Ahmatti sukulaislapsi juhlissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.

Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.

Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.

Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.

Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä

ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.

Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.

Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.

Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?

Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/

Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.

Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?

Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.

Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?

Mulla ei ole ollut mitään tiettyä karkkipäivää ja olen läski. Teorianne on naurettava.

Vaikka sinä olet lihava, niin mä uskon kyllä että ainakin tosi monelle toimisi sellainen herkkujen suhteen rento kasvatustyyli. Itse en näe sitä niin, että ostetaan huusholli varta vasten täyteen herkkuja ja kailotetaan kovaan ääneen lapselle että noniin sinä saat syödä näitä nyt niin paljon kuin haluat! Vaan pidetään sellainen linja että herkut eivät ole kiellettyjä, joskus voi ottaa jos siltä tuntuu, mutta täytyy opetella myös itsehillintää, niinkuin monessa muussakin asiassa.

Mä en ainakaan tiedä yhtäkään perhettä, joka toimisi siten, että talo ostetaan täyteen herkkuja ja lapset saa vetää niitä naamansa kuinka paljon tahansa. Karkkipäiväksi ostetaan yksi pieni herkku.

Mun ystäväni tytär on myös tuollainen ap:n kuvailema ahmatti. Ei se minua oikeastaan ole haitannut. Tyttö kyllä vetää kaikissa juhlissa yms. todella kaksin käsin makeita herkkuja mutta tarjottavaa on aina ollut sen verran paljon että muillekin on riittänyt.

Joku tuon lapsen syömiskuvioissa on kyllä pahasti vinksallaan. Tyttö on reilusti ylipainoinen. Äitinsä kertoo jakuvasti että tyttö on tosi nirso eikä syö mitään. Kuitenkin painoa on ihan liikaa, eli jotainhan sitä sitten syödään ja vielä reilusti yli oman tarpeen. Muut perheessä ova ihan normaalipainoisia ja ainakin minun kokemukseni mukaan perheessä on tarjolla ihan tavallista "kotiruokaa". Ehkä tyttö sitten korvaa normiruuan herkuilla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalien ja tavallisten juhlissa on aina riittävästi namia, herkkuja ja limsaa. Ei siinä yksittäisiä keksipaketteja lasketa.

Suurin ongelma on lapsen käytöstavat, eikä hyviin pöytätapoihin nyt vain kuulu rohmuta kaikkia herkkuja, vaan jo lapselle kuuluu opettaa kohtuus ja muiden huomioiminen.

Lapsiahan käyttäytyy opitun mallin mukaisesti, vaikka ei olekaan vanhempiena kanssa esim. kavereiden synttäreillä jne.

Ja onko sinusta ok. jos jossakin kerhossa tai harrastuspiirissä on tarjolla mehua ja pullaa, joita on varattu yksi per nenä, mutta yksi rohmu syö kaiken. Kyllä se kertoo vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa lasta.

Mun ystäväni tytär on myös tuollainen ap:n kuvailema ahmatti. Ei se minua oikeastaan ole haitannut. Tyttö kyllä vetää kaikissa juhlissa yms. todella kaksin käsin makeita herkkuja mutta tarjottavaa on aina ollut sen verran paljon että muillekin on riittänyt.

Joku tuon lapsen syömiskuvioissa on kyllä pahasti vinksallaan. Tyttö on reilusti ylipainoinen. Äitinsä kertoo jakuvasti että tyttö on tosi nirso eikä syö mitään. Kuitenkin painoa on ihan liikaa, eli jotainhan sitä sitten syödään ja vielä reilusti yli oman tarpeen. Muut perheessä ova ihan normaalipainoisia ja ainakin minun kokemukseni mukaan perheessä on tarjolla ihan tavallista "kotiruokaa". Ehkä tyttö sitten korvaa normiruuan herkuilla?

Mä tiedä kanssa yhden kakarajoukon, joka vetää aina esim karkkikiposta kouralliset karkkia. Omille lapsille olen koittanut opettaa, että muutama karkki kerrallaan (1-3), ja sanon näillekin lapsille aina suoraan, että meillä ei hamstrata karkkia tai muita herkkuja omiin pikkukätösiin. 

Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!

Vierailija kirjoitti:

Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!

Tällaisiakin aikuisia on. Yksi sukulaismies kuittaili lapsivieraalle siitä, että tämä joi liikaa limsaa (kaksi lasillista).

Olen hoksannut omissa tai omien sukulaisten/kavereiden lasten synttäreillä, että ekana pöytään päästetään lapset. Lapsille on varattu vähän niitä "lapsellisimpia" keksejä ja lapset saavat myös aloittaa kakun. Sitten lapset ohjataan leikkimään, vaikka usein se ainakin oman lapsen kanssa on että häntä pitää ohjata herkkupöytään kun lelut ja uudet leikkikaverit kiinnostaa enemmän.

