Lue keskustelun säännöt.
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Omaisuutta voi kerryttää muullakin tavalla kuin lyömällä kaikki varat yhteen asuntoon.
Mutta kuinka moni tekee niin oikeasti? Suomalaiset eivät yleisesti ole kovin aktiivisia esimerkiksi sijoittamisessa (en sano onko aloittaja), vaan säästäminen tapahtuu lähinnä asunnon muodossa.
Jep, Ruotsissa sijoittaminen on yleinen kansanhuvi. Ja yllättäen ovatkin paljon vauraampi kansana. Suomessa sijoittaminen on vähän kummajainen, riski ja osinkoja vaikka paheksutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
"Riittää ettei ole pihi".
No tuota, kyllä tällaiset raha-kysymykset ovat osaltaan hyvinvointikysymyksiä.
Jos toisella on tiukkaa, jätätkö tämän lapset ilman ruokaa kerta eivät ole omia?
Niin ajattelevalla on jäänyt jokin vaihe empatiankehityksessä toteutumatta.
Omia tai toisten, lapset ruokitaan aina.
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Eikös tuo ole ihan perisuomalainen normi että niitä edellisen puolison lapsia kohdellaan huonommin, ostetaan huonompu vaatteita jne, kun taas niihin yhteisiin lapsiin voidaan panostaa rahallisesti paremmin esim ostetaan parempia vaatteita ja kustannetaan joku kiva harrastus, kehutaan rakastetaan jne.
Maksaisin asumisen puoliksi, mutta mies lasten kulut pääsääntöisesti. Tottakai jos haluaa, voi ja on varaa, voi ostella lapsillekkin muuten vain tarvittavaa tavaraa.
Koska lasten isä ja äiti kyllä yhdessä kustantavat omat lapsensa. Saattaa käydä niinkin, jos oikein avokätiseksi heittäydyt, jättää lasten äiti oman osansa vähemmälle ja lapset pyytävät isältä ja sinulta kaiken.
Kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutettiin yhteen, oltiin molemmat sitä mieltä, että sitten kaikki on yhteistä. Niin tulot kuin menotkin. Molemmat maksaa mitä pystyy ja molemmat joustaa.
Perskutarallaa, ei lähtenytkään pitkä viesti. Noh yritetään uudestaan. Haluaisin tuoda keskusteluun uusioperhelapsen näkövinkkelin. Äitipuolella ja isäpuolella oli tosi erilainen suhtautuminen puolison exän lapsiin.
Äitipuoli veti itkupotkuraivareita kun ennalta sovitut tapaamisviikonloput menivät päällekäin hänen sukujuhliensa kanssa, minne eivät tietysti puolison exän lapset olleet tervetulleita ja hänen mielestään kaikki muut tietenkin olivat tilanteessa itsekkäitä riistäjiä. Samanlainen toiminta ja ajattelu, että hän on sitoutunut vain mieheen eikä lapsiin näkyi koko elämässä ja lopulta välit isään menivät poikki kokonaan. Kunnioitukseni isää kohtaan on olematon ja äitipuolta kohtaan todella vahvan miinusmerkkinen ja he kyllä tuntevat sen nahoissaan, isä syyllisyytenä ja äitipuoli raivona. En voi luottaa äitipuoleen koskaan ja se aiheuttaa tosi ristiriitaisia tunteita myös heidän yhteistä jälkikasvuaan kohtaan.
Isäpuoli taas suhtautui äitiini ja minuun pakettina, joka on hänelle taloudellisesti hieman kalliimpi, mutta kokemuksellisesti rikkaampi. Suhtautui tavallaan kuin omaan lapseensa siis. Hänen kanssaan ei ollut ongelmia, vaikka emme erityisen läheisiksi tulleetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Riittää ettei ole pihi".
No tuota, kyllä tällaiset raha-kysymykset ovat osaltaan hyvinvointikysymyksiä.
Jos toisella on tiukkaa, jätätkö tämän lapset ilman ruokaa kerta eivät ole omia?
Niin ajattelevalla on jäänyt jokin vaihe empatiankehityksessä toteutumatta.
Omia tai toisten, lapset ruokitaan aina.
Meillä puolison edelliset lapset saa ruokaa ja vapaa-aikaa kotitöitä vastaan. Jos eivät osallistu kotitöihin, niin ruokaakaan ei tipu pöytään. Vielä ei olla mietitty, mitä sitten tehdään kun saadaan yhteisiä lapsia. Puolison lapsista on kuitenkin isoapu talouden hoidodda.
