Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Isälläni on juuri tällaisia asenteita. Iäkäs mieslapsi, jonka rutinoita ei tee mieli mennä kuuntelemaan. Elämä on hänen mielestään ollut pelkkä pitkä henkilökohtainen vääryys. Ei sellaista asiaa olekaan, mitä hän ei olisi joutunut kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Vastuullisen isän roolin omaksuminen on mielestäsi sama asia kuin naisen ja miehen suhteen muuttuminen pelkäksi paapomiseksi? Herranjestas, toivottavasti osaat käyttää kondomia.

Lapset on jo tehty, älä siitä huoli.

Tuolla puhuttiin jatkuvasta palvelusta, kukkien kantamisesta ja hellittelystä ym mihin viittasin paapomisella.

Ja mites tuo sinun yleistys? Eivät kaikki isät ole todellakaan mitään bilettäjiä, jotka neuvolantäti laittaa ruotuun...

Ap:sta tulee mieleen ex-avomieheni joka ajoi minut henkisesti loppuun jo raskausaikana ja tilanne paheni vauvan synnyttyä, ero tuli kun pikkuinen oli 4kk ja se oli elämäni paras päätös sillä pääsin kokoamaan itseäni rauhassa ja sain hoitaa kodin sekä vauvan omaan tahtiin, omaan tyyliin.

Raskusaikana minun olisi kuulemma pitänyt jollain mielen voimalla voittaa väsymys, joka pisti nukahtelemaan jopa vessanpytylle sekä alaselästä jalkoihin säteilevä särky joka teki kävelyn vaikeaksi.

Kerran ex raahasi minut sienestämään ja suuttui, kun istuin maassa itkemässä väsymystä ja kipuani, käyttäytyi kuin olisin kiukutteleva kakara. En kuulemma edes yrittänyt.

Lopulta aloin piileksiä taloyhtiön saunassa ja häkkivarastossamme,  väitin lähteväni kävelylle tai  jonkun luo kylään mutta menin saunaan/varastokoppiin nukkumaan. Hyi olkoon miten sairasta .(  Nyt jälkeenpäin en ymmärrä, miksen  häipynyt jo tuossa vaiheessa!

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.

Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.

Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.

Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.

M- 34

Tavallaan ymmärrän vitutuksesi. Mutta sellaista se vaan nyt sattuu olemaan, jos nainen on raskaana. Eikä siinä tilanteessa jatkuvasti urheilla, kai tuon nyt ymmärtää idioottikin. Olisi sitten varmaan aikanaan kannattanut hankkia sellainen nainen, joka keskittyy siiheen urheiluun, eikä haluakaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Tämä myös selittää pitkälti sitä, miksi huoltajuuskiistoissa miehet eivät usko omiin mahdollisuuksiin. Ensimmäisestä terkkaripäivästä kun saa kuulla, et kaikki tulee nyt pyörimään äidin ympärillä ja mukaudu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Kyllä aikuisen on osattava tosiaan käyttäytyä vaikka mikä olisi eikä raskaus ole mikään peruste, jolla sallitaan huono käytös.

Eiköhän tässä mene kohta niin, että AP ottaa eron ja raskaushormonihuuruinen vaimo jää yksin kiukuttelemaan ja ei ne kotityöt siltikään mihinkään katoa rouvalta.

Nämä samat kommentoijat ovat varmaan niitä, jotka selittävät ja sallivat lastensa huonoa käytöstä erityislapsiselityksenä.

Ei. Kyllä pitää vaimonkin muistaa, että sitä saa, mitä tilaa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Raskaus on sairaus ap, nimittäin mielisairaus vaimosi kohdalla.

Ei ihme, että niin monet miehet jättäytyvät lapsettomiksi. Ja hyvä niin.

Nainen ei muista myöhemmin niitä raskauskiukutteluja. Mutta annas olla, jos ostat hänelle vääränlaisen lahjan, tai liian halvan. Siitä saat kuulla hamaan hautaan asti.

Jätä se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Ehkä sä näet sen huomion osoittamisen, mitä tässä on ehdotettu, vähän jonain muuna, kuin mitä minä ja moni muu on tarkoittanut.

