Pilalle menneet hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Jos sukulainen on kuollut viinaan niin  taustalla voi olla vaikka mitä perhetragediaa tyyliin mies juo rahat ja terveyden perheensä estelyistä huolimatta. Ja näitä tätä dokaamista mahdollistavia tai siipeileviä juoppokavereita ei siinä tilanteessa kyllä haluaisi nähdä.

Luuletko, että ne juoppokaverit ovat täysin historiaa vailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.

Joku päästi suhupierun. 

No ei.

Kyllä se oli ruumiin haju. Tunnen kyllä sen, valitettavasti.

Tällaisessa tapauksessa vainaja laitetaan hautaan ja hauta luodaan umpeen.Vainaja siunataan sitten haudalla.Ei ketään viedä sisälle kirkkoon haisemaan.

Juuri näin, tai vainaja käsitellään hajuttomaksi. Nuo tarinat haisevista ruumista ovat toisaalta epäkunnioittavia ja toisaalta urbaanilegendaa. Sota-aikana oli vielä tällaisia ongelmia eli kun rintamalta tuotiin kuollut kotiin niin sitä ei välttämättä menty katsomaan hajun takia jne.

Todennäköisesti kirkossa tai tilaisuudessa on haissut joku vieraista. Esim. rauhoittavat lääkkeet saattavat aiheuttaa poikkeuksellista hikoilua ja stressaantuneet ihmiset oikeasti myös haisevat hielle eri tavalla kuin muut.

Vainajan ja siis myös oma läheinen vanhempi sukulaiseni on onnistunut pilaamaan tunnelmaa tehokkaasti kritisoimalla kaikkea hautajaisissa jo paikanpäällä. Papin puhe huono, huonot virret valittu, osan vieraista vaatteet haukuttu ja tarjottu ruoka samaan syssyyn. Tämä kaikki aina sellaiseen puoliääneen, että ainakin lähellä olevat kuulevat hänen mielipiteensä.

Äitini kuoli ja hautajaisissa hänen veljensä alkoi pajattaa minulle että on se kumma kun mummon hauta ei käy ja miksi äitini tuhkataan ym. Ja kuulemma sairaan naisen toiveita ei olisi kannattanut ottaa todesta.

No äitini kuoli syöpään niin ei hänellä päässä mitään vikaa ollut. Ja toive tuhkaamisesta oli selvä jo ennen koko sairautta. Todellakin tein niinkuin äitini oli halunnut eli hänet tuhkattiin ja tuhkat muistolehtoon.

Mulla oli ollut hankala isäsuhde, isälläni oli huumeongelmaa eikä hän ollut elämässäni. Välillä läheteltiin kirjeitä, mutta yhteydenotto oli vähäistä. Tää oli mulle koko elämäni suurin kipukohta.

Hän yllättäen menehtyi kun olin 16. Itkin valtoimenaan koko tilaisuuden alusta loppuun.

Muistotilaisuudessa joku sukulainen sitten kehtasi tulla kertomaan ettei tiennytkään että vainajalla on tytär.

Oli kyllä melkoinen puukonisku.

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o

Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.

Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos sukulainen on kuollut viinaan niin  taustalla voi olla vaikka mitä perhetragediaa tyyliin mies juo rahat ja terveyden perheensä estelyistä huolimatta. Ja näitä tätä dokaamista mahdollistavia tai siipeileviä juoppokavereita ei siinä tilanteessa kyllä haluaisi nähdä.

Ajattele nyt kuinka vainajakin ilahtuisi kun lestinheittäjä Leevikin tulisi muistamaan vakioasiakastaan. Aina myi viinapullon kun sitä tarvitsi ja vaikka velaksi jos ei heti rahaa ollut. Kyllä siinä on kunnon kaveri, toisin kuin te jotka yrititte kieltää kaiken kivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.

Tässä tapauksessa siis hautajaisten lisäksi myös vainaja oli mennyt pilalle.

ei sausi nauraa..mutta HUUTONAURUA

Vierailija kirjoitti:

Yök mitä wt-väkeä täällä pyörii. Että ihan ok haisevien juoppojen tunkeutua hautajaisiin? Ensinnäkin, hautajaiset on yksityistilaisuus, itse en menisi kutsumattomana kenenkään hautajaisiin vaikka kuinka läheisiä oltaisiin oltu. Toiseksi, miksei ne voineet jättää jäähyväisiään haudalla hautajaisten jälkeen? Kyse on vaan juoppojen röyhkeydestä, vitut sukulaisten tunteista tai muustakaan, meidän ryyppyremmi haluaa olla paikalla ja sillä sipuli.

