Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?

M- 34

Aika itsekeskeiseltä mielheltä vaikutat! Katsoisit muuallekkin kuin omaan napaasi. Vaimosi on ollut pahoinvoiva 3kk putkeen (alkuraskaus) ja nytkin vielä raskauden edetessä väsynyt. Ei hän näitä olotiloja ole tilannut! Onko sinulla empatiaa ollenkaan? Toisella on fyysisiä oireita jotka johtuvat raskaudesta. Miksi et voi tukea vaimoasi, olla lähellä ja yrittää ymmärtää hänen huonovointisuuttaan? Aina ei edes tarvitse puhua (varsinkaan jos ei jaksa) vaan läheisyys riittää. Ja miten sinä olet ratkaissut asian, pakoilet pois kotoa ja vaimosi luota kuntosalille ja muualle. Oletit ilmeisesti että vaimosi on samalainen kuin ajemmin vaikka olisikin raskaana. Vikaan meni. Miksi sinä olet joustamaton? Etkö oikeasti voi laittaa omia menoja vähemmälle ja olla vaimosi kanssa kotona ja hänen tukenaan?

Istua sohvalla ja pitää kädestä kiinni kun tarvitsee tukea kotona oloon iltaisin?

AP. Teippaa muija tuoliin kiinni, tee kotityöt ja kun olet ne tehnyt, sitten vapauta akka tuolista ja istuta sohvalle.

Typerää muijalta kieltäytyä tarjotusta avusta. Saa syyttää ihan itseään kun väsyttää ja kiukuttaa

Hienoa miten AP sentään puolustaa vaimoaan kun toiset hullut ovat täällä valmiita lynkkaamaan täysin tuntemattoman ihmisen :D täällä av:llä on kyllä aivan uskomatonta sakkia!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaus ole sairaus. Edelleenkään.

Itsellä kolme lasta, kolme raskautta.

Pitäisi varmaan uhriutua ja heittäytyä marttyyriksi itsekin kun on tää vaan niin rankkaa olla äiti ja nainen

Raskaus ei ole sairaus. Tosin osan naisista se raskaus tekee sairaaksi.

En ole ollut raskaana, eikä mulla ole lapsia, mutta tiedän silti mitä jumalaton väsymys ja kivut tekee mielialalle. Ei siinä hirveesti auta se, että toinen "haluaa" auttaa, mutta samalla arvostelee, että miten sä nyt et muka jaksa ja "ota nyt itseäsi niskasta kiinni".

Ap, jos oikeasti haluat auttaa, et kysy voitko olla avuksi, vaan TEET JOTAIN IHAN OMA-ALOITTEISESTI. Imuroit, peset pyykkiä, teet/tuot ruokaa, annat vaimon nukkua, etkä valita siitä, ettei se jaksa tehdä mitään. Et syyllistä vaimoasi siitä, että hän on nyt väliaikaisesti kyvytön harrastamaan liikuntaa tai olemaan sosiaalinen. Ja vietät aikaa hänen kanssaan, voit varmaan uhrautua sen verran, että teette jotain, mitä hän haluaa ja kykenee tekemään.

Tää ei ole mitään rakettitiedettä.

Aloittajan kysymyksiin ja vastaus vaimolta on kieltävä ollut jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

On oikeus pyytää tukea mutta oltava varautunut myös siihen, ettei sitä jostain syystä saa. Lisäksi täällä on ehdotettu, että Ap esim. lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan, mikä on mielestäni kohtuutonta. Ei lainkaan kompromissi.

Ja mies voi varautua siihen, että jos ei tukea vaimolle tipu, ei ole kohta sitä vaimoakaan. Jos molemmat sen lapsen haluaa, ei ole mitenkään kohtuullista, että vain toisen elämä menee siitä uusiksi.

Ja kukaan ei ole ehdottanut, että ap lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan loppuiäksi, vaan siksi aikaa, että vaimo voi paremmin, jos tarve näin vaatii. Se on kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.

Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy. 

M - 34

Kysyt voitko olla avuksi? Ihan kuin olisit vaimon pikkuapuri sen sijaan että olisit vastuullinen aikuinen, joka hoitaa oman osuutensa talouden töistä. Entä jos ilmoittaudut vaimollesi, että tästä eteenpäin sinä hoidat ruokaostokset ja siivoukset. Vaimo hoitaa klikkauksen ja pyykit. Et kysy voitko auttaa vaa hoidat oman osuutesi kyselemättä.

Miksi vaimo kieltäytyy AP:n avusta? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.

Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy. 