Mun exän asenteissa oli vähän tuota samaa ajatusta, että hänen elämäänsä ei lapset olisi juurikaan vaikuttaneet. Että se olisin ollut minä, joka herää aina öisin (koska ruokavarasto), että se olisin minä joka huolehtii siivoamisen (hän lähtee lasten kanssa tieltä pois), minä, joka huolehdin lasten koulut, lääkärit, harrastukset jne. Sanotaanko näin, että onni on, että asiasta keskusteltiin, ennen kuin lapsia olisi alettu tehdä. Onhan se nyt selvää, että lasten myötä osasta harrastuksia joutuu luopumaan ja sitä ennen vapaata aikaa pitää käyttää lasten kanssa olemiseen.

Jos raskaus on vaikea ja olo on huono, onkai se nyt normaalijärjellä varustetulle miehelle selviö, että hänen pitää ottaa enemmän vastuuta kodinhoidosta, etenkin jos on jo vanhempia lapsia. Ja ainakin itsellä käy mielessä, että jos toinen voi huonosti, on tukena ja läsnä. Kun jo se, että toinen ymmärtää, että on huono olla, auttaa. Mutta jos jätetään yksin kärsimään ja vielä syyllistetään siitä, ettei ole oma hehkeä entinen itsensä, tekee hieman katkeraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua

Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.

Huomioikohan akka miehensä tarpeita?

Ei se niin mene että vain kaikki huomio ja tarpeisiin vastaaminen menee yksipuolisesti parisuhteessa.

No, jos tekee kaikki kotityöt, että ukko saa tehä pitkää päivää töissä ja käydä salilla (ettei pää leviä), niin väittäisin, että aika pitkälle, joo.

Missä näin sanottiin?

Viestissä numero 45. Kannattaisi lukea se ketju johon kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Ehkä sä näet sen huomion osoittamisen, mitä tässä on ehdotettu, vähän jonain muuna, kuin mitä minä ja moni muu on tarkoittanut.

Mun exän asenteissa oli vähän tuota samaa ajatusta, että hänen elämäänsä ei lapset olisi juurikaan vaikuttaneet. Että se olisin ollut minä, joka herää aina öisin (koska ruokavarasto), että se olisin minä joka huolehtii siivoamisen (hän lähtee lasten kanssa tieltä pois), minä, joka huolehdin lasten koulut, lääkärit, harrastukset jne. Sanotaanko näin, että onni on, että asiasta keskusteltiin, ennen kuin lapsia olisi alettu tehdä. Onhan se nyt selvää, että lasten myötä osasta harrastuksia joutuu luopumaan ja sitä ennen vapaata aikaa pitää käyttää lasten kanssa olemiseen.

Jos raskaus on vaikea ja olo on huono, onkai se nyt normaalijärjellä varustetulle miehelle selviö, että hänen pitää ottaa enemmän vastuuta kodinhoidosta, etenkin jos on jo vanhempia lapsia. Ja ainakin itsellä käy mielessä, että jos toinen voi huonosti, on tukena ja läsnä. Kun jo se, että toinen ymmärtää, että on huono olla, auttaa. Mutta jos jätetään yksin kärsimään ja vielä syyllistetään siitä, ettei ole oma hehkeä entinen itsensä, tekee hieman katkeraksi.

Vanhempieni suhde oli tällainen. Lopuksi äiti totesi, että isästä ei ole mitään iloa kenellekään perheessä, kun mitkään yhteiset jutut eivät kiinnosta. Hyvin arki meni eron jälkeen ilman isän läsnäoloa. Ainoa käytännön ero oli oikeastaan silloin vain se, että isän murjotusta ei enää joutunut katselemaan kuin hyvin harvakseltaan. Arki siis vain parani, kun isä poistui kuvioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Ehkä sä näet sen huomion osoittamisen, mitä tässä on ehdotettu, vähän jonain muuna, kuin mitä minä ja moni muu on tarkoittanut.

Mun exän asenteissa oli vähän tuota samaa ajatusta, että hänen elämäänsä ei lapset olisi juurikaan vaikuttaneet. Että se olisin ollut minä, joka herää aina öisin (koska ruokavarasto), että se olisin minä joka huolehtii siivoamisen (hän lähtee lasten kanssa tieltä pois), minä, joka huolehdin lasten koulut, lääkärit, harrastukset jne. Sanotaanko näin, että onni on, että asiasta keskusteltiin, ennen kuin lapsia olisi alettu tehdä. Onhan se nyt selvää, että lasten myötä osasta harrastuksia joutuu luopumaan ja sitä ennen vapaata aikaa pitää käyttää lasten kanssa olemiseen.

