Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Nainen kuulostaa stressaantuneelta, ei se ole lapselle hyväksi. On syytä huoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudet on tosi erilaisia. Esikoisen raskaudessa olin nuori, vasta 22v ja väsymys oli ihan valtava! Jouduin töistä sairaslomalle väsymyksen takia! Toisessa raskaudessa väsymystä ei sitten ollutkaan yhtään. Ihan erilaisia raskauksia olivat. Mutta kyllä se väsymys on oikeasti tosi rankkaa jos sitä vaan on! Oli semmonen olo ettei edes auton rattiin uskaltanut mennä, kun pelkäsi nukahtavansa siihen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.
Kylläpä tämä aihe herättää tunteita. Toivottavasti raskausajan pahoinvoinnille saadaan pian Käypä hoito -suositus.
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Eipä sikiö siitäkään kovin hyvin voi, että äiti voi huonosti ja laihtuu. Kannattaa lukea esim. http://hyperemeesi.fi/fi/tietoa-hyperemeesista/hyperemeesin-hoito. Raskausajan pahoinvoinnin hoidosta on myös vertaisarvioituja julkaisuja niin Suomesta kuin muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Eipä sikiö siitäkään kovin hyvin voi, että äiti voi huonosti ja laihtuu. Kannattaa lukea esim. http://hyperemeesi.fi/fi/tietoa-hyperemeesista/hyperemeesin-hoito. Raskausajan pahoinvoinnin hoidosta on myös vertaisarvioituja julkaisuja niin Suomesta kuin muualta.
Hyperemeesi usein menee ohi. Minulla ei oksentelu ollut noin rajua, mutta silti päivittäistä odotusajan loppuun asti. Ei siihen mitään konstia löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Sori, mutta se vaan in semmoista, huolehdi vaimostasi ja tulevan lapsesi äidistä.
Koeta ym,ärrää, ertä se raskaus ei ole ihan unelmatila, vaikka se onkin hieno,
. Se vain on niin iso myllerrys. Varaudu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja etsimään apuja.
Sinun miehenä on nyt otettava vastuuta ja hellittävä sitä vaimoa, abåbaikkamhön kiukkuaisi. Toki voit kertoa mietteesi, mutta varaudu joskus myrskyihin.
Äidiksi tulo on sitten oma kriisinsä. ...vielä jyrisevämpi kuin isäksi...ihan niiden hormonien takia.Minusta rasaåkaus tuntui, kuin olisin ollut kasvualusta, josta se sikiö imee maine energian.
Tee terveellistä ruokaa. Tuo kukkia, ole hellä. Älä hermostu. Te olette yhtä.
Nyt on sinuun aikasi kantaa sitä henkistä puolta. Vaimosi kantaa sitä tulevaa tärkeää.Raivo voi tulla vaikka kahvin hajusta. Se yököttää.
Joustavuutta sinulta nyt odotetaan ja kuitenkin myös määrätietoista tukea. Olet todella tärkeässä roolissa.
Tämä on musta väärin. Ei se niin mene, että raskaus muuttaa asetelmaa siten, et mies luopuu omasta elämästään ja on vaan "hellimässä" äitiä. Toki on syytä huomioida muuttunut tila, mut ihan oikeesti nyt! En yhtään ihmettele nykyajan eroja, kun oletaan et eri raskaudesta lähtien miehestä tulee naisen palvelija, jota pompotellaan joka oikun mukaan ja kaikki tulee miehen niellä tuosta noin vaan...
Miehet oikeesti, kannattaa miettiä huolella lähteekö tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua
Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.
Huomioikohan akka miehensä tarpeita?
Ei se niin mene että vain kaikki huomio ja tarpeisiin vastaaminen menee yksipuolisesti parisuhteessa.
No, jos tekee kaikki kotityöt, että ukko saa tehä pitkää päivää töissä ja käydä salilla (ettei pää leviä), niin väittäisin, että aika pitkälle, joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Sori, mutta se vaan in semmoista, huolehdi vaimostasi ja tulevan lapsesi äidistä.
Koeta ym,ärrää, ertä se raskaus ei ole ihan unelmatila, vaikka se onkin hieno,
. Se vain on niin iso myllerrys. Varaudu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja etsimään apuja.
