Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Aikuinen voi kyllä sanoa lapselle, että nyt riittää, jätetään muillekin. Usko tai älä, se ei nimittäin auta, että täällä valitat asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaankohan me sukua :D Tiedän samanlaisen tapauksen...
Todella huonoa käytöstä. Huonosti kasvatettu tenava.
Auttaisiko "sakinhivutus"? Voisiko muut sukulaiset puhua tälle tyypille ja vanhemmille? Tottakai voit itsekin mainita asiasta. Ei tarvitse syyllistää, mutta jotenkin tuoda esille ettei ole asiallista vetää kaksin käsin yhteisestä pöydästä.
Jospa sille sanoisi lempeästi, että "jätetäänpäs muillekin" tai "yksi kerrallaan". Monet lapset ja aikuiset saavat kiittää käytöstavoistaan ulkopuolisia aikuisia, kun omat vanhemmat eivät ole viitsineet kasvattaa. Palveluksenhan vain tekisit tuolle lapselle.
Kannattaa vielä muutama päivä miettiä sitä kahden ja puolen euron keksipakettia. Sitten otat kyseisen perheen puhutteluun ja kerrot kovaan ääneen mielipiteesi. Voit myös pyytää tuomaan omat keksit seuraaviin juhliin. Kysy tarvittaessa av-palstalta lisäneuvoja, jos vielä ahdistaa. Ihan kauheeta on kyllä tommoset sukulaiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita lapsia on aina silloin tällöin. Tuntuu, että lapset menevät johonkin sokerihuurteiseen juhlahumuun ja sitten mätetään kaksin käsin, jos kukaan ei kiellä, ja lopulta voidaan pahoin ja oksennetaan. Juuri yksissä sukujuhlissa oli tällainen 5-vuotias tapaus, joka söi itsensä niin sokeriähkyyn, että yrjösi. Vasta siinä vaiheessa vanhemmat puuttuivat kiukustumalla lapselle. Vaan ei puhettakaan, että olisi ajoissa ohjeistettu ja kasvatettu. Kukaan ei kuitenkaan koko aikaa pöydän ääressä päivystä, niin helpostihan se muksu livahtaa taas lisää hakemaan, joten muiden on hankala puuttua. Sääliksi käy lasta.
Miksi et itse voi omissa juhlissasi sanoa ahmatille, että yksin ei saa syödä kaikkea, vaan muutkin ihmiset tulee ottaa huomioon? Oletko vähän lapanen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse voi omissa juhlissasi sanoa ahmatille, että yksin ei saa syödä kaikkea, vaan muutkin ihmiset tulee ottaa huomioon? Oletko vähän lapanen?
Lapset eivät ole yleensä kovin hyviä arvioimaan käytöstään ulkopuolisen näkökulmasta, siksi aikuisen rooli lasten kasvatuksessa onkin niin tärkeä.
Kirjoita laput tarjoilulautasille siitä montako kappaletta kutakin saa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Vaadi lapsen vanhemmilta vahingonkorvauksia. Jos eivät maksa niin rikosilmoitus vahingonteosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä että tästä tehtiin nyt ikään kuin ap:n ongelma, vaikka nimenomaan vanhempien pitäisi katsoa lapsensa perään ja ohjeistaa tätä tarvittaessa. Nyt kuitenkin ongelma teidän mielestänne ratkeaa sillä että ostetaan lisää keksejä ja on vain ja ainoastaan ap:n velvollisuus kasvattaa ja ohjeistaa lasta. Oikeastaan ihan ap:n oma syy että sukulaislapsi on ahmatti. Tämähän etenee niinkuin kaikki tämän palstan keskustelut!
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Minulla ei ollut lapsuudessa karkkipäivää. Meillä oli lähes aina jotain karkkeja tai muuta herkkua kaapeissa, mutta ihan todella jo pienenä opin säätelemään herkkujen syömisiä, kun niitä oli aina saatavilla. En syönyt herkkuja joka päivä, vaan silloin tällöin ja maltillisesti. Muistan kun kaverit aina ihmettelivät että miten ihmeessä teillä voi olla karkkia kaapissa ja sä et syö niitä. Olivat oikeasti ihan ihmeissään :) Tämä kasvatustapa toimi ainakin minun kohdallani erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Mä itse tykkään näistä ahmateista.
On ihanaa nähdä, että joku aidosti tykkää tarjoilusta.
Tyrkytän näille ahmateille jopa lisää.
On tuossa sekin puoli, etten pysty sitten jälkikäteen itse syömään niin paljon herkkuja kun ne on jo hävinneet parempiin suihin.
Nirsoilijoita ja pullapalan jälkeen tarjoilusta kieltäytyviä inhoan.
Isolla vaivalla leivon ja laitan ja sitten ei kelpaa!
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että tästä tehtiin nyt ikään kuin ap:n ongelma, vaikka nimenomaan vanhempien pitäisi katsoa lapsensa perään ja ohjeistaa tätä tarvittaessa. Nyt kuitenkin ongelma teidän mielestänne ratkeaa sillä että ostetaan lisää keksejä ja on vain ja ainoastaan ap:n velvollisuus kasvattaa ja ohjeistaa lasta. Oikeastaan ihan ap:n oma syy että sukulaislapsi on ahmatti. Tämähän etenee niinkuin kaikki tämän palstan keskustelut!
Kukaan ei sanonut, että asia on ap:n vika tai vain ap:n pitäisi asia korjata. Mutta johtaako tuollainen jorina mihinkään että pyöritellään asiaa vaan, että "no se nyt on vanhempien oma ongelma" jne.? Tuleeko sinulle uutisena, että jotkut vanhemmat vain ovat lastensa pyöriteltävissä, eivät välitä kasvattaa tätä jne. Helpoin ratkaisu tilanteeseen on, että ap ohjeistaa lasta kun tämän omat vanhemmat eivät kerran ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mä itse tykkään näistä ahmateista.
On ihanaa nähdä, että joku aidosti tykkää tarjoilusta.
Tyrkytän näille ahmateille jopa lisää.
On tuossa sekin puoli, etten pysty sitten jälkikäteen itse syömään niin paljon herkkuja kun ne on jo hävinneet parempiin suihin.Nirsoilijoita ja pullapalan jälkeen tarjoilusta kieltäytyviä inhoan.
Isolla vaivalla leivon ja laitan ja sitten ei kelpaa!
Tämä on kyllä ihan totta! Tosi inhottavaa pakkailla avatut herkut ja leivotut kakut takasin kaappeihin ja syödä niitä sitten itse päivätolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Luulen lapsen olevan nälkäinen tai kotona kielletään herkkujen ja makeisten syönti lapselta.
Meillä aikoinaan naapurin lapsi oli juuri tuollainen, hän söi kaikki mahdolliset herkut, mitkä silmiin osui, eikä kysynyt edes lupaa. Söi kaikki ahmilla ja nopeasti.
Äiti oli oikea sokerinatsi, päiväkodissakaan ei saanut olla lisättyä sokeria ja mummot haukkui mennen tullen.
Aha. Osta yksi ylimääräinen keksipaketti ja vie vaikka ylijääneet töihin kahville.