M - 34

Kysyt voitko olla avuksi? Ihan kuin olisit vaimon pikkuapuri sen sijaan että olisit vastuullinen aikuinen, joka hoitaa oman osuutensa talouden töistä. Entä jos ilmoittaudut vaimollesi, että tästä eteenpäin sinä hoidat ruokaostokset ja siivoukset. Vaimo hoitaa kokkauksen ja pyykit. Et kysy voitko auttaa vaa hoidat oman osuutesi kyselemättä.

Autocorrect taas eli vaimo hoitaa kokkauksen

YHDESSÄ siivotkaa, kun YHDESSÄ asutte. Tulevaisuudessa YHDESSÄ hoidatte vauvaa, kun YHDESSÄ olette hänet halunneetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

On oikeus pyytää tukea mutta oltava varautunut myös siihen, ettei sitä jostain syystä saa. Lisäksi täällä on ehdotettu, että Ap esim. lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan, mikä on mielestäni kohtuutonta. Ei lainkaan kompromissi.

Ja mies voi varautua siihen, että jos ei tukea vaimolle tipu, ei ole kohta sitä vaimoakaan. Jos molemmat sen lapsen haluaa, ei ole mitenkään kohtuullista, että vain toisen elämä menee siitä uusiksi.

Ja kukaan ei ole ehdottanut, että ap lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan loppuiäksi, vaan siksi aikaa, että vaimo voi paremmin, jos tarve näin vaatii. Se on kompromissi.

Mahtavaa ajattelua. Vaimon on ok luopua omasta hyvinvoinnistaan raskauden ajaksi, mutta mieheltä ei saa pyytää edes saliharrastuksensa vähentämistä hetkellisesti jotta pystyisi olemaan väsyneen vaimonsa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vaimo kieltäytyy AP:n avusta? En ymmärrä

Koska ei jaksa kuunnella kommentteja siitä, kuinka "on muuttunut" ja "on saamaton" ja "syyt jaksamattomuuteen on tekosyitä"?

Muistan sen jumalattoman väsymyksen jo kymmenennellä viikolla kun en ollut kertonut vielä kellekään toissä. Saatoin vain yhtäkkiä nukahtaa tyopiseelläni ja joskus väsymys oli niin kovaa, että jouduin ottamaan muutaman minuutin torkut duunipaikan vessakopissa, heti kotiin päästyäni nukuin melkein aamun asti. Liikunnan jouduin lopettamaan melkein koko raskauden ajaksi, koska olin niin huonovointinen koko tuon ajan.

Kyllä sitä sitten taas piristyi muutaman kuukauden synnytyksen jälkeen kun hormoonit tasaantuivat. Itselleni raskaus oli aivan kamala kokemus, mutta oli se sen arvoista!

Joskus toivoisin että miehet voisivat kokeilla edes vähän aikaa miltä tuntuu olla nainen ja varsinkin silloin kun hormoonit ovat sekaisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

On oikeus pyytää tukea mutta oltava varautunut myös siihen, ettei sitä jostain syystä saa. Lisäksi täällä on ehdotettu, että Ap esim. lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan, mikä on mielestäni kohtuutonta. Ei lainkaan kompromissi.

Ja mies voi varautua siihen, että jos ei tukea vaimolle tipu, ei ole kohta sitä vaimoakaan. Jos molemmat sen lapsen haluaa, ei ole mitenkään kohtuullista, että vain toisen elämä menee siitä uusiksi.

Ja kukaan ei ole ehdottanut, että ap lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan loppuiäksi, vaan siksi aikaa, että vaimo voi paremmin, jos tarve näin vaatii. Se on kompromissi.

Juuri näin! Lapsen syntymä muuttaa perhe-elämää. Raskausaikana tähän ajatukseen olisi syytä totutella. Oman ajan määrä vähenee väistämättä, kun lapsi tarvitsee hoitoa ja huomiota vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

On oikeus pyytää tukea mutta oltava varautunut myös siihen, ettei sitä jostain syystä saa. Lisäksi täällä on ehdotettu, että Ap esim. lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan, mikä on mielestäni kohtuutonta. Ei lainkaan kompromissi.

Ja mies voi varautua siihen, että jos ei tukea vaimolle tipu, ei ole kohta sitä vaimoakaan. Jos molemmat sen lapsen haluaa, ei ole mitenkään kohtuullista, että vain toisen elämä menee siitä uusiksi.

Ja kukaan ei ole ehdottanut, että ap lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan loppuiäksi, vaan siksi aikaa, että vaimo voi paremmin, jos tarve näin vaatii. Se on kompromissi.

Mahtavaa ajattelua. Vaimon on ok luopua omasta hyvinvoinnistaan raskauden ajaksi, mutta mieheltä ei saa pyytää edes saliharrastuksensa vähentämistä hetkellisesti jotta pystyisi olemaan väsyneen vaimonsa tukena.

