Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti sinkut: miksi ette ole halunneet miestä/naista?
22.04.2018 |
Kertokaa syitä miksi olette vapaaehtoisesti sinkkuja.
t. sinkku pohtii
Kommentit (75)
Miksi pitää aina selittää omat valintansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina selittää omat valintansa?
Mielenkiintoinen näkökulma että aloittajan kysymys on velvoittava. Minä näen sen keskustelunavauksena.
Ap:n kysymys sisältää tyypillisen virhepäätelmän.
Se että on vapaaehtoisesti sinkku/naimaton, ei tarkoita välttämättä, että ei haluaisi parisuhteeseen/naimisiin ja ettei siihen olisi aitoa mahdollisuuttakin, vaan se voi tarkoittaa, että haluaa sinkkuuden/naimattomuuden mahdollistamaa asiaa vielä enemmän.
Vapaaehtoisesti naimattomana pysyvä saattaa siis haluta myös puolison ja perheen yms., mutta hän haluaa vielä enemmän jotain, mikä on hänelle mahdollista vain, jos hän pysyy naimattomana. Ihmisen maanpäällinen aika ja voimavarathan ovat rajalliset, kaikkeen ei voi ratketa. On tehtävä valintoja. Mutta on virheellistä päätellä, ettei haluaisi ja näkisi positiivisina monia erilaisia vaihtoehtoja – myös niitä, joita ei ole valinnut.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen mies kuoli ja toisesta erosin. Olen tullut siihen tulokseen, että sinkkuna olo sopii minulle parhaiten koska olen introvertti luonteeltani. Kissan voisin joskus ottaa.
En tykkää miehistä enkä sen puoleen naisistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt muutama syy mielen päältä [näin jälkikäteen tarkasteltuna tästä tulikin huomattavasti pidempi postaus kuin alunperin ajattelin...], ja samalla up!
- Minulla ei olisi tarpeeksi annettavaa parisuhteeseen, eikä parisuhteellakaan varsinaisesti minulle. Sinkkuuden suurin "harmi" minulle onkin, ettei ole vakituista matkustus-, harrastus- ja juttuseuraa.
- Seksi on iso osa perusparisuhdetta, ja minun kanssani se olisi toistaiseksi pois pöydältä. En kuitenkaan voisi seurustella aseksuaalinkaan kanssa, sillä koska en ole tähänastisessa elämässäni kertaakaan ajautunut tilanteeseen, jossa seksi olisi ollut ns. ajankohtaista, en voi tietää olenko seksuaalisuuteni kanssa vain "lukossa" – joten jos alkaisinkin seurustelemaan aseksuaalin kanssa, entäs sitten, jos esim. 5 vuoden seurustelun jälkeen "himot yhtäkkiä heräisivätkin" ja olisin "valmis" seksiin? Ja seksuaalista ihmistä puolestaan en voi pakottaa odottamaan jopa vuosikausia jotain "seksuaalista heräämistäni" jota ei välttämättä ole edes tulossa.
- En tiedä osaisinko enää tässä vaiheessa sovittaa elämääni yhteen kenenkään toisen kanssa. Olen lähes ääri-introvertti, joten en välttämättä haluaisi edes asua kumppanin kanssa saman katon alla, ja tällä hetkellä "oma elämäni" jo imee minusta siinä määrin mehut, etten ole nähnyt ystäviänikään kuukausiin. Nykyiseen tilanteeseeni kun kuvittelee extraihmisen, jolle olisin ns. "tilivelvollinen", huhhuh...
- Koko ajan saisi olla sydän syrjällään pelkäämässä. Päällimmäisenä vaikkapa nyt sitä perinteisintä eli pettämistä; kun ns. "täydellistä vaimomatskua" olevia ystäviänikin on petetty, mitä toivoa minulla olisi?
- En myöskään haluaisi jakaa elämän ns. rumaa puolta kenenkään kanssa. En halua kenenkään todistavan miltä näytän tai varsinkaan haisen, kun olen ollut viikon kuumeessa enkä ole käynyt sinä aikana kertaakaan suihkussa. En halua ketään viereiseen huoneeseen kuuntelemaan, kun väännän vessassa krapularipulia. En halua kenenkään nukkuvan kanssani samassa sängyssä silloin, kun unissa pyörimiseni takia menkkaside luiskahtaa paikoiltaan ja verta pääsee lakanoille asti, tai kun suoli rentoutuu nukahtaessa ja päästelee ilmoille päivän aikana pidätellyt pierut. En halua kenenkään näkevän, kun itken surulliselle leffalle kirjaimellisesti räät poskilla. Haluan röyhtäistä kun röyhtäyttää, napata haarukalla lattialle pudonneen nugetin ja syödä sen, maata rentona selaamassa puhelinta kaksoisleuka satelliittikuviin asti erottuen. Toisen ihmisen läsnäollessa en kehtaisi.
Olet ihana! Nauti elämästäsi, kuten varmasti teetkin. Kadehdin sinua. Olisimpa tajunnut nuorena olla yhtä viisas ja itsevarma kuin sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehet on joko epäluotettavia, tylsiä tai hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet on joko epäluotettavia, tylsiä tai hulluja.
