Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Mä olen ihan ap:n kannalla, ja siitä kertoo kokemus. Olen tullut petetyksi pari kertaa. Kaikilla kerroilla pettäjä on halunnut, että jään, mutta kuitenkin tuskastunut kun en ole ollutkaan tapahtuneen kanssa heti hänen anteeksipyydettyään fine vaan kärsinyt tuskasta. "Mitä sä enää uliset, mä pyysin jo anteeksi" kaikkein helpoimmalla olisi päässyt, jos olisi vain tiukasti lopettanut yhteydenpidon sanomatta sanaakaan. Ei olisi tarvinnut taistella mistään viikkokausia ja lopulta kuitenkin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla porukasta on niin rankkoja kokemuksia pettämisestä että he eivät näe koskaan keskustelua vaihtoehtona, eivät vaan pysty siihen. He eivät näe tarpeellisena ymmärtää, kehittyä ja oppia. Se ei aina tarkoita suhteen jatkamista vaan se voi tarkoittaa myös suhteen lopettamista. Keskusteluun tarvitaan henkistä kypsyyttä, sitä on tai ei ole. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Voi myös olla, että tällä samalla osalla on kokemusta myös näistä selvittelyistä, keskusteluista ja ymmärtämisistä. Ja kokemus siitä, etteivät ne
a) muuttaneet mitään,
b) auttaneet ymmärtämään yhtään sen enempää, tai
c) tehneet mitään sen ihmeellisempää, kuin pitkittivät jo muutenkin vaikeaa ja väistämätöntä eroa ja lisäsivät tuskaa.
Tätä yritin edellisessä viestissä selittää. En tiedä miten henkinen kypsyys liittyy siihen, että tekee järkeviä valintoja elämänsä kannalta.
Joskus pettäjä voi oikeasti vain heittäytyä jalkoihin itkemään ettei häntä saa jättää, ja moni on kertonutkin täällä miten pettäjän tosipaikantullen ilmennyt reaktio on pyyhkinyt pois erohalut. Kuitenkin vuosia myöhemmin sama suhde kaatuu pettämiseen tai siihen ettei kyetä jatkamaan. Tuo vaihe kuluttaa vaan molempien aikaa. I
Vierailija kirjoitti:
Nyt voi tuntua helpottavalta. Et sinä tästä näin selviä. Eron voit ottaa, mutta ei näin.
Eron voi ottaa ihan millä keinolla haluaa. On todella naivia väittää, että kasvokkain puhuminen on ainoa ja oikea ratkaisu lopettaa suhde.
Se voi toisilla hetkillä olla hengenvaarallista, toisilla taas muuten riskaabelia. Jättäminen on taitolaji, mutta sen saa tehdä vaikka pullopostilla jos haluaa. Jotkut ihmiset on vain hyvästä syystä jätettävä taakse jollain muulla tavalla kuin keskustelemalla.
Esimerkiksi, yritin 16-vuotiaana ottaa eroa parikymppisestä kundista sanomalla sen suoraan. Se ei mennyt läpi millään. Hän itki, murjotti, aneli ja vänkäsi ja lopulta ajoi minut kilsojen päähän keskustelemaan asiaa uusiksi. Toisin sanoen hän kiristi minua, eli jos en myönny, joudun kävelemään pimeällä kotiin. Totta kai kun kotipihalla nousin autosta ja olin lukkojen takana kotiseinien sisäpuolella, laitoin tekstarilla pitkät terveiset ja ilmoitin että kundi saa painella niin pitkälle kuin tykkää.
Toinen mies oli yhtä mahdoton. Hän puhui jäämään monta kertaa, ja viimeisellä kerralla sain sanottua että olen tosissani ja tuo wi pure. Yllättäen mies käänsi sen niin että hän on se jättäjä ja yritti alkaa säälimään minua kun menetin hänen kaltaisen kultakimpaleen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas niin tyypillinen ketju: ap jättää muut tänne riitelemään keskenään ja hän itse nauraa, kun on keksinyt niin hyvän tarinan, että siitä syntyy pitkä ketju. Pointsit ap:lle!
