Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vaikea raskaus, kävin töissä ja tein kotitöitä. Ei ne asiat valittamalla parane suuntaan eikä toiseen.

Mummoni pyöritti yksin maatilaa ja hoiti kuusi lasta, kun pappa kuoli sydäriin alle kuuskymppisenä. Ei kuulemma valittanut koskaan kuinka väsyttää jne kuten nykypäivän pikkurouvat tekevät jos hieman joutuu näkemään asioiden eteen vaivaa.

Omaksuin jo pienenä mummoni sitkeän luonteen ja elämän asenteen.

Valittamisen sijaan kannattaisi miettiä mikä on oikeasti vialla vai onko sittenkään mikään.

Mummosi ei odottanut lasta tuossa iässä enää ja hän todennäköisesti nakitti lapset apuun.

Naiset valittavat aina jostain. Vaikka kuinka töiden lisäksi teet kotitöitä, niin jäkätys vain jatkuu ja jatkuu. Se ei lopu koskaan. Loputonta nalkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen esikoista olin himourheilija, juoksin viikoittain 15-20 km lenkin ja pari lyhyempää päälle, vuosittain muutaman marathonin ja pelasin sulkapalloa, treenasin salilla ja joogasin. Olin hoikka ja lihaksikas ja kuntoni oli todella hyvä.

Ajattelin että jatkan urheilua koko raskauden ajan, syön terveellisesti ja olen energinen. No, ei mennyt aivan niinkuin kuvittelin. Oksensin/ olo oli hirveä yötä päivää koko raskauden ajan. Lihoin kuitenkin 15 kiloa, koska söin kokoajan jotain pientä, se oli ainoa keino olla voimatta pahoin. Nestettä kertyi niin ettei sormet taipuneet. Liikkumaan en tainnut jotain satunnaista kävelyä lukuunottamatta päästä kertaakaan. Nukuin jatkuvasti, liitoskivut alkoivat jo rv 19 ja koko tuo 9 kk oli yhtä helvettiä. Lapsi kun syntyi, olo parani ja liikunta alkoi maistua kuten ennen. Kilot lähti parissa kk ja olin taas energinen oma itseni. 

Miten miehesi suhtautui sinuun ja onko hän edelleen miehesi?

En ole tuo kenelle vastaat mutta koin saman ja mikä ihmeen kysymys tuo on? Mun mies kosi mua raskauden lopussa ja lapsen synnyttyä mentiin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

No ihan ekassa viestissä ap toteaa, että vauva on toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Naiset valittavat aina jostain. Vaikka kuinka töiden lisäksi teet kotitöitä, niin jäkätys vain jatkuu ja jatkuu. Se ei lopu koskaan. Loputonta nalkutusta.

Tämä pitää paikkansa. Jäkätyksen kohde vaihtuu, mutta määrä säilyy vakiona.

- Ensin jäkätetään että mikä tää meidän juttu on.

- Sitten jos erehtyy rengastamaan niin mäkätetään että lapsia pitäisi

- sitten jos erehtyy raskauttamaan, niin mäkätetään raskaudesta, sen jälkeen niistä lapsista ja siitä miten niitä täytyy kotona hoitaa

- ihan vakio mäkätyksen aihe on asunto ja sen paskuus. Jos rakennat sille mieleisen omakotitalon niin se alkaa mäkättämään paskasta keittiöstä tai vastaavasta

- Kun on lapset ja omakotitalo hoidettu niin täytyy mäkättää töistä. Ne niin stressaa ja on paskaa kaikki siellä. Voi kun saisi lottovoiton

En malta odottaa mistä mäkätetään sitten kun lapset lähtee kotoa, sitten varmaan taas mäkätetään minusta. :(

Vierailija kirjoitti:

Millaisia sottapyttyjä ihmiset ovat jos joka päivä on siivottava tai pyykättävä?

Me siivotaan yhdessä viikonloppuisin miehen kanssa, ei oteta stressiä kotitöistä, minä kokkaan, siivoan keittiön heti kokkauksen ja ruokailun jälkeen, joten ei kerry sotkua, en kerää pyykkivuorta, kun pesen sitä mukaan, kun kone täyttyy, joka toinen tai kolmas päivä.

