta tämän kuullessaan suuntasi toiselle osastolle ostamaan housujensa sijaan minua varten peiton ja tyynyn. On edelleen minulle enemmän äiti kuin oma äitini ikinä oli, nykyään myös mummopuoli lapsellenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Omaisuutta voi kerryttää muullakin tavalla kuin lyömällä kaikki varat yhteen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Niin no jos yhteen mennään jo valmiiks sillä ajatuksella että miten on helpompi jakaa omaisuus eron tullessa :-) No, mä en vaan tajuu näitä uusperhekuvioita.
Ja kuolemakin on sitten ihan mahdoton ajatus? Kaikki parisuhteet päättyvät viimeistään siihen.
Itse olen aina parisuhteessa toiminut niin, että vaikka tulisi ero, kuolema, kumppani sairastuisi, whatever, pärjään tarvittaessa edes jotenkuten yksinkin. Ja siihen kuuluu isona osana omaisuuden kartuttaminen, asunnon muodossa pääosin, mutta myös sijoituksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Omaisuutta voi kerryttää muullakin tavalla kuin lyömällä kaikki varat yhteen asuntoon.
Mutta kuinka moni tekee niin oikeasti? Suomalaiset eivät yleisesti ole kovin aktiivisia esimerkiksi sijoittamisessa (en sano onko aloittaja), vaan säästäminen tapahtuu lähinnä asunnon muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuinka paljon isompi sen kämpän muka pitää olla? Kahdestaan teillä voisi olla kaksio, lasten kanssa järkevä kolmio. Vuokrassa ero on pari sataa, eli 100e/aikuinen. Ostohinnassa muutama kymmenen tuhatta, joka ei lainan lyhennyksissä kyllä juurikaan tunnu.
Sähkölasku kaksiossa tai kolmiossa ei eroa kuin kymppejä, jos sitäkään.
Toki jos ajatus on, että pitää hankkia omakotitalo ja kummallekin lapselle tarvitaan oma huone ja leikkitilat/pelihuoneet jne kulut kasvavat, mutta oikeasti kahden vuoroviikoin teillä olevan lapsen takia asumiskulut eivät järkyttävästi nouse.
Minä sain sen käsityksen että nämä lapset asuvat isänsä kanssa kokoaikaisesti, ei kahden vuoroviikon välein. Ajatelkaa tasa-arvoa, kyllä miehelläkin voi olla lastensa yksinhuoltajuus. Entä jos lasten äiti on vaikkapa kuollut aito-onnettomuudessa ja AP: n miesystävä on leski? Ajattelitko sitä ollenkaan?
"seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en väärin muista niin vähän aikaa takaperin oli samanlaisesta tilanteesta keskustelu, ainoana erona oli se että naisella oli lapsia ja miehellä ei.
Suurin osa kommenteista vaati kaikkien kulujen tasan puolittamista, näkyy taas naisien kaksi moralismi vahvasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuinka paljon isompi sen kämpän muka pitää olla? Kahdestaan teillä voisi olla kaksio, lasten kanssa järkevä kolmio. Vuokrassa ero on pari sataa, eli 100e/aikuinen. Ostohinnassa muutama kymmenen tuhatta, joka ei lainan lyhennyksissä kyllä juurikaan tunnu.
Sähkölasku kaksiossa tai kolmiossa ei eroa kuin kymppejä, jos sitäkään.
Toki jos ajatus on, että pitää hankkia omakotitalo ja kummallekin lapselle tarvitaan oma huone ja leikkitilat/pelihuoneet jne kulut kasvavat, mutta oikeasti kahden vuoroviikoin teillä olevan lapsen takia asumiskulut eivät järkyttävästi nouse.
Minä sain sen käsityksen että nämä lapset asuvat isänsä kanssa kokoaikaisesti, ei kahden vuoroviikon välein. Ajatelkaa tasa-arvoa, kyllä miehelläkin voi olla lastensa yksinhuoltajuus. Entä jos lasten äiti on vaikkapa kuollut aito-onnettomuudessa ja AP: n miesystävä on leski? Ajattelitko sitä ollenkaan?
Ap kirjoitti jo aloituksessa, että lapset vuoroviikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuinka paljon isompi sen kämpän muka pitää olla? Kahdestaan teillä voisi olla kaksio, lasten kanssa järkevä kolmio. Vuokrassa ero on pari sataa, eli 100e/aikuinen. Ostohinnassa muutama kymmenen tuhatta, joka ei lainan lyhennyksissä kyllä juurikaan tunnu.