Hautajaiset eivät ole yksityistilaisuus, kaikki kirkossa toimitettavat tilaisuudet (häät, hautajaiset etc.) on käsittääkseni julkisia ja sinne saa tulla kuka tahansa. Musitotilaisuus on sitten yksityinen tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o

Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.

Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.

Miksi oletat, että vainaja olisi ensinnäkään pyrkinyt raittiuteen? Ja toisekseen, miksi oletat, että vainaja ei ollut juuri niitä, jotka mahdollistavat muiden juomisen?

Pappani sai sairaskohtauksen ja kuoli muutaman sairaalassa vietetyn vuorokauden jälkeen. Papin puheesta olisi voinut päätellä, ettei pappa ollut eläessään tervettä päivää nähnyt. Surkuttelua ja voivottelua riitti roppakaupalla. Siinä kohtaa, kun hän jo toiseen otteeseen tuollaisen valitusvirren mainitsi, miten hyvä oli, että pappa pääsi keskuudestamme "parempaan paikkaan", meinasin älähtää etupenkistä, ettei papalla täällä nyt niin hirveää kanssamme ollut, että oikein olisi tarvinnut toivoa hänen poismenoaan. 

Muistotilaisuuden aikana pappi uteli kaikenlaista, myös meidän lastenlasten tulevaisuudensuunnitelmia ja kritisoi tasaisesti niitä kaikkia. HIttoakohan asia hänelle kuului?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o

Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.

Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.

Jokainen vastaa omasta elämästään. Vainaja oli tiensä valinnut. Kukaan ei oletettavasti hänen kurkkuunsa viinaa kaatanut nenästä pitäen. Nostan hattua kavereilleen, jo paikalle tulo on ollut selvä merkki, että hyvästä kaverista oli kyse.

Siellä baarin nurkissa puidaan usein elämää paljon syvemmällä tasolla kuin mihin ahdasmielitsemmät kykenevätkään. Huolet ja murheet jaetaan, onnistumisista iloitaan, suruissa lohdutetaan. Se on yhteisö. Olkoonkin konservatiivisemmille kyseenalaisempi muodossaan. Jotkut väkivalta/huumekuviot erikseen, perusjuopot ovat aika tavallisia ihmisiä, on vain elämä ja valinnat viskelleet eri suuntiin. Ei tämä vähennä heidän ihmisarvoaan, tai oikeutta hyvästellä ystäväänsä. Jos eivät muuta häiriötä aiheuttaneet kuin pahan hajun, en näe tässä mitään väärää. Elämä haisee myös, kuten kuolemakin.

Osanotto menetyksestä, oma isäni tulee menemään samaa tietä. Kilttinä ihmisenä omaa laajan ystäväpiirin, johon kuuluu myös tätä "tenuseuruetta". Aion pitää lämminhenkiset pirskeet muistolleen, ja kutsua kaikki, joilla oli merkitystä elämässään. Hän arvostaa vieraanvaraisuutta ja keskustelua, näillä keinoin aion kunnioittaa muistoaan.

Jututitteko yhtäkään näistä juopoista? Olisit saattanut kuulla hauskoja juttuja läheisestäsi. Veikkaisin niiden lämmittävän muistona enemmän, kuin "siistit" hautajaiset.

-Baarikärpäsen tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pappi oli koko tilaisuuden uskonnollisessa hurmoksessa, eikä sanonut juuri mitään vainajaan liittyvää, mistään lohdullisesta puhumattakaan. Toinen veti eläytymisen surijoiden tunteisiin överiksi ja itki koko tilaisuuden ajan, vaikka ei tuntemut vainajaa. Tuli sellainen olo, että feikkaa.

Minä saattaisin olla tällainen. Toisten ihmisten suru ja kaipaus tarttuu herkästi, ja sitten on hanat auki. Lähiomaisten hautajaisissa olen valunut kyyneliä ja räkää niin että on nenäliinat loppuneet kesken. Ahdistaa hiljaisessa kirkossa, missä muutama ihminen nyyhkii ja minä en saa pidettyä itseäni kasassa. Ole kuitenkin kiltti, äläkä tuomitse meitä itkupillejä feikkaajiksi.

Eihän se mitään haittaakkaan, kun olet hautajaisissa siellä muiden joukossa kirkonpenkeillä istumassa. Mutta tuossa kerrottiin, että PAPPI itki koko toimituksen ajan, se meni jo överiksi.

