Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Miten niin ei kuulu? Esikoista odottaessa väsytti koko ajan, ettei kyllä muuta jaksanut kuin käydä töissä ja nukkua. Se just on tulevan lapsen etu, että äiti lepää, vielä kun voi. Ihan oli normaali raskaus ja vielä lapsikin syntyi normaalisti ja on tänäkin päivänä ihan normaali. Tai ehkä normaalia hiukan viisaampi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös ruokavalio vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen. Jos pelkkiä herkkuja vetää 24/7, onko mikään ihme että on huono olo ja väsyttää.
Eikä ole kenenkään mikään pakko niitä kotitöitä jatkuvasti tehdä, jos ei jaksa. Vai onko se nyt jotenkin pakollista raataa 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Myös ruokavalio vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen. Jos pelkkiä herkkuja vetää 24/7, onko mikään ihme että on huono olo ja väsyttää.
Eikä ole kenenkään mikään pakko niitä kotitöitä jatkuvasti tehdä, jos ei jaksa. Vai onko se nyt jotenkin pakollista raataa 24/7?
No onhan epäsiistissä asunnossa ikävää asua. Mitä, jos mies tuo kavereitaan kylään: mitä hekin ajattelisivat, jos kämppä olisi ihan sotkuinen?
Aloitus vaikutti yritykseltä verhota vaimon vaivojen taakse.
Mutta tässähän onkin kyse miehen kontrolloimisesta, mihin puoliso ei nyt kykene taipumaan.
Terapia saattaa auttaa ( miestä ) mutta tuhoon tuomittu suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun se vauva syntyy on vaimosi vielä väsyneempi. Kai nyt tiesit raskaus vaivoista ennenkuin laitoit vaimosi raskaaksi. Kuulostat oudon naiviilta tuon ikäiseksi mieheksi. Mun mieheni oli 32v kun tuli isäksi ja hän jaksoi tukea minua vaikka olin viikkokausia raskauden takia pakko levossa. Olin myös viikon pakko levossa sairaalassa. Sinusta ei varmaan olisi sellaiseen ollut.
"Laittoi vaimonsa raskaaksi". Ai että Ap ihan raiskasi vaimonsa ja esti abortin? Voisi kai olettaa vaimonkin tienneen raskausvaivoista ennen kuin hän hankkiutui raskaaksi?
Ei raskaaksi tuleminen ole mikään syy heittäytyä täysin avuttomaksi eikä ainakaan rajoittaa toisen ihmisen menoja syystä, jota ihminen ei itse ole valinnut (biologia, mies ei voi kantaa lasta). Jokainen on vastuussa itsestään ja omaa kehoaan koskevista valinnoistaan.
Voi hyvät hyssykät. Täällähän nyt joku haastaa riitaa oikein kunnolla. Ja yrittää taas saada aikaan miehet vastaan naiset taistelun. Voi sinua. Ei kukaan ole väittänyt, että ap olisi raiskannut vaimonsa ja estänyt abortin. Aloituksessa sanotaan, että vaimo on halutusti raskaana. "Kai voi olettaa vaimonkin tienneen raskausvaivoista" Voi varmaan olettaa,mutta ei kukaan voi tietää, miten raskaus vaikuttaa, ennenkuin on raskaana. Ja raskaus voi väsyttää vietävästi, mutta ei sitä etukäteen tiedä miten paljon se väsyttää. Eikä ap:n vaimo ole heittäytynyt avuttomaksi, hän on vain väsynyt ja se on ihan normaalia raskaana ollessa. Ja miehenkin on hyvä jo raskausaikana alkaa pikkuhiljaa totutella siihen, että perheeseen tulee vauva, eikä enää voikaan mennä niin kuin ennen. Enää et olekaan itse se maailman napa, vaan sinun täytyy ensin ajatella vauvaa, joka on sinusta täysin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.
