Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Jospa sille sanoisi lempeästi, että "jätetäänpäs muillekin" tai "yksi kerrallaan". Monet lapset ja aikuiset saavat kiittää käytöstavoistaan ulkopuolisia aikuisia, kun omat vanhemmat eivät ole viitsineet kasvattaa. Palveluksenhan vain tekisit tuolle lapselle.
Samaa mieltä. Ja vaikkei olisi erityisen laiskat vanhemmatkaan, lapset usein oppivat herkemmin muilta aikuisilta ja lapsilta. Jotenkin ottavat enemmän tosissaan mitä heille sanotaan. Tämä tuli mieleeni, kun luin kirjaa Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea. Paksu kirja, jonka sanoman voisi karkeasti tiivistää yhteen sanaan: ryhmäpaine. Siellä syödään nätisti, koska p*rseily ruokapöydässä johtaa todella "kasvojen menetykseen" muiden silmissä, ja usein syömässä ovat muutkin kuin vain oma perhe. Kukaan ei halua nolata itseään, ei lapsikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö tarjoa mitään suolaista juhlissanne? Meillä on tapana ottaa ensin suolaisia ja sitten vasta makeat. Kyllähän lapsi sitä makeaa mänttää, nälkäänsä kuulostaa syövänsä.
Juhliin ei mennä täyttämään mahaansa. Antakaan niille kakaroille kunnon ruokaa ennen juhlia. Ei juhiin mennä nälkäänsä syömään.
Onko lapsella mahdollisesti joku kirjaindiagnoosi? Osa sairauksista ei näy päälle päin, mutta voi ilmetä vaikkapa juuri noin eli hillittömänä ahmimisena. Lapsi ei siis itse hahmota omaa toimintaansa. Tietysti vanhempien pitäisi huolehtia lapsensa touhuista. Kokeilepa seuraavalla kerralla hankkia tätä ahmattia varten kamalimman makuisia keksejä, mitä tiedät. Jos suu jauhaa edelleen kuin vanha vehnämylly, niin vinkkaa poika mukaasi keittiöön ja iske voileipä kouraan ja sano, että sinulla näyttää olevan kova nälkä, joten siitä syöt nyt muutaman siivun ruisleipää, niin eiköhän vaiva hellitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Niin, itsehillinnästä, mieliteoista ja omien rajojensa tuntemisesta.
Vai onko alkoholisteille muka jokin kunnia-asia, että on koskematon kossupullo aina kaapissa?
Alkoholia ja makeisia nyt voi millään mittarilla verrata toisiinsa, eikä myöskään käyttäjiä.
Alkoholisti on sairaus, jolla on voimakas riippuvaisuus alkoholiin, samoin tupakoitsijoilla ja huumeidrn käyttäjillä ja aiheuttaa voimakkaita vierotusoireita. Ja tämä on lääketiett.fakta.
Ja ahmintahäiriö ei ole sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!
Tällaisiakin aikuisia on. Yksi sukulaismies kuittaili lapsivieraalle siitä, että tämä joi liikaa limsaa (kaksi lasillista).
Meidän suvussa myös vanhempi mies, joka katsoo oikeudekseen kuittailla varsinkin nuorten tyttöjen syömistä. Kerran sanoi 11v tytölle, joka otti vain palan kakkua ja jonkun pullan "että voisit kyllä "Jenna" nyt pikkusen vähentää tuota pullan syöntiä!" Normaalipainoinen tyttö. Lähti sitten itkien pois. Hienosti toimittu ja nöyryytetty kaikkien edessä. Että teki mieli lätästä kakku päin näköä. Mutta hei, sehän oli vain leikkiä, eikös se leikkiä kestä. Mikä idiootti. En ole kutsunut ukkoa enää juhliin.
Eikä varmaan tarvi miettiä mistä nämä kahvikuppineuroosit ja fobia muiden nähden syömisestä usein saavat alkunsa.
Aikuisilta joilla ei ole mitään käytöstapoja.
