Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun miehet ovat vanhoja ja kärttyisiä, ei hameväki ymmärrä ja ole toisen tukena :D
Niin, se on aika hassu juttu, että yleensä sitä muistaa, miten toinen on kohdellut hankalien aikojen aikana. Jos ap:n avioliitto jostain syystä jatkuu, hänen ei kannata luottaa siihen, että vaimo ymmärtäisi ja olisi tukena kun tarvetta olisi. Vaimo varmaan aloittaa uusiakin harrastuksia, jolloin voi olla pois kotoa, ihan niin kuin ap tekee nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Se on ikävä ottaa kiukuttelua vastaan mikä tuntuu epäansaitulta. Sun kannattaa kuitenkin, jotta tilanne menee parempaan suuntaan, nöyrtyä ja pyrkiä ns. sovintoon vaimosi kanssa. Esim. puhu hänelle, että sua harmittaa tämä tilanne, kun haluaisit, että odotatte vauvaa innolla ja hyvällä mielellä. Älä syyllistä että "koko ajan kiukutellaan" vaan puhu mieluummin positiivisen kautta, miten olisi kiva nauttia yhdessä vielä viimeisistä kuukausista kahdestaan ja suunnitella rauhassa hyvällä mielellä tulevaa vauva-aikaa. Kysy häneltä, olisiko jotain, mikä voisi tuoda paremman mielen.
Tuosta väsymyksestä vielä: Olen ollut raskaana 10 viiokn ajan ennen aborttia (suunnittelematon kierukkaraskaus), ja jo sinä aikana raskausajan väsymys iski aivan järkyttäväksi. Minun oli _pakko_ nukkua n. 18 tuntia vuorokaudessa joka päivä. Nukahtelin pystyyn. Olin käymässä kaverilla ja nukahdin kesken keskustelun sohvalle istualtaan. Se oli aivan järkyttävän hirveää. Ap, sun on pakko ymmärtää, että vaikka kiukuttelun kuuleminen on nihkeää, se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä sun vaimo kokee tällä hetkellä. Sä voit valita minä tahansa hetkenä että lähdet pois kotoa kiukuttelun ulottumattomiin. Mutta sun vaimolla on hirveä olo 24 tuntia vuorokaudessa. Ja vielä usean kuukauden ajan. Se fiilis liitettynä epäempaattiseen mieheen - en ihmettele, että kiukuttelua tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies oikeastaan voi tehdä mitään toisen raskausoireille ja hormoneiden heittelyille?
On siinä kestämistä miehilläkin, kun toisen tunnetilat heittelee joka suuntaan. Ei se helppoa ole olla mies ja ottaa kaikki kura niskaansa ilman mitään järkevää syytä. Sitten se syyllistäminen, kun ei mukamas osallistu mihinkään, vaikka kuinka siivoisi, pyykkäisi ja tekisi osansa kotitöistä työpäivän päätteeksi. Ja kuunnella kiukuttelua 24/7 joka tapauksessa.
Kyllä se väsyttää meidät miehetkin ja laittaa miettimään, että onko tämä kaikki minkään arvoista.Tiedän, että tämä kommentti pahoittaa jonkun mamman mielen ja tämä aloittaa kiukuttelunsa.
Ja samalla linjalla olen sen kommentoijan kanssa, että kotitöistä nyt ei kannata numeroa tehdä ja stressiä ottaa. Tai tehköön se jota eniten häiritsee.Ap ei tee kotona mitään, sen sijaan luimii salilla, koska muuten pää leviää.
No kai se leviää kun jos toinen kiukuttelee 24/7. Mä en ainakaan jaksaisi kuunnella. Vaikka kuinka on raskaana. Ei se oikeuta olemaan toiselle puoliskolle paskamainen.
Ap:lla on ratkaisun avaimet käsissään, hän voisi helpottaa puolisonsa kuormaa (eiköhän tuo uupumustaan kiukuttele tuolla työnjaolla), mutta ap valitsee omat menot ja pahentaa kierrettä. Parempi onni ensi kerralla; parisuhde onnistuu vain, jos molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen. Näillä ei sitä ole.
Kai nyt jumalauta aikuinen ihminen osaa sanoa suoraan että tänään en jaksa, katsotaan huomenna onko parempi olo kun pillittää asiaa 24/7.
