Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Maistajat kirjoitti:
Ja päälle pikkulapset, jotka mämmäköivät kaikkea ja haukkaavat monesta tarjottavasta pienen palan, mutta eivät syö...
- ja jotkut vanhemmat antavat tällaisen toiminnan jatkua...
Tai kouluikäiset lapset, jotka toimivat näin. Sen jälkeen käsiä pesemättä klähmimään esim. sohvaa. Oi että, kun odotan innolla seuraavia sukujuhlia - not!
Ahh... sormet tahmeana kun on ensin syöty suklaata ja keksejä, suunpielet pyyhitään käteen tai hihaan ja sitten mennään mähmäämään sitä sohvaa. Vanhemmat vaan nopeasti huikkaa että "käyppäs pesemässä kädet Marja-Liisa", mutta Marja-Liisa huutaa vaan että "joo joo" ja juoksee jo sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Minä kerran laskin paljonko siskontyttöni vetää herkkuja. Vanhempansa ihmettelivöt nimittäin aina, että miten on taas huono olo juhlissa. Lapsi veti 3 siivua kakkua, 9 suklaakeksiä, monta kourallista karkkia ja 2 mokkapalaa. Tulee kai tuosta huono olo kelle vaan. Kerroin tuloksen, niin nykyään he rajoittavat lapsensa syömistä juhlissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.
Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...
Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!
Kannattaa miettiä ketä kutsuu.
Tää lapsien nostaminen muiden yläpuolelle on omituinen ilmiö. Kaikkeen erityiskohtelun tarpeeseen käytetään perusteluna lasta. Ei ole ihme, että häiriökäyttäytyviä lapsia on paljon, kun luulet olevansa maailman napoja. Vanhimmat ihmiset ensin, niin sen kuuluisi mennä.
Minäkään en ymmärrä tätä lasten erityiskohtelua, siis juuri tällaisissa juhlatilaisuuksissa vaikka. Miksi lapset saavat ottaa ensin? Eikö tässä opeteta ihan hassusti lapsille että he olisivat jotenkin muita tärkeämpiä? Ainut järkevä selitys tälle "lapset ensin kakkua ottamaan" on se, että näin saadaan lapset tieltä pois kun ovat ensin lähmineet ne keksinsä ja levitelleet kermakakkunsa pöydälle, niin sitten muiden on helpompi ja mukavampi syödä.
Samaa mieltä. Ja milloin nämä lapset oppivat käyttäytymään juhlissa, jos he ovat huomion keskipisteenä, eivötkä opi odottamaan vuoroaan tai ottamaan huomioon muita kutsuvierailta.
Ymmärrön erityisjärjestelut iäkkäille vanhuksille tai muutoin sairaalle, mutta lapsista tehdään jotakin kunniavieraita, jotka saavat erikoiskohtelun. Ei kiitos, lapselle vanhemmat tekevät karhunpalveluksen, jotka eivät hallitse edes alkeellisimpiä käytöstapoja kodin ulkopuolella.
Mut on itse aikoinaan kasvatettu juuri tuolla karkkipäiväperiaatteella, aina juhlissa sitten tuli syötyä herkkuja maha täyteen. Tällainen kasvatustyyli on vain karhunpalvelus lapselle, aikuisena voi olla hyvinkin vaikeaa päästä tavasta eroon ja itse edelleen jos kotona on kulhossa karkkeja, en voi vastustaa niitä. Siksi en itselle ostakaan ikinä karkkeja ja lapsille sitten annan silloin tällöin niin, ettei se ole mihinkään päivään sidottu.
