Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasia: se joka rikkoo suhteen pettämällä puolisoaan on luopunut oikeuksistaan.
Petetty saa ottaa minkä asenteen haluaa. Hän voi itkeä, raivota, puhua, olla puhumatta tai lähteä tiehensä.
Normaalit käytöstavat on sivuutettu, tilanne ei ole normaali eikä petetty ole mitään velkaa pettäjälle.Että tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin "tekee virheen".
Aha. Entäs jos "petetty" on vuosia ja jatkuvasti laiminlyönyt partneriaan esim. syyttämällä, pihtaamalla, "nalkuttamalla", huutamalla, lyömällä (valitse yksi tai kaikki), jne. ja täten rikkonut suhteen? Lopulta "pettäjä" yksinkertaisesti ei enää jaksa kaikista yrittämisistään huolimatta ja hänelle sattumalta joku ulkopuolinen osoittaa kauan sitten jo unohdettuja ja kuopattuja tunteita ja tarvittua huomiota. Kuka on syypää?
Edelleen pettäjä.
Minä en kysynyt onko hän edelleen pettäjä. Minä kysyin kuka on koko tilanteeseen syypää? Aloittaja, jatkava vai lopettaja?
Pettäjä pettämiseen, huutaja huutamiseen, lyöjä lyömiseen. -eri
Ja kuka on vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasia: se joka rikkoo suhteen pettämällä puolisoaan on luopunut oikeuksistaan.
Petetty saa ottaa minkä asenteen haluaa. Hän voi itkeä, raivota, puhua, olla puhumatta tai lähteä tiehensä.
Normaalit käytöstavat on sivuutettu, tilanne ei ole normaali eikä petetty ole mitään velkaa pettäjälle.Että tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin "tekee virheen".
Aha. Entäs jos "petetty" on vuosia ja jatkuvasti laiminlyönyt partneriaan esim. syyttämällä, pihtaamalla, "nalkuttamalla", huutamalla, lyömällä (valitse yksi tai kaikki), jne. ja täten rikkonut suhteen? Lopulta "pettäjä" yksinkertaisesti ei enää jaksa kaikista yrittämisistään huolimatta ja hänelle sattumalta joku ulkopuolinen osoittaa kauan sitten jo unohdettuja ja kuopattuja tunteita ja tarvittua huomiota. Kuka on syypää?
Edelleen pettäjä.
Minä en kysynyt onko hän edelleen pettäjä. Minä kysyin kuka on koko tilanteeseen syypää? Aloittaja, jatkava vai lopettaja?
Niin siis edelleen syypää eroon on pettäjä. En tiedä, mitä tarkoitat aloittajalla, jatkavalla ja lopettavalla, mutta mikään, mitä toinen tekee, ei oikeuta pettämiseen suhteessa, jossa on sovittu, että ulkopuolisia suhteita ei ole.
Kaikki muu, nalkuttaminen, huutaminen, lyöminen, jne tapahtuu suhteen sisällä. Pettäminen tapahtuu suhteen ulkopuolella. Ymmärrätkä eron? Mitään, mitä halutaan korjata suhteen sisällä ei takuulla tehdä suhteen ulkopuolella. Näin ollen pettäjä, vaikka varmaan saakin itselleen boostia ja mielihyvää, on petannut (HEH) itselleen paikan sinne suhteen ulkopuolelle ihan riippumatta siitä, mitä suhteen sisäpuolella on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi vuokra-asunnosta lähteä, kun hoitaa asian oikein. Jos vuokrasopimus on molempien nimissä, niin ei mikään laki estä toista muuttamasta eikä edes syytä tarvitse kertoa. Ap oli hoitanut asian kuntoon omalta osaltaan (lue teksti ennen kuin kommentoit!), joten se siitä. Exä voi riehua ihan rauhassa eikä Ap:n tarvitse sitä korvata.
Hienosti toimittu, kun välttää turhaa draamaa.
Huoneenvuokralaki
53 §
Puolison suostumus vuokrasopimuksen irtisanomiseen
Kun puolisot asuvat yhdessä vuokraamassaan tai toisen heistä vuokraamassa yhteisenä kotina käytettävässä asuinhuoneistossa, ei puoliso saa irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen puolison suostumusta. Jos sitä ei voida hankaluudetta saada, ei suostumusta tarvita.
Jos puoliso ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy antamasta suostumustaan, tuomioistuin voi antaa luvan irtisanomiseen.
Mies saa ainakin tiedon asiasta.
Eihän tässä asuntoa irtisanota, vain toinen lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kommentoija olettaa, että ne ovat ne miehet, joiden mielestä ap teki raukkamaisesti kun lähti kostamaan ja muuttamaan, jättämään puolisonsa kertomatta päätöksestään kasvokkain. Minusta ap:n teko oli pelkurin teko ja olen nainen. Ja en hyväksy pettämistä.
En mä nyt tiedä nimitelläkö ihan pelkuriksikaan. Mutta onhan tuo tuollaisen tilanteen selvittely niin tylsää ja turhaa, että ihan ok on tehdä noinkin - varsinkin jos suhde on jo selvästi loppusuoralla muutenkin. Niin kuin aloittajan suhde, jossa voi kaksi kuukautta kantaa mokomaa tietämisen salaisuutta niin että se ei mitenkään tule esiin "kun on oltu niin paljon erossa ja eri aikaan kotona". Mites seksi??? Ilmeisesti ekään ei ollut hääppöistä tai sitä ei edes ollut jos kaksi kuukautta ilman seksiä ei kilisyttänyt mitään kelloja.
Terveisin 20 vuotta parisuhdetta ja edelleen seksiä vähintään kerran viikossa... kyllä olisin ihmeissäni kahden kuukauden tauosta, ja aivan varmasti siitä jo puhuttaisiinkin.
Minullekin tulee mieleen että ei ollut kummoinen suhde jos tuollainen toiminta on mahdollista - ellei ap oleta että mies tulee itkemään oven taakse. Mutta jos oletus on että mies nyt ymmärtää että tuli tehtyä sopimusrikos ja avoliitto raukesi, ja siinä se, vuosien yhteiselon jälkeen, niin aika kylmä suhde. Toisaalta on ap selvästikin raivoissaan, joten kuka tietää miten tämä tarina päättyy.
Miehet pettävät todennäköisemmin saadakseen enemmän seksikumppaneita tai ajauduttuaan esimerkiksi humalassa otolliseen tilanteeseen. Sen sijaan naiset pettävät pääasiassa siksi, että he eivät koe tulevansa huomioiduksi tai rakastetuksi parisuhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasia: se joka rikkoo suhteen pettämällä puolisoaan on luopunut oikeuksistaan.
Petetty saa ottaa minkä asenteen haluaa. Hän voi itkeä, raivota, puhua, olla puhumatta tai lähteä tiehensä.
Normaalit käytöstavat on sivuutettu, tilanne ei ole normaali eikä petetty ole mitään velkaa pettäjälle.Että tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin "tekee virheen".
