Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan pitää jaksaa masentunutta puolisoa, joka ei ota tarjottua apua vastaan?
20.04.2018 |
Mies halvaantui parisen vuotta sitten. Siitä masentui paljon, koska luonnollisesti elämänsä meni monelta osin uusiksi. Mies käy tai ainakin pitäis käydä terapiassa pari kertaa viikossa, usein peruu noita ja käytännössä käy keskimäärin kerran parissa kolmessa viikossa. Kotona mies vaan on, on siis käytännössä yksi lapsi lisää, ehkä jopa pahempi, kun koko ajan valittaa millon mistäkin. On keskusteltu, vähintäänkin yritetty, että mun jaksaminen alkaa olla kortilla, kun olen käytännössä yksinhuoltaja. Mies ei vaan näe pidemmälle ja velloo jossain itsesäälissä. Miehelle on myös tarjottu useammankin kerran osastohoitojaksoa, että pääsisi eteenpäin, joka kerta kieltäytynyt menemästä.
Lapsia on neljä ja nuorin on 2v, kaksoset 8v ja esikoinen 13v. Tilanne vaikuttaa myös lapsiin monin tavoin, koska aiemmin isä teki heidän kanssaan monenlaista, mutta nyt ei oikeastaan mitään.
Ymmärrän kyllä, ettei vaikeasta masennuksesta parannuta yhdessä yössä ja että se vaatii aikaa, mutta todella paljon turhauttaa, että mies viittaa kintaalla monelle tarjotulle avulle. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta nyt aletaan mennä äärirajoilla oman jaksamisen kanssa ja huomannut itsellänikin lievän masennuksen oireita.
Kommentit (71)
Niin kauan kun jaksat, ei mitään määräaikaa voi kukaan kertoa. Tsemppiä teille molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun itsesi kannattaa käydä juttelemassa jossain? Pystyisitkö löytämään itsellesi ammattiapua, jossa voisit käydä puhumassa siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä jaksat? Koska tuntuu siltä, että saattaisit hyötyä siitä, että saisit itse olla omien ajatustesi kanssa jossain keskipisteenä.
Entä auttaako se ajatus, että miehesi ei tee tätä kiusallaan?
Vertaistuki? Olisiko joku sopeutumisvalmennuskurssi tai vastaava, johon voisitte osallitua koko perhe?
Tough love. Kerro miehellesi, että myös sinä kärsit. Ottaako hän lääkkeensä? Käske hänet terapiaan. Sano, että osastojakson aikana sinäkin saisit hengähtää. Siellä muuten laitetaan lääkityskin kuntoon.
Mieheni kärsi syvästä masennuksesta eikä millään meinannut kanssa ottaa apua vastaan. Hänelle oli yllätys, että se vaikutti minunkin elämääni todella paljon. Ei masentunut osaa sellaista otta huomioon.
Nalkuta ja vaikka pakota. Mene mukaan lääkäriin. Kerro mielenterveystoimistoon, miten teillä menee ja ettet jaksa. Myöhemmin hän kiittää sinua kun elämänhalu ja -ilo on palannut.
Muista pitää itsestäsi huolta ensinnäkin fyysisesti. Ota vaikka hoitoapua, että pääset ulos le kille ja kuntoilemaan. Kohottaa mieltä ja itsetuntoa ja saat voimaa. Vain jos olet vahva, voit auttaa toista.. Yritä saada miestäsi johonkin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis niin kauan jaksat kun jaksat. Ei siinä mitään määräaikaa ole. Pakko ei ole jaksaa. Sun ei ole pakko uhrata omaa itseäsi. Sun lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ei ole mitään mieltä sairastuttaa sinua. Masentuneen puoliso masentuu helposti itsekin. Mieti noita asioita.
Vastoinkäymisistä voi selvitä yhdessä. Mutta yksin ei voi kantaa vastuuta avioliiton ja perhe-elämän onnistumisesta. Sen moni sellainen unohtaa, joka hokee sitä, että olet luvannut tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun itsesi kannattaa käydä juttelemassa jossain? Pystyisitkö löytämään itsellesi ammattiapua, jossa voisit käydä puhumassa siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä jaksat? Koska tuntuu siltä, että saattaisit hyötyä siitä, että saisit itse olla omien ajatustesi kanssa jossain keskipisteenä.
Entä auttaako se ajatus, että miehesi ei tee tätä kiusallaan?
Alotuksessa jäi mainitsematta, mutta olen menossa itse keskustelemaan ammattilaisen kanssa tästä meidän tilanteesta ja siitä, että itse en enää meinaa jaksaa, kun mitään valonpilkkua miehen paranemisen suhteen ei näy.
Tiedän kyllä järjellä ajateltuna, ettei mies varmasti tee tätä kiusallaan, mutta kun päivästä toiseen kuuntelee miehen suunnalta samaa valitusta ja kuulee, ettei taaskaan mennyt terapiaan jne. ja lapset oireilee tästä tilanteesta niin ei vaan meinaa jaksaa ja välillä havahtunut siihen ajatukseen, että miten elämä vois olla helpompaa oikeesti yksinhuoltajana, kun ei tarvitsis kuunnella miehen negatiivisuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki? Olisiko joku sopeutumisvalmennuskurssi tai vastaava, johon voisitte osallitua koko perhe?