Sähkölasku kaksiossa tai kolmiossa ei eroa kuin kymppejä, jos sitäkään.
Toki jos ajatus on, että pitää hankkia omakotitalo ja kummallekin lapselle tarvitaan oma huone ja leikkitilat/pelihuoneet jne kulut kasvavat, mutta oikeasti kahden vuoroviikoin teillä olevan lapsen takia asumiskulut eivät järkyttävästi nouse.
Minä sain sen käsityksen että nämä lapset asuvat isänsä kanssa kokoaikaisesti, ei kahden vuoroviikon välein. Ajatelkaa tasa-arvoa, kyllä miehelläkin voi olla lastensa yksinhuoltajuus. Entä jos lasten äiti on vaikkapa kuollut aito-onnettomuudessa ja AP: n miesystävä on leski? Ajattelitko sitä ollenkaan?
Silläkään ei oikeasti ole edes merkitystä, vaikka jo aloituksessa ap kertoi kyllä vuoroviikoista.
Minimissään 2 aikuista tarvitsee kaksion, 2 aikuista ja 2 lasta kolmion, ja näissä ei asumiskulujen kanssa tule mitään niin isoja eroja, että siitä kannattaa kenenkään kriisiä ottaa. Se on sitten valinta, lähdetäänkö tavoittelemaan asumismukavuutta väljemmällä ratkaisulla, ja siitä perhe sitten yhdessä päättää ja samalla päättää kenen tarpeista tuo väljyys on ja miten se vaikuttaa asumiskulujen jakamiseen. Voisihan se mennä vaikka niin, että aloittaja haluaa asua omakotitalossa ja miehelle riittäisi kerrostalokolmio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Ei se nyt ole niin huonoon asemaan asettumista, että omistaa sen osan, jonka on maksanutkin (jos muutkin kulut jaetaan suhteessa). Se on, että toinen maksaa vain juoksevia kuluja ja toinen esim. asuntolainaa asunnosta, jonka yksin omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Omaisuutta voi kerryttää muullakin tavalla kuin lyömällä kaikki varat yhteen asuntoon.
Mutta kuinka moni tekee niin oikeasti? Suomalaiset eivät yleisesti ole kovin aktiivisia esimerkiksi sijoittamisessa (en sano onko aloittaja), vaan säästäminen tapahtuu lähinnä asunnon muodossa.
Meillä on suvussa tapana sijoittaa jirjoihin ja arvotauluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä ei voi tiukasti (mielestäni) jaotella sun lapset-mun lapset-sun rahat-mun rahat periaatteella. Ja jos esimerkiksi ostatte asunnon yhdessä, ihan jo tulevaisuutesi turvaksi eron tai kuoleman varalle, se kannattaa olla puoliksi nimissänne ja siis myös puoliksi maksaa, jos kummankin talous sen sallii.
Selkeät lasten kulut, kuten harrastusmaksut, vaatteet, pk-maksut jne miehelle, ruuat ja asumiskulut puoliksi tai tulojen mukaan, on minun ehdotukseni.
Ehdoton ei asumiskulujen ja ruuat puoliksi laittamiselle. Ap maksaa yhden osan ja mies loput suhteutettuna asujien määrään.
Nimeomaan omaan näin, että miehellä on varaa sitten erossa lunastaa ap ulos asunnosta, ettei lasten tarvitse muuttaa.
Toki, jos miehellä on varaa isoon omistusasuntoon voi mies omistaa koko asunnon ja ap maksaa kuluja sen verran kuin hänen asumiskulunsa olleet yksikseen. Ap sitten halutessaan hankkii sijoitusasunnon tai sijoittaa itselleen muulla tavalla. Jos yhteisiä lapsia tulee tai asunto hankitaan isommaksi niitä silmällä pitäen pitää miettiä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en väärin muista niin vähän aikaa takaperin oli samanlaisesta tilanteesta keskustelu, ainoana erona oli se että naisella oli lapsia ja miehellä ei.