Aha. Entäs jos "petetty" on vuosia ja jatkuvasti laiminlyönyt partneriaan esim. syyttämällä, pihtaamalla, "nalkuttamalla", huutamalla, lyömällä (valitse yksi tai kaikki), jne. ja täten rikkonut suhteen? Lopulta "pettäjä" yksinkertaisesti ei enää jaksa kaikista yrittämisistään huolimatta ja hänelle sattumalta joku ulkopuolinen osoittaa kauan sitten jo unohdettuja ja kuopattuja tunteita ja tarvittua huomiota. Kuka on syypää?
Edelleen pettäjä.
Minä en kysynyt onko hän edelleen pettäjä. Minä kysyin kuka on koko tilanteeseen syypää? Aloittaja, jatkava vai lopettaja?
Niin siis edelleen syypää eroon on pettäjä. En tiedä, mitä tarkoitat aloittajalla, jatkavalla ja lopettavalla, mutta mikään, mitä toinen tekee, ei oikeuta pettämiseen suhteessa, jossa on sovittu, että ulkopuolisia suhteita ei ole.
Kaikki muu, nalkuttaminen, huutaminen, lyöminen, jne tapahtuu suhteen sisällä. Pettäminen tapahtuu suhteen ulkopuolella. Ymmärrätkä eron? Mitään, mitä halutaan korjata suhteen sisällä ei takuulla tehdä suhteen ulkopuolella. Näin ollen pettäjä, vaikka varmaan saakin itselleen boostia ja mielihyvää, on petannut (HEH) itselleen paikan sinne suhteen ulkopuolelle ihan riippumatta siitä, mitä suhteen sisäpuolella on tapahtunut.
Kiitos hyvästä kommentista!
Pettäjä ei usein varmaankaan halua korjata suhdettaan tai sitä mitä siitä siinä vaiheessa enää on jäljellä, ja kyseessä voi olla "helppo" tie ja "syy" ulos huonosta suhteesta kun ei syystä tai toisesta uskalla erota muuten. Mutta niitäkin pareja on, ketkä silti ovat hoitaneet asiansa siitä eteenpäin mallillisesti ja palanneet yhteen hyvin tuloksin.
Tarkoitan "aloittajalla, jatkajalla ja lopettajalla" sitä, että asiat eivät käy ihan päivässä parissa. "Pettäjä" ei ajaudu pettämään yleensä ihan vaan "vahingossa", ja jos joku niin väittää, niin voi katsoa peiliin. En myöskään puhu "sarjapettäjistä", joilla on selkeästi jotain henkisiä ongelmia jotka heidän tulisi käydä terapiassa läpi. Puhun yksinkertaisesti normaaleista ihmisistä keillä on jo parisuhdetta takana useampia vuosia tai vuosikymmeniä, on asuntolainat, lapset, autot jne. jne. Suhde on vain molempien osalta väljähtänyt, molemmat tietävät sen ja kumpikaan ei silti vuosien aikana tee yhtään mitään että he parantaisivat suhdettaan.
En silti tarkoita, että pettäminen olisi hyväksyttyä. Pettäjä on AINA vastuussa pettämisestään, lyöjä lyömisestään, nalkuttaja nalkuttamisestaan, jne. Asiat nyt vain tuppaavat kulkemaan tietyn kaavan mukaan ja kuten täällä on useasti jo toitotettu, kukaan ei ole täydellinen ja esim. pettäjä saattaa itsekin olla aikanaan ollut tuomitsemassa kyseisen asian täysin mutta sitten löytääkin itsensä siitä samasta jamasta jota on vuosia aikaisemmin tuominnut. Ymmärrän jos joku siihen jamaan ajautuu, mutta en sitä silti hyväksy. Se ei ole oikein, eikä se ole ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Kuten sanoin, teidän yhteinen ongelma takana.
Ongelmia tai ei, pettäjä on aina itse vastuussa omasta pettämisestään. Turha vierittää osavastuuta petetylle.
Toki. Suhteesta he ovat silti yhdessä vastuussa ja AP itse sanoi että kumpikaan ei tehnyt mitään arjen parantamiseksi. Mies valitsi pettämisen ratkaisuksi ja AP lapsellisen tavan reagoida.
Mieshän se valitsi lapsellisen ja loukkaavan "ratkaisun". Miksi ap:n edes olisi pitänyt toimia kypsästi kun toinen on mennyt pilaamaan suhteen?
Ei pettäminen olekaan fiksu tapa hoitaa asioita. "Kostaminen" on myös yhtä tyhjän kanssa. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja syyllisen etsiminen on turhaa. Molemmat ovat möheltäneet.
Sinun logiikallasi siis tällainen skenaario on molempien osapuolien vika: kaksi ihmistä jakavat työpaikalla työhuoneen. He ovat työkavereita eli kavereita joilla on kaverisuhde. Toinen varastaa yritykseltä rahaa. Työkaveri ei voi enää luottaa kyseiseen varkaaseen eikä halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Yksi ihminen tyhmäili, mutta on molempien vika kun toinen ei halua olla enää tekemisissä epäluotettavan ihmisen kanssa?
Varastaja on vastuussa. Ihan yhtälailla kuin pettäjä on vastuussa pettämisestään ja ihan yhtälailla kun kostaja on vastuussa kostostaan. Kaikki ovat vastuussa omasta toiminnastaan, mutta parisuhteen kulusta ennen kyseisiä tekoja ovat molemmat yhteisessä vastuussa. Syy-seuraus... Kukaan ei tee oikein. Pettäjä ei tee oikein, mutta kostaja ei myöskään ole yhtään sen parempi kerta lähti "leikkiin" mukaan.
Ap tietää itse, mut on se jo sanottukin: hän ei lähtenyt toimiakseen jalosti.
Hän lähti koska halusi lähteä. Ja se oli suora seuraus miehen petoksesta. Jota mies vielä salasi. Huonolla tuurilla ap olisi saanut kupan tai satiaisia.
On viisautta kuunnella itseään. Omasta kokemuksesta sanon, että tultuaan puolison pettämäksi ja pahasti loukkaamaksi ei kannata jäädä itkemään maahan kaatunutta maitoa. Keskusteluista kehkeytyy siinä tilanteessa riita, riidasta tappelu. Itse ymmärsin lähteä vasta kun suutuin niin paljon, että mieleni teki kuristaa se ääliö! Todella.
Siltä ja kaikelta siihen johtaneelta tuskalta olisin välttynyt, jos olisin ymmärtänyt lähteä aiemmin. Ja minä olen lempeä, ystävällinen luonne ja rakastin miestäni intohimoisesti ja uskollisesti. Olisin puolustanut häntä ketä ja mitä hyvänsä vastaan. Joten pitkä tie oli tultu tuohon kuristamisyllykkeeseen.