Höllätkää, ihmiset, höllätkää.

Onko ne kotityöt mukamas niin tärkeä asia josta tarvitsee koko ajan stressata?

Eikä siihenkään auta kummankaan kiukuttelut. Meillä ei enää riidelläkään, kun opin ottamaan rennommin ja iloitsemaan oikeasti asioista joilla on enemmän merkitystä kuin kotitöillä.

Ei parisuhde ole kotitöiden tekemistä eikä sitä ole äitiyskään ;)

Kateelliset alapeukuttaa

Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.

Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy. 

M - 34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

No ihan ekassa viestissä ap toteaa, että vauva on toivottu.

Päättyyhän avioliitoistakin noin puolet avioeroon, vaikka kuinka Jumalan silmien edessä vannotaan... Pointti on nimenomaan se, että valmistaa itseään henkisesti siihen, että kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Ja jos silti päättää ottaa riskin ja hankkia sen lapsen, pitää olla valmis kantamaan vastuu valinnastaan, johon miehellä ei ole valtaa.

Nainen käy kokopäivätöissä, hoitaa yksin kodin, kantaa lastasi ja saa kiitokseksi vaivojen vähättelyä ja arvostelua. Jos et itse osallistu ollenkaan kodinhoitoon, niin ei se ihmekään että sulla energiaa riittää harrastaa ja luuhailla ties missä ja väsymyksestä "rangaistuksena" jättää vaimo yksin kotiin vaivoineen.

Jos jo nyt on kaksi aikuislasta taloudessa joille on molemmille työnteko ja kotityöt vaikeita, niin vaikeammaksi vain menee kun vielä lisääntyä pitää. Sitten sotkee aikuislasten lisäksi ne lapsetkin ja edelleen niiden tekemisen sijasta keskitytään niistä riitelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos jo nyt on kaksi aikuislasta taloudessa joille on molemmille työnteko ja kotityöt vaikeita, niin vaikeammaksi vain menee kun vielä lisääntyä pitää. Sitten sotkee aikuislasten lisäksi ne lapsetkin ja edelleen niiden tekemisen sijasta keskitytään niistä riitelemiseen.

Ei kai se AP:n rouva ole täällä vinkunut ja valittanut kotitöiden raskaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.

Missä täällä ketjussa olet nähnyt aloittaja raskaana olevan vaimon valittavan mistään?

Ketju on pullollaan Ap:ta kritisoivia kommentteja, joissa häntä käsketään "kasvamaan aikuiseksi" ja "olemaan mies", lopettamaan harrastuksensa, ottavan päävastuun kotitöistä ja jäämään kotiin sohvalle röhnöttämään vaimon viereen, vaikkei itse haluaisi. Jos raskaana oleminen tarkoittaa tilapäistä vammaa, joka estää naista suoriutumasta normaaleista arkirutiineista ilman toisen ihmisen apua, naisen kannattaa miettiä, onko lapsen hankinta hänelle hyvä ratkaisu. Raskaana oleminen ja siihen liittyvät ongelmat kun tulevat automaattisesti paketin mukana. Jos nainen kuitenkin päättää jatkaa raskautta näiden ongelmien mahdollisuudesta tietoisena, hänen pitää kyetä kantamaan vastuu yksin sekä itsestään että lapsesta. Mies ei ole millään lailla vastuussa siitä, että nainen päättää uhrata kehonsa ja olla keskeyttämättä raskautta.

Voi hyvä luoja! Ap:n vaimo käy töissä, tekee kaikki kotityöt ja vielä ap:lle ruoat, eli hänellä ei ole mitään ongelmia suoriutua enemmästäkin kuin "normaaleista arkirutiineista" (kun normaalia olisi se, että kotityöt tehdään puoliksi). Ap:llahan tässä ongelmia on sen suhteen, että vaimon tarvitsee levätä enemmän kuin ennen tehtyään tuon kaiken. Mikä on edelleenkin täysin normaalia.