Niin mäkin tein ja mies ymmärsi että on huono päivä. Eikä maailma kaatunut kun ei sinä päivänä tiskattu enkä minäkään saanut hermoromahdusta asiasta. Tai muinakaan huonoina päivinä.
Enkä saanut traumoja kun mies ei ollut kädestä pitämässä kiinni sokerirasituksessa tai neuvolakäynneillä.
Tai ollut mun kanssa 24/7. Töissäkin on käytävä kuulkaas.
Kuulostatte aivan pikkutytöiltä. "Nyhyy mies ei tee mitään". Mitä sitten? Ei teidänkään pakko ole tehdä mitään. Ei aikuista voi pakottaa. Vai voiko?
Tasa-arvoa on se ettei kumpikaan alista toista millään tavalla, ei henkisesti eikä fyysisesti. Itse se vaimo on työnjaon alusta saakka tuollaiseksi tehnyt.
Mitenkähän käy kun vauva syntyy ja valvottaa? Taas itketään ja valitetaan.
Entä kun mies on päivät töissä?
Itketään ja valitetaan.
Itselläni on ollut molemmissa raskauksissa oireena ihan tolkuton väsymys. Olen ollut niin uupunut, että usein jopa sängyllä maatessa on tuntunut, että on liian raskasta, että en jaksaisi olla edes olemassa. Kamala ajatus, jos mieheni olisi ollut tuollainen ap:n tapainen :-o
Mammoilla on kadonnut järki ja hormonit ottaneet vallan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Diatsepamin tiedetään läpäisevän istukan ja kertyvän sikiöön ja aiheuttavan monenlaisia sikiövaurioita. Sitä ei todellakaan määrätä raskaana olevalle. Tuo lääketieteen osaajana esiintynyt kirjoittaja pilailee.
Minulla oli koko raskausajan fyysisesti aivan hirveä olo. Jatkuva pahoinvointi, niin voimakas väsymys että nukahdin kävelylenkille kun pysähdyin tien reunaan huilaamaan, voimakas turvotus joka aiheutti särkyä ja jumitusta, todella kovat selkäkivut jotka säteilivät jalkaan ja saivat välillä jalan lähtemään alta, hengitysvaikeutta (koska kohtu aiheutti keuhkoihin puristustilan), karpaalitunnelisyndrooma joka esti nukkumisen ja turvotuksesta johtuvia hermopinteitä. Elämäni hirveimmät 9 kk vaikka lapsi oli todella toivottu, enkä olisi ikinä voinut uskoa että raskaus voisi olla fyysisesti noin kova koettelemus etenkin kun olin hoikka ja liikunnallinen ennen raskautta. Uupumus oli jotain aivan käsittämätöntä, ja useammalla lääkärillä juoksin ja kaikki sanoivat että eivät voi auttaa muuta kuin määrätä vuodelepoon.
Onneksi en kiukutellut enkä itkeskellyt, muuta siitä kiitos kuuluu miehelleni, joka ei käyttäytynyt kuin ääliö ap vaan yritti ymmärtää huonoa oloani ja päivinä joina olin todella huonossa kunnossa hän hoiti kaikki kotityöt ja tuli joka kerta neuvolaan mukaani. Tiedän, että hänelläkin oli raskasta kun olin niin huonossa kunnossa, mutta ainakaan hän ei aktiivisesti pahentanut oloani ja siksi pystyin olemaan kiukuttelematta hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Diatsepamin tiedetään läpäisevän istukan ja kertyvän sikiöön ja aiheuttavan monenlaisia sikiövaurioita. Sitä ei todellakaan määrätä raskaana olevalle. Tuo lääketieteen osaajana esiintynyt kirjoittaja pilailee.
Minua eivät naurata tällaiset jutut.
Luuttu käteen ja siivoamaan. Vaikka todennäköisesti teet senkin väärin, AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä yhdestä raskaudesta on tehty iso numero. Paljonko se oikeasti vaatii ajankäyttöä? Pari neuvolakäyntiä ja synnytys? Av-tanttojen juttujen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä olisi kokopäivätyö 😂
Niin on, kun se menee oksennellessa. Et usko, millaiseen kuntoon kuukausien päivittäinen oksentelu ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti oikein vie.