Ap. Olen oppinut menettelystäsi paljon arvokasta. Kiitos siitä. Olen sinua vanhempi, ja nyt vasta oivaltanut että mulla on oma arvoni. Mulla ei ollut niin hyvä lapsuus kuin uskon sulla olleen. Olin tottunut huonoon kohteluun. Väkivaltaa, juoppoutta ja fyysistä pettämistä en olisi katsellut. Mä sain hienovaraisempia iskuja. Niitä ei niin ottanut vakavasti kun ei ollut lapsena saanut parempaa. Sitäpaitsi luulin olevani yliherkkä. En ollut.
Ap. Otetaan projekti: lähdetään siitä, että kolmen vuoden sisällä meillä kummallakin on ihana mies, aitoa rakkautta, hellyyttä, naurua, kunnioitusta ja iloa.
Otatko kopin?💞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi vuokra-asunnosta lähteä, kun hoitaa asian oikein. Jos vuokrasopimus on molempien nimissä, niin ei mikään laki estä toista muuttamasta eikä edes syytä tarvitse kertoa. Ap oli hoitanut asian kuntoon omalta osaltaan (lue teksti ennen kuin kommentoit!), joten se siitä. Exä voi riehua ihan rauhassa eikä Ap:n tarvitse sitä korvata.
Hienosti toimittu, kun välttää turhaa draamaa.
Huoneenvuokralaki
53 §
Puolison suostumus vuokrasopimuksen irtisanomiseen
Kun puolisot asuvat yhdessä vuokraamassaan tai toisen heistä vuokraamassa yhteisenä kotina käytettävässä asuinhuoneistossa, ei puoliso saa irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen puolison suostumusta. Jos sitä ei voida hankaluudetta saada, ei suostumusta tarvita.
Jos puoliso ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy antamasta suostumustaan, tuomioistuin voi antaa luvan irtisanomiseen.
Mies saa ainakin tiedon asiasta.
Eihän tässä asuntoa irtisanota, vain toinen lähtee.
Vain toinen lähtee - ja jatkaa oman osuutensa maksamista entiseen tapaan. No eihän siinä sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Kuten sanoin, teidän yhteinen ongelma takana.
Ongelmia tai ei, pettäjä on aina itse vastuussa omasta pettämisestään. Turha vierittää osavastuuta petetylle.
Toki. Suhteesta he ovat silti yhdessä vastuussa ja AP itse sanoi että kumpikaan ei tehnyt mitään arjen parantamiseksi. Mies valitsi pettämisen ratkaisuksi ja AP lapsellisen tavan reagoida.
Mieshän se valitsi lapsellisen ja loukkaavan "ratkaisun". Miksi ap:n edes olisi pitänyt toimia kypsästi kun toinen on mennyt pilaamaan suhteen?
Ei pettäminen olekaan fiksu tapa hoitaa asioita. "Kostaminen" on myös yhtä tyhjän kanssa. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja syyllisen etsiminen on turhaa. Molemmat ovat möheltäneet.
Sinun logiikallasi siis tällainen skenaario on molempien osapuolien vika: kaksi ihmistä jakavat työpaikalla työhuoneen. He ovat työkavereita eli kavereita joilla on kaverisuhde. Toinen varastaa yritykseltä rahaa. Työkaveri ei voi enää luottaa kyseiseen varkaaseen eikä halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Yksi ihminen tyhmäili, mutta on molempien vika kun toinen ei halua olla enää tekemisissä epäluotettavan ihmisen kanssa?
Varastaja on vastuussa. Ihan yhtälailla kuin pettäjä on vastuussa pettämisestään ja ihan yhtälailla kun kostaja on vastuussa kostostaan. Kaikki ovat vastuussa omasta toiminnastaan, mutta parisuhteen kulusta ennen kyseisiä tekoja ovat molemmat yhteisessä vastuussa. Syy-seuraus... Kukaan ei tee oikein. Pettäjä ei tee oikein, mutta kostaja ei myöskään ole yhtään sen parempi kerta lähti "leikkiin" mukaan.
Ap tietää itse, mut on se jo sanottukin: hän ei lähtenyt toimiakseen jalosti.
Hän lähti koska halusi lähteä. Ja se oli suora seuraus miehen petoksesta. Jota mies vielä salasi. Huonolla tuurilla ap olisi saanut kupan tai satiaisia.On viisautta kuunnella itseään. Omasta kokemuksesta sanon, että tultuaan puolison pettämäksi ja pahasti loukkaamaksi ei kannata jäädä itkemään maahan kaatunutta maitoa. Keskusteluista kehkeytyy siinä tilanteessa riita, riidasta tappelu. Itse ymmärsin lähteä vasta kun suutuin niin paljon, että mieleni teki kuristaa se ääliö! Todella.
Siltä ja kaikelta siihen johtaneelta tuskalta olisin välttynyt, jos olisin ymmärtänyt lähteä aiemmin. Ja minä olen lempeä, ystävällinen luonne ja rakastin miestäni intohimoisesti ja uskollisesti. Olisin puolustanut häntä ketä ja mitä hyvänsä vastaan. Joten pitkä tie oli tultu tuohon kuristamisyllykkeeseen.Ap. Olen oppinut menettelystäsi paljon arvokasta. Kiitos siitä. Olen sinua vanhempi, ja nyt vasta oivaltanut että mulla on oma arvoni. Mulla ei ollut niin hyvä lapsuus kuin uskon sulla olleen. Olin tottunut huonoon kohteluun. Väkivaltaa, juoppoutta ja fyysistä pettämistä en olisi katsellut. Mä sain hienovaraisempia iskuja. Niitä ei niin ottanut vakavasti kun ei ollut lapsena saanut parempaa. Sitäpaitsi luulin olevani yliherkkä. En ollut.
Ap. Otetaan projekti: lähdetään siitä, että kolmen vuoden sisällä meillä kummallakin on ihana mies, aitoa rakkautta, hellyyttä, naurua, kunnioitusta ja iloa.
Otatko kopin?💞
Oletpa ihana, otan kopin <3 Minulla ainakin on hämmästyttävän toiveikas olo tulevaisuuden suhteen, joten kopin ottaminen tästä ei ole edes vaikeaa juuri nyt! Hyvin meille käy, molemmille!!
Luen edelleen kaikki tänne tulleet viestit, keskustelu meni vain jo kauan sitten niin filosofiseksi etten enää edes uskalla kummemmin kommentoida :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasia: se joka rikkoo suhteen pettämällä puolisoaan on luopunut oikeuksistaan.
Petetty saa ottaa minkä asenteen haluaa. Hän voi itkeä, raivota, puhua, olla puhumatta tai lähteä tiehensä.
Normaalit käytöstavat on sivuutettu, tilanne ei ole normaali eikä petetty ole mitään velkaa pettäjälle.Että tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin "tekee virheen".
Aha. Entäs jos "petetty" on vuosia ja jatkuvasti laiminlyönyt partneriaan esim. syyttämällä, pihtaamalla, "nalkuttamalla", huutamalla, lyömällä (valitse yksi tai kaikki), jne. ja täten rikkonut suhteen? Lopulta "pettäjä" yksinkertaisesti ei enää jaksa kaikista yrittämisistään huolimatta ja hänelle sattumalta joku ulkopuolinen osoittaa kauan sitten jo unohdettuja ja kuopattuja tunteita ja tarvittua huomiota. Kuka on syypää?