Tätä on meille tarjottu, mutta mies ei ollut halukas tähänkään osallistumaan. Tosin nyt tuntuu, että tämä saattais auttaa meitä muita, vaikkei mie osallistuiskaan.
ap
Neliraajahalvaantunut? Aivoinfarktin myötä toispuolisesti halvaantunut? Onnettomuuden myötä? Avustaja kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tough love. Kerro miehellesi, että myös sinä kärsit. Ottaako hän lääkkeensä? Käske hänet terapiaan. Sano, että osastojakson aikana sinäkin saisit hengähtää. Siellä muuten laitetaan lääkityskin kuntoon.
Mieheni kärsi syvästä masennuksesta eikä millään meinannut kanssa ottaa apua vastaan. Hänelle oli yllätys, että se vaikutti minunkin elämääni todella paljon. Ei masentunut osaa sellaista otta huomioon.
Nalkuta ja vaikka pakota. Mene mukaan lääkäriin. Kerro mielenterveystoimistoon, miten teillä menee ja ettet jaksa. Myöhemmin hän kiittää sinua kun elämänhalu ja -ilo on palannut.
Olen sanonut varsinkin viime aikoina useastikin miehelle, että mun jaksaminen alkaa olla kortilla, huonoina hetkinä ja tympääntyneenä tullut myös sanottua, että jos muutosta ei tapahdu niin mies saa muuttaa omaan asuntoon, jossa voi rauhassa mököttää. Ottaa yleensä lääkkeensä, jonain päivänä voi jäädä välistä, mutta vahvasti olen sitä mieltä, ettei tuo kyseinen lääkityskään ihan kohdallaan ole. Olen tarjoutunut mm. menemään miehen kanssa terapiaan aina sillon kun se hällä on, mutta ei. Samoin terapeuttinsa painottanut sen tärkeyttä, että terapian olis oikeesti oltava kahdesti viikossa eikä kerran parissa kolmessa viikossa.
Kiitos, kun kerroit oman kokemuksesi, ehkäpä omakin mies vielä joskus ottaa apua vastaan. Tarjottu on omasta mielestä todella paljon ja lähes kaikesta kieltäytyy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Muista pitää itsestäsi huolta ensinnäkin fyysisesti. Ota vaikka hoitoapua, että pääset ulos le kille ja kuntoilemaan. Kohottaa mieltä ja itsetuntoa ja saat voimaa. Vain jos olet vahva, voit auttaa toista.. Yritä saada miestäsi johonkin terapiaan.
Meillä on onneks pieni, mutta sitäkin parempi tukiverkko ja heidän ansiosta olen päässyt käymään omassa harrastuksessani, jonka ansiosta itse jaksaa edes vähän paremmin, vaikka nyt tästä huolimatta mennään oman jaksamisen äärirajoilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis niin kauan jaksat kun jaksat. Ei siinä mitään määräaikaa ole. Pakko ei ole jaksaa. Sun ei ole pakko uhrata omaa itseäsi. Sun lapset tarvitsevat hyvinvoivan äidin. Ei ole mitään mieltä sairastuttaa sinua. Masentuneen puoliso masentuu helposti itsekin. Mieti noita asioita.
Vastoinkäymisistä voi selvitä yhdessä. Mutta yksin ei voi kantaa vastuuta avioliiton ja perhe-elämän onnistumisesta. Sen moni sellainen unohtaa, joka hokee sitä, että olet luvannut tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Tuota mä pelkään varmaankin eniten, että kohta meitä on kaks masentunutta ja kuka sitten huolehtii lapsista. Lähipiiri ei heistä pysty täyspäiväisesti huolehtimaan, mutta auttavat minkä pystyvät.
ap
Vierailija kirjoitti:
Neliraajahalvaantunut? Aivoinfarktin myötä toispuolisesti halvaantunut? Onnettomuuden myötä? Avustaja kotona?
Miehellä molemmat jalat halvaantuneet sekä toinen käsi osittain, ei toimi normaalisti ja onnettomuus tämän aiheutti.
Avustajaa ei ole kotona, pärjäisi melko omatoimisesti, jos hällä vaan olis halua tehdä asioita itse.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun itsesi kannattaa käydä juttelemassa jossain? Pystyisitkö löytämään itsellesi ammattiapua, jossa voisit käydä puhumassa siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä jaksat? Koska tuntuu siltä, että saattaisit hyötyä siitä, että saisit itse olla omien ajatustesi kanssa jossain keskipisteenä.
Entä auttaako se ajatus, että miehesi ei tee tätä kiusallaan?
Alotuksessa jäi mainitsematta, mutta olen menossa itse keskustelemaan ammattilaisen kanssa tästä meidän tilanteesta ja siitä, että itse en enää meinaa jaksaa, kun mitään valonpilkkua miehen paranemisen suhteen ei näy.