Ja yhdyn muihin samasta asiasta kommentoijiin, en ymmärrä miksi herkut ovat joku "palkinto". Itsekin olen kauhistellut kun perjantai-iltapäivänä ala-asteikäiset lappavat irtokarkkeja pussit pullolleen ja ensimmäiset karkit pitää syödä heti kassan jälkeen. Jos jossain tapahtumassa on herkkuja, niitä pitää vedellä kaksin käsin nassuun, etenkin, jos vanhemmat eivät ole näkemässä. Tämä sama toistui eräällä retkellä, jossa n. 150 2-4 -luokkalaista lasta kokoontuivat yhdessä seurakunnan toimintapäivään ja olin täällä ensiapupisteellä. Osa lapsista oksenteli päivän mittaan, kun olivat vetäneet niin tuhottomasti karkkia ja herkkuja, lounas ei sitten yllätys yllätys ollut maistunut. Vanhemmille oli ilmeisesti sanottu, että lapset saavat ottaa omaa karkkia mukaan vähän, niin joidenkin vähän oli sitten ollut jumbopussillinen ja suklaalevy. Mutta kaikki tämähän lähtee vanhemmista, ei lapsi opi tuollaisia käytösmalleja ilman vanhempien kasvatusta/esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Kyllä, kaikki ottavat pöydästä ja osaan jo varata niin ettei ainakaan lopu kesken. Minulle se olisi emäntänä suorastaan häpeä. Mieluumin niin, että jää yli, kuin loppuu kesken. Näin minut on kotona jo kasvatettu.
Ylijäämätkään ei ole ongelma, pakkaan niitä mukaan vieraille kotiin viemisiksi. Juhlat on juhlat eikä meillä lasketa. Minulle on kunnia asia, että jokainen nauttii ja saa syödä ilman häröilyjä siitä, että riittääköhän tämä nyt kaikille jos otan toisen.
Sanonkin aina, että tarjottavat ei lopu, syökää niin paljon kuin maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.
Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...
Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!
Kannattaa miettiä ketä kutsuu.
Tää lapsien nostaminen muiden yläpuolelle on omituinen ilmiö. Kaikkeen erityiskohtelun tarpeeseen käytetään perusteluna lasta. Ei ole ihme, että häiriökäyttäytyviä lapsia on paljon, kun luulet olevansa maailman napoja. Vanhimmat ihmiset ensin, niin sen kuuluisi mennä.
Minäkään en ymmärrä tätä lasten erityiskohtelua, siis juuri tällaisissa juhlatilaisuuksissa vaikka. Miksi lapset saavat ottaa ensin? Eikö tässä opeteta ihan hassusti lapsille että he olisivat jotenkin muita tärkeämpiä? Ainut järkevä selitys tälle "lapset ensin kakkua ottamaan" on se, että näin saadaan lapset tieltä pois kun ovat ensin lähmineet ne keksinsä ja levitelleet kermakakkunsa pöydälle, niin sitten muiden on helpompi ja mukavampi syödä.
Samaa mieltä. Tämä on ihan sama kun olisi vaikka sellainen tapa että naiset ottaa ensin kakkua, sitten vasta kaikki muut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi tuttavaperhe, ollaan aika läheisiä oikeastaan. Heillä on sellainen heikkous, että ovat tosi pihejä useimmissa asioissa. Ovat useasti kertoneet miten kyläilemään, buffet-pöytiin yms mennessä lapset ohjeistetaan syömään niin paljon kuin ikinä pystyy. Myös aikuiset syövät ihan valtavia määriä. Ilmeisesti ajattelevat että näin kertyy säästöä.
Ovat siis muuten ihan kivoja ihmisiä niin että kutsumme heitä edelleenkin kylmään ja olemme oppineet varautumaan tähän.
Kun itse kutsuvat meitä heille, tarjottavat ovat huomiota herättävän halpoja ja niukkoja.
Täällä myös tiedossa yksi aivan samanlainen perhe, jotka ovat sanoneet lapsilleen, että syökää niin paljon kuin ehditte kylässä eli haluvat hyötyä joka tilanteessa. Ovat muutenkin kaikessa muussakin itsekkäitä ja lapset ovat ottaneet mallia vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Kyllä, kaikki ottavat pöydästä ja osaan jo varata niin ettei ainakaan lopu kesken. Minulle se olisi emäntänä suorastaan häpeä. Mieluumin niin, että jää yli, kuin loppuu kesken. Näin minut on kotona jo kasvatettu.