Edelleen pettäjä.
Minä en kysynyt onko hän edelleen pettäjä. Minä kysyin kuka on koko tilanteeseen syypää? Aloittaja, jatkava vai lopettaja?
Niin siis edelleen syypää eroon on pettäjä. En tiedä, mitä tarkoitat aloittajalla, jatkavalla ja lopettavalla, mutta mikään, mitä toinen tekee, ei oikeuta pettämiseen suhteessa, jossa on sovittu, että ulkopuolisia suhteita ei ole.
Kaikki muu, nalkuttaminen, huutaminen, lyöminen, jne tapahtuu suhteen sisällä. Pettäminen tapahtuu suhteen ulkopuolella. Ymmärrätkä eron? Mitään, mitä halutaan korjata suhteen sisällä ei takuulla tehdä suhteen ulkopuolella. Näin ollen pettäjä, vaikka varmaan saakin itselleen boostia ja mielihyvää, on petannut (HEH) itselleen paikan sinne suhteen ulkopuolelle ihan riippumatta siitä, mitä suhteen sisäpuolella on tapahtunut.
Kiitos hyvästä kommentista!
Pettäjä ei usein varmaankaan halua korjata suhdettaan tai sitä mitä siitä siinä vaiheessa enää on jäljellä, ja kyseessä voi olla "helppo" tie ja "syy" ulos huonosta suhteesta kun ei syystä tai toisesta uskalla erota muuten. Mutta niitäkin pareja on, ketkä silti ovat hoitaneet asiansa siitä eteenpäin mallillisesti ja palanneet yhteen hyvin tuloksin.
Tarkoitan "aloittajalla, jatkajalla ja lopettajalla" sitä, että asiat eivät käy ihan päivässä parissa. "Pettäjä" ei ajaudu pettämään yleensä ihan vaan "vahingossa", ja jos joku niin väittää, niin voi katsoa peiliin. En myöskään puhu "sarjapettäjistä", joilla on selkeästi jotain henkisiä ongelmia jotka heidän tulisi käydä terapiassa läpi. Puhun yksinkertaisesti normaaleista ihmisistä keillä on jo parisuhdetta takana useampia vuosia tai vuosikymmeniä, on asuntolainat, lapset, autot jne. jne. Suhde on vain molempien osalta väljähtänyt, molemmat tietävät sen ja kumpikaan ei silti vuosien aikana tee yhtään mitään että he parantaisivat suhdettaan.
En silti tarkoita, että pettäminen olisi hyväksyttyä. Pettäjä on AINA vastuussa pettämisestään, lyöjä lyömisestään, nalkuttaja nalkuttamisestaan, jne. Asiat nyt vain tuppaavat kulkemaan tietyn kaavan mukaan ja kuten täällä on useasti jo toitotettu, kukaan ei ole täydellinen ja esim. pettäjä saattaa itsekin olla aikanaan ollut tuomitsemassa kyseisen asian täysin mutta sitten löytääkin itsensä siitä samasta jamasta jota on vuosia aikaisemmin tuominnut. Ymmärrän jos joku siihen jamaan ajautuu, mutta en sitä silti hyväksy. Se ei ole oikein, eikä se ole ratkaisu.
En minäkään mitenkään automaattina tuomitse sitä, että ihmiset pettävät. Sitä tapahtuu, monista eri syistä. Sen sijaan kyllä, noh, sanotaan nyt vaikka että paheksun sitä, että pettämistä selitetään juuri esim. parisuhteen huonolla tilalla. Selityksenä tämä ei yksinkertaisesti mahdu minun (varmaan liian:-) käytännölliseen ajattelutapaani. Jos huomaan, että taloni rapistuu, ei se parane sillä, että alan remontoida naapurin taloa. Noin vertauskuvana.
Mielestäni pettäminen, jos tosiaan jätetään pois nuo sinunkin mainitsemasi, jotka minunkin mielestäni ovat vähän eri asioita, on aina omalle egolle toki laastari, mutta järkeävä ihminen tietysti ymmärtää, että ei se leikkaustarvetta poista. Ja kyllä minusta ihminen, joka hoitaa egoaan pettämisellä, pysyy siitä hiljaa, ei edelleenkään tee mitään suhteensa eteen, ts. pettäminen ei muuta pettäjän mielestä mitään, on eniten vastuussa kumminkin siitä, että suhde karahtaa kiville. Hän on tuonut suhteeseen ulkopuolisen elementin ilman suhteen toisen osapuolen lupaa, elementin, jota suhteen toinen osapuolii ei voi käsitellä mitenkään muutoin kuin joko a) lähtemällä, b) antamalla anteeksi, hyväksymällä suhteeseen tuodun elementin. Kovat valinnat.
Ja kaikille vain luonteensa vuoksi vaihtoehto b ei sovellu. Silloin on kyllä parempi se myöntää kuin jäädä itselleen tai toiselleen uskottelemaan, että muka onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeestaan ap nimitti turhaan toimintaansa kostoksi. Hänhän vain muutti omaan kotiin sen jälkeen kun avo oli lopettanut parisuhteen. Kostamista olisi ollut esim. tuhota avon tavaroita.
Kokemuksesta tiedän, että keskusteleminen välien rikkoutumisen jälkeen vain satuttaa, syö voimia ja sekoittaa mieltä. Se että alkaa ottaa etäisyyttä ja rupeaa hahmottamaan itsensä "minänä" entisen "meidän" sijasta tehden jotain konkreettista nopeuttaa toipumista.
Miten paljon helpompaa olisi käpertyä sohvalle sikiöasentoon vaikeroimaan ja mässäillä itseään piinaavilla ajatuksilla.Rohkeutta ja lujuutta kysyy se, että alkaa järjestää itselleen turvapaikkaa.
Pettäjät eivät tajua, miten paljon he rikkovat.
Tuttavan mies oli pitänyt toista naista puoli vuotta toisessa kaupungissa, missä oli viikot töissä. Sitten hän täräytti uutisensa keittiön pöydän ääressä istuvalle vaimolleen haluten "keskustella". Vaimo oli ymmärrettävästi täysin shokissa. Erohan siitä seurasi. Mies oli yllättynyt, hän oli kypsytellyt asiaa, ja uskomatonta kyllä halusi kertoa vaimolleen miten onnellinen hän nyt oli.Mistä se mies yllättyi, vaimonsa shokista vai erosta?
Ei tuntunut tajuavan vaimon järkytystä. Oletti että vaimo on valmis ja halukas keskustelemaan. Ei olisi halunnut välttämättä erota, mutta ei suostunut luopumaan suhteestakaan. Siis pihalla kuin ⛄.
Näitä miehiä on monta. Parin kaverini mies ja oma exäni. Syödä pala kakkua ja säästää. Tosin omani oli silmät pyöreänä kun hän ensin halusi keskustella ja kertoi, että hänellä on nyt ollut pari kuukautta salasuhde ja haluaa elää omaa elämäänsä mutta pysyä avioliitossa. Minä vuorostani sanoin, että minä taas haluan erota koska minulla on ollut kohta vuoden toinen mies ja me haluamme nyt muuttaa yhteen.
