Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
MInun piti käydä salilla läpi raskauden ja olla töissäkin niin kauan kuin mahdollista, suhtauduin ivallisen huvittuneesti ähkyen vaappuviin naisiin jotka tekivät ison numeron siitä, että he nyt ovat raskaana.
Vain viikko positiivisen testin jälkeen iski voimakas kuvotuksen tunne, samalainen kuin vatsataudissa ennen oksentamista. En kyennyt syömään, imin vain mehujäitä ja pelkkä asennon vaihtaminen tuntui kamalalta! 24/h vuorokaudessa toiselle kolmannekselle asti oli olo, että laatta lentää just.
Sitten käsi meni tunnottomaksi ja tunnottomuutta seurasi kova särky , lääkäri puhui puristuksessa olevasta hermosta. Vatsani kasvoi viikkoihin nähden valtavaksi, ähisin ja vaapuin kuin pingviini käsi ristiselän päällä.
En TODELLAKAAN käynyt salilla ja töistäkin jäin pois jo viikolla 18, kotona pystyin hädintuskin täyttämään tiskikoneen tai imuroimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Minulle kävi juuri näin, mutta lasten takia ei auttanut jäädä suremaan vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Eli kyllä vaikeissakin tilanteissa voi päättää, vajoaako syvimpään masennukseen vai ponnisteleeko kaikesta huolimatta eteenpäin.
Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Minulle kävi juuri näin, mutta lasten takia ei auttanut jäädä suremaan vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Eli kyllä vaikeissakin tilanteissa voi päättää, vajoaako syvimpään masennukseen vai ponnisteleeko kaikesta huolimatta eteenpäin.
Mulla ei kyllä riittäis natsat arvostella niitä ihmisiä, jotka noissa vaikeissa tilanteissa on "päättäneet vajota syvimpään masennukseen". En ole aivan täysin vakuuttunut, että se on aina kokonaan omissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua
Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän käy kun vaimo on äitiyslomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa saman äidin eri raskaudet voivat olla tosi erilaisia. Minulla ei ollut ekassa raskaudessa juuri mitään oireita, eikä vaikeuksia. Salilla kävin melkein loppuun asti kolmesti viikossa, nestettä ei kertynyt ja olo oli hyvä.
Nyt toisessa raskaudessa olen kuten ap:n vaimo. Tai oikeastaan vielä pahemmassa kunnossa, koska minä en selviä niistä kotitöistäkään. Töissä pystyn juuri ja juuri olemaan ihan vain siitä syystä, että teen istumatyötä toimistossa. Kaikki hajut ja maut etoo. Jopa oman kodin haju on nyt aivan järkyttävän yököttävää, vaikka normitilassa en tiedosta koko hajua. Yrjö lentää päivittäin, huimaa ja väsyttää. Nukkumaan menen esikoisen kanssa samaan aikaan, klo 20. Ja liikuntaa en pysty harrastamaan, mutta esikoisen kanssa on toki käytävä ulkoilemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että jospa se vaimo on niitä jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta, mutta kumminkin valittavat kuinka miehet eivät tee kotona mitään ja kuinka mies käy vaan harrastuksissaan jne. saadakseen vain paljon huomiota ympäristöltään ja haluavat huomiota raskausteen ja jotain erityiskohtelua
Ehkä. Msuta jostain se huomiontarve kumpuaa. Ehkä ap ei huomioi naistaan ja hänen tarpeitaan tarpeeksi.
Huomioikohan akka miehensä tarpeita?
Ei se niin mene että vain kaikki huomio ja tarpeisiin vastaaminen menee yksipuolisesti parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInun piti käydä salilla läpi raskauden ja olla töissäkin niin kauan kuin mahdollista, suhtauduin ivallisen huvittuneesti ähkyen vaappuviin naisiin jotka tekivät ison numeron siitä, että he nyt ovat raskaana.
Vain viikko positiivisen testin jälkeen iski voimakas kuvotuksen tunne, samalainen kuin vatsataudissa ennen oksentamista. En kyennyt syömään, imin vain mehujäitä ja pelkkä asennon vaihtaminen tuntui kamalalta! 24/h vuorokaudessa toiselle kolmannekselle asti oli olo, että laatta lentää just.