Jos raskaus on vaikea ja olo on huono, onkai se nyt normaalijärjellä varustetulle miehelle selviö, että hänen pitää ottaa enemmän vastuuta kodinhoidosta, etenkin jos on jo vanhempia lapsia. Ja ainakin itsellä käy mielessä, että jos toinen voi huonosti, on tukena ja läsnä. Kun jo se, että toinen ymmärtää, että on huono olla, auttaa. Mutta jos jätetään yksin kärsimään ja vielä syyllistetään siitä, ettei ole oma hehkeä entinen itsensä, tekee hieman katkeraksi.

Ongelma on myös se, et moni käyttää tuota -ikävä kyllä- väärin. Kuka sen tietää/päättää milloin naisella on niin vaikeaa, ettei mikään onnistu? Nainen itse. Niinpä. Näitä diivamaisia prinsessojakin on paljon!

Lapset vaikuttavat molempien elämään, kyllä. Kuinka paljon edelleen on vallalla epätasa-arvoisia myyttejä "äidin omasta ajasta ja levosta" (isällä ei sitä tarvitse olla. Jestas sitä paskamyrskyn, jos esim joku isä kehtaa alkaa valittaa esim tällä palstalla väsymystään!) tuossa aiemminkin pidettiin oletusarvoisesti faktana, että jos ei neuvolassa nainen vaadi isää huomioimaan äitiä, niin isä bilettää 9 kk eikä osaa kantaa vastuuta. Tämä on loukkaavaa monia hyviä isiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua

Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.

Huomioikohan akka miehensä tarpeita?

Ei se niin mene että vain kaikki huomio ja tarpeisiin vastaaminen menee yksipuolisesti parisuhteessa.

No, jos tekee kaikki kotityöt, että ukko saa tehä pitkää päivää töissä ja käydä salilla (ettei pää leviä), niin väittäisin, että aika pitkälle, joo.

Missä näin sanottiin?

Mä osaan tän jo ulkoa (puusilmiä riittää). Viesti 45, sivu 3. Ap:n vaimo hoitaa yksin kodin kokopäivätyönsä ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Ehkä sä näet sen huomion osoittamisen, mitä tässä on ehdotettu, vähän jonain muuna, kuin mitä minä ja moni muu on tarkoittanut.

Mun exän asenteissa oli vähän tuota samaa ajatusta, että hänen elämäänsä ei lapset olisi juurikaan vaikuttaneet. Että se olisin ollut minä, joka herää aina öisin (koska ruokavarasto), että se olisin minä joka huolehtii siivoamisen (hän lähtee lasten kanssa tieltä pois), minä, joka huolehdin lasten koulut, lääkärit, harrastukset jne. Sanotaanko näin, että onni on, että asiasta keskusteltiin, ennen kuin lapsia olisi alettu tehdä. Onhan se nyt selvää, että lasten myötä osasta harrastuksia joutuu luopumaan ja sitä ennen vapaata aikaa pitää käyttää lasten kanssa olemiseen.

Jos raskaus on vaikea ja olo on huono, onkai se nyt normaalijärjellä varustetulle miehelle selviö, että hänen pitää ottaa enemmän vastuuta kodinhoidosta, etenkin jos on jo vanhempia lapsia. Ja ainakin itsellä käy mielessä, että jos toinen voi huonosti, on tukena ja läsnä. Kun jo se, että toinen ymmärtää, että on huono olla, auttaa. Mutta jos jätetään yksin kärsimään ja vielä syyllistetään siitä, ettei ole oma hehkeä entinen itsensä, tekee hieman katkeraksi.

Ongelma on myös se, et moni käyttää tuota -ikävä kyllä- väärin. Kuka sen tietää/päättää milloin naisella on niin vaikeaa, ettei mikään onnistu? Nainen itse. Niinpä. Näitä diivamaisia prinsessojakin on paljon!

Lapset vaikuttavat molempien elämään, kyllä. Kuinka paljon edelleen on vallalla epätasa-arvoisia myyttejä "äidin omasta ajasta ja levosta" (isällä ei sitä tarvitse olla. Jestas sitä paskamyrskyn, jos esim joku isä kehtaa alkaa valittaa esim tällä palstalla väsymystään!) tuossa aiemminkin pidettiin oletusarvoisesti faktana, että jos ei neuvolassa nainen vaadi isää huomioimaan äitiä, niin isä bilettää 9 kk eikä osaa kantaa vastuuta. Tämä on loukkaavaa monia hyviä isiä kohtaan.