Joo, mutta miksi AP:n pitäisi uhrata oma elämänsä sen vuoksi, että vaimo päätti jatkaa raskautta? Syytönhän AP siihen on.

Heikko trollausyritys. Lopeta tuo jankkaaminen tuosta miehen osattomuudesta raskauteen ja keksi jotain parempaa.

En ihan oikeasti trollaa. Tämä on minun mielipiteeni.  Minusta naisen kuuluu tiedostaa ja tunnustaa oma vastuunsa ja aktiivisuutensa raskauden jatkamisesta päätettäessä. Vaikka yhteiskunta olisi muuten kuinka patriarkaalinen ja naista alistava, tämä asia jos jokin on sellainen, jossa naisella on kaikki valta. Joidenkin vaan tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että vallan mukana tulee myös vastuu siitä, miten sitä valtaa käyttää.

Mä en nyt oikein ymmärrä? Sun mielestä siis parisuhteessa, molempien toivomaa vauvaa odottaessa, ei ole raskaana olevalla "oikeutta" pyytää tukea ja töiden uudelleenjakoa, jos raskaus sattuukin olemaan vaikeanpuoleinen, koska on ihan itse ottanut riskin siitä, että raskaus ei suju kuin strömsöössä?

Mulla on edelleen käsitys, että parisuhde on yhteispeliä. Että tuetaan toista, kun toisella on vaikeaa ja iloitaan yhdessä, kun niitä ilon hetkiä tulee. Että tehdään kompromisseja ja uhrataan välillä osia omasta elämästä sen toisen hyväksi. Muutenhan ette elä yhteistä elämää, elätte vain omia elämiänne rinnakkain.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, olet varmaan vuosimallia -84 tai -85? Tuon ikäryhmän, tai lähinnä haarukan, lapsissa ja nuorissa tehtiin aikoinaan jo tilastollisesti sellaisia havaintoja, joista oltiin pitkään aika huolissaan ja niiden seurauksia pohdittiin monessa paikassa. Tilastoja on selitelty sillä, että varhaislapsuuden ja lapsuuden vuodet sijoittuvat vanhempien nousukauteen, valmistalorakennusbuumeihin, yritysten perustamisiin eli siihen aikaan kun vanhemmilla ei oikeasti ollut aikaa keskittyä lapsiinsa aherrukseltaan. Siitä seuraavaksi samat lapset näkivät nopean tuhon, eli alkavan laman ja sen syvetessä seuraukset. 

Tuo ikäryhmä oli se, josta oli eniten häiriöksi eri yläasteilla, jo lasten keskuudessa esiintyi väkivaltaa, häikäilemätöntä kiusaamista, itsekeskeisyyttä, päihteidenkäyttöä ja tupakointia jo hyvin nuoresta sekä hälyttävän pahoja mielenterveysongelmia. Osan noista tilastoiduista häiriökäyttäytymisongelmista voin hyvin allekirjoittaa itsekin, koska olen -87 alkuvuodesta syntynyt ja muistan hyvin, miten 84- vuonna syntyneiden ryhmä yläasteella häiriköi - ja tämä tieto kiiri siitäkin huolimatta, että olin kutosella enkä yläasteella. Heistä vuotta nuorempi porukka ei ollut yhtään sen rauhallisempi. Sitä paitsi mitä itse seurustelin -84 ja -85- syntyisten miesten kanssa tai olin muita kautta tekemisissä työelämän, harrastusporukoiden sun muiden kautta, niin kaikkia on yhdistänyt ihan hirveä empatiavaje, ylikorostunut itsekkyys ja kyvyttömyys jakaa mitään yksinkertaisia hyveitä (kuten lainata tavaroita, ahmitaan työpaikalla joku kakku yksinään eikä edes hävetä tms.) ja taipumus käyttäytyä parisuhteessa kuin koulukiusaaja. Samaten heissä kaikissa asui tietynlainen vanhakantainen sovinistisuus. Tiedän hyvin paljon ihmisiä, eli otantani on iso, ja noista on puhuttu kavereiden kanssa paljon, miten he ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Sen sijaan 88-ikäryhmä tuntui muutenkin todella paljon pehmeäarvoisemmalta ja sellainen angstikulttuuri puuttui kokonaan. Oletko siis mies 34 oman aikasi lapsi? 