Joo tämä ap. on sairas trollien trolli, keksittyjä jutun aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, en millään jaksa lukea pitkää ketjua läpi, joten voi olla, että joku muukin on ihmetellyt samaa asiaa:
Onko ”kerrasta poikki” millään tavalla järkevää? No, jos suhde on muutenkin huonolla tolalla, niin ehkä sitten, mutta muuten en ymmärrä.Jos suhteessa on kaikki hyvin ja rakkautta puolin ja toisin, en ymmärrä, miksi kaikki pitäisi heittää pois yhden kerran tähden? Ihan turha tulla väittämään, että suhteessa on AINA jotain vikaa, jos toinen pettää. Omasta kokemuksesta tiedän, ettei näin todellakaan ole,
Kyllähän jokainen ihminen tekee virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä, mutta virheistä voi oppia eikä niitä tietenkään pidä toistaa.
Jos suhteessa on kaikki hyvin ja rakkautta puolin ja toisin, niin kolmas pyörä siihen väliin ei mahdu eikä tarvitse juosta vieraassa pedissä. Oma kumppani on sellainen johon pitäis luottaa 100%. Oma kumppani on sellainen, että vaikka koko muu maailma olis sua vastaan ja kaikki olis teilannut sut. Menet kotiin, niin siellä on yksi ihminen joka on sun puolella. Ihminen tekee virheitä, mutta toisen luottamuksen rikkominen on niin kallis virhe ettei siitä helposti eteenpäin mennä. Tärkein ihminen on asettunut sinua vastaan. Pettäjän on ihan turha vaatia mitään keskustelua tai ymmärrystä miksi toinen teki noin kalliin virheen. Minä luotin täysin avovaimooni ja hän mokasi. Ei olisi halunnut erota ja vaati itkien terapiaa ja kaikkee tota sontaa mikä liittyy ettei eroa tulisi. Esitin silloin hänelle kysymyksen. Saanko minä mennä sänkyyn toisen kanssa ja tasataan tilit. EI käyny, kysyin miksi?? Ei se ole reilua ja tuntuu pahalta. Ei sit ollu valmis ottaa vastaan sitä fiilistä, kun oma mies käy paukuttamassa muualla. Sanoin hänelle, että eikö pelkkä ajatuskin siitä saa voimaan pahoin. Kyllä. Erosin, koska se luottamus meni häneen ja tiesin etten voi enää koskee häneen niin kuin ennen.
Et ymmärtänyt asian ydintä, koska sinäkin toistat tuota kliseetä, että jos suhteessa on kaikki hyvin jne. Kun joskus voi olla niin, että oman itsensä kanssa ei kaikki ole hyvin.
Mutta koska tätä kliseetä voi jankata hamaan tulevaisuuteen, en kommentoi enempää.
Jos oman itsensä kanssa kaikki ei ole hyvin, niin se pettäminen sit parantaa sen vaivan ja piristyy. Jos joku tosiaan selittää pettäneensä oman pahan olon takia, niin sillon kannattaa pysyä sinkkuna. Jos ihmisellä ei ole itsensä kanssa kaikki hyvin, niiin ennemmin menee pettämään kuin hakemaan apua tai jutella jollekin muulle. Toihan on naurettavin selitys taas vähään aikaan. Jos mulle vaimo sanoisi, että petti ja syy olisi että itsellään ei ole kaikki hyvin, niin nauraisin sen ulos.
Jos suhteessa on kaikki hyvin, niin ei silloin mennä pettämään. Jos suhteessa on kaikki hyvin ja puoliso tuntee että kaikki ei ole hänellä hyvin, niin hän varmaan ennemmin keskustelee siitä kumppanin kanssa miten edetään ja mistä saa apua. Se pettäminen kun on niin iso askel oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistahan kirjoitti:
Lain mukaan, et voi irtisanoa vuokrasopimusta yksipuolisesti, jos sopimus on ollut molempien nimissä. Vaikka vuokranantaja asian hyväksynyt, toinen vuokralainen, miehesi, ei ole asiaan suostunut. Eli häneltä pitää saada hyväksyntä, että sinun sopimuksesi on päättynyt ja hän ottaa vastuut vastatakseen. Nyt hän voi vedättää tällä asialla.
