Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkkipäivät tulivat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen makeisten myynti on kasvanut rajusti.
Ja oli kauppa, miten pieni tai iso tahansa, makeiset ovat yksittäisenä tuoteryhmänä saaneet suuremman myyntitilan, kuin muut elintarvikkeet ja myös suuremman tuotevalikoiman.
En tiedä onko tämä karkkipäivän syytä, vai muista johtuvia, mutta makeisia ostetaan ja syödään todella paljon.
Omassa lapsuudessa ei ollut karkkipäiviä, vaan niitä syötiin kun mieli teki ja sama jatkuu aikuisena, enkä edes muista, milloin olisin ostanut irtokarkkeja.
Silloin kun minä olin lapsi sain silloin tällöin 100 g karkkipussin. Nyt sellaista on vaikeaa kaupasta edes löytää.
Kaupat myyvät sitä mitä asiakkaat ostavat ja noiden pienten karkkipussien myynti on vähäisempää. Ja kyllä asiakkaan käteen lähtee se suurempi pussi, kun pakkauskulujen vuoksi siinä on alhaisempi kilohinta.
Eikä tämä koske makeisia, vaan kaikkia tuotteita.
Asiakkaat ostavat sitä, mitä heille markkinoidaan. Markkinoinnilla luodaan tarpeita. Ihan hyvin ne 100 g pussit 90-luvulla kaupaksi kävivät ja 200 g pussit tuntuivat todella suurilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita pikkupusseja tullut vaikka millä mitalla. Itse ostan usein niitä. Taitaa mammojen omat silmät harhailla vaan niissä megapusseissa ja jos sellaisen ostaa niin voihan sen jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pikkupusseja tullut vaikka millä mitalla. Itse ostan usein niitä. Taitaa mammojen omat silmät harhailla vaan niissä megapusseissa ja jos sellaisen ostaa niin voihan sen jakaa.
Luetteleppa ihmeessä niitä pusseja. Itse tiedän vaan cloettan minit. En ole halukas jakamaan pusseja, vaan ostamaan yhden pienen pussin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Niin, itsehillinnästä, mieliteoista ja omien rajojensa tuntemisesta.
Vai onko alkoholisteille muka jokin kunnia-asia, että on koskematon kossupullo aina kaapissa?
Mulla ei ollut lapsena karkkipäivää vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Minusta tuli lihava. Eli ehkä näistä lapsuudenkodin toimintatavoista ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä? Taitaa olla enemmän luonnekysymys. Äitikin saattoi ottaa jälkiruoaksi palan suklaata ja laittoi loput takaisin kaappiin, minä taas olen aina syönyt koko patukan, suklaalevyn, pussin...
En säilytä kotona herkkuja, koska ne tulisi syötyä heti. Lapsilla on karkkipäivä nykyään ja se oli heidän oma toiveensa. Ovat normaalipainoisia ja liikunnallisia, mutta kyllä heillekin herkut maistuu. Osaavat kyllä juhlissa käyttäytyä. Tosin lastensynttäreitä seuranneena (neljä lasta, joten kokemusta on) niin ihan äärimmäisen harvinaisia ovat lapset, jotka ei siellä niitä karkkeja (karkit tuntuvat olevan se ykkösherkku kaikille) rohmuaisi lautaselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pikkupusseja tullut vaikka millä mitalla. Itse ostan usein niitä. Taitaa mammojen omat silmät harhailla vaan niissä megapusseissa ja jos sellaisen ostaa niin voihan sen jakaa.
Luetteleppa ihmeessä niitä pusseja. Itse tiedän vaan cloettan minit. En ole halukas jakamaan pusseja, vaan ostamaan yhden pienen pussin.
Mä ostan joskus Lidlin kassalta niitä pikkupusseja, missä on nallekarkkeja. Namskis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pikkupusseja tullut vaikka millä mitalla. Itse ostan usein niitä. Taitaa mammojen omat silmät harhailla vaan niissä megapusseissa ja jos sellaisen ostaa niin voihan sen jakaa.
Luetteleppa ihmeessä niitä pusseja. Itse tiedän vaan cloettan minit. En ole halukas jakamaan pusseja, vaan ostamaan yhden pienen pussin.