Ylijäämätkään ei ole ongelma, pakkaan niitä mukaan vieraille kotiin viemisiksi. Juhlat on juhlat eikä meillä lasketa. Minulle on kunnia asia, että jokainen nauttii ja saa syödä ilman häröilyjä siitä, että riittääköhän tämä nyt kaikille jos otan toisen.
Sanonkin aina, että tarjottavat ei lopu, syökää niin paljon kuin maistuu.
Minusta ei ole kyllä mikään häpeä, jos vaikka joku hyvä piirakka syödään loppuun. Sen verran sitä kuitenkin tulisi olla varattuna, että kaikille on pari palaa. En ymmärrä ajatusta miksi olisi häpeällistä jos jokin tarjottava loppuu? Sitten syödään niitä muita.
Heh, olen törmännyt samaan tyyliin lapseni kaveripiirissä. Heillä on tiukka karkkipäivä, eikä muulloin saa syödä herkkuja. Meillä saattaa muinakin päivinä olla jotain hyvää, ja tämä yksi tyttö ihan kerjää kuiskaten lapseltani niitä herkkuja. Toinen tyttö taas ei saanut syödä kotonaan kun äiti oli jumpassa pitkään (!) Soittovat sitten tytön kanssa minulle ulkoa nälissään...käsittämätöntä. En tietty voinut muuta kuin todeta, että en voi antaa lupaa syödä jos A:n äiti on kieltänyt.
Omat lapseni eivät syö herkkuja henkihieverissä, koska saavat niitä muulloinkin kuin katkkipäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maistajat kirjoitti:
Ja päälle pikkulapset, jotka mämmäköivät kaikkea ja haukkaavat monesta tarjottavasta pienen palan, mutta eivät syö...
- ja jotkut vanhemmat antavat tällaisen toiminnan jatkua...
Tai kouluikäiset lapset, jotka toimivat näin. Sen jälkeen käsiä pesemättä klähmimään esim. sohvaa. Oi että, kun odotan innolla seuraavia sukujuhlia - not!
Ahh... sormet tahmeana kun on ensin syöty suklaata ja keksejä, suunpielet pyyhitään käteen tai hihaan ja sitten mennään mähmäämään sitä sohvaa. Vanhemmat vaan nopeasti huikkaa että "käyppäs pesemässä kädet Marja-Liisa", mutta Marja-Liisa huutaa vaan että "joo joo" ja juoksee jo sohvalle.
Olenko k-pää, jos sanon lapselle, että kävisi käsipesulla syömisen jälkeen? Olen siis hänen tätinsä. Kyseinen helmi on oikean vapaan kasvatuksen tulos ja molemmat vanhempansa ihan tossukoita kieltämään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maistajat kirjoitti:
Ja päälle pikkulapset, jotka mämmäköivät kaikkea ja haukkaavat monesta tarjottavasta pienen palan, mutta eivät syö...
- ja jotkut vanhemmat antavat tällaisen toiminnan jatkua...
Tai kouluikäiset lapset, jotka toimivat näin. Sen jälkeen käsiä pesemättä klähmimään esim. sohvaa. Oi että, kun odotan innolla seuraavia sukujuhlia - not!
Ahh... sormet tahmeana kun on ensin syöty suklaata ja keksejä, suunpielet pyyhitään käteen tai hihaan ja sitten mennään mähmäämään sitä sohvaa. Vanhemmat vaan nopeasti huikkaa että "käyppäs pesemässä kädet Marja-Liisa", mutta Marja-Liisa huutaa vaan että "joo joo" ja juoksee jo sohvalle.
Olenko k-pää, jos sanon lapselle, että kävisi käsipesulla syömisen jälkeen? Olen siis hänen tätinsä. Kyseinen helmi on oikean vapaan kasvatuksen tulos ja molemmat vanhempansa ihan tossukoita kieltämään mitään.