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole eikä tule yhteisiä lapsia, mutta molemmilla on omia. Minun lapseni asuvat meillä, miehen lapset tulevat joka toinen vkl.
Molemmat maksavat omat lapsensa, sekä autonsa. Onhan lapsilla toinenkin vanhempi, joka maksaa puolet lapsen kuluista.
Kaikki muu menee suurinpiirtein puoliksi. On mahdotonta laskea, miksi kenenkin pitäisi maksaa mitäkin. Käytännössä tämä menee niin, että minä maksan kaikki laskut (pl. Miehen auton ja lapset) ja mies maksaa ruoan.
Jos minä olisin ap, ja logiikkamme olisi sama kuin nyt, niin järkeilisin asian niin, että asumiskulut puoliksi ja mies maksaa kaiken ruoan.
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Riittää ettei ole pihi".
No tuota, kyllä tällaiset raha-kysymykset ovat osaltaan hyvinvointikysymyksiä.
Jos toisella on tiukkaa, jätätkö tämän lapset ilman ruokaa kerta eivät ole omia?
Niin ajattelevalla on jäänyt jokin vaihe empatiankehityksessä toteutumatta.
Omia tai toisten, lapset ruokitaan aina.
Meillä puolison edelliset lapset saa ruokaa ja vapaa-aikaa kotitöitä vastaan. Jos eivät osallistu kotitöihin, niin ruokaakaan ei tipu pöytään. Vielä ei olla mietitty, mitä sitten tehdään kun saadaan yhteisiä lapsia. Puolison lapsista on kuitenkin isoapu talouden hoidodda.
Toivottavasti tämä on joku vitsi?
Kukaan tuskin muuttaa yhteen sikaa säkissä?
Kyllä molemmat aikuiset tietää montako lasta toisen mukana tulee. Jos siitä tulee ongelma, ei kannata olla yhdessä.
Joku mainitsi tuolla että perhe on lain mukaan yksikkä, ja näin on.
Jos nainen on asunut kolmen lapsensa kanssa yksin, on hän saanut Kelan tukia, alennuksia päivähoitoon jne. Perheyksiköltä lähtee nämä tuet, useimmiten, tulojen myötä. Tällöin oletetaan että puoliso osallistuu perheyksikön kuluihin.
Tiedoksi, miehet yleisesti ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Eikös tuo ole ihan perisuomalainen normi että niitä edellisen puolison lapsia kohdellaan huonommin, ostetaan huonompu vaatteita jne, kun taas niihin yhteisiin lapsiin voidaan panostaa rahallisesti paremmin esim ostetaan parempia vaatteita ja kustannetaan joku kiva harrastus, kehutaan rakastetaan jne.
Aika monet etävanhemmat maksavat elatusmaksuja, jolloin sen onkin sen toisen vanhemman tehtävä ostaa ne vaatteet.
Ompa uusioperheillä vaikeaa. Minun lapset, sinun lapset, minun tulot, sinun tulot, minun omaisuus, sinun omaisuus. Ainut mikä yhdistää on alapäähommat.
Näistä asioista pitäisi enemmän keskustella julkisesti. Kun ihminen ei selviä x:n kanssa miten hän selviää uuden x:n kanssa. Ainahan ne ongelman kulkevat ihmisen mukana. Voi, voi ja vielä kerran voi, voi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tuskin muuttaa yhteen sikaa säkissä?
Kyllä molemmat aikuiset tietää montako lasta toisen mukana tulee. Jos siitä tulee ongelma, ei kannata olla yhdessä.
Joku mainitsi tuolla että perhe on lain mukaan yksikkä, ja näin on.
Jos nainen on asunut kolmen lapsensa kanssa yksin, on hän saanut Kelan tukia, alennuksia päivähoitoon jne. Perheyksiköltä lähtee nämä tuet, useimmiten, tulojen myötä. Tällöin oletetaan että puoliso osallistuu perheyksikön kuluihin.
Tiedoksi, miehet yleisesti ottaen.
Ei se siihen perustu, että puoliso osallistuisi kuluisin. Se perustuu siihen, että asuminen on halvempaa, kun ei tarvitse itse maksaa kuin puolet asumiskuluista,
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tuskin muuttaa yhteen sikaa säkissä?