Tässä ketjussa se diivamainen prinsessa on ap. Vaimo on raskaana, käy töissä ja hoitaa kodin täysin yksin. Mies käy töissä ja harrastamassa ja valittaa, että vaimo on väsynyt.

Hyvin on mies huomioinut minut ja lapsen, vaikka sallinkin hänen nähdä kavereitaan ja käydä harrastuksissaan odotusaikana. Olisin ollut vain idiootti jos olisin kahlinnut toisen väkisin kanssani kotiin, koska satuin nyt olemaan raskaana ja ne hormonit, kävin töissä ja töiden jälkeen valmistin ruuan. Juu. Pahoinvoinnista kärsin koko 9kk, mutta en minä tarvinnut kädestä kiinni pitelijää ja palvelijaa 24/7, olen aikuinen ihminen ja osaan huolehtia itsestäni. Asuin yksin 5 vuotta ennen miehen tapaamista.

Meillä menee hyvin ja mies hoitaa vauvaa sekä kotia siinä missä minäkin.

Ja tiskaa, enkä nipota jos lautanen on väärin kaapissa, pääasia on että homma on tehty. Käy töissä päivät, en nipota siitäkään ja itse aloitan harrastukseni uudelleen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.

Olen järkyttynyt naisten kommenteista. Juuri tuollainen ajaakin parisuhteen eropisteeseen, kun "mies on vaan töissä eikä tee kotona mitään" ja vaaditaan toista palvelemaan vaikka omat jalat ja kädet varmaan toimii vielä.

Vaihtakaa sitten osia, mies kotiin lasten kanssa ja itse menette töihin, jos sitä tasa-arvoa haette.

Ei ne kotityöt lopu eroonkaan, on ne silloinkin tehtävä ja lapset hoidettava ja kasvatettava. Sekä elätettävä.

Ja muistakaa se KOMMUNIKAATIO, huutaminen ja kiukuttelu ei ole sitä, lapset tekee niin, eivät aikuiset ihmiset.

Kyllä tuo AP:n tilanne kuulostaa jo lähinnä siltä, ettei kyse ole enää pelkästään raskaudesta ja hormoneista, on tainnut rouva näyttää todellisen puolensa, jos ei aiemmin ole kiukutellut siippansa saliharrastuksesta ja tekemättömistä kotitöistä.

Jotain muuta siellä taustalla on.

Ja toi kun kieltää miestään auttamasta, heittäytyy marttyyriksi ja uhriutuu.

Hirvittää todella paljon mitä tuo tulee olemaan vauvan kanssa. Jotain aivan hirveää.

Minäkin annan neuvon, naiset.

NE KOTITYÖT EIVÄT OLE PAKOLLISIA!!! HÖLLÄTKÄÄ PIPOJANNE JA OTTAKAA RENNOMMIN!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.

Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!

Ja voin lisätä, että itsellä on kaksi raskautta takana ja mua suorastaan iljetti kun joka paikassa tuputettiin jo suurin piirtein alkion kiinnittymisestä lähtien miten isän pitää nyt huomioida sitä sun tätä -jatkuvasti! Synnytyksen jälkeen piti taas huomioida vasta synnyttänyt äiti ja sen jälkeen pienen lapsen äiti... (ihan ku mies itse olis saanut yhtään enemmän lepoa) Miehen elämä on pelkkää toisen huomioimista ja omasta luopumista plussan jälkeen! Jos olisin halunnut/tuntenut oikeaksi, olisin voinut nyhtää tästä kaiken ilon, mutta me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin ei tullut mieleenkään.

Niin joo, kun nainen ei luovu mistään. Mä veikkaan että tällä huomioimisen ja muutoksen tuputtamisella yritetään saada myös ei-raskaana oleva kumppani laskeutumaan vauva-arkeen. Voi olla aika märkä rätti vasten kasvoja, jos viilettää sen 9kk kavereiden kanssa baarissa ja sitten yhtäkkiä pitääkin olla vastuullinen isä.

Mutta tuo kaikki tekeekin sen, että mies ulkoistuu entistä kauemmas kun yhtäkkiä tasa-arvoinen suhde muuttuu pelkäksi paapomissuhteeksi. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa? Ette tietenkään, koska tässä on oma etu kyseessä. Kyllä siihen toisen asemaani olisi tervettä joskus asettua.