Ja nämä aikuiset ovat olleet niitä lapsia, joilla ei ole ollut käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestäni lapselle suorastaan täytyy sanoa miten paljon voi yhteisestä pöydästä ottaa! Tietysti
kahden kesken huomiota herättämättä ettei lapsi tule nolatuksi. Vanhemmille voi sitten myös mainita
asiasta samalla lailla. Sehän on juuri tuota " koko kylä kasvattaa"- meininkiä. On lapsen etu tulevaisuutta
silmällä pitäen että edes joku yrittää sivistää sosiaalisia tilanteita varten. Itse puutun esim. kaupassa jos
nään lapsen sotkevan tms.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsilla ole erillistä karkkipäivää. Eikä minullakaan ole koskaan ollut sellaista. Lapset saavat herkkuja kotona ihan riittävästi, mutta silti juhlissa monesti menee överiksi. Kyllä, meidän lapset on just niitä jotka vetää paketillisen keksejä, jos ei huomaa vahtia vieressä. ovat ihan tavallisia, terveitä lapsia, mutta jostain syystä kun herkkuja on tarjolla paljon, menee kontrolli. Minä kyllä raaskin omille lapsilleni sanoa, että herkkuja otetaan yksi kerrallaan ja se syödään pois ennen kun otetaan lisää. Ja tarpeen tullen myös sanon ihan napakasti, että nyt riittää, muillekin pitää jättää.
Sitä kyllä ihmettelen hirveesti, että tää on vauva-lehden palsta ja täällä hengailee lähinnä lapsia vihaavia tyyppejä...
Väität, että raaskit sanoa lapsillesi, mutta et selvästi ole saanut heitä sisäistämään asiaa jos voisivat juhlissa vetää paketillisen keksejä. :D Vähän jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta siihen kasvattamiseen, niin ehkä he joskus oppivat käyttäytymään.
Ja ei täällä lapsia vihata, vaan ärsytystä aiheuttaa heidän vanhempiensa kyvyttömyys kasvattaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Olen itse lapseton enkä ehkä ymmärrä asiaa. Jotkut vanhemmat näyttävät olevan suorastaan ylepitä että lapsi hotkii niin paljon ruokaa, että muille ei riitä paljon mitään. Tämän jälkeen lapsi alkaa näyttää miten paljon pystyy syömään. Joskus illanvietoissa tai juhlissa olen törmännyt tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kursailu kunniaan. Hyviin tapoihin kuuluu, että tarjottavista syödään vain pienet muruset.
Ap, ota puheeksi lapsen vanhempien kanssa asia: "en halua että lapsenne syö kaikki keksit". Ne vanhemmat voi hyvin luulla, että keksit saa syödä. Vaikka heidän pilttinsä yksinään, jos muut ei mene apajille.
En ymmärrä kuinka vaikeaa on opettaa lapselle, että kylässä otetaan esimerkiksi yksi pala suolaista piirakkaa, yksi pala kakkua ja pari keksiä ja että on epäkohteliasta syödä pöytä tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka vaikeaa on opettaa lapselle, että kylässä otetaan esimerkiksi yksi pala suolaista piirakkaa, yksi pala kakkua ja pari keksiä ja että on epäkohteliasta syödä pöytä tyhjäksi.
Just näin. Se käytöstapojen opettelu. Tuo on hyvä, että kerrotaan lapselle että minkä verran suunnilleen ottavat niitä tarjottavia. Voi myös lisätä että sitten kun kaikki ovat ottaneet pöydästä herkkuja, voi sen jälkeen käydä ottamassa lisää maltillisesti. Eli otetaan muut huomioon, ja opetetaan tämä lapsellekin. Eikä siitäkään mitään haittaa ole, jos lapselle opettaa että ei niissä juhlissakaan tarvitse ahtaa itseään ähkyyn ja voida pahoin. Kohtuudella kaikkea. Kohtuus ei tarkoita mitään nipottamista ja ankeilua.
Vierailija kirjoitti:
Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.
Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...
Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!
Kannattaa miettiä ketä kutsuu.
Tää lapsien nostaminen muiden yläpuolelle on omituinen ilmiö. Kaikkeen erityiskohtelun tarpeeseen käytetään perusteluna lasta. Ei ole ihme, että häiriökäyttäytyviä lapsia on paljon, kun luulet olevansa maailman napoja. Vanhimmat ihmiset ensin, niin sen kuuluisi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muiden lapsia menee "ojentamaan" niin ei siitä kyllä yleensä mitään hyvää seuraa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.
Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...
Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!
Kannattaa miettiä ketä kutsuu.
Tää lapsien nostaminen muiden yläpuolelle on omituinen ilmiö. Kaikkeen erityiskohtelun tarpeeseen käytetään perusteluna lasta. Ei ole ihme, että häiriökäyttäytyviä lapsia on paljon, kun luulet olevansa maailman napoja. Vanhimmat ihmiset ensin, niin sen kuuluisi mennä.