Erosta oltiin puhuttu jo reilusti aikaisemmin, olin sanonut etten enää jaksa meidän riitaisaa arkea. Asioiden täytyy muuttua tai erotaan. Mies koki sen signaalina katsella muita naisia ja minä ajattelin, että ehkä mies nyt miettii kunnolla mitä haluaa. Ja sitten asiat menivät sen reilun vuoden aikana kuten menivät. Minä keskustelin ja ihastuin ihan muualla ja niin mieskin toisaalla. Ihmissuhteet ovat joskus melkoinen soppa kun ei tiedetä mitä halutaan ja sitten säädetään. Luulen, että vastaus kaikkeen - pettämiseen tai uskollisuuteen - on se, että joko tietää tai sitten on epävarma, olenko onnellinen tässä suhteessa.
Täh? Onko sinun ja exäsi välillä jokin olennainen ero? Siis exällä sivusuhde ja halusi pitää molemmat; sulla sivusuhde ja halusit vaihtaa lennosta siirtymällä asunaan uuden kanssa. Sori, kuulostatte molemmat samanlaisilta säätäjiltä. :D
Joo, minä olen nainen ja exä on mies niin siinä on yksi olennainen ero, vaikuttaa esim. minkä vessan valitsen julkisilla paikoilla. Sitten hän halusi jatkaa avioliittoa ja olla sivusuhteessa. Minä taas halusin erota ja lopettaa säätämisen. Siinä toinen olennainen ero. Aikansa kutakin. Olisin voinut olla nopeampi päätösten suhteen mutta mitä kauemmin yhdessä sen hitaammat ratkaisut oli minun ongelma. Minun säätämiseen liittyi pitkä ihastumisvaihe ja soutaminen huopaaminen ennen kuin lähti ns. lapasesta kunnolla. Näitä sattuu.
Kaikenlaista sattuu. Minulle (naisena) avoin kaksoisuhteessa eläminen ei hirveästi eroa lennosta vaihtamiseen. Kypsä ihminen osaa suhteiden välissä olla yksinkin.
Ei se minua haittaa jos sinä et näe eroa, et ole kokenut samaa. Enhän kaivannut hyväksyntääsi vaan vahvaa rakkautta. Kun elämä ja rakkaudet eivät tapahdu aina aikataulun mukaan.
Onneksi tapahtui. Yhdestä suudelmasta lensin avaruuteen kuin raketti, kaikki katosi ja kohisi, syöksyin painottomuuden tunteeseen ja ainut mikä piti minut maassa (painovoiman lisäksi) oli rakkaani kehon lämpö, huulet, läheisyys. Kypsä ihminen olisi osannut olla yksin. Minä olin ihan tarpeeksi ollut kypsä ja kärttyinen, elänyt velvollisuuksia ja aikatauluja joten kun hetki koitti - niin epäsopiva hetki suhteiden välissä - minä rakastin täysillä.
Jep jep... ja Lauri Tähkästä pääsit fiiliksiin.
Lauri Tähkä? öh, ei. Egotrippi. Kiitos, säväytti jälleen kerran ja posket heloittavat. Ne fiilikset ;)
No hyvä kun säväytti.:) Eipä tuo sinun kuviosi minua haittaa, huvitti vain se, miten arvioit ex miehesi tolkuttomuutta kun itsekiään et ihan tolkulta kuulostanut toiminnassasi. Toivottavasti teillä molemmilla menee nyt hyvin. :)
Ovatko ihmiset aina järkeviä vai lähteekö joskus tunteet lapasesta. Minä olin ollut niin järkevä niin kauan ettei sitten yhtäkkiä enää huvittanut olla järkevä, vaan tuntea. Sen kauhean tunnemyrskyn ja erosäheltämisen jälkeen löytyi balanssi. Miehellä on kolmas nainen. Minulla on toinen mies. (Pari viimeistä lausetta huvittaa minua suuresti, sen voi käsittää useammalla tavalla).
Mä luulen, että just järkevien tunteet lähtee lapasesta. Se minkä torjuu, vahvistuu. Järkevyys on aika kätevä tapa saada kiksejä kielletyistä tunteista.
Ei järkevyys tarkoita tunteiden torjumista. Itseasiassa oikeastaan päin vastoin, koska tunteiden torjuminen ei ole kovin järkevää. Järkevää on omien tunteiden ymmärtäminen, hyväksyminen ja niiden käsittely rakentevalla tavalla. Prosessi ei välttämättä ole ulkopuolisen silmiin samanlainen spektaakkeli kuin tunteidensa vietäväksi heittäytyminen, mutta siinä moni tekee virheen että kuvittelee että kyse olisi tunteiden torjumisesta tai tunnekylmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeestaan ap nimitti turhaan toimintaansa kostoksi. Hänhän vain muutti omaan kotiin sen jälkeen kun avo oli lopettanut parisuhteen. Kostamista olisi ollut esim. tuhota avon tavaroita.
Kokemuksesta tiedän, että keskusteleminen välien rikkoutumisen jälkeen vain satuttaa, syö voimia ja sekoittaa mieltä. Se että alkaa ottaa etäisyyttä ja rupeaa hahmottamaan itsensä "minänä" entisen "meidän" sijasta tehden jotain konkreettista nopeuttaa toipumista.
Miten paljon helpompaa olisi käpertyä sohvalle sikiöasentoon vaikeroimaan ja mässäillä itseään piinaavilla ajatuksilla.Rohkeutta ja lujuutta kysyy se, että alkaa järjestää itselleen turvapaikkaa.
Pettäjät eivät tajua, miten paljon he rikkovat.
Tuttavan mies oli pitänyt toista naista puoli vuotta toisessa kaupungissa, missä oli viikot töissä. Sitten hän täräytti uutisensa keittiön pöydän ääressä istuvalle vaimolleen haluten "keskustella". Vaimo oli ymmärrettävästi täysin shokissa. Erohan siitä seurasi. Mies oli yllättynyt, hän oli kypsytellyt asiaa, ja uskomatonta kyllä halusi kertoa vaimolleen miten onnellinen hän nyt oli.Mistä se mies yllättyi, vaimonsa shokista vai erosta?
Ei tuntunut tajuavan vaimon järkytystä. Oletti että vaimo on valmis ja halukas keskustelemaan. Ei olisi halunnut välttämättä erota, mutta ei suostunut luopumaan suhteestakaan. Siis pihalla kuin ⛄.
Näitä miehiä on monta. Parin kaverini mies ja oma exäni. Syödä pala kakkua ja säästää. Tosin omani oli silmät pyöreänä kun hän ensin halusi keskustella ja kertoi, että hänellä on nyt ollut pari kuukautta salasuhde ja haluaa elää omaa elämäänsä mutta pysyä avioliitossa. Minä vuorostani sanoin, että minä taas haluan erota koska minulla on ollut kohta vuoden toinen mies ja me haluamme nyt muuttaa yhteen.