Siis mitä höpö höpö juttua tämä nyt on, mistä ihmiset saa tällaista päähänsä? Omalta osaltaan voi irtisanoutua, ei todellakaan tarvita toisen osapuolen suostumusta. Näin minäkin tein! T. Se joka löysi pettäjäukon salapuhelimen
"Kun vuokralainen irtisanoo vuokra sopimuksen omalta osaltaan, se päättyy hänen puoleltaan normaalisti yhden kalenterikuukauden irtisanomisajan jälkeen. Tämän jälkeen vuokrasopimus siirtyy yksin asuntoon jääneen henkilön nimiin. Irtisanominen omalta osaltaan ei siis mitenkään vaaranna asuntoon jääneiden perheenjäsenten asumista." -VAV
Uskomatonta kuinka täällä jaksetaan jauhaa kostosta, vaikka ap. ei ole maininnut tai tehnyt mitään sellaista.
Jos ap. olisi halunnut kostaa, hänen olisi ollut pitänyt tehdä jotakin sellaista, mikä hankaloittaa miehen elämää - pettää kumppania, soittaa työpaikalle, sanoa vuokrasopimus irti, rikkoa tavaroita jne. kostakseen miehelle.
Ap. teki juuri päinvastoin, mitä kostaja tekee, hän mahdollsti pettäjämiehelleen jatkon toiminnalleen, ilman, että mies olisi tarvinnut selittellä tai anteeksipyydellä tekojaan. Ap. luulisi olevan jokaisen pettäjän unelma.
En näe ap. toiminnassa mitään tuomittavaa, päinvastoin, hänellä on hyvä itsetunto ja arvostaa itseään, kun ei suostu kynnysmatoksi ja jatkaa elämäänsä. Ja mitä ihmeen juttelemista oikein on, kun sitä ihmistä, jota ap. rakasti, kunnioitti ja arvosti, ei enää ole edes olemassa, vaan keskustelut olisi pitänyt tehdä miehen kanssa, joka ei vastaa enää omaa arvomaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkeahan kyse on myös siitä, että ihmiset tuntuvat olevan jokseenkin kyvyttömiä keskustelemaan siitä, mitä todella ajattelevat toisista ihmisistä koskien suhdetta. Oletellaan ja kuvitellaan. Otetaan ikään kuin annettuna se, että tietysti suhde on yksiavioinen ja sitten, kun elämä heittelee, havaitaankin, että toinen puhuu "lipsahduksesta" ja "virheestä", kun toiselle on kysymyksessä pahin mahdollinen maailmanloppu.
Tietysti parisuhteen alun onnen huumassa on tuntuu vaikealta ja oudolta alkaa keskustelemaan mahdollisesta kolmannesta (tai useammasta) osapuolesta, mutta kyllä vaan kannattaisi miettiä, mikä painoarvo itselle näillä asioilla on. Jos kovasti mielipiteet erkanevat, ei voi suhteelle, vaikka juuri nyt ollaan miten rakastuneita, kummoista toivoa antaa. Ja sen vuoksi tietenkään asiaa ei halutakaan käsitellä, mikä on suuri virhe.
Ja nämä trollihuutelijat saisivat taas kömpiä pesiinsä, ihan sama, mitä ap on, tästä on pitkästä aikaa virinnyt ihan älykästä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta kuinka täällä jaksetaan jauhaa kostosta, vaikka ap. ei ole maininnut tai tehnyt mitään sellaista.
Jos ap. olisi halunnut kostaa, hänen olisi ollut pitänyt tehdä jotakin sellaista, mikä hankaloittaa miehen elämää - pettää kumppania, soittaa työpaikalle, sanoa vuokrasopimus irti, rikkoa tavaroita jne. kostakseen miehelle.