Sinun miehenä on nyt otettava vastuuta ja hellittävä sitä vaimoa, abåbaikkamhön kiukkuaisi. Toki voit kertoa mietteesi, mutta varaudu joskus myrskyihin.
Äidiksi tulo on sitten oma kriisinsä. ...vielä jyrisevämpi kuin isäksi...ihan niiden hormonien takia.Minusta rasaåkaus tuntui, kuin olisin ollut kasvualusta, josta se sikiö imee maine energian.
Tee terveellistä ruokaa. Tuo kukkia, ole hellä. Älä hermostu. Te olette yhtä.
Nyt on sinuun aikasi kantaa sitä henkistä puolta. Vaimosi kantaa sitä tulevaa tärkeää.Raivo voi tulla vaikka kahvin hajusta. Se yököttää.
Joustavuutta sinulta nyt odotetaan ja kuitenkin myös määrätietoista tukea. Olet todella tärkeässä roolissa.Tämä on musta väärin. Ei se niin mene, että raskaus muuttaa asetelmaa siten, et mies luopuu omasta elämästään ja on vaan "hellimässä" äitiä. Toki on syytä huomioida muuttunut tila, mut ihan oikeesti nyt! En yhtään ihmettele nykyajan eroja, kun oletaan et eri raskaudesta lähtien miehestä tulee naisen palvelija, jota pompotellaan joka oikun mukaan ja kaikki tulee miehen niellä tuosta noin vaan...
Miehet oikeesti, kannattaa miettiä huolella lähteekö tähän.
Jos sun mies sairastuu syöpään, pistätkö omat harrastuksesi hyllylle? Vai lähetätkö anoppilaan pariksi vuodeksi ja toivot, että palaa hengissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua
Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.
Huomioikohan akka miehensä tarpeita?
Ei se niin mene että vain kaikki huomio ja tarpeisiin vastaaminen menee yksipuolisesti parisuhteessa.No, jos tekee kaikki kotityöt, että ukko saa tehä pitkää päivää töissä ja käydä salilla (ettei pää leviä), niin väittäisin, että aika pitkälle, joo.
Missä näin sanottiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten monelle tuntuu olevan ongelma hoitaa perusasioita?
Miten te oikein selvätte perhe elämästä?Uskomattomia kommentteja.
Mä hoidan neuvolat ja lääkärikäynnit. Se on yksi meidän äitien hommista :D
Hoidan kodin. Hoidan lapset. Hoidan koiran. Pääsääntöisesti. Aika kuluu mukavasti kun on tekemistä :)
Me hoidetaan noi suunnilleen puoliksi. Katsos, kun mun mieskin on kiinnostunut lapsistaan ja niiden kanssa olemisesta. Ja siitä, että niillä on hyvä olla. Että lapsilla on kaksi vanhempaa, joihin voi tukeutua, jos toinen ei just sillon satu olemaan paikalla.
Kuules tuo on ihan normaalia. Itselleni on viisi lasta, jokaisen kohdalla ensimmäinen raskauskolmannes on täyttä työtä että pysyisi hereillä eikä nuokkuisi pitkin päivää. Ja hemoglobiini laskee, syön rautaa etten olisi niin väsynyt ja kiukkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.
Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monelle tuntuu olevan ongelma hoitaa perusasioita?
Miten te oikein selvätte perhe elämästä?Uskomattomia kommentteja.
Mä hoidan neuvolat ja lääkärikäynnit. Se on yksi meidän äitien hommista :D
Hoidan kodin. Hoidan lapset. Hoidan koiran. Pääsääntöisesti. Aika kuluu mukavasti kun on tekemistä :)
Hoidatko urasi myös? Entä jos sairastut kroonisesti tai vaan pitkäaikaisesti tai muuten vaan vakavasti, kuka nuo sitten hoitaa?
Ura on jäissä koska äitiysloma. Ihan tavallista arkea tämä on. En ole niin kädetön että tarvitsen miehen joka paikkaan mukaan. Tai kotitöitä tekemään.
Oletko koskaan kuullut kotiavusta?
Miten monta lasta teillä on? Mutta ihan kiva, että olet tyytyväinen järjestelyynne. Tosin voi olla, että 30 vuoden kuluttua alat jo väsyä siihen, että kaikki jää sinun hoidettavaksi.