No johan oli juttua. -vm85 nainen

Vierailija kirjoitti:

Siis täh? Teurastetaan tämän aloituksen vuoksi? Miksi? Olen aidosti hädissäni siitä onko vaimoni lopullisesti menetetty kiukuttelulle ja nukkumiselle? Kotona ei itseäni huvita olla enää lainkaan kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan vaimon kanssa enää.

M- 34 

Olet

Vierailija kirjoitti:

Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.

Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy. 

M - 34

Hienoa että otat oman jaksamisesi huomioon ja yrität herätellä vaimoasi samaan. Minusta kuulostaa myös hieman siltä että vaimosi on masentumassa tai on masentunut. Tuo kannattaisi kyllä ottaa neuvolassa puheeksi.

Ei kuulosta enää pelkiltä raskausoireilta eikä hormoneilta.

Vierailija kirjoitti:

Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.

Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy. 

M - 34

Eli nää kaikki vastaukset ei millään lailla avanneet sulle vaimosi näkökulmaa, vaan kykenet vaan toistamaan käytännössä saman, mitä kirjoitit avaukseen. No onnea tulevaisuuteen...

Toivottavasta aloittajan vaimo voi jossain vaiheessa paremmin, niin jaksaa hankkia itselle oman asunnon ja laittaa avioeron vireille. Säälin todella naisparkaa, joka on erehtynyt tekemään lapsen tuollaiselle m*lkkupäälle.

Mites raskauden jälkeen? Oletatko vaimon lähtevän kanssasi vauva kainalossa salille? Ehkä kannattaa vain tottua siihen, että et välttämättä voi jakaa omia harrastuksiasi vaimosi kanssa, vaan teidän täytyy keksiä jotain muita tapoja viettää yhteistä aikaa. Vauvan kanssa yhteinen ajanvietto on helpointa yrittää järjestää kotona.

Tiedätkö ap miten hirvittävää se on kun mieli heittelee? Minä olen luonteeltani rauhallinen ja tasainen. Raskaanaollessa minusta tuli hermoheikko, olin vakuuttunut että mieheni pettää minua, itkin pienimmästäkin ja jokainen juttu tuntui maailmanlopulta. Toisessa hetkessä kaikki taas saattoi olla aivan ihanaa ja onnellista.

En pystynyt itse kontrolloimaan milloin näitä epätoivon tai kiukun puuskia tuli. Olin todella kauhuissani ja aloin vihata itseäni niiden takia, luulin ajoittain seonneeni. 

Vauvan synnyttyä hormonitoiminta tasoittui ja minusta tuli normaali oma itseni. Pointtini on se että vaimosi tuskin silkkaa vittumaisuuttaan on ailahteleva ja kiukkuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.

Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3

Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.

Saat sanoa mielipiteesi siitä, miltä tuntuu olla raskaana, siinä vaiheessa, kun olet itse ollut raskaana. Ylenpalttinen väsymys kuuluu ihan normaaliin raskauteen, mikä selviää sulle esim. googlaamalla.

Ap ja sinä olettekin en ainoat naiset jotka on raskauden läpi käyneet. :D Muuthan ei nyt tiedä mitään.

Raskaus ei ole sairaus, eikä sen pitäisi olla noin raskas ponnitus. Jos näin on syyt pitää selvittää, eikä jäädä sinne sohvalle uhriutumaan ja syyttää hormooneja.

Anemia, kilpirauhaset?

Raskausoireet: Kuukautisten poisjääminen

Rintojen muutokset

Väsymys

Pahoinvointi/aamupahoinvointi

Hyperemesis gravidarum

Tihentyneet vessakäynnit

Mielialan vaihtelut

Makumieltymysten muuttuminen (mieliteot) ja herkkyys hajuille

Suonenveto