Erosta oltiin puhuttu jo reilusti aikaisemmin, olin sanonut etten enää jaksa meidän riitaisaa arkea. Asioiden täytyy muuttua tai erotaan. Mies koki sen signaalina katsella muita naisia ja minä ajattelin, että ehkä mies nyt miettii kunnolla mitä haluaa. Ja sitten asiat menivät sen reilun vuoden aikana kuten menivät. Minä keskustelin ja ihastuin ihan muualla ja niin mieskin toisaalla. Ihmissuhteet ovat joskus melkoinen soppa kun ei tiedetä mitä halutaan ja sitten säädetään. Luulen, että vastaus kaikkeen - pettämiseen tai uskollisuuteen - on se, että joko tietää tai sitten on epävarma, olenko onnellinen tässä suhteessa.
Täh? Onko sinun ja exäsi välillä jokin olennainen ero? Siis exällä sivusuhde ja halusi pitää molemmat; sulla sivusuhde ja halusit vaihtaa lennosta siirtymällä asunaan uuden kanssa. Sori, kuulostatte molemmat samanlaisilta säätäjiltä. :D
Joo, minä olen nainen ja exä on mies niin siinä on yksi olennainen ero, vaikuttaa esim. minkä vessan valitsen julkisilla paikoilla. Sitten hän halusi jatkaa avioliittoa ja olla sivusuhteessa. Minä taas halusin erota ja lopettaa säätämisen. Siinä toinen olennainen ero. Aikansa kutakin. Olisin voinut olla nopeampi päätösten suhteen mutta mitä kauemmin yhdessä sen hitaammat ratkaisut oli minun ongelma. Minun säätämiseen liittyi pitkä ihastumisvaihe ja soutaminen huopaaminen ennen kuin lähti ns. lapasesta kunnolla. Näitä sattuu.
Kaikenlaista sattuu. Minulle (naisena) avoin kaksoisuhteessa eläminen ei hirveästi eroa lennosta vaihtamiseen. Kypsä ihminen osaa suhteiden välissä olla yksinkin.
Ei se minua haittaa jos sinä et näe eroa, et ole kokenut samaa. Enhän kaivannut hyväksyntääsi vaan vahvaa rakkautta. Kun elämä ja rakkaudet eivät tapahdu aina aikataulun mukaan.
Onneksi tapahtui. Yhdestä suudelmasta lensin avaruuteen kuin raketti, kaikki katosi ja kohisi, syöksyin painottomuuden tunteeseen ja ainut mikä piti minut maassa (painovoiman lisäksi) oli rakkaani kehon lämpö, huulet, läheisyys. Kypsä ihminen olisi osannut olla yksin. Minä olin ihan tarpeeksi ollut kypsä ja kärttyinen, elänyt velvollisuuksia ja aikatauluja joten kun hetki koitti - niin epäsopiva hetki suhteiden välissä - minä rakastin täysillä.
Jep jep... ja Lauri Tähkästä pääsit fiiliksiin.
Lauri Tähkä? öh, ei. Egotrippi. Kiitos, säväytti jälleen kerran ja posket heloittavat. Ne fiilikset ;)
No hyvä kun säväytti.:) Eipä tuo sinun kuviosi minua haittaa, huvitti vain se, miten arvioit ex miehesi tolkuttomuutta kun itsekiään et ihan tolkulta kuulostanut toiminnassasi. Toivottavasti teillä molemmilla menee nyt hyvin. :)
Ovatko ihmiset aina järkeviä vai lähteekö joskus tunteet lapasesta. Minä olin ollut niin järkevä niin kauan ettei sitten yhtäkkiä enää huvittanut olla järkevä, vaan tuntea. Sen kauhean tunnemyrskyn ja erosäheltämisen jälkeen löytyi balanssi. Miehellä on kolmas nainen. Minulla on toinen mies. (Pari viimeistä lausetta huvittaa minua suuresti, sen voi käsittää useammalla tavalla).
Mä luulen, että just järkevien tunteet lähtee lapasesta. Se minkä torjuu, vahvistuu. Järkevyys on aika kätevä tapa saada kiksejä kielletyistä tunteista.
Ei järkevyys tarkoita tunteiden torjumista. Itseasiassa oikeastaan päin vastoin, koska tunteiden torjuminen ei ole kovin järkevää. Järkevää on omien tunteiden ymmärtäminen, hyväksyminen ja niiden käsittely rakentevalla tavalla. Prosessi ei välttämättä ole ulkopuolisen silmiin samanlainen spektaakkeli kuin tunteidensa vietäväksi heittäytyminen, mutta siinä moni tekee virheen että kuvittelee että kyse olisi tunteiden torjumisesta tai tunnekylmyydestä.
Tylsää. Jos tietoisesti vaihtaa järkevyydestä eri moodiin niin ei ainakaan passiiviseen tunteiden käsittelyyn. Pahimmassa tapauksessa pysytään rauhallisena ja tarpeen ollen poistutaan huoneesta hetkiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasia: se joka rikkoo suhteen pettämällä puolisoaan on luopunut oikeuksistaan.
Petetty saa ottaa minkä asenteen haluaa. Hän voi itkeä, raivota, puhua, olla puhumatta tai lähteä tiehensä.
Normaalit käytöstavat on sivuutettu, tilanne ei ole normaali eikä petetty ole mitään velkaa pettäjälle.Että tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin "tekee virheen".
Aha. Entäs jos "petetty" on vuosia ja jatkuvasti laiminlyönyt partneriaan esim. syyttämällä, pihtaamalla, "nalkuttamalla", huutamalla, lyömällä (valitse yksi tai kaikki), jne. ja täten rikkonut suhteen? Lopulta "pettäjä" yksinkertaisesti ei enää jaksa kaikista yrittämisistään huolimatta ja hänelle sattumalta joku ulkopuolinen osoittaa kauan sitten jo unohdettuja ja kuopattuja tunteita ja tarvittua huomiota. Kuka on syypää?
Edelleen pettäjä.
Minä en kysynyt onko hän edelleen pettäjä. Minä kysyin kuka on koko tilanteeseen syypää? Aloittaja, jatkava vai lopettaja?
Niin siis edelleen syypää eroon on pettäjä. En tiedä, mitä tarkoitat aloittajalla, jatkavalla ja lopettavalla, mutta mikään, mitä toinen tekee, ei oikeuta pettämiseen suhteessa, jossa on sovittu, että ulkopuolisia suhteita ei ole.
Kaikki muu, nalkuttaminen, huutaminen, lyöminen, jne tapahtuu suhteen sisällä. Pettäminen tapahtuu suhteen ulkopuolella. Ymmärrätkä eron? Mitään, mitä halutaan korjata suhteen sisällä ei takuulla tehdä suhteen ulkopuolella. Näin ollen pettäjä, vaikka varmaan saakin itselleen boostia ja mielihyvää, on petannut (HEH) itselleen paikan sinne suhteen ulkopuolelle ihan riippumatta siitä, mitä suhteen sisäpuolella on tapahtunut.