Miten tukea ihmistä joka tarjotusta avusta kieltäytyy? Pitää kädestä kiinni kun toinen makaa paikoillaan, niinkö?

Mä en ymmärrä. Onhan aloittaja monta kertaa sanonut tarjonneensa apua ja tukea, mutta marttyyrivaimo kieltäytyy.

Mun korvaan myös särähtää tää että miehen osallistuminen oman kotinsa hoitoon on vaimo auttamista. Missä vaiheessa yhteisen kodin hoito muuttui yksinomaan vaimon vastuuksi ja mies voi autella silloin kun huvittaa? Kun mä odotin vauvaa ja olin väsynyt ja joka paikkaa kolotti, oli itsestään selvyys että mies otti enemmän vastuuta kotitöistä jotka siihen asti hoidettiin puoliksi. Se ei ollut kevyttä auttelua vaan oikeasti vastuunkantoa.

Minustakin Ap:n kannattaisi tässä tilanteessa ottaa kotona ohjat käsiinsä, tehdä lempeästi mutta päättäväisesti kotityöt vaimon puolesta, hankkia hänelle vaikkapa joku ammatti-ihminen juttelemaan hänen kanssaan tilanteesta, jollei hän itse suostu puhumaan, ja käydä silloin tällöin itse vaikkpa siellä salilla tuulettumassa.

Tuleva äiti on jo 36-vuotias. Ehkä sekin tekee raskaudesta tavallista haastavamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

On oikeus pyytää tukea mutta oltava varautunut myös siihen, ettei sitä jostain syystä saa. Lisäksi täällä on ehdotettu, että Ap esim. lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan, mikä on mielestäni kohtuutonta. Ei lainkaan kompromissi.

Ja mies voi varautua siihen, että jos ei tukea vaimolle tipu, ei ole kohta sitä vaimoakaan. Jos molemmat sen lapsen haluaa, ei ole mitenkään kohtuullista, että vain toisen elämä menee siitä uusiksi.

Ja kukaan ei ole ehdottanut, että ap lopettaisi saliharrastuksensa kokonaan loppuiäksi, vaan siksi aikaa, että vaimo voi paremmin, jos tarve näin vaatii. Se on kompromissi.

Mahtavaa ajattelua. Vaimon on ok luopua omasta hyvinvoinnistaan raskauden ajaksi, mutta mieheltä ei saa pyytää edes saliharrastuksensa vähentämistä hetkellisesti jotta pystyisi olemaan väsyneen vaimonsa tukena.

Miten tukea ihmistä joka tarjotusta avusta kieltäytyy? Pitää kädestä kiinni kun toinen makaa paikoillaan, niinkö?

Mä en ymmärrä. Onhan aloittaja monta kertaa sanonut tarjonneensa apua ja tukea, mutta marttyyrivaimo kieltäytyy.

No vaikka. Jos tuo on sitä, mitä toinen juuri sillä hetkellä tarvitsee. Se, että toinen ottaa kainaloon, pitää kiinni ja on vaan läsnä antaa monesti enemmän tuen tuntua ja voimaa, kuin pitkin hampain tarjottu tiskausapu.

Jos väsyttää koko ajan, siihen auttaa myös raskausajan vitamiinit. Itsellä toimi.

Ja se että YMMÄRSIN höllätä pipoa.

Töissä kävin. Kotitöitä tein niinä parempina päivinä. Huonoina päivinä keräsin voimiani ja lepäsin.

Raskausaika ei ole rakettitiedettä ;)

Ja niinä huonoina päivinä, mies teki kotityöt. Ja ei niitä ole pakko tehdä joka päivä muutenkaan.

Aivan turhaa stressiä ihmiset niistäkin ottavat -.-

Vierailija kirjoitti:

Minustakin Ap:n kannattaisi tässä tilanteessa ottaa kotona ohjat käsiinsä, tehdä lempeästi mutta päättäväisesti kotityöt vaimon puolesta, hankkia hänelle vaikkapa joku ammatti-ihminen juttelemaan hänen kanssaan tilanteesta, jollei hän itse suostu puhumaan, ja käydä silloin tällöin itse vaikkpa siellä salilla tuulettumassa.

Tuleva äiti on jo 36-vuotias. Ehkä sekin tekee raskaudesta tavallista haastavamman.

Niinpä, mutta sen sijaan tuleva isä katsoo viisaammaksi olla häiritsemättä vaimoaan ja jätttää tämän yksin. Koska eihän mies nyt vaan voi tinkiä työstään tai harrastuksestaan ettei "pää levii". Mitä väliä vaikka vaimon pää leviäisi väsymyksen ja muuttuneen elämäntilanteen takia.

Kumma kun mä en ole harrastuksistani luopunut vaikka vauva tuossa onkin :D

T. Äiti minäkin