Kyllä molemmat aikuiset tietää montako lasta toisen mukana tulee. Jos siitä tulee ongelma, ei kannata olla yhdessä.
Joku mainitsi tuolla että perhe on lain mukaan yksikkä, ja näin on.
Jos nainen on asunut kolmen lapsensa kanssa yksin, on hän saanut Kelan tukia, alennuksia päivähoitoon jne. Perheyksiköltä lähtee nämä tuet, useimmiten, tulojen myötä. Tällöin oletetaan että puoliso osallistuu perheyksikön kuluihin.
Tiedoksi, miehet yleisesti ottaen.
Toisaalta kuitenkaan uusi puoliso ei ole elatusvelvollinen lasten suhteen. Ex-puoliso on.
Meillä näin: minulla on yksi lapsi edellisestä liitosta, samoin miehellä, mutta tämä lapsi asuu jo omassa kodissaan (asui kyllä monta vuotta meillä kokoaikaisesti, äitinsä asuu toisessa maassa ja tapasi vain lomilla). Lisäksi meillä on kaksi yhteistä. Minulla oli suhteen alkaessa jonkinverran enemmän omaisuutta, miehellä paremmat tulot.
Minun omaisuudella rahoitettiin iso osa yhteisestä talosta. Talo on silti puoliksi nimissämme. Laina menee puoliksi. Mies maksaa sähköt/vedet/vakuutukset jne ja sillä "hyvittää" sitä, että itse sijoitin alussa enemmän. Ruoka menee yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa tulojen suhteessa rahaa kuukausittain. Myös elarit menevät sinne ja lapsilisät. Kaikki lasten hankinnat, myös näiden "omien" lasten pakolliset jutut, kuten bussilippu, lukiokirjat, perusvaatteet, harrastemenot, yhteiset matkat maksetaan tuolta tililtä... tai no enää sieltä ei mene miehen tyttären kuluja, mutta monet vuodet siis meni. Isommat "ei-pakolliset" investoinnit, kuten autokoulut, mopot, kännykät, erilaiset leirit/turnausmatkat, miehen tyttären muuton yhteydessä tulleet hankinnat... kumpikin maksoi/maksaa sitten omalta säästötililtään omalle lapselleen. Mutta tässäkin on avustettu puolin ja toisin, jos toisella on ollut tiukkaa - on kuitenkin kaikkien etu, että lapset saavat mahdollisimman tasavertaisen kohtelun.
Tärkeäksi tämä sopiminen tulee etenkin siinä, kun lapsilla alkaa olla isoja kuluja. Joku asumiskulu muutamia kymppejä kuussa on pientä siinä, kun mietitään lukiokirjoja, autokoulua tai mopon hankintaa. Meillä toki kummallakin oli/on myös se oma lapsi, mutta yhtä kaikki se raha on siinä kohtaa pois "koko perheeltä", ihan kuten ydinperheessäkin.
eiolehelppoa kirjoitti:
Ompa uusioperheillä vaikeaa. Minun lapset, sinun lapset, minun tulot, sinun tulot, minun omaisuus, sinun omaisuus. Ainut mikä yhdistää on alapäähommat.
Näistä asioista pitäisi enemmän keskustella julkisesti. Kun ihminen ei selviä x:n kanssa miten hän selviää uuden x:n kanssa. Ainahan ne ongelman kulkevat ihmisen mukana. Voi, voi ja vielä kerran voi, voi.
Tiedoksesi, että meillä ei ole vaikeaa. Meillä ei mitään vaikeaa, itse asiassa. Ainut asia, josta voimme tehdä ongelman jos haluamme on tämä: miehen lapsilla on rikkaampi suku ja toinen vanhempi kuin minun lapsillani. Siitä saa eriarvoisuutta aikaiseksi, jos haluaa. Emme ole halunneet.
Meitä yhdistää alapäähommien lisäksi rakkaus ja sielunkumppanuus.
51
Miksi pitää muuttaa yhteen? Jäin leskeksi, kun lapset olivat 3 v ja 5 v. Nyt 10 vuotta myöhemmin seurustelen kuudetta vuotta ihanan miehen kanssa, jolla lapset ovat viikko-viikko -systeemillä luonaan. Lasten ei tarvitse elää uusperheessä, aikuiset saavat kaikki seurustelun parhaat puolet, ei tarvitse pohtia rahanjakoa jne. Voimme muuttaa yhteen asumaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta ainakaan viiteen vuoteen se ei ole ajankohtaista.