No hyperemeesi tai mikä tahansa raskauskomplikaatio on tietenkin asia erikseen. Tosin oksentelu on hoidettavissa. Ja ap:n mukaan se on joka tapauksessa päättynyt.
Tällaisessa tilanteessa ap:n ei kannata antaa vaimolleen mitään erivapauksia, muuten seuraavat raskaudet ovat yhtä huomionhakua ja itsesääliä. Helpoiten raskaus sujuu, kun elää normaalia elämää ja aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka pitää henkisesti ja fyysisesti timminä. Yhdeksän kuukautta menee nopeasti.
Miten sinä tuon oksentelun oikein hoitaisit? Neuvolan lääkäri ei nimittäin muuta avuksi keksinyt kuin määrätä sairaslomaa, jotta saisin edes hiukan levättyä.
Nesteytys, närästyslääkkeet, pahoinvointia hillitsevät lääkkeet (esim. hydroksitsiini, joka tosin väsyttää, tai ondansetroni), ahdistuneisuuteen diatsepaami. Jos pahoinvointi on niin voimakas, että sen kanssa ei pärjää, kannattaa vaatia hoitoa.
Jännä juttu, kuinka tänne palstalle osuvatkin maan parhaat lääketieteen asiantuntijat, jopa kansainvälisellä tasolla, kun esim. Naistenklinikalla kokeneetkin lääkärit levittelevät käsiään raskaana olevien äitien pahoinvoinnille. Mutta täällä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Tee lääketieteelle palvelus ja anna lääketiett. tietämys ja osaamisesi muidenkin käyttöön. Sinun kaltaisia lääketiede tarvitsee.Arvoisa lääketieteen osaaja suosittelee yllättäen raskaana olevalle odottajalle ahdistukseen voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (diatsepaami). Melko arveluttavaa, koska yleensä raskaana olevien lääkitystä pyritään odotusaikana pikemmin mieluummin alentamaan kuin lisäämään siitä syystä, että sikiövaurioiden riski pienenisi. Tämän osaajan vastaanotolle en itse poikkeaisi!
Diatsepamin tiedetään läpäisevän istukan ja kertyvän sikiöön ja aiheuttavan monenlaisia sikiövaurioita. Sitä ei todellakaan määrätä raskaana olevalle. Tuo lääketieteen osaajana esiintynyt kirjoittaja pilailee.
Minua eivät naurata tällaiset jutut.
No ei ketään muutakaan kuin häntä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, olet varmaan vuosimallia -84 tai -85? Tuon ikäryhmän, tai lähinnä haarukan, lapsissa ja nuorissa tehtiin aikoinaan jo tilastollisesti sellaisia havaintoja, joista oltiin pitkään aika huolissaan ja niiden seurauksia pohdittiin monessa paikassa. Tilastoja on selitelty sillä, että varhaislapsuuden ja lapsuuden vuodet sijoittuvat vanhempien nousukauteen, valmistalorakennusbuumeihin, yritysten perustamisiin eli siihen aikaan kun vanhemmilla ei oikeasti ollut aikaa keskittyä lapsiinsa aherrukseltaan. Siitä seuraavaksi samat lapset näkivät nopean tuhon, eli alkavan laman ja sen syvetessä seuraukset.
Tuo ikäryhmä oli se, josta oli eniten häiriöksi eri yläasteilla, jo lasten keskuudessa esiintyi väkivaltaa, häikäilemätöntä kiusaamista, itsekeskeisyyttä, päihteidenkäyttöä ja tupakointia jo hyvin nuoresta sekä hälyttävän pahoja mielenterveysongelmia. Osan noista tilastoiduista häiriökäyttäytymisongelmista voin hyvin allekirjoittaa itsekin, koska olen -87 alkuvuodesta syntynyt ja muistan hyvin, miten 84- vuonna syntyneiden ryhmä yläasteella häiriköi - ja tämä tieto kiiri siitäkin huolimatta, että olin kutosella enkä yläasteella. Heistä vuotta nuorempi porukka ei ollut yhtään sen rauhallisempi. Sitä paitsi mitä itse seurustelin -84 ja -85- syntyisten miesten kanssa tai olin muita kautta tekemisissä työelämän, harrastusporukoiden sun muiden kautta, niin kaikkia on yhdistänyt ihan hirveä empatiavaje, ylikorostunut itsekkyys ja kyvyttömyys jakaa mitään yksinkertaisia hyveitä (kuten lainata tavaroita, ahmitaan työpaikalla joku kakku yksinään eikä edes hävetä tms.) ja taipumus käyttäytyä parisuhteessa kuin koulukiusaaja. Samaten heissä kaikissa asui tietynlainen vanhakantainen sovinistisuus. Tiedän hyvin paljon ihmisiä, eli otantani on iso, ja noista on puhuttu kavereiden kanssa paljon, miten he ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Sen sijaan 88-ikäryhmä tuntui muutenkin todella paljon pehmeäarvoisemmalta ja sellainen angstikulttuuri puuttui kokonaan. Oletko siis mies 34 oman aikasi lapsi?