Suurin osa kommenteista vaati kaikkien kulujen tasan puolittamista, näkyy taas naisien kaksi moralismi vahvasti
Uskoisin, että tähän ajatusmaailmaan vaikuttaa se, että mielikuvissa naisella on pienemmät tulot ja toisaalta on reilua, että enemmän tienaava osallistuu perheen kuluihin isommalla panoksella. Näinhän ei tietenkään välttämättä ole, esim meidän perheessä minä tienaan jonkin verran enemmän kuin mieheni (ja myös maksan kuluja jonkin verran enemmän).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en väärin muista niin vähän aikaa takaperin oli samanlaisesta tilanteesta keskustelu, ainoana erona oli se että naisella oli lapsia ja miehellä ei.
Suurin osa kommenteista vaati kaikkien kulujen tasan puolittamista, näkyy taas naisien kaksi moralismi vahvasti
Uskoisin, että tähän ajatusmaailmaan vaikuttaa se, että mielikuvissa naisella on pienemmät tulot ja toisaalta on reilua, että enemmän tienaava osallistuu perheen kuluihin isommalla panoksella. Näinhän ei tietenkään välttämättä ole, esim meidän perheessä minä tienaan jonkin verran enemmän kuin mieheni (ja myös maksan kuluja jonkin verran enemmän).
Sinulla on oikeus olla itsekäs jä käyttää ylijäävä raha kokonaan itsesi jemmotteluun. Teette jatkossa niin että mies maksaa 60% ja sinä 40% kaikista menoista niin kuin hyvän maun ja kohtun mukaan kuulu. käytät sitten niistä omista rahoista ylijäävän osan niin kuin itse parhaaksi katsot. Herras mies on sellainen joka maksaa asumismenoista isomman osan kuin nainen, muuten mies on vain laiska ja saamaton pummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Ei se nyt ole niin huonoon asemaan asettumista, että omistaa sen osan, jonka on maksanutkin (jos muutkin kulut jaetaan suhteessa). Se on, että toinen maksaa vain juoksevia kuluja ja toinen esim. asuntolainaa asunnosta, jonka yksin omistaa.
Niinno, pitkällä aikavälillä siitä muodostuu kuitenkin isoja summia, jos lyhentää lainaa vaikka 500e/kk vs 700e/kk. Ja siksi suosittelen mieluummin ottamaan siitä asunnosta vähän isomman siivun kuin mitä oma osuus ehkä oikeasti on, jos vaan tulot siihen riittävät. Toinen vaihtoehto tietysti omistaa yhteisestä kämpästä vaikkapa 1/3 ja vastaavasti se erotus sijoittaa rahastoihin/osakkeisiin/omaan sijoitusasuntoon.
Muuten se menee vaan siihen, että ne rahat tulee tuhlattua. Joko juokseviin kuluihin tai turhuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en väärin muista niin vähän aikaa takaperin oli samanlaisesta tilanteesta keskustelu, ainoana erona oli se että naisella oli lapsia ja miehellä ei.
Suurin osa kommenteista vaati kaikkien kulujen tasan puolittamista, näkyy taas naisien kaksi moralismi vahvasti
Uskoisin, että tähän ajatusmaailmaan vaikuttaa se, että mielikuvissa naisella on pienemmät tulot ja toisaalta on reilua, että enemmän tienaava osallistuu perheen kuluihin isommalla panoksella. Näinhän ei tietenkään välttämättä ole, esim meidän perheessä minä tienaan jonkin verran enemmän kuin mieheni (ja myös maksan kuluja jonkin verran enemmän).
Sinulla on oikeus olla itsekäs jä käyttää ylijäävä raha kokonaan itsesi jemmotteluun. Teette jatkossa niin että mies maksaa 60% ja sinä 40% kaikista menoista niin kuin hyvän maun ja kohtun mukaan kuulu. käytät sitten niistä omista rahoista ylijäävän osan niin kuin itse parhaaksi katsot. Herras mies on sellainen joka maksaa asumismenoista isomman osan kuin nainen, muuten mies on vain laiska ja saamaton pummi.
Täh, toivottavasti ihan vitsillä tuon kirjoitit.
Minä kyllä perheessä kannan vastuuni ihan mielelläni. Ja kukaanhan ei sano, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, yksi sairastuminen, niin elatussuhteet ovatkin kääntyneet.
Se on helppo sanoa kaikenmoista, mutta vaikea toteuttaa.
Asuin vuoden yhdessä miehen kanssa jonka lapsi oli meillä viikonloppuisin, omat kaksi olivat meillä arkisin.