Serkkuni kuoli kolmekymppisenä huumeisiin. Perheessä on varakkaita yrittäjiä, ja kotona järjestetyssä muistotilaisuudessa oli iloisesti sekaisin minkkiturkkimummoja ja flegmaattisia narkkarikavereita. Tunnelma oli ihan lämminhenkinen, vaikka gangstaräppi ei ehkä kuulunut minkkiturkkisten lempimusiikkiin.

Kesken tilaisuuden nistit vetäytyivät serkkuni vanhaan huoneeseen. Serkkuni äiti pyysi multa, että kävisin katsomassa, etteivät vedä kamaa siellä - hänen puolestaan kaverit olivat tervetulleita tilaisuuteen, mutta eivät narkkaamaan hänen kotiinsa. Kun oven aukaisin, ajattelin vain "ei helevetti". Yksi kaveri retkotti sänkyä vasten silmät ummessa, piikki vielä puoliksi ihosta roikkuen, ja kaverit yrittivät kundia läpsiä hereille. Eivät olleet uskaltaneet soittaa hätänumeroon, mutta olivat niin lamaantuneita, etteivät yrittäneet estellä kun soitin. Muut juhlavieraat olivat kahden kerroksen päässä täysin tietämättöminä tästä, kun ambulanssi kurvasi pihaan ja potilaalle pantiin naloksonit suoneen, hapet naamariin ja poika sairaalaan.

Ei ihan tullut uutta ruumista, mutta ilmeisesti lähellä oli. 

Tämä ei tapahtunut hautajaisissa, mutta liittyy aihepiiriin. Kävin sukulaiseni haudalla lasteni kanssa. Lapset olivat tuolloin 3- ja 5-vuotiaat. Ohitsemme käveli vanha mummo, joka kääntyi ympäri, katseli meitä hetken ja alkoi sitten isoon ääneen voivotella orpoja lapsiparkoja, joiden isä on kuollut. Taputtikin isompaa lasta säälivästi päälaelle, ennen kuin lapseni silmät ymmyrkäisinä ehtivät piiloutua taakseni. "Voi, noin pieniä olette, eikä teillä ole enää isää" surkutteli mummo. Pienempi lapsistani parahti valtavaan itkuun. Tyrmistykseltäni yritin selittää mummolle, että lasten isä on kylläkin elävä, hyvissä voimissa ja parasta aikaa töissä. Että kiitos vain huolenpidosta, mutta emme tarvitse juuri nyt sellaista. Mummoparka taisi olla jokseenkin seniili, eikä millään ottanut ymmärtääkseen tilannetta. Vaikutti lähinnä loukkaantuneelta, kun koki tulleensa torjutuksi. Seuraavaksi sitten tyynnyttelin kuopuksen antamalla hänen soittaa puhelimestani isälleen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan ei tullut paikalle.

Miten vähän on "juuri kukaan"? Siis sukulaisetkaan eivät vaivautuneet paikalle?

Kuollut lähiomaiseni oli eläessään hankala tapaus, hyväksikäytti ja huijasi lähimpiään sekä harrasti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Toki hän oli ajoittain mukava, hänessä oli ikäänkuin kaksi puolta joista pimeä kylläkin oli vallalla enimmäkseen. Hän oli vanhalla iällä sitten lyönyt hynttyyt yhteen vertaisensa kanssa, joka oli kertonut papille vainajasta muistopuhetta varten. Saimme kuulla papin suusta että  vainaja oli oikea enkeli ihmismuodossa, aina lempeä, kärsivällinen ja niin edespäin. Kyllä siinä piti purra kieltä muutamaan kertaan, etten olisi purskahtanut nauruun, ja välttää visusti vilkaisemasta perheenjäseniin. Pappi puhui niin paksua p.askaa ettei omaistani tunnistanut muistopuheesta ja sekin kävi mielessä, että onko mennyt nyt puheet sekaisin, mutta elämänkumppani näytti olevan tyytyväinen kaikkeen sanottuun. En nyt tiedä menikö hautajaiset tuosta piloille, mutta valheelliselta se tuntui kaikin puolin ja pientä realiteettia olisin kaivannut siihen jeesusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o

Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.

Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.

Alkoholisti kuolee ihan omasta syystään. Kukaan ei alkkiksen kurkusta sitä viinaa alas kaada. Juominen on täysin oma valinta.