Sen jälkeen on aikuisten vuoro ja tuskin ketään normaalia aikuista harmittaa jos ei ole enää sirkuskeksejä jäljellä. Syö sitten muuta.

Tyttären lakkaisissa vitutti kyllä kevyesti, miehen nirppanokat siskontytöt eivät syöneet muuta kuin patonkia. Patonki oli ihanaa itsetehtyä ja siksi sitä ei ollutkaan ihan järjettömiä määriä. En ollut yhtään varautunut moiseen. Samoin kaverin poika söi vain lusikkaleipiä. Niitäkään ei ollut laskettu, että yksi ipana söisi 20kpl. Jos olisivatkin olleet kaupankeksejä tai patonkia en olisi ärsyyntynyt niin :-D No seuraaviin juhliin hankin kaikkea kolminkertaisen määrän.

Harmittaa vaan, kun on omansa kasvattanut kauniille käytöstavoille, niin tällaiset pikkupossut ärsyttää aivan älyttömästi. Enkä jotenkaan kehdannut edes ojentaa näitä kullannuppuja.

Luultavasti vanhemmat eivät ole antaneet lapselle ruokaa ennen juhliin tuloa. Ajatelleet, että täyttäköön itsensä kerrankin herkuilla. Hei, mitä jos tilaisit vaikka muutaman perhepizzan, nehän paloitellaan valmiiksi, ja aloittaisit juhlat mehulla/kahvilla/limsalla/teellä ja pizzalla. Nostat herkut pöytään vasta ruuan jälkeen. Vähentää kummasti herkkujen menekkiä. 

Ja jälkiruuaksi jäätelöä :D

Karkkipäivät tulivat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen makeisten myynti on kasvanut rajusti.

Ja oli kauppa, miten pieni tai iso tahansa, makeiset ovat yksittäisenä tuoteryhmänä saaneet suuremman myyntitilan, kuin muut elintarvikkeet ja myös suuremman tuotevalikoiman.

En tiedä onko tämä karkkipäivän syytä, vai muista johtuvia, mutta makeisia ostetaan ja syödään todella paljon.

Omassa lapsuudessa ei ollut karkkipäiviä, vaan niitä syötiin kun mieli teki ja sama jatkuu aikuisena, enkä edes muista, milloin olisin ostanut irtokarkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoksannut omissa tai omien sukulaisten/kavereiden lasten synttäreillä, että ekana pöytään päästetään lapset. Lapsille on varattu vähän niitä "lapsellisimpia" keksejä ja lapset saavat myös aloittaa kakun. Sitten lapset ohjataan leikkimään, vaikka usein se ainakin oman lapsen kanssa on että häntä pitää ohjata herkkupöytään kun lelut ja uudet leikkikaverit kiinnostaa enemmän.

Sen jälkeen on aikuisten vuoro ja tuskin ketään normaalia aikuista harmittaa jos ei ole enää sirkuskeksejä jäljellä. Syö sitten muuta.

Meillä tehdään kans noin. Ensin lapset ja sitten aikuiset saa olla rauhassa kun lapset on menneet leikkimään. On paljon mukavampi juoda kahvit rauhassa kun koko ajan ei joku ole lähmimässä ja vinkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivät tulivat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen makeisten myynti on kasvanut rajusti.

Ja oli kauppa, miten pieni tai iso tahansa, makeiset ovat yksittäisenä tuoteryhmänä saaneet suuremman myyntitilan, kuin muut elintarvikkeet ja myös suuremman tuotevalikoiman.

En tiedä onko tämä karkkipäivän syytä, vai muista johtuvia, mutta makeisia ostetaan ja syödään todella paljon.

Omassa lapsuudessa ei ollut karkkipäiviä, vaan niitä syötiin kun mieli teki ja sama jatkuu aikuisena, enkä edes muista, milloin olisin ostanut irtokarkkeja.

Sama mulla. Pienestä pitäen oppinu että karkki ei oo mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivät tulivat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen makeisten myynti on kasvanut rajusti.

Ja oli kauppa, miten pieni tai iso tahansa, makeiset ovat yksittäisenä tuoteryhmänä saaneet suuremman myyntitilan, kuin muut elintarvikkeet ja myös suuremman tuotevalikoiman.

En tiedä onko tämä karkkipäivän syytä, vai muista johtuvia, mutta makeisia ostetaan ja syödään todella paljon.

Omassa lapsuudessa ei ollut karkkipäiviä, vaan niitä syötiin kun mieli teki ja sama jatkuu aikuisena, enkä edes muista, milloin olisin ostanut irtokarkkeja.

Silloin kun minä olin lapsi sain silloin tällöin 100 g karkkipussin. Nyt sellaista on vaikeaa kaupasta edes löytää. 