Miehellä oli mentaliteetti että minä maksan arkisin kun lapset ovat minun.
Kaupassa käyminen oli sitä että hän asetti jakoviivaa joka kerta, hän maksoi mehun ja maidon, minä kaikki muut. Kuitenkin hän söi kaikkia ruokia mitä minä valmistin. Viikonloppuisin saita äijä ei käynyt kaupassa ollenkaan, hän kun elää leivällä ja banaanilla. No, lapsen piti saada ruoat joten ostin ne ja valmistin ne.
Tämä oli ihan mahdoton yhtälö toteuttaa.
Seuraavassa suhteessa katson että muutan yhteen ihmisen kanssa joka osaa ottaa lapseni omikseen jotta tältä vältytään.
Minä maksoin aina puolet kaikista asumiskuluista, vakuutuksista, sähköistä, vesistä, autosta jne. Että siivellä ei todellakaan eletty.
Miksi ap:n pitäisi maksaa miehen lasten elatus? Se on vanhempien tehtävä, ei isän naisystävän. Sama toisinpäin. Jos teette yhdessä lapsia ja maksatte yhteisen lapsen elatuksen yhdessä, niin millä logiikalla miehen lapset on eriarvoisessa asemassa, kun heidän äiti osallistuu omalta osaltaan kustannuksiin. Sittenhän teidän yhteiset lapset on eriarvoisessa asemassa, kun miehen lapsilla on kolme lompakon nyöriä, teidän vaan kaksi, mikäli maksat puolet miehen lasten kustannuksista. Äly hoi, älä jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Niin no jos yhteen mennään jo valmiiks sillä ajatuksella että miten on helpompi jakaa omaisuus eron tullessa :-) No, mä en vaan tajuu näitä uusperhekuvioita.
Ja kuolemakin on sitten ihan mahdoton ajatus? Kaikki parisuhteet päättyvät viimeistään siihen.
Itse olen aina parisuhteessa toiminut niin, että vaikka tulisi ero, kuolema, kumppani sairastuisi, whatever, pärjään tarvittaessa edes jotenkuten yksinkin. Ja siihen kuuluu isona osana omaisuuden kartuttaminen, asunnon muodossa pääosin, mutta myös sijoituksilla.
Mun on varmaan vähän vaikea eläytyä näihin juttuihin koska tosiaan oma tilanne niin erilainen, eli on mahdotonta ajatella elämää puolison lasten kanssa - tietysti sitä ajattelee ett mies maksakoon mukuloittensa kulut ja mä esim. omien lemmikkieni kulut.
Ja tietysti omaa varallisuutta pitää olla ja onkin, meillä tiukasti raha-asiat erillään ja avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa kaikenmoista, mutta vaikea toteuttaa.
Asuin vuoden yhdessä miehen kanssa jonka lapsi oli meillä viikonloppuisin, omat kaksi olivat meillä arkisin.
Miehellä oli mentaliteetti että minä maksan arkisin kun lapset ovat minun.
Kaupassa käyminen oli sitä että hän asetti jakoviivaa joka kerta, hän maksoi mehun ja maidon, minä kaikki muut. Kuitenkin hän söi kaikkia ruokia mitä minä valmistin. Viikonloppuisin saita äijä ei käynyt kaupassa ollenkaan, hän kun elää leivällä ja banaanilla. No, lapsen piti saada ruoat joten ostin ne ja valmistin ne.
Tämä oli ihan mahdoton yhtälö toteuttaa.
Seuraavassa suhteessa katson että muutan yhteen ihmisen kanssa joka osaa ottaa lapseni omikseen jotta tältä vältytään.
Minä maksoin aina puolet kaikista asumiskuluista, vakuutuksista, sähköistä, vesistä, autosta jne. Että siivellä ei todellakaan eletty.
Ei sen miehen tarvitse lapsiasi omikseen ottaa. Riittää, ettei hän ole pihi.
Minä sain sen käsityksen että nämä lapset asuvat isänsä kanssa kokoaikaisesti, ei kahden vuoroviikon välein. Ajatelkaa tasa-arvoa, kyllä miehelläkin voi olla lastensa yksinhuoltajuus. Entä jos lasten äiti on vaikkapa kuollut aito-onnettomuudessa ja AP: n miesystävä on leski? Ajattelitko sitä ollenkaan?