Olen itse vuonna 85 syntynyt ja tunnistan paljon kirjoituksesi asioita itsessäni. Osaatko kertoa mihin tutkimuksiin/tilastoihin kirjoituksesi viittaa? Olen kiinnostunut lukemaan aiheesta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle mies on sanonut että kotitöillä ei ole mitään merkitystä koska olen hyvä äiti lapsellemme ja hoidan hänet erittäin hyvin. Ja käski minun levätä raskausaikana.
Kaatuiko parisuhde tekemättömiin kotitöihin? Ei kaatunut. Edelleen kimpassa ja siivotaan yhdessä. Aivan kaaosta täällä ei ole siltikään vaikkei joka päivä siivota hiki hatussa
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies on sanonut että kotitöillä ei ole mitään merkitystä koska olen hyvä äiti lapsellemme ja hoidan hänet erittäin hyvin. Ja käski minun levätä raskausaikana.
Kaatuiko parisuhde tekemättömiin kotitöihin? Ei kaatunut. Edelleen kimpassa ja siivotaan yhdessä. Aivan kaaosta täällä ei ole siltikään vaikkei joka päivä siivota hiki hatussa
Eiköhän se ap:nkin tapauksessa kaadu kommunikaatio-ongelmiin, huonoon käytökseen, molemminpuoliseen epäreiluuden tunteeseen ja keskinäisiin kaunoihin eikä tekemättömiin kotitöihin, ap:n vaimohan tekee ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Sori, mutta se vaan in semmoista, huolehdi vaimostasi ja tulevan lapsesi äidistä.
Koeta ym,ärrää, ertä se raskaus ei ole ihan unelmatila, vaikka se onkin hieno,
. Se vain on niin iso myllerrys. Varaudu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja etsimään apuja.
Sinun miehenä on nyt otettava vastuuta ja hellittävä sitä vaimoa, abåbaikkamhön kiukkuaisi. Toki voit kertoa mietteesi, mutta varaudu joskus myrskyihin.
Äidiksi tulo on sitten oma kriisinsä. ...vielä jyrisevämpi kuin isäksi...ihan niiden hormonien takia.
Minusta rasaåkaus tuntui, kuin olisin ollut kasvualusta, josta se sikiö imee maine energian.
Tee terveellistä ruokaa. Tuo kukkia, ole hellä. Älä hermostu. Te olette yhtä.
Nyt on sinuun aikasi kantaa sitä henkistä puolta. Vaimosi kantaa sitä tulevaa tärkeää.
Raivo voi tulla vaikka kahvin hajusta. Se yököttää.
Joustavuutta sinulta nyt odotetaan ja kuitenkin myös määrätietoista tukea. Olet todella tärkeässä roolissa.
Se, että mies (ap) ei tee kotitöitä vaikka molemmat käyvät kokopäivätöissä on jo riittävä peruste jättää ap ja ottaa ero.
...siis sikiö imee KAiKEN energian...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, olet varmaan vuosimallia -84 tai -85? Tuon ikäryhmän, tai lähinnä haarukan, lapsissa ja nuorissa tehtiin aikoinaan jo tilastollisesti sellaisia havaintoja, joista oltiin pitkään aika huolissaan ja niiden seurauksia pohdittiin monessa paikassa. Tilastoja on selitelty sillä, että varhaislapsuuden ja lapsuuden vuodet sijoittuvat vanhempien nousukauteen, valmistalorakennusbuumeihin, yritysten perustamisiin eli siihen aikaan kun vanhemmilla ei oikeasti ollut aikaa keskittyä lapsiinsa aherrukseltaan. Siitä seuraavaksi samat lapset näkivät nopean tuhon, eli alkavan laman ja sen syvetessä seuraukset.