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti vanhemmat eivät ole antaneet lapselle ruokaa ennen juhliin tuloa. Ajatelleet, että täyttäköön itsensä kerrankin herkuilla. Hei, mitä jos tilaisit vaikka muutaman perhepizzan, nehän paloitellaan valmiiksi, ja aloittaisit juhlat mehulla/kahvilla/limsalla/teellä ja pizzalla. Nostat herkut pöytään vasta ruuan jälkeen. Vähentää kummasti herkkujen menekkiä. 

Mä aloitan aina juhlat ku juhlat sillä, että ihan ensin tarjoan lihasoppaa ja sitten vasta kahvit ja herkut. Onhan se mun vastuulla, että kellään ei ole nälkä.

Nämä on aina tosi hilpeitä aloituksia. "Ahmatti sukulaislapsi..." kuulostaakin jo ihan järjettömän hauskalta. Mutta siis... so? Kuka jaksaa tällaisesta tehdä aloituksen ja vaivautua pohtimaan asiaa somessa. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja niitä aina tulee vastaan, joiden toimintamalleja ei vain pysty ymmärtämään. Ihan arkipäivää. 

Vinkkinä, että seuraavalla kerralla pyydät lapsen äitiä vahtimaan lasta, ettei tämä syö kaikkia tarjottavia. Vaihtoehtoisesti voit itse olla haukkana paikalla ja kun lapsi lähestyy keksikulhoa, kerrot, että saa toki ottaa, mutta vain kaksi kappaletta. Kukaan lapsi ei ole koskaan kieltäytynyt tottelemasta, vaikka monia ADHD-lapsukaisiakin olen ohjeistanut milloin mistäkin asiasta. Jos lapsi taas on niin erityinen, ettei kuuntele ohjeistusta, mukauta vähän omaa toimintaasi ja nosta tarjottavat kokonaan pois ulottuvilta, kunnes varmasti ehdit koko ajan katsoa tarjottavien perään tai vaadi äitiä tosiaan vahtimaan lastaan paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivät tulivat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen makeisten myynti on kasvanut rajusti.

Ja oli kauppa, miten pieni tai iso tahansa, makeiset ovat yksittäisenä tuoteryhmänä saaneet suuremman myyntitilan, kuin muut elintarvikkeet ja myös suuremman tuotevalikoiman.

En tiedä onko tämä karkkipäivän syytä, vai muista johtuvia, mutta makeisia ostetaan ja syödään todella paljon.

Omassa lapsuudessa ei ollut karkkipäiviä, vaan niitä syötiin kun mieli teki ja sama jatkuu aikuisena, enkä edes muista, milloin olisin ostanut irtokarkkeja.

Silloin kun minä olin lapsi sain silloin tällöin 100 g karkkipussin. Nyt sellaista on vaikeaa kaupasta edes löytää. 

Kaupat myyvät sitä mitä asiakkaat ostavat ja noiden pienten karkkipussien myynti on vähäisempää. Ja kyllä asiakkaan käteen lähtee se suurempi pussi, kun pakkauskulujen vuoksi siinä on alhaisempi kilohinta.

Eikä tämä koske makeisia, vaan kaikkia tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!

Tällaisiakin aikuisia on. Yksi sukulaismies kuittaili lapsivieraalle siitä, että tämä joi liikaa limsaa (kaksi lasillista).

Meidän suvussa myös vanhempi mies, joka katsoo oikeudekseen kuittailla varsinkin nuorten tyttöjen syömistä. Kerran sanoi 11v tytölle, joka otti vain palan kakkua ja jonkun pullan "että voisit kyllä "Jenna" nyt pikkusen vähentää tuota pullan syöntiä!" Normaalipainoinen tyttö. Lähti sitten itkien pois. Hienosti toimittu ja nöyryytetty kaikkien edessä. Että teki mieli lätästä kakku päin näköä. Mutta hei, sehän oli vain leikkiä, eikös se leikkiä kestä. Mikä idiootti. En ole kutsunut ukkoa enää juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!

Tällaisiakin aikuisia on. Yksi sukulaismies kuittaili lapsivieraalle siitä, että tämä joi liikaa limsaa (kaksi lasillista).

Meidän suvussa myös vanhempi mies, joka katsoo oikeudekseen kuittailla varsinkin nuorten tyttöjen syömistä. Kerran sanoi 11v tytölle, joka otti vain palan kakkua ja jonkun pullan "että voisit kyllä "Jenna" nyt pikkusen vähentää tuota pullan syöntiä!" Normaalipainoinen tyttö. Lähti sitten itkien pois. Hienosti toimittu ja nöyryytetty kaikkien edessä. Että teki mieli lätästä kakku päin näköä. Mutta hei, sehän oli vain leikkiä, eikös se leikkiä kestä. Mikä idiootti. En ole kutsunut ukkoa enää juhliin.

Eikä varmaan tarvi miettiä mistä nämä kahvikuppineuroosit ja fobia muiden nähden syömisestä usein saavat alkunsa.