Meidän lähikaupasta, pienestä k-marketista löytyy ainakin salmiakki-lakusekoitus, aakkoset, tv-sekoitus, turkipippurit, haribon hedelmäsekoitus ym..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pikkupusseja tullut vaikka millä mitalla. Itse ostan usein niitä. Taitaa mammojen omat silmät harhailla vaan niissä megapusseissa ja jos sellaisen ostaa niin voihan sen jakaa.
Luetteleppa ihmeessä niitä pusseja. Itse tiedän vaan cloettan minit. En ole halukas jakamaan pusseja, vaan ostamaan yhden pienen pussin.
Meidän lähikaupasta, pienestä k-marketista löytyy ainakin salmiakki-lakusekoitus, aakkoset, tv-sekoitus, turkipippurit, haribon hedelmäsekoitus ym..
Eli haribolta ja cloettalta löytyy sekä fazerilta turkinpippurit.
Monille mummoille se on tosi tärkeää jopa, että lapset ahmivat niitä tarjottavia, mummot ottavat sen kohteliaisuutena, että lapset pitävät heidän herkuistaan. Ymmärrän tämän kyllä, mutta onhan se todella ärsyttävää, koska se ruokkii ahmimisen kulttuuria. Ikään kuin lapsi olisi parempi ja rakkaampi mitä enemmän ruokaa se mättää suuhunsa. Vaikka olisi jo huono olo, niin mummo vaan tunkee uutta pullaa naaman eteen.
Mistä pieni lapsi voi siis tietää missä paikassa milloinkin on kohteliasta ottaa vähän tai paljon. Kotona aina etukäteen jutella ennen kyläilyä, että Mirja-tädin luona otetaan hillitysti lautaselle, mutta Leila-mummolla pitää syödä 20 lihapullaa ja 20 lettua päälle. ja muistakaa sitten että Pertti-eno suuttuu, jos lapset juovat enemmän kuin lasillisen limsaa. Sirkka-mamman pullia pitää muistaa kehua ja syötte ainakin 5, ei haittaa jo autossa tulee oksennus...
Ihan oikeesti, aikuiset ihmiset, antakaa lasten syödä sen verran kuin he itse luonnostaan syövät. Lapsi osaa todella hyvin säädellä omaa syömistään näläntunteen perusteella, ennen kuin tunnevammaiset aikuiset sotkevat lapsen ruokailun. "pakko syödä lautanen tyhjäksi, isomummokin Karjalan evakkona näki välillä nälkää" "nyt syöt ja olet kiitollinen, Afrikassa sun ikäiset kuolee nälkään" "Nyt et syö enää yhtään keksiä tänään, ne on juhlapäiviä varten" "Nyt otat lapsikulta lisää pullaa, meillä saa, pitääkö äiti sua nälässä" "Syötpä sinä vähän, taitaa olla anoreksia tulossa" Syötpä paljon, pitäisi vähän miettiä kiloja sentään."
syömiseen ja painoon liittyvät psyykeongelmat aiheutetaan usein siinä lapsen lähellä.
ps. Kaikki väkinäinen pakkojuhliminen kannattaa jättää pois, jos keksipaketit aiheuttaa liikaa stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoksannut omissa tai omien sukulaisten/kavereiden lasten synttäreillä, että ekana pöytään päästetään lapset. Lapsille on varattu vähän niitä "lapsellisimpia" keksejä ja lapset saavat myös aloittaa kakun. Sitten lapset ohjataan leikkimään, vaikka usein se ainakin oman lapsen kanssa on että häntä pitää ohjata herkkupöytään kun lelut ja uudet leikkikaverit kiinnostaa enemmän.
Sen jälkeen on aikuisten vuoro ja tuskin ketään normaalia aikuista harmittaa jos ei ole enää sirkuskeksejä jäljellä. Syö sitten muuta.
Meillä tehdään kans noin. Ensin lapset ja sitten aikuiset saa olla rauhassa kun lapset on menneet leikkimään. On paljon mukavampi juoda kahvit rauhassa kun koko ajan ei joku ole lähmimässä ja vinkumassa.
Mä taas en ymmärrä tällaista ollenkaan. Missä vaiheessa ne lapset oppii käyttäytymään juhlapöydässä jos ne päästetään rynnimään ekana tarjottavien kimppuun että eivät ole sitten "lähmimässä ja vinkumassa" kun aikuiset kahvittelee rauhassa?