Neljä. Vanhin 14, 13, 12 ja 4kk. Mulla on itselläni kaksi ammattitutkintoakin taskussa lapsista huolimatta. Olin yli vuoden töissä ennen iltatähden syntymistä. Ikää 33 v.
Mikä tässä on ongelma?
Ongelma on siinä, että sinä otat teidän perheen järjestelyn jonkinlaisena yleisenä normina. Se on teidän perheen järjestely ja teille se toimii, olette ilmeisen onnellisia. Mutta yritä ymmärtää, että muut perheet eivät ole samanlaisia ja heillä toimii toisenlainen järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Sori, mutta se vaan in semmoista, huolehdi vaimostasi ja tulevan lapsesi äidistä.
Koeta ym,ärrää, ertä se raskaus ei ole ihan unelmatila, vaikka se onkin hieno,
. Se vain on niin iso myllerrys. Varaudu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja etsimään apuja.
Sinun miehenä on nyt otettava vastuuta ja hellittävä sitä vaimoa, abåbaikkamhön kiukkuaisi. Toki voit kertoa mietteesi, mutta varaudu joskus myrskyihin.
Äidiksi tulo on sitten oma kriisinsä. ...vielä jyrisevämpi kuin isäksi...ihan niiden hormonien takia.Minusta rasaåkaus tuntui, kuin olisin ollut kasvualusta, josta se sikiö imee maine energian.
Tee terveellistä ruokaa. Tuo kukkia, ole hellä. Älä hermostu. Te olette yhtä.
Nyt on sinuun aikasi kantaa sitä henkistä puolta. Vaimosi kantaa sitä tulevaa tärkeää.Raivo voi tulla vaikka kahvin hajusta. Se yököttää.
Joustavuutta sinulta nyt odotetaan ja kuitenkin myös määrätietoista tukea. Olet todella tärkeässä roolissa.Tämä on musta väärin. Ei se niin mene, että raskaus muuttaa asetelmaa siten, et mies luopuu omasta elämästään ja on vaan "hellimässä" äitiä. Toki on syytä huomioida muuttunut tila, mut ihan oikeesti nyt! En yhtään ihmettele nykyajan eroja, kun oletaan et eri raskaudesta lähtien miehestä tulee naisen palvelija, jota pompotellaan joka oikun mukaan ja kaikki tulee miehen niellä tuosta noin vaan...
Miehet oikeesti, kannattaa miettiä huolella lähteekö tähän.
Jos sun mies sairastuu syöpään, pistätkö omat harrastuksesi hyllylle? Vai lähetätkö anoppilaan pariksi vuodeksi ja toivot, että palaa hengissä?
Apua mikä vertaus! Syöpä ja raskaus...
Mut joo, en tunne yhtä ainuttakaan perhettä, jossa lakataan pitämästä perheestä ja ja itsestään huolta yhden perheenjäsenen sairastumisen vuoksi. En itse sairastuneena haluaisi sitä (kuka olisi niin hemmetin itsekäs?!) Ellei puhuta sitten jo ihan sairaalakunnosta.
Täällähän on välillä ketjuja, joissa mies kärsii esim vastaavista oireista kuin ap:n vaimo/tyttöystävä... väsymys, masennus. Arvaa mikä on ohjeena? Kukkien kantaminen? Hellittely? Ehei! Jättäminen.
Ap, tuo ei parane raskauden loputtua, vaan todennäköisesti elät aivan saakelinmoiset muutaman vuotta. Sitten helpottaa. Toiseen ei kannata enää suostua, jos kaikki menee nyt huonosti.
Jos eukon kanssa ei pärjää niin kannattaa vaihtaa parempaan valitettavasti. Lapsi tulee olemaan huomion keskipisteenä ja sinulle on varattu maksajan rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.
Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.
Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.
Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.
Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.
Vastuullisen isän roolin omaksuminen on mielestäsi sama asia kuin naisen ja miehen suhteen muuttuminen pelkäksi paapomiseksi? Herranjestas, toivottavasti osaat käyttää kondomia.
Kilppariongelmia voi esiintyä raskauden aikana. Käykää ihmeessä verikokeissa.