Ensimmäistä lastamme odottaessani tosiaan kävin salilla oikeastaan loppuun asti. Alkuraskaudesta oli vähän pahoinvointia, mutta se kesti noin kuukauden. Jotain pientä juilimista oli jossakin, mutta olin jotenkin varautunut pahempaan, joten eivät oikein tuntuneet erikoiselta ja voin todella hyvin, olin iloinen ja energinen. Tästä kahden vuoden kuluttua kaksosiamme odottaessa tajusin olevani raskaana viikolla KOLME, koska ryntäsin töissä kesken asiakastapamisen oksentamaan. Pahoinvointi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta juuri sillä hetkellä ja jatkuikin sitten aina reilusti yli raskauden puolivälin. Jälkeenpäin ajatellen pahoinvointi oli jopa koomista (voitte uskoa ettei silloin kyllä naurattanut), sillä olin jostain syystä todella ällötyksissäni mozzarella-juustosta. Riitti, että telkkarimainoksessa sanottiin jotain mozzarella-pitsasta ja minä syöksyin vessaan. Heräsin öisinkin oksentamaan. Yhden kerran lensin yöllä vessaan sen takia, että olin nähnyt unta, jossa joku näytti minulle muumin kuvaa ja kertoi, että muumien liha on oikeasti mozzarellaa ( :D ). Ja sieltähän se taikasana tuli: mozzarella. Ja oksentamaan. Tuolloin myös jouduin käymään tipassa harva se viikko oksentelun takia, töissä käyminen oli sula mahdottomuus. Kotitöitä yritin tehdä, mutta esimerkiksi astianpesukone haisi maailman hirveimmältä ja pelkästään sen avaaminen minun ollessa samassa huoneessa sai mut ryntäämään yrjölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Minulla ei ollut virallisesti hyperemeesiä, mutta oli kuitenkin 4 kk todella voimakas pahoinvointi yötä päivää. En juurikaan oksennellut, mutta olo oli aivan koko ajan kuin meinaisi oksentaa sekunnin päästä ja keinutti ja pyörrytti kuin merisairaalla ja päätä särki. Eikä siihen mitään hoitoa kyllä ollut olemassa, käskettiin vain kestää. Syöminen oli ainoa, joka auttoi hetkeksi.
Minulla oli sama vaiva kuopuksesta. Pahoivointia oli yötä päivää ja koko ajan sai ajatella pitäisikö mennä oksentamaan. Olo oli hirveä, vain syödessä oli vähän parempi olo. Sitä kesti 3-4kk. En tiedä voiko vaiva johtua siitä, että odotin poikaa. Vanhemmat lapset on tyttöjä eikä heidän odotus aikana ollut juurikaan pahoinvointia. Jostain olen lukenut, että mieshormoonit laittaa aidin voimaan pahoin. Liekö pitää paikkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä lastamme odottaessani tosiaan kävin salilla oikeastaan loppuun asti. Alkuraskaudesta oli vähän pahoinvointia, mutta se kesti noin kuukauden. Jotain pientä juilimista oli jossakin, mutta olin jotenkin varautunut pahempaan, joten eivät oikein tuntuneet erikoiselta ja voin todella hyvin, olin iloinen ja energinen. Tästä kahden vuoden kuluttua kaksosiamme odottaessa tajusin olevani raskaana viikolla KOLME, koska ryntäsin töissä kesken asiakastapamisen oksentamaan. Pahoinvointi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta juuri sillä hetkellä ja jatkuikin sitten aina reilusti yli raskauden puolivälin. Jälkeenpäin ajatellen pahoinvointi oli jopa koomista (voitte uskoa ettei silloin kyllä naurattanut), sillä olin jostain syystä todella ällötyksissäni mozzarella-juustosta. Riitti, että telkkarimainoksessa sanottiin jotain mozzarella-pitsasta ja minä syöksyin vessaan. Heräsin öisinkin oksentamaan. Yhden kerran lensin yöllä vessaan sen takia, että olin nähnyt unta, jossa joku näytti minulle muumin kuvaa ja kertoi, että muumien liha on oikeasti mozzarellaa ( :D ). Ja sieltähän se taikasana tuli: mozzarella. Ja oksentamaan. Tuolloin myös jouduin käymään tipassa harva se viikko oksentelun takia, töissä käyminen oli sula mahdottomuus. Kotitöitä yritin tehdä, mutta esimerkiksi astianpesukone haisi maailman hirveimmältä ja pelkästään sen avaaminen minun ollessa samassa huoneessa sai mut ryntäämään yrjölle.
Hahaa, toi muumi uni oli kyllä huippu, repesin totaalisesti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaudet on erilaisia, mutta miksi kamalan raskauden läpikäyneet ovat kateellisia niille joilla on ihana raskausaika? Sekin on säälittävää olla kateellinen! Toiset oikeasti hehkuvat raskaana ja ovat suorastaan upeita.