Itse olen aina tottunut siihen että pienestä lähtien ne lapset on juhlissa pöydässä (omassaan tai yhteisessä) samaan aikaan aikuisten kanssa ja jos syystä tai toisesta se huono käytös alkaa, niin sitten poistutaan pöydästä. Aikuisten kesken vuorotellaan sitä, kuka vahtii tarkemmin sitä "klähmimisikäistä" että jokainen vuorollaan saa juoda kahvit lämpöisenä. Vanhemmilla tietty on päävastuu ja joskus voi kyllä käydä niin että kahviin pitää hakea vähän lämmikettä kun vahtii ja opastaa lapsia.
Mutta tällä tavalla jo kolmi-nelivuotias istuu rauhassa juhlapöydässä juttelemassa muiden kanssa. Ei tarvitse enää joka hetki vahtia, kytätä tai komentaa. Tuntikaupalla siinä ei toki tarvitse nököttää ennenkuin pääsee leikkimään.
Toki nyt on eri juttu jos kyseessä on jotkut 4veen kaverisynttärit, siellähän sitten ne harvat aikuiset on lähinnä taustalla ja juovat kahvinsa milloin ehtivät...
Vierailija kirjoitti:
Monille mummoille se on tosi tärkeää jopa, että lapset ahmivat niitä tarjottavia, mummot ottavat sen kohteliaisuutena, että lapset pitävät heidän herkuistaan. Ymmärrän tämän kyllä, mutta onhan se todella ärsyttävää, koska se ruokkii ahmimisen kulttuuria. Ikään kuin lapsi olisi parempi ja rakkaampi mitä enemmän ruokaa se mättää suuhunsa. Vaikka olisi jo huono olo, niin mummo vaan tunkee uutta pullaa naaman eteen.
Mistä pieni lapsi voi siis tietää missä paikassa milloinkin on kohteliasta ottaa vähän tai paljon. Kotona aina etukäteen jutella ennen kyläilyä, että Mirja-tädin luona otetaan hillitysti lautaselle, mutta Leila-mummolla pitää syödä 20 lihapullaa ja 20 lettua päälle. ja muistakaa sitten että Pertti-eno suuttuu, jos lapset juovat enemmän kuin lasillisen limsaa. Sirkka-mamman pullia pitää muistaa kehua ja syötte ainakin 5, ei haittaa jo autossa tulee oksennus...
Ihan oikeesti, aikuiset ihmiset, antakaa lasten syödä sen verran kuin he itse luonnostaan syövät. Lapsi osaa todella hyvin säädellä omaa syömistään näläntunteen perusteella, ennen kuin tunnevammaiset aikuiset sotkevat lapsen ruokailun. "pakko syödä lautanen tyhjäksi, isomummokin Karjalan evakkona näki välillä nälkää" "nyt syöt ja olet kiitollinen, Afrikassa sun ikäiset kuolee nälkään" "Nyt et syö enää yhtään keksiä tänään, ne on juhlapäiviä varten" "Nyt otat lapsikulta lisää pullaa, meillä saa, pitääkö äiti sua nälässä" "Syötpä sinä vähän, taitaa olla anoreksia tulossa" Syötpä paljon, pitäisi vähän miettiä kiloja sentään."
syömiseen ja painoon liittyvät psyykeongelmat aiheutetaan usein siinä lapsen lähellä.
ps. Kaikki väkinäinen pakkojuhliminen kannattaa jättää pois, jos keksipaketit aiheuttaa liikaa stressiä.
No en varmasti anna syödä juuri sen verran kun luonnostaan syövät :D Ne herkkumäärät olisivat aivan käsittämättömät. Tuokin 6v söisi aivan varmasti jossain synttäreillä 2 palaa kakkua, karkkia 300g, keksejä 15kpl, sipsiä 100g ja joisi päälle vielä mehua ainakin puolilitraa. Nähty on ja kyllä sen verran pidän huolen että ei ahda itseään kipeäksi. Oksentaa, tai vähintää alkaa itkua tihrustaan kun tulee niin huono olo ja kiukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.
Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...
Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!
