Tekeekö se ihmisestä ilkeän jos hän vastaa ilkeilyyn takaisin samalla tavalla?

Reaktiivinenkin verbaalinen väkivalta on kyllä myös sitä. Mutta jos tuollaista tapaa ei ollut aikaisemmin, se kyllä häipyy sen riitojen aloittajan mukana. Kannattaa siis etäännyttää riitapukarit omasta elämästä ja olla taas oma kiva itsensä.

Kyllä. Tietysti. Vai ajattelitko, että jos A on väkivaltainen ja lyö B:tä, niin B ei olisi väkivaltainen lyödessään A:ta? Totta kai on. Sama juttu ilkeydessä. Aina on vaihtoehto olla olematta vastavuoroisesti ilkeä tai väkivaltainen, ja moni ihminen toimiikin juuri niin.

Jeesus on tältä osin ihan hyvä oppi-isä, vaikka itse uskonnoton olenkin.

Eikö se mennyt jotakuinkin että "Kääntäkää toinenkin poski"

Henkisesti kypsä ihminen ei yleensä lähde mukaan haukkumiseen tai ilkeilyyn, vaikka häntä kohtaan ilkeiltäisiin. . Hän ei koe tarvetta kilpailla siitä, kumpi pystyy loukkaamaan toista enemmän ja hän osaa puolustaa itseään jämäkästi ilman, että hän itse alentuu haukkujan tasolle

Sanallisesti voin ärähtää takaisin jos mulla on sopivat sanat kielen päällä, yleensä ei ole ja naama menee vaan mutrulle.

Jos joku lyö mua niin kyllä huitasen takaisin jos uskallan.

Riippuu tilanteesta ja ilkeilyn tasosta. Joskus takaisin ilkeily lopettaa tilanteen ja toimii siinä hyvin, mutta jos vain kostoksi haluaa ilkeillä, niin ehkä sekin on ainakin jonkin verran ilkeää, joskaan ei niin paha asia kuin se alkuperäinen ilkeily. 

Vierailija kirjoitti:

Sanallisesti voin ärähtää takaisin jos mulla on sopivat sanat kielen päällä, yleensä ei ole ja naama menee vaan mutrulle.

Jos joku lyö mua niin kyllä huitasen takaisin jos uskallan.

Mutta jos joudut olemaan hekisesti väkivaltaisen kanssa tekemisissä vuosia, tyydytkö vaan olemaan naama mutrulla ja masentumaan, ja siihen että sinua aina satutetaan henkisesti, vai eikö tee mieli missään vaiheessa iskeä takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanallisesti voin ärähtää takaisin jos mulla on sopivat sanat kielen päällä, yleensä ei ole ja naama menee vaan mutrulle.

Jos joku lyö mua niin kyllä huitasen takaisin jos uskallan.

Mutta jos joudut olemaan hekisesti väkivaltaisen kanssa tekemisissä vuosia, tyydytkö vaan olemaan naama mutrulla ja masentumaan, ja siihen että sinua aina satutetaan henkisesti, vai eikö tee mieli missään vaiheessa iskeä takaisin?

Sivusta: miksi luulet, että takasin iskeminen olisi ok?

Inhimillinen reaktio, jossa ihminen puolustaa itseään tai yrittää asettaa rajat. Parasta on olla jämäkkä ja sanoa esim., että minulle ei puhuta noin. Tai kysyy että mihin toinen pyrkii sillä kommentilla. Parasta on lähteä tilanteesta sanomatta mitään. 

Ei mutta lapsellista se voi olla. Joskus ihan paikallaan. mutta huom kunhan on rehellinen ja vastaa samalla tavalla.

Ihmiset tuppaavat tahalleen vääristelemään näpäytys vimmassa asioita niin, että eivät  kosta tai sano samalla tavalla, vaikka uskottelevat muka niin. 

Ensinnäkin saatetaan vastata asioilla, mitkä ei edes samanlaisia, ei verrattavissa ja todennäköisesti asioilla. mitkä tuhat kertaa pahempia ja ehkä jopa rikoksin.

Esim. jos haluaa näpäyttää  mukamas vääristä asenteesta, koppavasta luonteesta, kovuudesta. lievästä  ylimielisyydestä tai  jostain tuollaisista vsrmaan  kaikki  on samaa  mieltä siitä, että  toteutus tyyliin tuhannet vastaan  yksi, törkeät rikokset mistä joutuisi  vankilaan ta joutuisi   maksamaan miljoona korvaukset, ja kaikenlainen muu mihin kyseinen henkilö ei ole ikinä  syyllistynyt on aivan liian ylimitoitettua ja naurettavan, sivistymättömän moukkamaista muka siinä, että sanoo yhtä ilkeästi takaisin.

Myös tuollaisen ilkeästi takaisin kampanjan vetäjä voi  jaella muille täysin väritettyjä omia näkemyksiään, jolloin ne syyt näpäytykseen eivät edes  ole  niin miten väitetään. 

Töytyy sanoa että   jos jollekin tehdään jopa rikoksia kostona ja ei ole itse tehnyt rikoksua,  on siinä näpäytys ja kosto jo sairaalla tasolla. Häpeä kostajille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanallisesti voin ärähtää takaisin jos mulla on sopivat sanat kielen päällä, yleensä ei ole ja naama menee vaan mutrulle.

Jos joku lyö mua niin kyllä huitasen takaisin jos uskallan.

Mutta jos joudut olemaan hekisesti väkivaltaisen kanssa tekemisissä vuosia, tyydytkö vaan olemaan naama mutrulla ja masentumaan, ja siihen että sinua aina satutetaan henkisesti, vai eikö tee mieli missään vaiheessa iskeä takaisin?

Miksi ihmeessä olisin henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa tekemisissä vuosikausia? Lähtisin pois tilanteesta, jos se vain olisi mahdollista. Ja jos lähteminen ei jostain syystä olisi mahdollista, lakkaisin yksinkertaisesti reagoimasta toisen ilkeilyyn. En antaisi hänelle sitä reaktiota, jota hän ehkä yrittää minusta saada. Jos joku haluaa ilkeillä, niin ilkeilköön sitten ihan rauhassa yksikseen. Yksi hyvä keino on myös vastata ilkeyteen olemalla entistä iloisempi ja säilyttämällä oma positiivinen asenne.

No jos joku on jatkuvasti ilkeä ja lopulta vastaa yhtä ilkeästi takaisin niin ei tietenkään ole ilkeä persoona silloin, mutta jos siis se ilkeys alkaa olla vallitseva persoona vähän joka tilanteessa, sitten muut alkaa tietysti nähdä ilkeänä. Jotkut ihmiset jaksaa provosoida vaikka vuosikausia ja kun lopulta räjähdät tai sanot jotain ilkeää takaisin oletkin yhtäkkiä maailman hirvein ihminen ja hullu myös. Mutta näillä ihmisillä on se tyyli, että he eivät koskaan kerro, että härkkivät sinua  henkisesti vuosikausia ennen kuin lopulta räjähtit vaikka olet muuten 360 päivää vuodessa rauhallinen ja kiva ihminen, se ei merkitse vaan se yksi päivä jolloin rajasi ja mittasi tuli täyteen. Pian sinusta maalataan kuva ihmisenä, joka ei pärjää elämässä, työssä eikä vanhempana. Sellaisia ihmiset nyt vaan on, kieroja. Tullut tuollaisia vastaan sekä töissä että sukulaisten kohdalla. 

Ei tee! 

Omaa itseään täytyy puolustaa. 

Jatkuva ilkeily ei ole mikään vahinko.