En ole kateellinen. Kiva juttu, että jollain on odotusaika mennyt mukavasti. Olisi ollut kiva kuulua itsekin tähän joukkoon. Ei vain voi mitään sille, ettei näin ollut. Mukavaa, että toisilla on odotusaikana energiaa moniin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä lastamme odottaessani tosiaan kävin salilla oikeastaan loppuun asti. Alkuraskaudesta oli vähän pahoinvointia, mutta se kesti noin kuukauden. Jotain pientä juilimista oli jossakin, mutta olin jotenkin varautunut pahempaan, joten eivät oikein tuntuneet erikoiselta ja voin todella hyvin, olin iloinen ja energinen. Tästä kahden vuoden kuluttua kaksosiamme odottaessa tajusin olevani raskaana viikolla KOLME, koska ryntäsin töissä kesken asiakastapamisen oksentamaan. Pahoinvointi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta juuri sillä hetkellä ja jatkuikin sitten aina reilusti yli raskauden puolivälin. Jälkeenpäin ajatellen pahoinvointi oli jopa koomista (voitte uskoa ettei silloin kyllä naurattanut), sillä olin jostain syystä todella ällötyksissäni mozzarella-juustosta. Riitti, että telkkarimainoksessa sanottiin jotain mozzarella-pitsasta ja minä syöksyin vessaan. Heräsin öisinkin oksentamaan. Yhden kerran lensin yöllä vessaan sen takia, että olin nähnyt unta, jossa joku näytti minulle muumin kuvaa ja kertoi, että muumien liha on oikeasti mozzarellaa ( :D ). Ja sieltähän se taikasana tuli: mozzarella. Ja oksentamaan. Tuolloin myös jouduin käymään tipassa harva se viikko oksentelun takia, töissä käyminen oli sula mahdottomuus. Kotitöitä yritin tehdä, mutta esimerkiksi astianpesukone haisi maailman hirveimmältä ja pelkästään sen avaaminen minun ollessa samassa huoneessa sai mut ryntäämään yrjölle.
Hahaa, toi muumi uni oli kyllä huippu, repesin totaalisesti :D
Sille on kyllä naurettu jälkeenpäin todella paljon :D
Jostain syystä tuo kyseinen juusto on vieläkin sellainen, johon suhtaudun hieman varauksella, vaikka ennen tuota raskautta olin totaalisen kaikkiruokainen,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.
Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Mitä mies oikeastaan voi tehdä mitään toisen raskausoireille ja hormoneiden heittelyille?
On siinä kestämistä miehilläkin, kun toisen tunnetilat heittelee joka suuntaan. Ei se helppoa ole olla mies ja ottaa kaikki kura niskaansa ilman mitään järkevää syytä. Sitten se syyllistäminen, kun ei mukamas osallistu mihinkään, vaikka kuinka siivoisi, pyykkäisi ja tekisi osansa kotitöistä työpäivän päätteeksi. Ja kuunnella kiukuttelua 24/7 joka tapauksessa.
Kyllä se väsyttää meidät miehetkin ja laittaa miettimään, että onko tämä kaikki minkään arvoista.
Tiedän, että tämä kommentti pahoittaa jonkun mamman mielen ja tämä aloittaa kiukuttelunsa.
Ja samalla linjalla olen sen kommentoijan kanssa, että kotitöistä nyt ei kannata numeroa tehdä ja stressiä ottaa. Tai tehköön se jota eniten häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lapsellisia ne naisetkin osaavat olla. Ette vain näe koskaan vikaa itsessänne. Aina on muka miehen syy.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi
Tämähän nyt varsinainen Einstein on. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Hyvin oivallettu :D
Mutta asiaan. Ei kukaan ole väittänyt , että syy on miehen, jos vaimo on väsynyt raskaana ollessaan. Väsymys vain joskus kuuluu raskauteen. Ei se ole sen kummemmin naisen kuin miehenkään väka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies oikeastaan voi tehdä mitään toisen raskausoireille ja hormoneiden heittelyille?