Kannattaa miettiä ketä kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille mummoille se on tosi tärkeää jopa, että lapset ahmivat niitä tarjottavia, mummot ottavat sen kohteliaisuutena, että lapset pitävät heidän herkuistaan. Ymmärrän tämän kyllä, mutta onhan se todella ärsyttävää, koska se ruokkii ahmimisen kulttuuria. Ikään kuin lapsi olisi parempi ja rakkaampi mitä enemmän ruokaa se mättää suuhunsa. Vaikka olisi jo huono olo, niin mummo vaan tunkee uutta pullaa naaman eteen.
Mistä pieni lapsi voi siis tietää missä paikassa milloinkin on kohteliasta ottaa vähän tai paljon. Kotona aina etukäteen jutella ennen kyläilyä, että Mirja-tädin luona otetaan hillitysti lautaselle, mutta Leila-mummolla pitää syödä 20 lihapullaa ja 20 lettua päälle. ja muistakaa sitten että Pertti-eno suuttuu, jos lapset juovat enemmän kuin lasillisen limsaa. Sirkka-mamman pullia pitää muistaa kehua ja syötte ainakin 5, ei haittaa jo autossa tulee oksennus...
Ihan oikeesti, aikuiset ihmiset, antakaa lasten syödä sen verran kuin he itse luonnostaan syövät. Lapsi osaa todella hyvin säädellä omaa syömistään näläntunteen perusteella, ennen kuin tunnevammaiset aikuiset sotkevat lapsen ruokailun. "pakko syödä lautanen tyhjäksi, isomummokin Karjalan evakkona näki välillä nälkää" "nyt syöt ja olet kiitollinen, Afrikassa sun ikäiset kuolee nälkään" "Nyt et syö enää yhtään keksiä tänään, ne on juhlapäiviä varten" "Nyt otat lapsikulta lisää pullaa, meillä saa, pitääkö äiti sua nälässä" "Syötpä sinä vähän, taitaa olla anoreksia tulossa" Syötpä paljon, pitäisi vähän miettiä kiloja sentään."
syömiseen ja painoon liittyvät psyykeongelmat aiheutetaan usein siinä lapsen lähellä.
ps. Kaikki väkinäinen pakkojuhliminen kannattaa jättää pois, jos keksipaketit aiheuttaa liikaa stressiä.
No en varmasti anna syödä juuri sen verran kun luonnostaan syövät :D Ne herkkumäärät olisivat aivan käsittämättömät. Tuokin 6v söisi aivan varmasti jossain synttäreillä 2 palaa kakkua, karkkia 300g, keksejä 15kpl, sipsiä 100g ja joisi päälle vielä mehua ainakin puolilitraa. Nähty on ja kyllä sen verran pidän huolen että ei ahda itseään kipeäksi. Oksentaa, tai vähintää alkaa itkua tihrustaan kun tulee niin huono olo ja kiukuttaa.
Miksi lapsesi toimii noin? Tunnen paljon lapsia, ja monet jättää sen yhdenkin kakkupalan kesken, jos alkaa tuntua olo liian makealta. Tätä juuri tarkoitan, että onko teillä esim. normaalisti kaikki herkut kielletty, niin juhlissa iskee täysin kontrolloimaton himo? Jostain syystä ei osaa kuunnella kehonsa viestejä yhtään, vaan syö kunnes oksentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ettekö tarjoa mitään suolaista juhlissanne? Meillä on tapana ottaa ensin suolaisia ja sitten vasta makeat. Kyllähän lapsi sitä makeaa mänttää, nälkäänsä kuulostaa syövänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille mummoille se on tosi tärkeää jopa, että lapset ahmivat niitä tarjottavia, mummot ottavat sen kohteliaisuutena, että lapset pitävät heidän herkuistaan. Ymmärrän tämän kyllä, mutta onhan se todella ärsyttävää, koska se ruokkii ahmimisen kulttuuria. Ikään kuin lapsi olisi parempi ja rakkaampi mitä enemmän ruokaa se mättää suuhunsa. Vaikka olisi jo huono olo, niin mummo vaan tunkee uutta pullaa naaman eteen.
Mistä pieni lapsi voi siis tietää missä paikassa milloinkin on kohteliasta ottaa vähän tai paljon. Kotona aina etukäteen jutella ennen kyläilyä, että Mirja-tädin luona otetaan hillitysti lautaselle, mutta Leila-mummolla pitää syödä 20 lihapullaa ja 20 lettua päälle. ja muistakaa sitten että Pertti-eno suuttuu, jos lapset juovat enemmän kuin lasillisen limsaa. Sirkka-mamman pullia pitää muistaa kehua ja syötte ainakin 5, ei haittaa jo autossa tulee oksennus...