Ap. teki juuri päinvastoin, mitä kostaja tekee, hän mahdollsti pettäjämiehelleen jatkon toiminnalleen, ilman, että mies olisi tarvinnut selittellä tai anteeksipyydellä tekojaan. Ap. luulisi olevan jokaisen pettäjän unelma.En näe ap. toiminnassa mitään tuomittavaa, päinvastoin, hänellä on hyvä itsetunto ja arvostaa itseään, kun ei suostu kynnysmatoksi ja jatkaa elämäänsä. Ja mitä ihmeen juttelemista oikein on, kun sitä ihmistä, jota ap. rakasti, kunnioitti ja arvosti, ei enää ole edes olemassa, vaan keskustelut olisi pitänyt tehdä miehen kanssa, joka ei vastaa enää omaa arvomaailmaa.
Et vissiin ketjun otsikkoa lukenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, en millään jaksa lukea pitkää ketjua läpi, joten voi olla, että joku muukin on ihmetellyt samaa asiaa:
Onko ”kerrasta poikki” millään tavalla järkevää? No, jos suhde on muutenkin huonolla tolalla, niin ehkä sitten, mutta muuten en ymmärrä.Jos suhteessa on kaikki hyvin ja rakkautta puolin ja toisin, en ymmärrä, miksi kaikki pitäisi heittää pois yhden kerran tähden? Ihan turha tulla väittämään, että suhteessa on AINA jotain vikaa, jos toinen pettää. Omasta kokemuksesta tiedän, ettei näin todellakaan ole,
Kyllähän jokainen ihminen tekee virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä, mutta virheistä voi oppia eikä niitä tietenkään pidä toistaa.
Jos suhteessa on kaikki hyvin ja rakkautta puolin ja toisin, niin kolmas pyörä siihen väliin ei mahdu eikä tarvitse juosta vieraassa pedissä. Oma kumppani on sellainen johon pitäis luottaa 100%. Oma kumppani on sellainen, että vaikka koko muu maailma olis sua vastaan ja kaikki olis teilannut sut. Menet kotiin, niin siellä on yksi ihminen joka on sun puolella. Ihminen tekee virheitä, mutta toisen luottamuksen rikkominen on niin kallis virhe ettei siitä helposti eteenpäin mennä. Tärkein ihminen on asettunut sinua vastaan. Pettäjän on ihan turha vaatia mitään keskustelua tai ymmärrystä miksi toinen teki noin kalliin virheen. Minä luotin täysin avovaimooni ja hän mokasi. Ei olisi halunnut erota ja vaati itkien terapiaa ja kaikkee tota sontaa mikä liittyy ettei eroa tulisi. Esitin silloin hänelle kysymyksen. Saanko minä mennä sänkyyn toisen kanssa ja tasataan tilit. EI käyny, kysyin miksi?? Ei se ole reilua ja tuntuu pahalta. Ei sit ollu valmis ottaa vastaan sitä fiilistä, kun oma mies käy paukuttamassa muualla. Sanoin hänelle, että eikö pelkkä ajatuskin siitä saa voimaan pahoin. Kyllä. Erosin, koska se luottamus meni häneen ja tiesin etten voi enää koskee häneen niin kuin ennen.
Et ymmärtänyt asian ydintä, koska sinäkin toistat tuota kliseetä, että jos suhteessa on kaikki hyvin jne. Kun joskus voi olla niin, että oman itsensä kanssa ei kaikki ole hyvin.
Mutta koska tätä kliseetä voi jankata hamaan tulevaisuuteen, en kommentoi enempää.Jos oman itsensä kanssa kaikki ei ole hyvin, niin se pettäminen sit parantaa sen vaivan ja piristyy. Jos joku tosiaan selittää pettäneensä oman pahan olon takia, niin sillon kannattaa pysyä sinkkuna. Jos ihmisellä ei ole itsensä kanssa kaikki hyvin, niiin ennemmin menee pettämään kuin hakemaan apua tai jutella jollekin muulle. Toihan on naurettavin selitys taas vähään aikaan. Jos mulle vaimo sanoisi, että petti ja syy olisi että itsellään ei ole kaikki hyvin, niin nauraisin sen ulos.