Minäkään en ymmärrä tätä lasten erityiskohtelua, siis juuri tällaisissa juhlatilaisuuksissa vaikka. Miksi lapset saavat ottaa ensin? Eikö tässä opeteta ihan hassusti lapsille että he olisivat jotenkin muita tärkeämpiä? Ainut järkevä selitys tälle "lapset ensin kakkua ottamaan" on se, että näin saadaan lapset tieltä pois kun ovat ensin lähmineet ne keksinsä ja levitelleet kermakakkunsa pöydälle, niin sitten muiden on helpompi ja mukavampi syödä.
Ihmettelen hirveesti, että tää on vauva-lehden palsta ja täällä hengailee lähinnä lapsia vihaavia tyyppejä...
Ai lapsen huonon kotikasvatuksen paheksuminen on lasten vihaamista? Kuule, siksi täällä avaudutaan ja haetaan vertaistukea näihin hankaliin asioihin ettei tulis tuiskahdettua ärsyyntyneenä lapselle, joka ei ymmärrä tekevänsä väärin.
Uskomatin ketju. Pitävätkö vanhemmat tosiaan ok. että oma lapsi syö kylässä yksin pöydästä keksit, jättämättä muille mitään. Ja vanhemmat vain katsovat vierestä.
Missä on käytöstavat? Ymmärrän, jos lapsi yrittää käyttää tilaisuutta hyväksi, jos on kovin makean perään, mutta vanhempien tehtävä on siihen tehtävä stoppi.
Miten te vanhemmat kuvittelette, selviävän henkilökunnan päiväkodissa ja koulussa herkkupäivinä, jos yksi lapsi ahmii kaiken.
Toisen huomioiminen ja herkkujen jakaminen kaikkien kesken, kuuluu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin, jotka pitäisi tulla jo kotona.
Vai syökö nämä lapset nälkäänsä, jos kotona ei syödä säännöllusesti kunnon aamupalaa, lounasta ja päivällistä, ilman välipaloja ja lapsi on tottunut, että ruokaa on ahmittava, kun sitä on tarjolla.
Maistajat kirjoitti:
Ja päälle pikkulapset, jotka mämmäköivät kaikkea ja haukkaavat monesta tarjottavasta pienen palan, mutta eivät syö...
- ja jotkut vanhemmat antavat tällaisen toiminnan jatkua...
Tai kouluikäiset lapset, jotka toimivat näin. Sen jälkeen käsiä pesemättä klähmimään esim. sohvaa. Oi että, kun odotan innolla seuraavia sukujuhlia - not!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen hirveesti, että tää on vauva-lehden palsta ja täällä hengailee lähinnä lapsia vihaavia tyyppejä...
Ai lapsen huonon kotikasvatuksen paheksuminen on lasten vihaamista? Kuule, siksi täällä avaudutaan ja haetaan vertaistukea näihin hankaliin asioihin ettei tulis tuiskahdettua ärsyyntyneenä lapselle, joka ei ymmärrä tekevänsä väärin.
Näin juuri. En vihaa lapsia, mutta ärsyynnyn välillä lasten tekemisistä. Tämä taas johtuu täysin siitä, että lasta ei ole kasvatettu, jolloin lapsi ei osaa tai edes yritä käyttäytyä ja toimia tilanteen vaatimalla tasolla.
Meillä ei lapsilla ole erillistä karkkipäivää. Eikä minullakaan ole koskaan ollut sellaista. Lapset saavat herkkuja kotona ihan riittävästi, mutta silti juhlissa monesti menee överiksi. Kyllä, meidän lapset on just niitä jotka vetää paketillisen keksejä, jos ei huomaa vahtia vieressä. ovat ihan tavallisia, terveitä lapsia, mutta jostain syystä kun herkkuja on tarjolla paljon, menee kontrolli. Minä kyllä raaskin omille lapsilleni sanoa, että herkkuja otetaan yksi kerrallaan ja se syödään pois ennen kun otetaan lisää. Ja tarpeen tullen myös sanon ihan napakasti, että nyt riittää, muillekin pitää jättää.
Sitä kyllä ihmettelen hirveesti, että tää on vauva-lehden palsta ja täällä hengailee lähinnä lapsia vihaavia tyyppejä...