Ihan oikeesti, aikuiset ihmiset, antakaa lasten syödä sen verran kuin he itse luonnostaan syövät. Lapsi osaa todella hyvin säädellä omaa syömistään näläntunteen perusteella, ennen kuin tunnevammaiset aikuiset sotkevat lapsen ruokailun. "pakko syödä lautanen tyhjäksi, isomummokin Karjalan evakkona näki välillä nälkää" "nyt syöt ja olet kiitollinen, Afrikassa sun ikäiset kuolee nälkään" "Nyt et syö enää yhtään keksiä tänään, ne on juhlapäiviä varten" "Nyt otat lapsikulta lisää pullaa, meillä saa, pitääkö äiti sua nälässä" "Syötpä sinä vähän, taitaa olla anoreksia tulossa" Syötpä paljon, pitäisi vähän miettiä kiloja sentään."
syömiseen ja painoon liittyvät psyykeongelmat aiheutetaan usein siinä lapsen lähellä.
ps. Kaikki väkinäinen pakkojuhliminen kannattaa jättää pois, jos keksipaketit aiheuttaa liikaa stressiä.
No en varmasti anna syödä juuri sen verran kun luonnostaan syövät :D Ne herkkumäärät olisivat aivan käsittämättömät. Tuokin 6v söisi aivan varmasti jossain synttäreillä 2 palaa kakkua, karkkia 300g, keksejä 15kpl, sipsiä 100g ja joisi päälle vielä mehua ainakin puolilitraa. Nähty on ja kyllä sen verran pidän huolen että ei ahda itseään kipeäksi. Oksentaa, tai vähintää alkaa itkua tihrustaan kun tulee niin huono olo ja kiukuttaa.
Miksi lapsesi toimii noin? Tunnen paljon lapsia, ja monet jättää sen yhdenkin kakkupalan kesken, jos alkaa tuntua olo liian makealta. Tätä juuri tarkoitan, että onko teillä esim. normaalisti kaikki herkut kielletty, niin juhlissa iskee täysin kontrolloimaton himo? Jostain syystä ei osaa kuunnella kehonsa viestejä yhtään, vaan syö kunnes oksentaa?
En osaa sanoa kyllä. Herkut ei meillä ole kiellettyjä, ei ole karkkipäivää vaan herkkuja syödään silloin tällöin, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Ei osaa kyllä kontrolloida ollenkaan herkkujen syömisiä. 10v isosiskonsa osaa kyllä lopettaa ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoksannut omissa tai omien sukulaisten/kavereiden lasten synttäreillä, että ekana pöytään päästetään lapset. Lapsille on varattu vähän niitä "lapsellisimpia" keksejä ja lapset saavat myös aloittaa kakun. Sitten lapset ohjataan leikkimään, vaikka usein se ainakin oman lapsen kanssa on että häntä pitää ohjata herkkupöytään kun lelut ja uudet leikkikaverit kiinnostaa enemmän.
Sen jälkeen on aikuisten vuoro ja tuskin ketään normaalia aikuista harmittaa jos ei ole enää sirkuskeksejä jäljellä. Syö sitten muuta.
Meillä tehdään kans noin. Ensin lapset ja sitten aikuiset saa olla rauhassa kun lapset on menneet leikkimään. On paljon mukavampi juoda kahvit rauhassa kun koko ajan ei joku ole lähmimässä ja vinkumassa.
Mä taas en ymmärrä tällaista ollenkaan. Missä vaiheessa ne lapset oppii käyttäytymään juhlapöydässä jos ne päästetään rynnimään ekana tarjottavien kimppuun että eivät ole sitten "lähmimässä ja vinkumassa" kun aikuiset kahvittelee rauhassa?
Itse olen aina tottunut siihen että pienestä lähtien ne lapset on juhlissa pöydässä (omassaan tai yhteisessä) samaan aikaan aikuisten kanssa ja jos syystä tai toisesta se huono käytös alkaa, niin sitten poistutaan pöydästä. Aikuisten kesken vuorotellaan sitä, kuka vahtii tarkemmin sitä "klähmimisikäistä" että jokainen vuorollaan saa juoda kahvit lämpöisenä. Vanhemmilla tietty on päävastuu ja joskus voi kyllä käydä niin että kahviin pitää hakea vähän lämmikettä kun vahtii ja opastaa lapsia.