Jos suhteessa on kaikki hyvin, niin ei silloin mennä pettämään. Jos suhteessa on kaikki hyvin ja puoliso tuntee että kaikki ei ole hänellä hyvin, niin hän varmaan ennemmin keskustelee siitä kumppanin kanssa miten edetään ja mistä saa apua. Se pettäminen kun on niin iso askel oikeasti.
Ei se että suhteessa on kaikki hyvin kyllä pettämistä estä. Ehkä tuo ajatusmalli on niin yleinen nimenomaan naisilla koska naisille on tyypillisempää pettää jos eivät ole kumppaniinsa tai suhteeseensa tyytyväisiä. Luohan tuollainen ajattelu tietysti jonkinlaista (valheellista) turvallisuuden ja kontrollin tunnetta, mutta tosiasiassa erityisesti miehet (mutta myös naiset) pettävät myös silloin kun suhteessa ja henkilökohtaisessa elämässä on kaikki ihan hyvin.
Ei tarvi tuntea syyllisyyttä. Itse tekisin ihan samalla tavalla. Yksi pettäminen riittää niin se on sitten siinä. Se rikkoo luottamuksen ja suhde jossa ei ole luottamusta ei voi toimia ja on vain taakka.
Ihmiset, jotka pettää tekevät sen todennäköisesti jossain vaiheessa myös uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta kuinka täällä jaksetaan jauhaa kostosta, vaikka ap. ei ole maininnut tai tehnyt mitään sellaista.
Jos ap. olisi halunnut kostaa, hänen olisi ollut pitänyt tehdä jotakin sellaista, mikä hankaloittaa miehen elämää - pettää kumppania, soittaa työpaikalle, sanoa vuokrasopimus irti, rikkoa tavaroita jne. kostakseen miehelle.
Ap. teki juuri päinvastoin, mitä kostaja tekee, hän mahdollsti pettäjämiehelleen jatkon toiminnalleen, ilman, että mies olisi tarvinnut selittellä tai anteeksipyydellä tekojaan. Ap. luulisi olevan jokaisen pettäjän unelma.En näe ap. toiminnassa mitään tuomittavaa, päinvastoin, hänellä on hyvä itsetunto ja arvostaa itseään, kun ei suostu kynnysmatoksi ja jatkaa elämäänsä. Ja mitä ihmeen juttelemista oikein on, kun sitä ihmistä, jota ap. rakasti, kunnioitti ja arvosti, ei enää ole edes olemassa, vaan keskustelut olisi pitänyt tehdä miehen kanssa, joka ei vastaa enää omaa arvomaailmaa.
Et vissiin ketjun otsikkoa lukenut?
Miten ap. on kostanut miehelle?
Luulisi ap. olevan jokaisen pettäjän unelma - ei selittelyä, ei valehtelua, ei anteeksi pyytelyä, ei vähättelyä, ei syyllisyyttä jne.
Ja onko joku tavannut pettäjän, joka ei olisi vähätellyt tekoaan tai yrittånyt siirtää pettämistään kumppanin syyksi?
Minua on petetty ja olisin henkisesti säästynyt paljolta, jos olisin toiminut kuin ap ja jatkanut elämääni, toisin kuin jäin kuuntelemaan miehen selityksiä, joka lisäsi tuskaa monin kerroin enemmän, kuin itse pettäminen.
Olisi pitänyt olla ap. kaltainen itsesuojeluvaisto.
Ei ole vissiin selvinnyt miten mies reagoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu on ollut mielenkiintoinen. Itse en varmaankaan tahtoisi lopettaa 6 vuoden suhdetta vain häipymällä, olisipa siinä tapahtunut mitä hyvänsä. Mutta en toisaalta kyllä osaa yhtyä näihinkään, jotka puhuvat henkisestä kasvusta - jos tietää, että toinen ei enää voi sanoa mitään, mikä muuttaisi omaa päätöstä, en usko, että henkinen kasvu siitä kohenee, että käy keskustelun/keskusteluja, joita ei vaan tahdo käydä.