Tuo ikäryhmä oli se, josta oli eniten häiriöksi eri yläasteilla, jo lasten keskuudessa esiintyi väkivaltaa, häikäilemätöntä kiusaamista, itsekeskeisyyttä, päihteidenkäyttöä ja tupakointia jo hyvin nuoresta sekä hälyttävän pahoja mielenterveysongelmia. Osan noista tilastoiduista häiriökäyttäytymisongelmista voin hyvin allekirjoittaa itsekin, koska olen -87 alkuvuodesta syntynyt ja muistan hyvin, miten 84- vuonna syntyneiden ryhmä yläasteella häiriköi - ja tämä tieto kiiri siitäkin huolimatta, että olin kutosella enkä yläasteella. Heistä vuotta nuorempi porukka ei ollut yhtään sen rauhallisempi. Sitä paitsi mitä itse seurustelin -84 ja -85- syntyisten miesten kanssa tai olin muita kautta tekemisissä työelämän, harrastusporukoiden sun muiden kautta, niin kaikkia on yhdistänyt ihan hirveä empatiavaje, ylikorostunut itsekkyys ja kyvyttömyys jakaa mitään yksinkertaisia hyveitä (kuten lainata tavaroita, ahmitaan työpaikalla joku kakku yksinään eikä edes hävetä tms.) ja taipumus käyttäytyä parisuhteessa kuin koulukiusaaja. Samaten heissä kaikissa asui tietynlainen vanhakantainen sovinistisuus. Tiedän hyvin paljon ihmisiä, eli otantani on iso, ja noista on puhuttu kavereiden kanssa paljon, miten he ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Sen sijaan 88-ikäryhmä tuntui muutenkin todella paljon pehmeäarvoisemmalta ja sellainen angstikulttuuri puuttui kokonaan. Oletko siis mies 34 oman aikasi lapsi?
Olen itse vuonna 85 syntynyt ja tunnistan paljon kirjoituksesi asioita itsessäni. Osaatko kertoa mihin tutkimuksiin/tilastoihin kirjoituksesi viittaa? Olen kiinnostunut lukemaan aiheesta lisää.
Upsalan yliopiston tutkimuksia. Vedin nämä jutut hatusta, koska on minulla on huonoja kokemuksia vuosina 1984 ja 1985 syntyneistä miehistä. Kumpikin sulhasistani nimittäin jätti minut alttarille kesken hääseremonian (olisi riittänyt, että toinen edes silloin olisi mennyt naimisiin). Olen kovasti yrittänyt löytää tapahtumille selitystä ja tämä tuli mieleeni.
T: jätetty morsian
Eli siis, äiti hoitaa lapsen, aina?
Käykö sun mutsi hoitamassa sua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raskaus ole sairaus. Edelleenkään.
Itsellä kolme lasta, kolme raskautta.Pitäisi varmaan uhriutua ja heittäytyä marttyyriksi itsekin kun on tää vaan niin rankkaa olla äiti ja nainen
Ei raskaus ole sairaus mutta raskaus voi tehdä todella sairaaksi. Ole vaan onnellinen jos et itse ole joutunut kokemaan esim niin pahaa raskauspahoinvointia ettei mikään pysy sisällä ja tipassa joutuu ravaamaan koko raskauden ajan kerran viikkoon. Siihen päälle vielä liitoskivut ja supistukset joiden takia vuodelepoa niin ai että.
Ei ole millään tavalla uhritumista jos joutuu kestämään 24/7 krapulaa ja mies on niin kpää ettei tajua auttaa vaan keskittyy omaan itseensä.
Onpa sulla vaikeaa. Olisiko kannattanut valita mies eikä poikanen?
Niinhän mä teinki... Mun mies tuki vaikka olinki sänkypotilaana pahoinvoinni takia ja hoiti kaiken himassa että sain ite keskittyä pahoinvoinnin minimointiin...
AP RUN!!!