Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tässä pitäisi muutenkaan toimia joten pyrin pysymään poissa vaimon jaloista. Tuntuu että teen mitä tahansa, se on väärin. Varmaan pitäis muuttua itsekin 24/7 nukkuvaksi zombieksi, ehkä se tyydyttäisi häntä.
M- 34
Hetkinen, vaimo käy kokopäivätyössä, hoitaa yksin kodin, kaupassa käynnit ja ruuanlaiton, kuten sanoit aiemmin, mutta silti hän nukkuu 24/7? Skarppaa nyt vähän, tarinasi ei pysy kasassa.
Vaimo tekee päivän mittaan lähes kaiken, mutta ei jaksakaan olla innoissaan ja aktiivinen miehen kanssa, kun tämä on raskauden takia väsynyt ja häntä harmittaa ettei ukko harrastuksiltaan ja sosiaalisilta riennoiltaan ehdi hoitamaan yhteisiä velvollisuuksia. Selitys miksi saattaa väsyttää ja välillä vähän tiuskaista.
Eli kun sitä Tuusulaa ei heru entiseen ja vapaat menee mielummin lepäillessä, niin tässä selitys miksi ”nukkuu 24/7”.
Ei siihen mitään selitystä edes tarvita. Elämä nyt sitten on tästä eteenpäin sellaista, ei se mihinkään lapsen syntymään lopu, muuttuu vain. Lopulta, kun vaimo miettii, että nyt voisi vaikka tehdä sisään-ulos-tempun, mitähän se mies mahtaa vartalostani ajatellakaan, niin miestä ei enää kiinnosta, kun on oppinut elämään ilmankin (ei välttämättä fyysisten syiden takia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Mä en muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun tein kotitöitä töiden jälkeen. Enkä ole muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun teen kotitöitä äitiyslomallani ja hoidan vauvaa pääsääntöisesti kun mies on töissä ja tekee pitkiäkin päiviä.
Arvaan, sinulle kuuluisi Suomen korkeimman luokan ansiomitalli, niin hyvä ja täydellinen ihminen olet!!!
Minä olin taas raskauden aikana niin huono ihminen, että olin lähes koko raskausajan sairaslomalla, enkä edes ajatellut kotitöitä ja mieheni joutui useamman kerran päivässä tarkistamaan puhelimella vointiani ja joskus ihan pahuuttani vietiin piipaa-autolla sairaalaan.
On niin mieltä ylentävää ja mukava lukea näitä täydellisten ja hyvien ihmisten kommentteja. Toivottavasti oärjäät jatkossakin yhtä täydellisesti.
Hyvää vauvan hoitohetkiä ja iloa elämääsi.
Kas, happamia! Sanoi kettu pihlajanmarjoista. Kuulostaa kateellisen narinalta.
Vierailija kirjoitti:
Laiskat töitään luettelee
Ja vielä laiskemmilla ei ole edes mitään lueteltavaa...
Ai että väsynyt ja raskaus alussa? Mä en ole nukkunut 4 kuukauteen ollenkaan eikä ole mieskään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raskaus ole sairaus. Edelleenkään.
Itsellä kolme lasta, kolme raskautta.Pitäisi varmaan uhriutua ja heittäytyä marttyyriksi itsekin kun on tää vaan niin rankkaa olla äiti ja nainen
Ei raskaus ole sairaus mutta raskaus voi tehdä todella sairaaksi. Ole vaan onnellinen jos et itse ole joutunut kokemaan esim niin pahaa raskauspahoinvointia ettei mikään pysy sisällä ja tipassa joutuu ravaamaan koko raskauden ajan kerran viikkoon. Siihen päälle vielä liitoskivut ja supistukset joiden takia vuodelepoa niin ai että.
Ei ole millään tavalla uhritumista jos joutuu kestämään 24/7 krapulaa ja mies on niin kpää ettei tajua auttaa vaan keskittyy omaan itseensä.
Onpa sulla vaikeaa. Olisiko kannattanut valita mies eikä poikanen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Mä en muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun tein kotitöitä töiden jälkeen. Enkä ole muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun teen kotitöitä äitiyslomallani ja hoidan vauvaa pääsääntöisesti kun mies on töissä ja tekee pitkiäkin päiviä.
Arvaa mitä? Hyvät sulle! Oot huikea äiti ja puoliso ja miehesi onnenpekka kun hänellä on noin reipas vaimo! (Tätähän halusit kuulla, niinhän?)
Oletpa lapsellinen.
Se on miten äitiyteen asennoituu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Mä en muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun tein kotitöitä töiden jälkeen. Enkä ole muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun teen kotitöitä äitiyslomallani ja hoidan vauvaa pääsääntöisesti kun mies on töissä ja tekee pitkiäkin päiviä.