Kiitos hyvästä kommentista!
Pettäjä ei usein varmaankaan halua korjata suhdettaan tai sitä mitä siitä siinä vaiheessa enää on jäljellä, ja kyseessä voi olla "helppo" tie ja "syy" ulos huonosta suhteesta kun ei syystä tai toisesta uskalla erota muuten. Mutta niitäkin pareja on, ketkä silti ovat hoitaneet asiansa siitä eteenpäin mallillisesti ja palanneet yhteen hyvin tuloksin.
Tarkoitan "aloittajalla, jatkajalla ja lopettajalla" sitä, että asiat eivät käy ihan päivässä parissa. "Pettäjä" ei ajaudu pettämään yleensä ihan vaan "vahingossa", ja jos joku niin väittää, niin voi katsoa peiliin. En myöskään puhu "sarjapettäjistä", joilla on selkeästi jotain henkisiä ongelmia jotka heidän tulisi käydä terapiassa läpi. Puhun yksinkertaisesti normaaleista ihmisistä keillä on jo parisuhdetta takana useampia vuosia tai vuosikymmeniä, on asuntolainat, lapset, autot jne. jne. Suhde on vain molempien osalta väljähtänyt, molemmat tietävät sen ja kumpikaan ei silti vuosien aikana tee yhtään mitään että he parantaisivat suhdettaan.
En silti tarkoita, että pettäminen olisi hyväksyttyä. Pettäjä on AINA vastuussa pettämisestään, lyöjä lyömisestään, nalkuttaja nalkuttamisestaan, jne. Asiat nyt vain tuppaavat kulkemaan tietyn kaavan mukaan ja kuten täällä on useasti jo toitotettu, kukaan ei ole täydellinen ja esim. pettäjä saattaa itsekin olla aikanaan ollut tuomitsemassa kyseisen asian täysin mutta sitten löytääkin itsensä siitä samasta jamasta jota on vuosia aikaisemmin tuominnut. Ymmärrän jos joku siihen jamaan ajautuu, mutta en sitä silti hyväksy. Se ei ole oikein, eikä se ole ratkaisu.
En minäkään mitenkään automaattina tuomitse sitä, että ihmiset pettävät. Sitä tapahtuu, monista eri syistä. Sen sijaan kyllä, noh, sanotaan nyt vaikka että paheksun sitä, että pettämistä selitetään juuri esim. parisuhteen huonolla tilalla. Selityksenä tämä ei yksinkertaisesti mahdu minun (varmaan liian:-) käytännölliseen ajattelutapaani. Jos huomaan, että taloni rapistuu, ei se parane sillä, että alan remontoida naapurin taloa. Noin vertauskuvana.
Mielestäni pettäminen, jos tosiaan jätetään pois nuo sinunkin mainitsemasi, jotka minunkin mielestäni ovat vähän eri asioita, on aina omalle egolle toki laastari, mutta järkeävä ihminen tietysti ymmärtää, että ei se leikkaustarvetta poista. Ja kyllä minusta ihminen, joka hoitaa egoaan pettämisellä, pysyy siitä hiljaa, ei edelleenkään tee mitään suhteensa eteen, ts. pettäminen ei muuta pettäjän mielestä mitään, on eniten vastuussa kumminkin siitä, että suhde karahtaa kiville. Hän on tuonut suhteeseen ulkopuolisen elementin ilman suhteen toisen osapuolen lupaa, elementin, jota suhteen toinen osapuolii ei voi käsitellä mitenkään muutoin kuin joko a) lähtemällä, b) antamalla anteeksi, hyväksymällä suhteeseen tuodun elementin. Kovat valinnat.
Ja kaikille vain luonteensa vuoksi vaihtoehto b ei sovellu. Silloin on kyllä parempi se myöntää kuin jäädä itselleen tai toiselleen uskottelemaan, että muka onnistuu.
Se on usein, mutta ei aina, pettäjän selitys (lisänä voi sitten olla klassisesti "en kokenut että minua rakastetaan", "en saanut tarvitsemaani seksiä", jne.) ja hän voi aidosti kokea niin. Petetylle tämä voi tietenkin tuntua täysin uskomattomalta, koska hän voi kokea että on tehnyt vaikka mitä suhteen eteen ja parisuhde oli "perus hyvä", tai "olihan meillä ongelmia, mutta en uskonut että asiat olivat näin huonosti". Petetylle tilanne on myös monin tavoin hyvin epäreilu. Hänen tietynlainen naiivi luottaminen puolisoonsa on petetty ja sitä naiviuutta ei koskaan saa enää takaisin, vaikka kuinka haluaisi. Sen lisäksi jos pettäjällä on esim. pitempi suhde takanaan toisen ihmisen kanssa, niin tämän jatkuminen voi loukata petettyä yhä uudelleen. Pettäjä voi myös syyttää että petetty on vastuussa ja sanoa "sinä ajoit minut tähän" (missä henkilökohtaisesta mielestäni tietyissä tilanteissa on siemenen verran totuutta mukana, mutta ei kuitenkaan niin kuin se yleensä käsitetään "vastuuna") tai sitten olla niin häpeissään omasta teostaan, että ei voi pyytää anteeksi tai myöntää asiaa petetylle suoraan mikä taas luonnollisesti loukkaa jo loukattua yhä uudestaan, koska ei saa tarvitsemiansa vastauksia ja ansaitsemaansa anteeksi pyyntöä.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että pettäjä ei korjaa alkuperäistä suhdettaan hakemalla "apua" suhteen ulkopuolelta. Pidän vertauskuvasta jossa pettäjä sulkee oven alkuperäiseen puolisoonsa, ja avaa toisella seinällä olevan oven ulkopuoliselle. Mielestäni jos suhdetta halutaan korjata pettämisen jälkeen, niin vanha ovi pitää avata uudelleen ja omat virheet kohdata kasvoista kasvoihin ja myöntää suljetun oven takana tapahtuneet asiat täydellisesti ja peittelemättä. Mutta se miten paljon asioita perataan on petetyn käsissä, sillä hän ei välttämättä halua kuulla aivan kaikkea ja varsinkaan hyvin yksityiskohtaisesti.
Talovertauskuvasi ei myöskään korjaannu sillä, että jäät tilannetta makustelemaan että "ehkä tämä tästä vielä", yhtä vähän kuin se korjaantuu naapurin seiniä maalaamalla. Ainoa tapa on myöntää että "oho, olenpas laiminlyönyt kunnossapidon" ja korjata se tai todeta että "ei tule mitään, on jo niin homeessa" ja sitten jyrätä maan tasalle (A tai B, kuten sanoit ja joillekin A ei tosiankaan sovi, samaa mieltä). Jos taas ei tehdä mitään niin jossain vaiheessa se tulee luhistumaan lopullisesti kasaan. Jos kuitenkin päätetään korjata (ennen pettämistä tai pettämisen jälkeen) niin minusta korjaamisesta on sitten vastuussa parisuhteessa molemmat osapuolet, koska parisuhteen onnistumisesta tai epäonnistumisesta ovat molemmat vastuussa. Minusta parisuhde on aina 50-50 panos, ei 100-0. Jälkimmäinen tulee aina epäonnistumaan. On laskelma joka muistaakseni oli että 1 huono teko vs. 9 hyvää, niin suhde vielä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas niin tyypillinen ketju: ap jättää muut tänne riitelemään keskenään ja hän itse nauraa, kun on keksinyt niin hyvän tarinan, että siitä syntyy pitkä ketju. Pointsit ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Kuten sanoin, teidän yhteinen ongelma takana.