Tiedän kyllä järjellä ajateltuna, ettei mies varmasti tee tätä kiusallaan, mutta kun päivästä toiseen kuuntelee miehen suunnalta samaa valitusta ja kuulee, ettei taaskaan mennyt terapiaan jne. ja lapset oireilee tästä tilanteesta niin ei vaan meinaa jaksaa ja välillä havahtunut siihen ajatukseen, että miten elämä vois olla helpompaa oikeesti yksinhuoltajana, kun ei tarvitsis kuunnella miehen negatiivisuutta.
ap
Tosi hyvä asia, että pääset puhumaan. Uskon, että se auttaa paljon.
Yleensä on niin, että kun yksi perheestä sairastuu vakavasti, myös muut sairastuvat. Siksi on todella tärkeää, että kaikki perheenjäsenet saavat apua.
Voimia. Teillä on varmasti elämässä myös paljon hyvää. Ja jossain vaiheessa miehesikin sen tajuaa. Olet hyvä vaimo ja äiti.
Ylläpidä mahdollisimman paljon lasten harrastuksia ja kaverisuhteita. Onhan se rankkaa kun masentuneen elämä pyörii oman navan ympärillä ja maailmankuva pienenee.
HYVÄ että ap on saamassa keskusteluapua! Siellä voi näitä asioita pohtia ja käsitellä.
Miehestäsi: masennukseen juuri liittyy saamattomuus, ajatus, ettei mikään auta, ei lääkkeet, ei terapia, ei mikään. Näitä kuulin omalta mieheltäni. Minun oli pakko hyysätä ja pakottaa hakemaan apua. Normaalitilanteessa en tietenkään näin toimi. On turhauttavaa, kun apua on saatavilla ja toinen ei jaksa / viitsi / halua soittaa lääkäriin tms kun se on kuitenkin turhaa. Me käytiin hyvin syvällä.
Jos tuntuu, että lääkitys ei ole kohdallaan, niin sitä suuremmalla syyllä osastojakso. Lääkkeitä tarvisi myös ottaa aivan säännöllisesti, jotta veren pitoisuus pysyy mahdollisimman tasaisena.
Kyllä sinulle on parempaa tiedossa ap. Sitä en osaa sanoa, yksin vai yhdessä, mutta kyllä päivä vielä sinulle paistaa.
Ota KAIKKI APU VASTAAN mitä sinulle tarjotaan. Vaikka sitten miehesi ei tulisi mukaan eikä huolisi. Myös mielenterveyspotilaiden omaisille on omia ryhmiä, kuulin vasta masennuksen loppuvaiheessa niistä.
Tosi on mitä sanot, kohta siellä mököttää kaksi masentunutta. Siksi on loistavaa, että sinä ymmärrät, uskallat ja haluat ottaa apua itsellesi vastaan.
Toivotan sydämestäni parempaa jatkoa sinulle!
Yritä saada hänet hoitoon pian, sillä masennus tarttuu! Ennen kaikkea huolehdi itsestäsi. Voitteko saada jotain kotiapua tai mitä vaan, mikä vähentäis sun käytännön työtaakkaa arjessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun itsesi kannattaa käydä juttelemassa jossain? Pystyisitkö löytämään itsellesi ammattiapua, jossa voisit käydä puhumassa siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä jaksat? Koska tuntuu siltä, että saattaisit hyötyä siitä, että saisit itse olla omien ajatustesi kanssa jossain keskipisteenä.
Entä auttaako se ajatus, että miehesi ei tee tätä kiusallaan?
Alotuksessa jäi mainitsematta, mutta olen menossa itse keskustelemaan ammattilaisen kanssa tästä meidän tilanteesta ja siitä, että itse en enää meinaa jaksaa, kun mitään valonpilkkua miehen paranemisen suhteen ei näy.
Tiedän kyllä järjellä ajateltuna, ettei mies varmasti tee tätä kiusallaan, mutta kun päivästä toiseen kuuntelee miehen suunnalta samaa valitusta ja kuulee, ettei taaskaan mennyt terapiaan jne. ja lapset oireilee tästä tilanteesta niin ei vaan meinaa jaksaa ja välillä havahtunut siihen ajatukseen, että miten elämä vois olla helpompaa oikeesti yksinhuoltajana, kun ei tarvitsis kuunnella miehen negatiivisuutta.
ap
Voimia teille kaikille.
Koeta, josko kuuntelis ihan kädestä pitäen keskustelemalla.
Tiedän miltä ja kuinka prseestä se oikeasti lääkitsemättömän masentuneen jankkaus ja itsesääli vaikuttaa.
Niin niin väärin.
Kerro hälle kaulasta tai kädestä samalla pitäen, että hän menee nyt sinne osastolle paranemaan hetkeksi ja te odotatte piristyneempää puolisoa siellä kotona.
Huono tilanne:( jokin herättely olisi paikallaan. Puhuminen, mutta jos toinen ei halua, niin yksinpuheluksi menee.
Toivotaan, että tilanne paranee.