Arvaa mitä? Hyvät sulle! Oot huikea äiti ja puoliso ja miehesi onnenpekka kun hänellä on noin reipas vaimo! (Tätähän halusit kuulla, niinhän?)
Oletpa lapsellinen.
Se on miten äitiyteen asennoituu
Mitä lapsellista on kehua toista hänen poikkeuksellisesta hyvyydestään ja ennennäkemättömästä taidostaan suoriutua elämästä? Ei voi kuin ihailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on sitten lapsellisia kommentteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Miksi osaa ihmisistä tuntuu kovasti hiertävän se, että joillekin se raskaus ei ole vain hattaraa ja sateenkaaria? Viekö se jotenkin siitä teidän ihanasta olosta hohtoa pois? Vai oletteko te just näitä, että hammasta purren eteenpäin, vaikka kuinka on paha olla? Ei ihme, että Suomessa on niin paljon masennusta ja työuupumusta, koska missään vaiheessa elämää ei saa olla heikko ja todeta, että nyt just on elämä ja fiilis aika paskaa, ja tarttis vähän hellittää. Eikä voi odottaa, että siltä elämänKUMPPANILTA, siltä rakkaalta ihmiseltä sais jotain tukea. Eikö sen ihmisen pitäisi olla just se, jonka edessä voi vähän kompuroida? Se, joka ottaa kädestä kiinni ja auttaa eteenpäin?
No ehkäpä tässä on se syy, miksi ihmissuhteet ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Mä en muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun tein kotitöitä töiden jälkeen. Enkä ole muuttunut marttyyriksi ja uhriutunut kun teen kotitöitä äitiyslomallani ja hoidan vauvaa pääsääntöisesti kun mies on töissä ja tekee pitkiäkin päiviä.
Arvaa mitä? Hyvät sulle! Oot huikea äiti ja puoliso ja miehesi onnenpekka kun hänellä on noin reipas vaimo! (Tätähän halusit kuulla, niinhän?)
Oletpa lapsellinen.
Se on miten äitiyteen asennoituuMitä lapsellista on kehua toista hänen poikkeuksellisesta hyvyydestään ja ennennäkemättömästä taidostaan suoriutua elämästä? Ei voi kuin ihailla <3
Niin aivan normaaleista asioista joista AIKUISEN IHMISEN on suoriuduttava.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Ette te pariterapiaa tarvitse, sä tarvitset yksilöterapiaa.
Suosittelen että mietit mitä perheeksi tuleminen tarkoittaa ja millaisia velvollisuuksia se tuo, myös ajankäytön suhteen.
Tsemppiä vaimolle.
Miten tulee mieleen se meemi jossa läski muija istuu luuri kourassa sohvalla, koti kuin kaatopaikka kun mies on tehnyt 12 tunnin työpäivän?
Miten se vaimo työpäivästään suoriutuu vai tekeekö istumatyötä?
T. Siivooja äitiyslomalta
Aloittaja on nyt tainnut tehdä todella väärän päätöksen halutessaan lapsia, jos hän ei kestä sitä, että vaimo on uupunut. Osa raskauksista on todella vaikeita, mutta helpoimmankin raskauden jälkeen alkaa se vaihe, kun teillä on lapsi, joka suurella todennäköisyydellä valvottaa, huutaa ja vaatii teiltä kaiken molempien uupumiseen saakka ja sen jälkeenkin. Tuurilla saatte helpon ja paljon nukkuvan lapsen, mutta useimmat pikkulasten vanhemmat ovat uupuneita. Eli saattaapa vaimosi uupumus joskus hellittääkin, mutta todennäköisesti se vain kasvaa seuraavien vuosien ajan. Silloin sinä et voi paeta salille.
Tai sitten ap on näitä "avun" tarjoajia jotka eivät vaan osaa yksinkertaisimpiakaan kotitöitä ja jos nainen haluaa ettei "auttamisesta" seuraa entistä isompi sotku tms. niin hänen pitää olla ohjeistamassa koko ajan yksityiskohtaisesti. On siinä rentouttavaa auttamista kun keittiöstä kuuluu minuutin välein "Mitä mä nyt teen?" "Missä on tiskiaine, ai se on tossa mun nenän eessä, no missä on käsipyyhe?" "Mihin mä laitan nää?!" "Ai mitä pitääx mun kuivata tää kastelemani lattiakin, et sä siitä mitää sanonu eikä se enää oo mitää tiskausta!" Loppuhuipennuksen tuottaa ylpeys kun mies kokee auttaneensa suuresti, ja sitä seuraava pettymys kun vaimo yhä jäkättää, sillä sotkuiset tiskit ovat ehkä poissa mutta koko keittiö lainehtii, pesuallas on tukossa koska pohjalla lilluu rättejä ja ruuantähteitä jne.
Ei apu kelpaa akalle, kele!
Ap, miltä tuntuu tietää että on kunnon kusipää?