Ongelmia tai ei, pettäjä on aina itse vastuussa omasta pettämisestään. Turha vierittää osavastuuta petetylle.
Toki. Suhteesta he ovat silti yhdessä vastuussa ja AP itse sanoi että kumpikaan ei tehnyt mitään arjen parantamiseksi. Mies valitsi pettämisen ratkaisuksi ja AP lapsellisen tavan reagoida.
Mieshän se valitsi lapsellisen ja loukkaavan "ratkaisun". Miksi ap:n edes olisi pitänyt toimia kypsästi kun toinen on mennyt pilaamaan suhteen?
Ei pettäminen olekaan fiksu tapa hoitaa asioita. "Kostaminen" on myös yhtä tyhjän kanssa. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja syyllisen etsiminen on turhaa. Molemmat ovat möheltäneet.
Sinun logiikallasi siis tällainen skenaario on molempien osapuolien vika: kaksi ihmistä jakavat työpaikalla työhuoneen. He ovat työkavereita eli kavereita joilla on kaverisuhde. Toinen varastaa yritykseltä rahaa. Työkaveri ei voi enää luottaa kyseiseen varkaaseen eikä halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Yksi ihminen tyhmäili, mutta on molempien vika kun toinen ei halua olla enää tekemisissä epäluotettavan ihmisen kanssa?
Varastaja on vastuussa. Ihan yhtälailla kuin pettäjä on vastuussa pettämisestään ja ihan yhtälailla kun kostaja on vastuussa kostostaan. Kaikki ovat vastuussa omasta toiminnastaan, mutta parisuhteen kulusta ennen kyseisiä tekoja ovat molemmat yhteisessä vastuussa. Syy-seuraus... Kukaan ei tee oikein. Pettäjä ei tee oikein, mutta kostaja ei myöskään ole yhtään sen parempi kerta lähti "leikkiin" mukaan.
Vaikka ap puhuukin aloituksessa kostosta, niin mikä hänen toiminnassaan on oikeasti kostoa?
Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen pettäjän kanssa ,eikä mistään muustakaan syystä.
Pettäjä kyllä pettäessään ( ja reilusti avoimessa suhteessahan ei ole pettämisestä kyse) tietää että kiinni jäädessään seurauksena saattaa olla ero.
Silti hän päättää pettää eli hän ottaa tietoisen riskin.
Miksi petetyn pitäisi jäädä selvittelemään asiaa ja mitä pitäisi selvittää? Pettäjä ihan takuulla osaa laskea yksi plus yksi.
Jos pettäjä olisi jossain vaiheessa halunnut puhua parisuhteensa tilasta, olisi hän sen voinut tehdä.
Petetyn on joskus pakko riuhtaista itsensä irti kerralla että saa sen tehdyksi.
Jos se tekee heikoksi niin olkoon sitten niin.
Minusta heikko ihminen on se joka pettää ja se joka jää huonoon suhteeseen vastoin todellista haluaan.
Pettäjä ottaa tietoisen riskin, että suhde loppuu, ja luottamus särkyy, hänellä ei ole rohkeutta käsitellä asioita kumppaninsa kanssa. Kostaja-jättäjä-ap:lla ei ole rohkeutta sanoa pettäjälle hyvästi kasvokkain, hänelläkään ei ole tarvittavaa rohkeutta käsitellä asioita kumppaninsa kanssa.
Miten heidän parisuhteensa olisi voinutkaan toimia kun asiat jätetään käsittelemättä, ei ole rohkeutta tai tahtoa kohdata toista ihmistä? Nämä ihmiset eivät kuuluneet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne sun tuntees jossain vaiheessa ryöpsähtää esiin. Vai etkö rakastanut miestä? Joka tapauksessa kova mimmi oot ja onnea jatkoon.
Jos, ihmisen kovuuden määrittää se, että luikkii pakoon sanomatta sanaakaan. Eikä kohtaa toista rehellisesti. Olen missannut, jotain....
Jep. Vaikka itsekään en pettämistä todellakaan siedä, en ikinä alkais suhteeseen ihmisen kanssa joka käyttäytyy ap:n tavoin. Täytyy olla jotain vikaa persoonassa, ettei osaa selvittää asioita aikuisen tapaan.
Ja sit vielä pakko kysyä: mikä on todistanut pettämisen 100% varmaksi?
Onko täällä selvinnyt miten pettäminen varmuudella tuli ilmi? Minä haluan tietää mikä tällainen keino on. Käsittääkseni ainoa 99% varma on petturin oma tunnustus ja tässä ei ole siitä kyse...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa katkarapuleikki? Ja se ilahduttaa, että kosto tarkoittaa tämmöistä.
Ilmeisesti viitataan vanhaan tarinaan hienostorouvasta, jonka mies lähti pettämään nuoren naisen kanssa ja ero tuli. Rouva söi ennen yhteisestä kodista lähtöään isot läjät rapuja ja piilotti kaikki kuoret verhotankoihin. Mies nuorikkoineen muutti yhteen tuohon taloon mutta haju häiritsi ja ennenpitkää ajoi uuspariskunnan pois hienosta talosta. Pakkasivat verhotangot muuttokuorman mukaan.
Tuon kirjoitti vuonna 2005 yksi bloggaaja city.fi:ssä päiväkirjatyylisesti minä- kerronnalla. Moni kehui tota tekstiä ja tarinaa et vähän hyvä kosto, kun itse silloin jo mietin et miten typerä toi tarina oli. Kun tarina ilmestyi uutena kymmenen vuotta myöhemmin, niin yleisöllä olikin aivan eri ääni kellossa. Se haukuttiin lapselliseksi ja idioottimaiseksi keinoksi kostaa yms.
Sitä paitsi se oli kaviaaria, jota nainen survoi verhotankoihin, ei rapuja.
Varastaja on vastuussa. Ihan yhtälailla kuin pettäjä on vastuussa pettämisestään ja ihan yhtälailla kun kostaja on vastuussa kostostaan. Kaikki ovat vastuussa omasta toiminnastaan, mutta parisuhteen kulusta ennen kyseisiä tekoja ovat molemmat yhteisessä vastuussa. Syy-seuraus... Kukaan ei tee oikein. Pettäjä ei tee oikein, mutta kostaja ei myöskään ole yhtään sen parempi kerta lähti "leikkiin" mukaan.