No et ole, vaan olet fiksu ja muut huomioiva. Hyvä vaan että joku kehtaa sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Kyllä, kaikki ottavat pöydästä ja osaan jo varata niin ettei ainakaan lopu kesken. Minulle se olisi emäntänä suorastaan häpeä. Mieluumin niin, että jää yli, kuin loppuu kesken. Näin minut on kotona jo kasvatettu.
Ylijäämätkään ei ole ongelma, pakkaan niitä mukaan vieraille kotiin viemisiksi. Juhlat on juhlat eikä meillä lasketa. Minulle on kunnia asia, että jokainen nauttii ja saa syödä ilman häröilyjä siitä, että riittääköhän tämä nyt kaikille jos otan toisen.
Sanonkin aina, että tarjottavat ei lopu, syökää niin paljon kuin maistuu.
Minusta ei ole kyllä mikään häpeä, jos vaikka joku hyvä piirakka syödään loppuun. Sen verran sitä kuitenkin tulisi olla varattuna, että kaikille on pari palaa. En ymmärrä ajatusta miksi olisi häpeällistä jos jokin tarjottava loppuu? Sitten syödään niitä muita.
Häpeä siksi, että olen epäonnistunut arvioinnissa ja emäntänä.
Haha, mulla tuli tästä mieleen, kun vähän aikaa sitten meillä kävi sukulaisperhe, ja he toivat mukanaan sellaisen valtavan konvehtirasian. Siis ojensivat sen tullessaan ja sanoivat jotain että "tässä vähän tuomisia" tms. Siis se rasia oli todella iso. Laitoin sen tietysti olohuoneen pöydälle missä vietettiin iltaa. No nämä vieraat sitten söivät lähes keskenään sen koko rasian :D Me otettiin pari hassua konvehtia. Siis tämä huvitti lähinnä, ei mitään sen vakavampaa. Ja joo, meillä oli kyllä ihan tarjottavia omastakin puolesta, eli tässä nyt ei ollut kyseessä tämä "no olisit laittanut enemmän tarjottavia" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Kyllä, kaikki ottavat pöydästä ja osaan jo varata niin ettei ainakaan lopu kesken. Minulle se olisi emäntänä suorastaan häpeä. Mieluumin niin, että jää yli, kuin loppuu kesken. Näin minut on kotona jo kasvatettu.
Ylijäämätkään ei ole ongelma, pakkaan niitä mukaan vieraille kotiin viemisiksi. Juhlat on juhlat eikä meillä lasketa. Minulle on kunnia asia, että jokainen nauttii ja saa syödä ilman häröilyjä siitä, että riittääköhän tämä nyt kaikille jos otan toisen.
Sanonkin aina, että tarjottavat ei lopu, syökää niin paljon kuin maistuu.
Minusta ei ole kyllä mikään häpeä, jos vaikka joku hyvä piirakka syödään loppuun. Sen verran sitä kuitenkin tulisi olla varattuna, että kaikille on pari palaa. En ymmärrä ajatusta miksi olisi häpeällistä jos jokin tarjottava loppuu? Sitten syödään niitä muita.
Häpeä siksi, että olen epäonnistunut arvioinnissa ja emäntänä.
Älä suotta ota sitä noin vakavasti. Kaikki me epäonnistutaan välillä, ei pidä olla liian ankara itselleen. Enkä näe sitä epäonnistumisena emäntänä. Olet vain laittanut tarjolle niin hyvää että kaikki menee.
Teet lapselle suuren palveluksen, jos tiukkaankin sävyyn opastat käytöstapoja. :) Muista, että vika on enemmän vanhempien - siihen asti että lapsi on tarpeeksi vanha itse ymmärtämään.