Tämä!
Jotenkin tulee vastauksista sellainen kuva, että naiset eivät halua suhteeseen, koska siinä pitäisi tehdä jotain uhrauksiakin.
Miehille tuo on aina ollut itsestäänselvyys; ei ole asiaa edes treffeille tai juttelemaan jos ei tee uhrauksia.
Some-aikana naiset voivat saada ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin; seksiä itseään kiinnostavammilta miehiltä, loputtomasti kehuja ja validaatiota erilaisilta miehiltä ilman mitään vastavuoroisuuvelvoitetta ja isättömien lapsien tekemistäkään ei katsota niin pahalla kuin joskus.
Kun on tottunut siihen, että saa kaiken vain raapimalla peppua parisuhde voi tuntua raskaalta; parisuhteesta saisi sitten vain jonkinlaisen syvemmän yhteyden, yhteistä historiaa ja kokemuksia yms. mikä ei sitten kaikille ole tarpeeksi.
Kai tähän voi sitten vaikuttaa myös tiedostamattomia tapahtumia kuten lapsuuden ympäristö ja siinä syntynyt kiintymyssuhde. Tämä on mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittelen oman aikaansaamattomuuteni ja arkuuteni sillä paremmaksi, että ei nyt vaan kellekään ole kelvannut ja en olis halunnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet on joko epäluotettavia, tylsiä tai hulluja.
Tämä! Aina liian tylsiä tai liian hulluja muttei sopivasti tylsiä tai hulluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus olla oma itsensä. Toinen ei ole vahtimassa vuorokausirytmiäsi tai tekemisiäsi. Kukaan ei naputa kotitöistä eikä seksiä tarvitse vongata vain saadakseen pakit.
N
En tiedä olenko vapaaehtoisesti sinkku. Elin liian kauan velalla ja nyt se kostautuu. En ole parisuhdemateriaalia naisten silmissä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jotenkin tulee vastauksista sellainen kuva, että naiset eivät halua suhteeseen, koska siinä pitäisi tehdä jotain uhrauksiakin.
Miehille tuo on aina ollut itsestäänselvyys; ei ole asiaa edes treffeille tai juttelemaan jos ei tee uhrauksia.
Some-aikana naiset voivat saada ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin; seksiä itseään kiinnostavammilta miehiltä, loputtomasti kehuja ja validaatiota erilaisilta miehiltä ilman mitään vastavuoroisuuvelvoitetta ja isättömien lapsien tekemistäkään ei katsota niin pahalla kuin joskus.
Kun on tottunut siihen, että saa kaiken vain raapimalla peppua parisuhde voi tuntua raskaalta; parisuhteesta saisi sitten vain jonkinlaisen syvemmän yhteyden, yhteistä historiaa ja kokemuksia yms. mikä ei sitten kaikille ole tarpeeksi.
Kai tähän voi sitten vaikuttaa myös tiedostamattomia tapahtumia kuten lapsuuden ympäristö ja siinä syntynyt kiintymyssuhde. Tämä on mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Aika itsevarmaa settiä, ottaen huomioon että et ole ikinä seurustellut etkä edes käynyt treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko vapaaehtoisesti sinkku. Elin liian kauan velalla ja nyt se kostautuu. En ole parisuhdemateriaalia naisten silmissä.
Alkuun olin vastentahtoisesti sinkku, mutta vuosien kuluessa tässä tilassa en enää oikein osaa myöskään sanoa olenko sitä enää. Tähän on vaan tottunut niin paljon, että on tainnut kallistua sinne vapaaehtoisuuden puolelle, kun en enää edes hae mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jotenkin tulee vastauksista sellainen kuva, että naiset eivät halua suhteeseen, koska siinä pitäisi tehdä jotain uhrauksiakin.
Miehille tuo on aina ollut itsestäänselvyys; ei ole asiaa edes treffeille tai juttelemaan jos ei tee uhrauksia.
Some-aikana naiset voivat saada ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin; seksiä itseään kiinnostavammilta miehiltä, loputtomasti kehuja ja validaatiota erilaisilta miehiltä ilman mitään vastavuoroisuuvelvoitetta ja isättömien lapsien tekemistäkään ei katsota niin pahalla kuin joskus.
Kun on tottunut siihen, että saa kaiken vain raapimalla peppua parisuhde voi tuntua raskaalta; parisuhteesta saisi sitten vain jonkinlaisen syvemmän yhteyden, yhteistä historiaa ja kokemuksia yms. mikä ei sitten kaikille ole tarpeeksi.
Kai tähän voi sitten vaikuttaa myös tiedostamattomia tapahtumia kuten lapsuuden ympäristö ja siinä syntynyt kiintymyssuhde. Tämä on mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Aika itsevarmaa settiä, ottaen huomioon että et ole ikinä seurustellut etkä edes käynyt treffeillä.
Olen käynyt treffeillä.
Seurusteluissani toistui sama asia: epäluotettavuus. Joko minulla on huono miesmaku, tai huono tuuri. Tai molempia. Yksinolo kivuttomin vaihtoehto, pienet ihastukset menevät ajan kanssa aina ohi.
up