On siinä kestämistä miehilläkin, kun toisen tunnetilat heittelee joka suuntaan. Ei se helppoa ole olla mies ja ottaa kaikki kura niskaansa ilman mitään järkevää syytä. Sitten se syyllistäminen, kun ei mukamas osallistu mihinkään, vaikka kuinka siivoisi, pyykkäisi ja tekisi osansa kotitöistä työpäivän päätteeksi. Ja kuunnella kiukuttelua 24/7 joka tapauksessa.
Kyllä se väsyttää meidät miehetkin ja laittaa miettimään, että onko tämä kaikki minkään arvoista.Tiedän, että tämä kommentti pahoittaa jonkun mamman mielen ja tämä aloittaa kiukuttelunsa.
Ja samalla linjalla olen sen kommentoijan kanssa, että kotitöistä nyt ei kannata numeroa tehdä ja stressiä ottaa. Tai tehköön se jota eniten häiritsee.
Ap ei tee kotona mitään, sen sijaan luimii salilla, koska muuten pää leviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Kas kun et maininnut talidomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies oikeastaan voi tehdä mitään toisen raskausoireille ja hormoneiden heittelyille?
On siinä kestämistä miehilläkin, kun toisen tunnetilat heittelee joka suuntaan. Ei se helppoa ole olla mies ja ottaa kaikki kura niskaansa ilman mitään järkevää syytä. Sitten se syyllistäminen, kun ei mukamas osallistu mihinkään, vaikka kuinka siivoisi, pyykkäisi ja tekisi osansa kotitöistä työpäivän päätteeksi. Ja kuunnella kiukuttelua 24/7 joka tapauksessa.
Kyllä se väsyttää meidät miehetkin ja laittaa miettimään, että onko tämä kaikki minkään arvoista.Tiedän, että tämä kommentti pahoittaa jonkun mamman mielen ja tämä aloittaa kiukuttelunsa.
Ja samalla linjalla olen sen kommentoijan kanssa, että kotitöistä nyt ei kannata numeroa tehdä ja stressiä ottaa. Tai tehköön se jota eniten häiritsee.Ap ei tee kotona mitään, sen sijaan luimii salilla, koska muuten pää leviää.
No kai se leviää kun jos toinen kiukuttelee 24/7. Mä en ainakaan jaksaisi kuunnella. Vaikka kuinka on raskaana. Ei se oikeuta olemaan toiselle puoliskolle paskamainen.
Sitten kun miehet ovat vanhoja ja kärttyisiä, ei hameväki ymmärrä ja ole toisen tukena :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies oikeastaan voi tehdä mitään toisen raskausoireille ja hormoneiden heittelyille?
On siinä kestämistä miehilläkin, kun toisen tunnetilat heittelee joka suuntaan. Ei se helppoa ole olla mies ja ottaa kaikki kura niskaansa ilman mitään järkevää syytä. Sitten se syyllistäminen, kun ei mukamas osallistu mihinkään, vaikka kuinka siivoisi, pyykkäisi ja tekisi osansa kotitöistä työpäivän päätteeksi. Ja kuunnella kiukuttelua 24/7 joka tapauksessa.
Kyllä se väsyttää meidät miehetkin ja laittaa miettimään, että onko tämä kaikki minkään arvoista.Tiedän, että tämä kommentti pahoittaa jonkun mamman mielen ja tämä aloittaa kiukuttelunsa.
Ja samalla linjalla olen sen kommentoijan kanssa, että kotitöistä nyt ei kannata numeroa tehdä ja stressiä ottaa. Tai tehköön se jota eniten häiritsee.Ap ei tee kotona mitään, sen sijaan luimii salilla, koska muuten pää leviää.
No kai se leviää kun jos toinen kiukuttelee 24/7. Mä en ainakaan jaksaisi kuunnella. Vaikka kuinka on raskaana. Ei se oikeuta olemaan toiselle puoliskolle paskamainen.
Ap:lla on ratkaisun avaimet käsissään, hän voisi helpottaa puolisonsa kuormaa (eiköhän tuo uupumustaan kiukuttele tuolla työnjaolla), mutta ap valitsee omat menot ja pahentaa kierrettä. Parempi onni ensi kerralla; parisuhde onnistuu vain, jos molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen. Näillä ei sitä ole.
Niin no, ap:n kohdalla lienee jo myöhäistä, hän on tiensä jo valinnut. Vaimo ymmärtänee viimeistään lapsen syntymän jälkeen, että pääsee helpommalla ulkoistamalla aikuisen huollettavan.