Ehkä sä näet sen huomion osoittamisen, mitä tässä on ehdotettu, vähän jonain muuna, kuin mitä minä ja moni muu on tarkoittanut.

Mun exän asenteissa oli vähän tuota samaa ajatusta, että hänen elämäänsä ei lapset olisi juurikaan vaikuttaneet. Että se olisin ollut minä, joka herää aina öisin (koska ruokavarasto), että se olisin minä joka huolehtii siivoamisen (hän lähtee lasten kanssa tieltä pois), minä, joka huolehdin lasten koulut, lääkärit, harrastukset jne. Sanotaanko näin, että onni on, että asiasta keskusteltiin, ennen kuin lapsia olisi alettu tehdä. Onhan se nyt selvää, että lasten myötä osasta harrastuksia joutuu luopumaan ja sitä ennen vapaata aikaa pitää käyttää lasten kanssa olemiseen.

Jos raskaus on vaikea ja olo on huono, onkai se nyt normaalijärjellä varustetulle miehelle selviö, että hänen pitää ottaa enemmän vastuuta kodinhoidosta, etenkin jos on jo vanhempia lapsia. Ja ainakin itsellä käy mielessä, että jos toinen voi huonosti, on tukena ja läsnä. Kun jo se, että toinen ymmärtää, että on huono olla, auttaa. Mutta jos jätetään yksin kärsimään ja vielä syyllistetään siitä, ettei ole oma hehkeä entinen itsensä, tekee hieman katkeraksi.

Kertokaa ihmeessä mitä te tarkoitatte huomioimisella sitten? Tuollaiset kukkapuskat tms on juuri sitä typerää hömppää, jolla vahvistetaan äidin kuningatarasema. Tasa-arvoinen vapaa-ajan jaottelu onkin paras. Mut niin kauan ku lasta ei edes vielä ole, ni kai se mies saa muutakin tehdä ku olla kotona hieromassa jalkoja ja kantamassa suklaata eteen?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on mies huomioinut minut ja lapsen, vaikka sallinkin hänen nähdä kavereitaan ja käydä harrastuksissaan odotusaikana. Olisin ollut vain idiootti jos olisin kahlinnut toisen väkisin kanssani kotiin, koska satuin nyt olemaan raskaana ja ne hormonit, kävin töissä ja töiden jälkeen valmistin ruuan. Juu. Pahoinvoinnista kärsin koko 9kk, mutta en minä tarvinnut kädestä kiinni pitelijää ja palvelijaa 24/7, olen aikuinen ihminen ja osaan huolehtia itsestäni. Asuin yksin 5 vuotta ennen miehen tapaamista.

Meillä menee hyvin ja mies hoitaa vauvaa sekä kotia siinä missä minäkin.

Ja tiskaa, enkä nipota jos lautanen on väärin kaapissa, pääasia on että homma on tehty. Käy töissä päivät, en nipota siitäkään ja itse aloitan harrastukseni uudelleen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.

Olen järkyttynyt naisten kommenteista. Juuri tuollainen ajaakin parisuhteen eropisteeseen, kun "mies on vaan töissä eikä tee kotona mitään" ja vaaditaan toista palvelemaan vaikka omat jalat ja kädet varmaan toimii vielä.

Vaihtakaa sitten osia, mies kotiin lasten kanssa ja itse menette töihin, jos sitä tasa-arvoa haette.

Ei ne kotityöt lopu eroonkaan, on ne silloinkin tehtävä ja lapset hoidettava ja kasvatettava. Sekä elätettävä.

Ja muistakaa se KOMMUNIKAATIO, huutaminen ja kiukuttelu ei ole sitä, lapset tekee niin, eivät aikuiset ihmiset.

Kyllä tuo AP:n tilanne kuulostaa jo lähinnä siltä, ettei kyse ole enää pelkästään raskaudesta ja hormoneista, on tainnut rouva näyttää todellisen puolensa, jos ei aiemmin ole kiukutellut siippansa saliharrastuksesta ja tekemättömistä kotitöistä.

Jotain muuta siellä taustalla on.

Ja toi kun kieltää miestään auttamasta, heittäytyy marttyyriksi ja uhriutuu.

Hirvittää todella paljon mitä tuo tulee olemaan vauvan kanssa. Jotain aivan hirveää.

Minäkin annan neuvon, naiset.

NE KOTITYÖT EIVÄT OLE PAKOLLISIA!!! HÖLLÄTKÄÄ PIPOJANNE JA OTTAKAA RENNOMMIN!!!