Mutta tällä tavalla jo kolmi-nelivuotias istuu rauhassa juhlapöydässä juttelemassa muiden kanssa. Ei tarvitse enää joka hetki vahtia, kytätä tai komentaa. Tuntikaupalla siinä ei toki tarvitse nököttää ennenkuin pääsee leikkimään.Toki nyt on eri juttu jos kyseessä on jotkut 4veen kaverisynttärit, siellähän sitten ne harvat aikuiset on lähinnä taustalla ja juovat kahvinsa milloin ehtivät...
Luulen, että tämä riippuu myös lasten lukumäärästä. Omissa sukulaisjuhlissa on noin kahdeksan alle 8v lasta, joten niiden lasten ruokkiminen on itsessään niin iso operaatio, että siinä on paljon touhua. Noin isossa porukassa on myös varmasti aina se yksi, joka saa uhmakohtauksen. Siksi on mukavampaa, että aikuisporukalla annetaan lasten syödä joko rauhassa kokonaan ensin tai hoidetaan se ruokkimis- ja lastausrumba ensin ja istutaan vasta sen jälkeen itse rauhassa pöytään. Muuten saa olla koko ajan nousemassa ylös ja kaatamassa lisää mehua, pyyhkimässä kaatuneita juomia jne. Käytöstapoja voi oppia ihan tälläkin menetelmällä. On aika absurdia edes väittää, että vain jokin tietty toimintamalli tuottaisi hyvin käyttäytyviä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Niin, itsehillinnästä, mieliteoista ja omien rajojensa tuntemisesta.
Vai onko alkoholisteille muka jokin kunnia-asia, että on koskematon kossupullo aina kaapissa?
Alkoholia ja makeisia nyt voi millään mittarilla verrata toisiinsa, eikä myöskään käyttäjiä.
Alkoholisti on sairaus, jolla on voimakas riippuvaisuus alkoholiin, samoin tupakoitsijoilla ja huumeidrn käyttäjillä ja aiheuttaa voimakkaita vierotusoireita. Ja tämä on lääketiett.fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa noloa, että monet alkaisivat itse juhlissa nöyryyttämään vierasta lasta. Itse en tekisi ikinä niin en lapselle enkä aikuiselle. Ehkä voisin kysyä kahden kesken esim. Äidiltä, että eikö lapselle tule huono olo, kun syö niin paljon makeaa tms. Mutta muiden vieraiden kuullen ei, ei, ei!
Tällaisiakin aikuisia on. Yksi sukulaismies kuittaili lapsivieraalle siitä, että tämä joi liikaa limsaa (kaksi lasillista).
Meidän suvussa myös vanhempi mies, joka katsoo oikeudekseen kuittailla varsinkin nuorten tyttöjen syömistä. Kerran sanoi 11v tytölle, joka otti vain palan kakkua ja jonkun pullan "että voisit kyllä "Jenna" nyt pikkusen vähentää tuota pullan syöntiä!" Normaalipainoinen tyttö. Lähti sitten itkien pois. Hienosti toimittu ja nöyryytetty kaikkien edessä. Että teki mieli lätästä kakku päin näköä. Mutta hei, sehän oli vain leikkiä, eikös se leikkiä kestä. Mikä idiootti. En ole kutsunut ukkoa enää juhliin.
Eikä varmaan tarvi miettiä mistä nämä kahvikuppineuroosit ja fobia muiden nähden syömisestä usein saavat alkunsa.
Aikuisilta joilla ei ole mitään käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille mummoille se on tosi tärkeää jopa, että lapset ahmivat niitä tarjottavia, mummot ottavat sen kohteliaisuutena, että lapset pitävät heidän herkuistaan. Ymmärrän tämän kyllä, mutta onhan se todella ärsyttävää, koska se ruokkii ahmimisen kulttuuria. Ikään kuin lapsi olisi parempi ja rakkaampi mitä enemmän ruokaa se mättää suuhunsa. Vaikka olisi jo huono olo, niin mummo vaan tunkee uutta pullaa naaman eteen.
