Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan pitää jaksaa masentunutta puolisoa, joka ei ota tarjottua apua vastaan?
20.04.2018 |
Mies halvaantui parisen vuotta sitten. Siitä masentui paljon, koska luonnollisesti elämänsä meni monelta osin uusiksi. Mies käy tai ainakin pitäis käydä terapiassa pari kertaa viikossa, usein peruu noita ja käytännössä käy keskimäärin kerran parissa kolmessa viikossa. Kotona mies vaan on, on siis käytännössä yksi lapsi lisää, ehkä jopa pahempi, kun koko ajan valittaa millon mistäkin. On keskusteltu, vähintäänkin yritetty, että mun jaksaminen alkaa olla kortilla, kun olen käytännössä yksinhuoltaja. Mies ei vaan näe pidemmälle ja velloo jossain itsesäälissä. Miehelle on myös tarjottu useammankin kerran osastohoitojaksoa, että pääsisi eteenpäin, joka kerta kieltäytynyt menemästä.
Lapsia on neljä ja nuorin on 2v, kaksoset 8v ja esikoinen 13v. Tilanne vaikuttaa myös lapsiin monin tavoin, koska aiemmin isä teki heidän kanssaan monenlaista, mutta nyt ei oikeastaan mitään.
Ymmärrän kyllä, ettei vaikeasta masennuksesta parannuta yhdessä yössä ja että se vaatii aikaa, mutta todella paljon turhauttaa, että mies viittaa kintaalla monelle tarjotulle avulle. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta nyt aletaan mennä äärirajoilla oman jaksamisen kanssa ja huomannut itsellänikin lievän masennuksen oireita.
Kommentit (71)
Vertaistuki voisi auttaa miestäsi eteenpäin. En vain osaa neuvoa mistä joku suht samaa kokenut toinen mies löytyisi juttukaveriksi, sellainen joka voisi itse jo paremmin ja eläisi vammastaan huolimatta hyvää elämää.
Itse pakottaisin miehen sinne sopeutumisvalmennuskurssille. Puhuisin suoraan omat tuntemukset ja että nyt on tullut sulla seinä vastaan ja aikuisena ihmisenä on otettava vastuu omasta paranemisesta. Hänen pitää tehdä se, koska hän on vanhempi ja vastuussa lasten hyvinvoinnista ja siksi myös velvollinen tekemään kaikkensa auttaakseen itseään. Paapominen loppuu nyt ja miehelle tietyt vastuut perheessä jos hän fyysisesti ne pystyy hoitamaan. Muutos tapahtuu kun itse muuttaa toimintatapojaan. Voi kuulostaa julmalta mutta selvästikään silkkihansikkain käsittely ei ole auttanut miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.adlibris.com/fi/kirja/fight-back-9789513187361
Osta tai lainaa kirjastosta miehellesi tämä kirja!
Sanoisin, että lapsien kannalta pahinta olisi jos sinäkin sairastut masennukseen. En osaa sanoa mitä itse tekisin tilanteessasi mutta voisi olla hyvä jos saisit etäisyyttä mieheen ainakin joksikin aikaa. Et voi pakottaa toista parantumaan, sen pitää hänestä itsestään lähteä. Siihen mies ei kertomasi perusteella tällä hetkellä ole valmis. Niin kauan kun hän vain on sinä ja lapsenne kärsitte. Ehkä hänestä on vielä joku päivä kunnolla isäksi ja mieheksi, mutta voisi nyt olla parempi jos saisit keskittyä itseesi hänen sijaan. Ero voisi olla paras ratkaisu kun mietitään perheen hyvinvointia. Mies on jo sairas ja sairastuttaa pian sinut ja varmasti lapsetkin alkavat oireilla jos eivät vielä niin myöhemmin, mikäli jäätte asumaan miehen kanssa. Ero voisi ehkä myös herätellä miestä jos tajuaa, että mahdollisuus yhteiseen elämään vielä on olemassa kunhan vain alkaa ottaa kunnolla askelia kohti toipumista.
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki voisi auttaa miestäsi eteenpäin. En vain osaa neuvoa mistä joku suht samaa kokenut toinen mies löytyisi juttukaveriksi, sellainen joka voisi itse jo paremmin ja eläisi vammastaan huolimatta hyvää elämää.
Itse pakottaisin miehen sinne sopeutumisvalmennuskurssille. Puhuisin suoraan omat tuntemukset ja että nyt on tullut sulla seinä vastaan ja aikuisena ihmisenä on otettava vastuu omasta paranemisesta. Hänen pitää tehdä se, koska hän on vanhempi ja vastuussa lasten hyvinvoinnista ja siksi myös velvollinen tekemään kaikkensa auttaakseen itseään. Paapominen loppuu nyt ja miehelle tietyt vastuut perheessä jos hän fyysisesti ne pystyy hoitamaan. Muutos tapahtuu kun itse muuttaa toimintatapojaan. Voi kuulostaa julmalta mutta selvästikään silkkihansikkain käsittely ei ole auttanut miestäsi.
Olet oikeassa, ettei tässä liene muita vaihtoehtoja kun suoraan puhuminen. Luultavasti tänään keskustelen miehen kanssa kun lapset menevät yökylään, ni saa rauhassa puhua. Vastauksista sitten toki riippuu se jatko. Jos sama kieltäytyminen jatkuu niin siinä tapauksessa mies saa hetkeksi muuttaa yksikseen asumaan. Ero on edelleen se viimeinen vaihtoehto, mutta tässä tilanteessa erillään asuminen vois olla paras vaihtoehto, jos mieskin sitten ymmärtäis vastuunsa vanhempana.
ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/fight-back-9789513187361
Osta tai lainaa kirjastosta miehellesi tämä kirja!
Kiitos, täytyy käydä ostamassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lapsien kannalta pahinta olisi jos sinäkin sairastut masennukseen. En osaa sanoa mitä itse tekisin tilanteessasi mutta voisi olla hyvä jos saisit etäisyyttä mieheen ainakin joksikin aikaa. Et voi pakottaa toista parantumaan, sen pitää hänestä itsestään lähteä. Siihen mies ei kertomasi perusteella tällä hetkellä ole valmis. Niin kauan kun hän vain on sinä ja lapsenne kärsitte. Ehkä hänestä on vielä joku päivä kunnolla isäksi ja mieheksi, mutta voisi nyt olla parempi jos saisit keskittyä itseesi hänen sijaan. Ero voisi olla paras ratkaisu kun mietitään perheen hyvinvointia. Mies on jo sairas ja sairastuttaa pian sinut ja varmasti lapsetkin alkavat oireilla jos eivät vielä niin myöhemmin, mikäli jäätte asumaan miehen kanssa. Ero voisi ehkä myös herätellä miestä jos tajuaa, että mahdollisuus yhteiseen elämään vielä on olemassa kunhan vain alkaa ottaa kunnolla askelia kohti toipumista.
Tämäkin on totta. Tosin se varsinainen ero on itselleni vihoviimeinen vaihtoehto, mutta hetkellinen erillään asuminen saattaa tulla kyseeseen, riippuen nyt siitä, että miten mies reagoi kun hälle näistä asioista puhun tänään, kunhan lapset lähteneet yökylään.
ap
Minulla mies laittoi tasaisen tappavasti vastaan aina kun puhuin ammattiavun tarpeesta. Itsekin kyllä myönsi miettineensä, että tarvitsi apua. Mutta silti ei tehnyt mitään asian eteen eikä antanut minunkaan varata aikaa.
Annoin miehen sulatella asiaa ja katseltiin miten tilanne kehittyy. Mutta sitten puolentoista vuoden jälkeen minulta katkesi pinna, kun mies tuntui edelleen olevan aivan samassa jamassa. Silloin minä lopulta sanoin selkokielellä, että en kestä enää. Tuntui pahalta "kiristää" miestä, mutta toisaalta lapset kärsivät ja siitä oli tultava loppu.
Sanoin että nyt lähdetään hakemaan ammattiapua. Ja jos se ei käy, niin minä hankin jonkun kotikäynnille. Mies ymmärsi, että olin tosissani ja että en enää antaisi periksi. Hän huomasi, että helpoimmalla pääsee, kun lähtee ihan normaalisti ammattiauttajan luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä olla rehellinen ja jämäkkä ja kertoa nämä asiat suoraan mutta rakastavasti mistä olet tänne kirjoittanut ja tehdä miehelle selväksi, että omaan kuplaan pakeneminen ei ole enää mahdollista. Elämä jakoi hänelle paskat kortit mutta hän itse päättää miten niillä pelaa. Haluaako hän jäädä vellomaan surussa, vihassa ja pettymyksessä lopuksi elämykseen vetäen muun perheen mukanaan synkkyyteen vai tehdä elämästään niin hyvää kuin se on mahdollista. Uskon, että hän voi elää edelleen laadukasta elämää rakkaidensa kanssa, jos se halu pyrkiä siihen herää. Mies valitkoon nyt itse mihin sitoutuu ja mitä vastuita alkaa kotona hoitamaan. Jos ei pysty ja jaksa, sitten menee osastolle ja piste!
Voimia ap, toivon teille kaikkea hyvää ja että asiat järjestyvät parhain päin! T. viestit 63&63
Kiitokset vielä kaikille vastanneille neuvoista sekä omien kokemustenne jakamisesta! Miehen kanssa keskusteltiin pitkään ja hän suostui lähtemään (hieman vastahakoisesti) osastohoitojaksolle, tuntui kuitenkin vihdoin edes osittain ymmärtävän, ettei tilanne voi näin jatkua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan kuitenkin, että loppujen lopuksi kukaan toinen ihminen ei muutu sillä että toinen ihminen sanoo. Ihminen muuttuu vaan jos hän itse kokee tarvitsevansa muutosta.
Tällä ei ole tarkoitus luoda epätoivoa vaan päinvastoin helpottaa masentuneen kumppania. Et voi tehdä mitään muuta kuin olla rinnalla, kuitenkaan ei kannata sitä tehdä itsesi kustannuksella.
Pidäthän itsestäsi huolta, jotta et itsekin masennu. Se ei auta ketään, varsinkaan masentunutta. Et pysty auttamaan häntä, ainoastaan hän pystyy.
Meillä sama juttu puhumisen kanssa. Mies on masentunut. Pystyy puhumaan töistä ja vastaavasta asiapitoisesta. Mutta vähänkään syvällisempi saa hänet lukkoon. Voinnistaan ei voida keskustella eikä hoitoon menemisestä. Siinä vaiheessa minä puhun ja mies vastaa yhdellä sanalla, useimmiten ei silläkään.
Hoitoon menoa vastustaa käsittämättömän jääräpäisesti. Eikä osaa sanoa mitä haittaa siitä olisi.