Sitten käsi meni tunnottomaksi ja tunnottomuutta seurasi kova särky , lääkäri puhui puristuksessa olevasta hermosta. Vatsani kasvoi viikkoihin nähden valtavaksi, ähisin ja vaapuin kuin pingviini käsi ristiselän päällä.
En TODELLAKAAN käynyt salilla ja töistäkin jäin pois jo viikolla 18, kotona pystyin hädintuskin täyttämään tiskikoneen tai imuroimaan.
Siis jos mehujäätä pystyy imemään, niin kai sitä pystyy jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Minulle kävi juuri näin, mutta lasten takia ei auttanut jäädä suremaan vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Eli kyllä vaikeissakin tilanteissa voi päättää, vajoaako syvimpään masennukseen vai ponnisteleeko kaikesta huolimatta eteenpäin.
Et voi täysin valita sitä. Kun minulla oli suru, en voinut myöskään pysähtyä, mutta kroppa teki sen puolestani. Esimerkiksi TSH-arvo oli yhtäkkiä 16. Toki se sinnikäs mielenlaatu auttoi kestämään koettelemukset, mutta yli määränsä oleviin ihmeisiin ei siitäkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Minulle kävi juuri näin, mutta lasten takia ei auttanut jäädä suremaan vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Eli kyllä vaikeissakin tilanteissa voi päättää, vajoaako syvimpään masennukseen vai ponnisteleeko kaikesta huolimatta eteenpäin.
Mulla ei kyllä riittäis natsat arvostella niitä ihmisiä, jotka noissa vaikeissa tilanteissa on "päättäneet vajota syvimpään masennukseen". En ole aivan täysin vakuuttunut, että se on aina kokonaan omissa käsissä.
En heitä arvostelekaan, mutta omassa tilanteessani katsoin, etten pysty jättämään lapsia heitteille, vaan kaikkein tärkeintä on pitää ainoana vanhempana heistä hyvää huolta, ja tämä tunne oli niin voimakas, että jaksoin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan
Niinpä. Vaikka jos puoliso yllättäen kuolisi ja jäisi yksin parin pienen lapsen kanssa asuntolainojen yms kanssa, niin turhaa olisi valittaa, sillä "elämä on niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan" #elämänviisaudet
Minulle kävi juuri näin, mutta lasten takia ei auttanut jäädä suremaan vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Eli kyllä vaikeissakin tilanteissa voi päättää, vajoaako syvimpään masennukseen vai ponnisteleeko kaikesta huolimatta eteenpäin.
Ehkä ap:n vaimo on päättänyt ponnistella eteen päin lapsensa ja itsensä vuoksi paskapääukosta ja huonosta terveydentilasta huolimatta. Ehkä hän olisi kymmenen kertaa pahemmassa jamassa, jos ei olisi päättänyt. Miten sinä voit muiden sisimmistä tunteista tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ukko on töissä 10+ työmatkat+ omat salit.
Jos oot aina poissa niin parempi lähteä kokonaan.
Olet arvioinut väärin itsesi kypsyyden perheenperustamiseen.
Haki jonku fitnesportto niin ei tule ongelmia vaimon ja lapsen kanssa ;)
Oletko jotenkin vammainen vai miten et muka tiedä, että raskaus nyt vaan aiheuttaa tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Siis ukko on töissä 10+ työmatkat+ omat salit.
Jos oot aina poissa niin parempi lähteä kokonaan.
Olet arvioinut väärin itsesi kypsyyden perheenperustamiseen.
Haki jonku fitnesportto niin ei tule ongelmia vaimon ja lapsen kanssa ;)
Koskakohan ap aikoo nähdä hereillä olevaa vauvaa, jos on poissa kotoa käytännössä koko päivän (työpäivä matkoineen noin 12 tuntia ja siihen salilla pari tuntia päälle). Alan ajatella, että ap ei koko lasta halua.
Siun pittää olla vaimos tukena, eikä itkee täällä, eiks nii? Tuo kaikki väsymys, itkusuus, kivut kuuluu asiaan. Oo sen tukena, silittele ja hallaa sitä. Elä syyllistä!
Niin on vakka kantensa valinnut
AP. Kyllä se niin on että unohda kuntosali. Ala kittaamaan kaliaa ja silittele vaimoa sohvalla ja pidä kätösestä kiinni :)
Myös naisten tulee tämä muistaa. Ei ne kotityöt lopu, ne lisääntyy lasten myötä.
Eikä ne lopu vaikka töihin palaattekin.