Muuten hyvä, mutta "sallit"??

Kuvastaa tosi hyvin tämän päivän naisten ajattelua. Sehän on jo miehen huomioimista, että nainen sallii miehen nähdä kavereita tai käydä jossain harrastuksessa.

Naisilta kiellettävä äitiyslomat. Ei muuta kun suoraan synnytyssalista takaisin töihin.

Kun on se lasten kanssa oleminen ja hoitaminen niin vaikeaa sekä kodin hoitaminen.

V*ttu mitä prinsessoja nykynaiset ovat, tai ei ne naisia ole, käyttäytymisestä päätellen kolme vuotiaita pikkutyttöjä.

Tai älkää tehkö lapsia.

Kyllä täällä naislapset vinkua jaksavat sivutolkulla, tehkää ennemmin jotain hyödyllistä kun täällä roikutte valittamassa ;)

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on mies huomioinut minut ja lapsen, vaikka sallinkin hänen nähdä kavereitaan ja käydä harrastuksissaan odotusaikana. Olisin ollut vain idiootti jos olisin kahlinnut toisen väkisin kanssani kotiin, koska satuin nyt olemaan raskaana ja ne hormonit, kävin töissä ja töiden jälkeen valmistin ruuan. Juu. Pahoinvoinnista kärsin koko 9kk, mutta en minä tarvinnut kädestä kiinni pitelijää ja palvelijaa 24/7, olen aikuinen ihminen ja osaan huolehtia itsestäni. Asuin yksin 5 vuotta ennen miehen tapaamista.

Meillä menee hyvin ja mies hoitaa vauvaa sekä kotia siinä missä minäkin.

Ja tiskaa, enkä nipota jos lautanen on väärin kaapissa, pääasia on että homma on tehty. Käy töissä päivät, en nipota siitäkään ja itse aloitan harrastukseni uudelleen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.

Olen järkyttynyt naisten kommenteista. Juuri tuollainen ajaakin parisuhteen eropisteeseen, kun "mies on vaan töissä eikä tee kotona mitään" ja vaaditaan toista palvelemaan vaikka omat jalat ja kädet varmaan toimii vielä.

Vaihtakaa sitten osia, mies kotiin lasten kanssa ja itse menette töihin, jos sitä tasa-arvoa haette.

Ei ne kotityöt lopu eroonkaan, on ne silloinkin tehtävä ja lapset hoidettava ja kasvatettava. Sekä elätettävä.

Ja muistakaa se KOMMUNIKAATIO, huutaminen ja kiukuttelu ei ole sitä, lapset tekee niin, eivät aikuiset ihmiset.

Kyllä tuo AP:n tilanne kuulostaa jo lähinnä siltä, ettei kyse ole enää pelkästään raskaudesta ja hormoneista, on tainnut rouva näyttää todellisen puolensa, jos ei aiemmin ole kiukutellut siippansa saliharrastuksesta ja tekemättömistä kotitöistä.

Jotain muuta siellä taustalla on.

Ja toi kun kieltää miestään auttamasta, heittäytyy marttyyriksi ja uhriutuu.

Hirvittää todella paljon mitä tuo tulee olemaan vauvan kanssa. Jotain aivan hirveää.

Minäkin annan neuvon, naiset.

NE KOTITYÖT EIVÄT OLE PAKOLLISIA!!! HÖLLÄTKÄÄ PIPOJANNE JA OTTAKAA RENNOMMIN!!!

Onko teillä paljon palvelusväkeä siellä kartanolla? Jännä juttu, miten näissä alemmissa sosiaalisissa luokissa on kotitöitä pakko tehdä silloinkin, kun asuu pelkästään itsekseen. Palvelijoiden puuttuminen tekee elämästä niin harmittavan työlästä!

Lisään vielä että mies käy edelleen harrastamassa, töissä ja tapaa kavereitaan. Minä vaunuilen vauvan kanssa ja kohta aloitan oman harrastukseni.

Ei suhde toimi pirttihirmuilulla ja natseilulla

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?

M- 34

Ja sitten 1-2-vuoden päästä ihmettelet miksi et tunne vaimoasi etkä lastasi? Sun pitäs ihan aikuisten oikeasti viettää aikaa vaimosi kanssa ja huolehtia perheesi perustamisesta enemmän kuin siittämisen verran. Trolli tämä on mutta tulipa sanottua.