Sitä paitsi, entä pettäjän henkinen kasvu? Kumpi sitä edistää paremmin, pohtiminen, mitä tapahtui, miksi ja mitä nyt ihan itse verrattuna kysymyspatteriin vastaamiseen, mahdollisiin selityksien keksimisiin, jne?
Aloittaja sanoi, että joskus elämä on niinkuin Salkkareissa.
No, kun ei ole. Oikeassa elämässä, missä ei olla myöskään niin kuin Kauniissa ja Rohkeissa tai Emmerdalessa.
Niissä jotkut ihmiset siirtyvät ihmisestä ja paikasta toiseen ilman suurempia tunnekuohuja tai selvittelyjä.
Oltiin aloittajan toiminnasta täällä mitä mieltä tahansa, niin tuskin kukaan terapeutti, parisuhdeneuvoja tai psykologi neuvoo tai suosittelee eroa noin hoitamaan.
Mutta täällähän ovatkin ne maan viisaammat ja pätevimmät asiantuntijat. D D D
Ap, asutteko pienessä / suuressa kaupungissa, että tuletteko näkemään toisianne?
Sius olet muuttanut pois teidän yhteisestä kodista jonkin juorun perusteella edes kysymättä asiaa tältä mieheltä? Vai mistä nyt sait selville että se piti paikkansa?
Mietin sitäkin, kun aloittaja toi jossain ilmi, ettei suhde ollut enää parhaissa kantimissa, että olisko se pettäjä selitellyt tai anellut?
Jospa pettäminen olikin hänelle sillätavoin tahallista, että halusi itsekin lopettaa suhteen?
Pettäminen ei ole oikea ratkaisu erohalukkuuteen, mutta jospa oli niinkin, että aloittaja itsekään ei kuunnellut tai halunnut keskustella suhteen tilasta tai erovaihtoehdosta?
Suhteessa ollessaan.
Olisko ollutkaan niin paha, että pettäminen ja ero olisi keskusteltu ja yhdessä tultu siihen ratkaisuun, että erotaan?
Aloittajan ei olisi tarvinnut tehdä ollenkaan näitä suunnitelmia ja salaa poistumista?
Tuo jotenkin kuvaa, että kovin avoin ja keskustelukykyinen on ollut suhteessaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että parisuhdw ero on kahden ihmisen yhteinen asia.
Pettäminen on väärin, mutta toinen taas omalta osaltaan voinut olla myös omalla toiminnallaan *pettäjä*, vaikka ei fyysisesti.
Ei kukaan ole täydellinen, kummallakin on omat virheensä.
Vierailija kirjoitti:
Sius olet muuttanut pois teidän yhteisestä kodista jonkin juorun perusteella edes kysymättä asiaa tältä mieheltä? Vai mistä nyt sait selville että se piti paikkansa?
Ap tutki miehen puhelimen, sieltä tuli varmuus.
Yhdelle kaverilleni kävi niin, että hän meni kihloihin pienieleisesti toistamiseen. Jossain vaiheessa hän kertoi, että mies epäili häntä pettämisestä. Kuulemma omien sanojensa mukaan ei ollut pettänyt, mutta mies vain epäili. En tiedä tarinan totuutta pettämisepäilyn aiheellisuudesta, mutta jotain oli pakko olla taustalla, koska kaverini lähti viikoksi pois ja palattuaan huomasi, että asunnosta puuttui miehen tavarat. Mies siis lähti eikä ilmoittanut mitään eikä hänestä kuulunut senkään jälkeen. Kaveri väittää ettei pettänyt, mutta hänen luonteellaan en olisi niin varma, vaikka oudolta tuntuu. Toisaalta mielessä kävi, että se oli mies itse kun hyppi vieraissa ja hyökkäys on taas paras puolustus. Se oli jättänyt sormukset pöydälle ilman mitään viestiä.