Mistä pieni lapsi voi siis tietää missä paikassa milloinkin on kohteliasta ottaa vähän tai paljon. Kotona aina etukäteen jutella ennen kyläilyä, että Mirja-tädin luona otetaan hillitysti lautaselle, mutta Leila-mummolla pitää syödä 20 lihapullaa ja 20 lettua päälle. ja muistakaa sitten että Pertti-eno suuttuu, jos lapset juovat enemmän kuin lasillisen limsaa. Sirkka-mamman pullia pitää muistaa kehua ja syötte ainakin 5, ei haittaa jo autossa tulee oksennus...
Ihan oikeesti, aikuiset ihmiset, antakaa lasten syödä sen verran kuin he itse luonnostaan syövät. Lapsi osaa todella hyvin säädellä omaa syömistään näläntunteen perusteella, ennen kuin tunnevammaiset aikuiset sotkevat lapsen ruokailun. "pakko syödä lautanen tyhjäksi, isomummokin Karjalan evakkona näki välillä nälkää" "nyt syöt ja olet kiitollinen, Afrikassa sun ikäiset kuolee nälkään" "Nyt et syö enää yhtään keksiä tänään, ne on juhlapäiviä varten" "Nyt otat lapsikulta lisää pullaa, meillä saa, pitääkö äiti sua nälässä" "Syötpä sinä vähän, taitaa olla anoreksia tulossa" Syötpä paljon, pitäisi vähän miettiä kiloja sentään."
syömiseen ja painoon liittyvät psyykeongelmat aiheutetaan usein siinä lapsen lähellä.
ps. Kaikki väkinäinen pakkojuhliminen kannattaa jättää pois, jos keksipaketit aiheuttaa liikaa stressiä.
No en varmasti anna syödä juuri sen verran kun luonnostaan syövät :D Ne herkkumäärät olisivat aivan käsittämättömät. Tuokin 6v söisi aivan varmasti jossain synttäreillä 2 palaa kakkua, karkkia 300g, keksejä 15kpl, sipsiä 100g ja joisi päälle vielä mehua ainakin puolilitraa. Nähty on ja kyllä sen verran pidän huolen että ei ahda itseään kipeäksi. Oksentaa, tai vähintää alkaa itkua tihrustaan kun tulee niin huono olo ja kiukuttaa.
Miksi lapsesi toimii noin? Tunnen paljon lapsia, ja monet jättää sen yhdenkin kakkupalan kesken, jos alkaa tuntua olo liian makealta. Tätä juuri tarkoitan, että onko teillä esim. normaalisti kaikki herkut kielletty, niin juhlissa iskee täysin kontrolloimaton himo? Jostain syystä ei osaa kuunnella kehonsa viestejä yhtään, vaan syö kunnes oksentaa?
Tätä juuri tarkoitan, että jos on vain yksi tai kaksi lasta, ei ymmärretä, että sisarusten käyttäytymisessä ja mielihaluissa voi olla valtavia eroja.
Meillä on karkkipäivä, mutta saa lapset muulloinkin jonkin verran karkkia. Yksi lapsista syö kohtuudella ja ei tykkää kaikista herkuista. Yksi ahmii minkä ehtii ja oksentaa, jos häntä ei rajoiteta ja kolmas ottaa aika paljon, mutta vanhemmiten alkanut enemmän tarkkailemaan herkkujen määrää.
Minulla oli lapsena karkkipäivä, ja opin siitä, että karkit ovat satunnaista herkuttelua varten, ei mitään jokapäiväistä. Omat lapseni saavat yhtenä päivänä viikossa tietyn määrän karkkia, jonka voivat syödä joko heti jälkiruokana tai säästää pidemmälle aikavälille. Usein syövät hetimmiten, joskus säästävät ja syövät osan myöhemmin.
Juhliin varaan osan tarjottavista lapsia ajatellen (sipsiä, kuviokeksejä tms) ja osan aikuisia (yleensä voileipäkakku). Ja joitakin tarjottavia tarjotaan kaikille (kakku). Kaikki saavat jotakin eikä haittaa, vaikka esim. keksejä ei aikuisille riittäisikään, ne kun eivät niin aikuisille maistukaan. Karkeista osan laitan esille lapsille ja osan jätän kaappiin odottamaan, jotta voin laittaa ne esille, kun aikuiset kahvittelevat, Meillä siis lapset syövät ensin ja aikuiset myöhemmin, ihan jo tilan ahtauden vuoksi.