Kokemusta on monistakin hautajaisista, mutta oudon olon jätti vaarin ja enoni yhteishautajaiset.

Ensin kuoli eno, joka oli ollut viikkoja kuolleena kotonaan ennen kuin vuokranantaja ihmetteli, ettei vuokraa ollut maksettu eikä säntillinen eno vastannut yhteydenottoihin. Kävi sitten huoltomiehen/isännöitsijän kanssa asunnolla, missä enon tila selvisi. Eno oli suvun ”mustalammas” alkoholiongelmaisena ja sellaisena laitapuolen kulkijana yliopistopudokkaana. Hirveän kiltti, mutta erilaiset ongelmat veivät miestä mennessään.

Vaarini järkyttyi enoni kuolemasta niin pahasti, että vei häneltä halun elää ja muutama päivä myöhemmin enon kuolemasta vaari nukkui pois. Hänellä oli jo aiemmin kuollut lapsi ja otti senkin hyvin raskaasti ja tämä oli viimeinen niitti ihan hänen omien sanojensa mukaan. Oli yrittänyt soitella tuona aikana lapselleen, mutta kun ei vastannut niin luuli tämän olevan vain jossain ”menossa”.

Itse hautajaisiin: enoni jäi täysin vaarini varjoon hautajais- ja muistelutilaisuudessa eikä pappikaan maininnut enoa kuin kerran hautajaisten aikana. Muistelutilaisuudessa oli vain pari hassua kuvaa enosta, kun vaarista oli albumeittain. Sukuhaudan kiveenkin hakattiin pelkkä enoni lempinimi, ei oikeaa nimeä eikä toista nimeä, kun vaarini kivessä oli ammatista alkaen kaikki.

Vaarini oli minulle toki rakkaampi ja läheisempi kuin enoni, mutta perheeni kesken hämmästeltiin asiaa hautajaisten jälkeen kaikki yhdellä suulla. Muut edesmenneen enoni sisarukset hoitivat järjestelyt, joten tuli vähän yllätyksenä kuinka enon kuolema suorastaan ohitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o

Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.

Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.

Jokainen vastaa omasta elämästään. Vainaja oli tiensä valinnut. Kukaan ei oletettavasti hänen kurkkuunsa viinaa kaatanut nenästä pitäen. Nostan hattua kavereilleen, jo paikalle tulo on ollut selvä merkki, että hyvästä kaverista oli kyse.

Siellä baarin nurkissa puidaan usein elämää paljon syvemmällä tasolla kuin mihin ahdasmielitsemmät kykenevätkään. Huolet ja murheet jaetaan, onnistumisista iloitaan, suruissa lohdutetaan. Se on yhteisö. Olkoonkin konservatiivisemmille kyseenalaisempi muodossaan. Jotkut väkivalta/huumekuviot erikseen, perusjuopot ovat aika tavallisia ihmisiä, on vain elämä ja valinnat viskelleet eri suuntiin. Ei tämä vähennä heidän ihmisarvoaan, tai oikeutta hyvästellä ystäväänsä. Jos eivät muuta häiriötä aiheuttaneet kuin pahan hajun, en näe tässä mitään väärää. Elämä haisee myös, kuten kuolemakin.

Osanotto menetyksestä, oma isäni tulee menemään samaa tietä. Kilttinä ihmisenä omaa laajan ystäväpiirin, johon kuuluu myös tätä "tenuseuruetta". Aion pitää lämminhenkiset pirskeet muistolleen, ja kutsua kaikki, joilla oli merkitystä elämässään. Hän arvostaa vieraanvaraisuutta ja keskustelua, näillä keinoin aion kunnioittaa muistoaan.

Jututitteko yhtäkään näistä juopoista? Olisit saattanut kuulla hauskoja juttuja läheisestäsi. Veikkaisin niiden lämmittävän muistona enemmän, kuin "siistit" hautajaiset.

-Baarikärpäsen tytär

Kiitos tästä viestistä. Siitä huokuu anteeksianto ja toisten kunnioitus. Kaikkea hyvää sinulle!

Ollaan ihmisiä toisillemme, myös niille elämään eksyneille ja laitapuolen kulkijoille. Myös ne juopot ovat jonkun lapsia, veljiä, sisaria, isejä, äitejä, elämänkumppaneita ja ystäviä, ja heillä kaikilla on eletty elämä ja omat tarinansa taustalla. Viimeistään kuoleman edessä pitäisi meiltä kaikilta löytyä sovintoa ja empatiaa toisiamme kohtaan.