Mä olin itse lapsena samanlainen. Otin niin paljon kuin ehdin ja kerkesin. Tein sen salaa, sillä äitini kamppaili omien kilojensa kanssa ja syyllisti aina kaikesta herkkujen syömisestä. No, tämä johti minulla parinkymmenen vuoden syömishäiriökierteeseen (BED ja anoreksia).
Omien lasten kohdalla yritän sanoa, että on epäkohteliasta ottaa enempää kuin yksi per sortti ja jätän kokonaan sen terveellisyys-asian välistä. Silti nuorin poika (nyt 11v) vetää kyllä kaksin käsin, jos kukaan ei ole katsomassa tai mummo väen väkisin tyrkyttää ottamaan lisää.
Kyllä 99% vanhemmista sanoo lapsilleen, ettei kylässä rohmuta ja ahmita, mutta suurin osa lapsista vetää silti selän takana kymmenen keksiä kämmeniinsä ja menee nurkan taakse mussuttamaan saalistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.
Teini-ikäisille pojille tarjotaan riittävästi ruokaa ennen juhlia ja heille opetetaan, että KAIKKI ottavat pöydästä. Eivät vain he.
ohis
Kyllä, kaikki ottavat pöydästä ja osaan jo varata niin ettei ainakaan lopu kesken. Minulle se olisi emäntänä suorastaan häpeä. Mieluumin niin, että jää yli, kuin loppuu kesken. Näin minut on kotona jo kasvatettu.
Ylijäämätkään ei ole ongelma, pakkaan niitä mukaan vieraille kotiin viemisiksi. Juhlat on juhlat eikä meillä lasketa. Minulle on kunnia asia, että jokainen nauttii ja saa syödä ilman häröilyjä siitä, että riittääköhän tämä nyt kaikille jos otan toisen.
Sanonkin aina, että tarjottavat ei lopu, syökää niin paljon kuin maistuu.
Minusta ei ole kyllä mikään häpeä, jos vaikka joku hyvä piirakka syödään loppuun. Sen verran sitä kuitenkin tulisi olla varattuna, että kaikille on pari palaa. En ymmärrä ajatusta miksi olisi häpeällistä jos jokin tarjottava loppuu? Sitten syödään niitä muita.
Häpeä siksi, että olen epäonnistunut arvioinnissa ja emäntänä.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta näin me ollaan erilaisia. Emäntänä en tuntisi häpeää, jos joku suolapiirakka loppuu kesken, jos vieraat ottavat jo viidennen piirakkapalan ja muihin tarjottaviin ei edes koskettaisi. Minusta kokonaistarjoilu ratkaisee
Pikemminkin pitäisin vieraita kummallisena, sillä ainakin minulle jo lapsena opetettiin että kaikkia pitää maistella, eikä ole sopivaa rohmuta vain yhtä lajia, vaikka se olisi kuinka hyvää, jotta jää toisillekin.
Minulla on isäni puolelta 6 serkkua, peruskouluikäisiä ja äitini puolelta 8 myöskin kouluikäisiä. Itselläni on kaksi sisarusta. En ole yhdessäkään juhlassa ollut jossa nuo serkut tai sisareni tai minä olisivat/olisimme mättäneet silmät kiiluen herkut pöydiltä. Lähinnä on saanut patistaa että ottakaa nyt jotain. Mutta sitten veljeni lapset, voi kiesus mitä possuja sieltä on kasvamassa. Kaksin käsin vedetään sitruunamuffinsia naamaan niin että muruset pitkin lattioita, ei edes pöydän ääressä voida syödä vaan vaelletaan pitkin asuntoa. Ja kun sanot että nyt riittää, voitko käyttäytyä niin on kuin kuurolle sanoisi. En ymmärrä mistä tuollaiset tavat, ehkä kälyni puolelta sitten 🤔
Vierailija kirjoitti:
Mut on itse aikoinaan kasvatettu juuri tuolla karkkipäiväperiaatteella, aina juhlissa sitten tuli syötyä herkkuja maha täyteen. Tällainen kasvatustyyli on vain karhunpalvelus lapselle, aikuisena voi olla hyvinkin vaikeaa päästä tavasta eroon ja itse edelleen jos kotona on kulhossa karkkeja, en voi vastustaa niitä. Siksi en itselle ostakaan ikinä karkkeja ja lapsille sitten annan silloin tällöin niin, ettei se ole mihinkään päivään sidottu.
Ja yhdyn muihin samasta asiasta kommentoijiin, en ymmärrä miksi herkut ovat joku "palkinto". Itsekin olen kauhistellut kun perjantai-iltapäivänä ala-asteikäiset lappavat irtokarkkeja pussit pullolleen ja ensimmäiset karkit pitää syödä heti kassan jälkeen. Jos jossain tapahtumassa on herkkuja, niitä pitää vedellä kaksin käsin nassuun, etenkin, jos vanhemmat eivät ole näkemässä. Tämä sama toistui eräällä retkellä, jossa n. 150 2-4 -luokkalaista lasta kokoontuivat yhdessä seurakunnan toimintapäivään ja olin täällä ensiapupisteellä. Osa lapsista oksenteli päivän mittaan, kun olivat vetäneet niin tuhottomasti karkkia ja herkkuja, lounas ei sitten yllätys yllätys ollut maistunut. Vanhemmille oli ilmeisesti sanottu, että lapset saavat ottaa omaa karkkia mukaan vähän, niin joidenkin vähän oli sitten ollut jumbopussillinen ja suklaalevy. Mutta kaikki tämähän lähtee vanhemmista, ei lapsi opi tuollaisia käytösmalleja ilman vanhempien kasvatusta/esimerkkiä.
Muuten olen juuri samaa mieltä, mutta minusta asiaan vaikuttaa muidenkin kuin vanhempien esimerkki. Esimerkiksi lasteni alakoulussa järjestetään discoja ja kioskeja, joilla kuutoset keräävät luokkaretkirahaa. Toki vanhemmat antavat lapsille liikaa rahaa mukaan, mutta kyllähän koulukin noissa tilaisuuksissa mainostaa karkkeja, eikä liian ostamisesta sanota mitään, myhäillään vain. Ja kun kaverit ostavat, haluavat nekin ostaa, joita ei kotona ole sellaiseen ehkä opetettu. Siis en väheksy vanhempien esimerkkiä ja vastuuta, mutta kyllä ympäristökin yllyttää syöpöttelyyn. Sama oli muinoin kerhoissa, joissa kävimme. Siellä lapset vetivät keksejä ja mehua, ihan kuin olisi nälkäkuolema muuten uhannut aamiaisen ja lounaan välissä. Tietysti äiti voi sitten kieltää ja katsella oman lapsen surkeaa ilmettä, kun tämä katselee muiden syömistä. Taidamme olla puputtajien maa.
Minä olen entinen lapsilihava, mutta se johtuu puhtaasti siitä että kotona opetettiin tunnesyömiseen. Minä jopa yhdessä vaiheessa aloin käyttäämään karkkipäivätekniikkaa kun niitä karkkeja tuli niin paljon. Laitoin siis itselleni säästöön. Kun äitini näki tuon niin totesi että ehkä ei sitten ostetakaan niitä karkkeja kun ei maistu. Kuitenkin olin vielä niin pieni että en kestänyt ajatusta täysin herkuttomasta elämästä kun niihin oli tottunut joten aloin taas syömään niitä "normaalisti". Tänä päivänä ärsyttää miten typerä minun äitini oli ja sitten taas toisaalta harmittaa että minulla itselläni oli alunperin ihan terve suhtautuminen ruokaan joka vieläkään ei ole palannut. Veikkaan kuitenkin että ne jolla ei ole samanlaista itsehillintää omaavat sellaiset addiktiotaipuvaiset geenit, joiden kohdalla rajoittelu voi olla ihan kohdallaankin.