Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
61/234
|
20.04.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Tällä logiikalla alkoholistit pitäisi laittaa asumaan alkoon. Loppuisi juomishalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole juhlien emännän paikka ohjeistaa muita (edes lapsia), siitä kuinka muillekin pitää jättää tarjottavaa. Miettikää nyt oikeasti, kun jossain illaniatujaisissa emäntä huomauttaisi teille, että jättäisitkö noita piirakoita muillekin. Se on juhlavieraalle (kyllä, lapsellekin) nolo tilanne ja juhlien emännälle todella ikävä tilanne, sillä sehän saa hänet näyttämään pihiltä ja siltä ettei ole varannut tarpeeksi tarjottavaa.
Tämän vuoksi on ihan etiketin mukaista, että jokainen vieras säätelee omas syömistään ja vanhemmat lastensa. Kamalia tuollaiset vanhemmat, jotka eivät tajua opettaa lapselleen, kuinka säästyä noloilta ja nöyryyttäviltäkin tilanteilta. Paljon vähemmän se itsetuntoon kolahtaa, kun äiti/isä opettaa käytöstapoja juhlissa mitä että itse juhlien emäntä niitä alkaisi opettamaan.
Mä varmaan ap:na ostaisin sen halvimman tarjottavan isompana määränä, ja tyrkyttöisin niitä sukulaislapselle sanoen "Ihana kun maistuu. Otahan näitäkin, minä ostin näitä ihan liikaa ja niitä pitäisi saada syötyä pois" ja ehkä hyvällä tuurilla vanhemmilla raksuttaisi päässää, kun lapsi ottaisi tuon vain hyvätahtoisena tuputtamisena. Tosin enpä vannoisi, että tuokaan toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaiset ahmi aikoinaan juhlissa kaiken minkä jaksoivat. Äiti joutui joka juhliin aina leipomaan aikaisempaa enemmän, että sukulaiset eivät saisi sillä kertaa heti syötyä pöytää tyhjäksi. Yksissä juhlissa en ehtinyt edes täytekakkua näkemään, kun kymmenen ensimmäistä oli vetänyt sen naamaansa. Nyt yhden serkun 7-vuotias oli mammansa kanssa vanhempieni luona kylässä ja äiti kertoi naureskellen, että tämä 7-vuotias oli syönyt pullalautasen tyhjäksi.
Mä pidän sukulaisiani moukkina, jotka siirtävät huonot käytöstapansa polvelta toiselle. Huonosti kasvatettu on myös aloituksen sukulaislapsi.
Vaikea kommentoida, kun ei tiedä miten teidän tarjoilut on mitoitettu. Nuukan emännän on turha nurista, että joutuu leipomaan isompia annoksia. Pullalautanen yksin on tietysti ahmimista, mutta esim. yksi neljän munan täytekakku riittääkin n. 10-15 hengelle. Että ihan hyvin voi kadotakin 10 ensimmäisen ottajan suihin.
Miksi sitten koit tarpeelliseksi vihjailla ilkeästi nuukaksi? Sinusta sellainen henkilö vaikuttaa nuukalta, joka jokaisiin juhliin leipoo enemmän, että ei loppuisi kesken? Eiköhän tuo jo kerro sen, että tarjoilut on yritetty mitoittaa niin, että niitä riittää ahmittavaksi asti, kun aina on vaan lisätty määrää. Kakkupohjat leivottiin uunipellillä, piirakoita useampi pellillinen.
Nuuka olisi laittanut 30 vieraalla tarjolle 30 puollaa ja 60 keksiä ja tehnyt selväksi, että yksi pulla ja kaksi keksiä per vieras. Itse olen tällaisissakin juhlissa ollut.
Miksi olet niin sairaalloisen saita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Lasten lihavuuskin johtuu varmasti siitä, että makeansyöntiä rajoitetaan, ei siitä, että sitä ei rajoiteta (esim. pitämällä karkkipäivä), vai mikä tässä on ajatuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Miten se tekee karkeista kiellettyä, että niitä saa syödä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Jospa sinulla on jatkuva makean-puutostila ja kun annat itsellesi syödä, syöt sitä sitten kerralla paljon. Mitä jos annat luvan syödä silloin, kun sinulla mielitekee ja pidät makeaa riittävästi varastot.
Uskon, ettö makeisten kanssa on sama juttu, kuin esim. jouluherkuilla. Kun niitä harvoin syödään, ensimmäisenä päivänä ne tuntuu taivaalliselta, mutta jo tapanina kaipaa paluuta arkiruokiin.
Kyllä normaalien ja tavallisten juhlissa on aina riittävästi namia, herkkuja ja limsaa. Ei siinä yksittäisiä keksipaketteja lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkö voisit jutella lapsen vanhempien kanssa, ilman syyllistävää sävyä?
Voi olla, että itsekin heitä hävettää tuon tapahtuman toistuminen juhlissa, mutteivät osaa puuttua oikealla tavalla siinä hetkessä. Tai sitten pelkäävät lapsen järjestävän raivokohtauksen, ja yrittävät estää sitä.
Nimimerkillä, sain raahata uhmiksen ulos ristiäiskahveilta, kun yritti rohmuta herkkuja ja ilkeä äiti kielsi = huutoraivari lattialla maata potkien 👌
Alapeukuttaja voisi perustella näkemyksiään.
Nykypäivän vanhemmuus ei ole helppoa, ja osa jopa saattaa pelätä sitä arvostelua, minkä saa niskaansa lapsen kiukutellessa vanhemman kieltäessä jotain.
Joka viikko av:llakin on aloituksia, jossa kerroraan naapuriuhmislapsen huutavan, että pitäiskö tehdä lasu. Ja tähän kommenteissa kannustetaan, kun "ei lapsi huuda turhaan".
Ja ennen vanhemmuus on ollut helppoa? Onhan kasvatettujen lasten kanssa toki varmasti ollut helpompaa liikkua ihmisten ilmoilla, kun ei ole aina tarvinnut olla häpeämässä. Kasvatetut lapset eivät kiukuttele samoista asioista, koska ovat oppineet, että kiukuttelu ei auta.
Osta paketti mariekeksejä tai halpoja K-digestiivikeksejä. Anna se lapselle ja työnnä johonkin komeroon ahmimaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Mulla ei ole ollut mitään tiettyä karkkipäivää ja olen läski. Teorianne on naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet niin sairaalloisen saita?
Miksi et itse ruoki lastasi? Eikö hävetä, että lapsesi on niin nälissään, että joutuu kyläpaikassa täyttämään herkuilla mahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja päälle pikkulapset, jotka mämmäköivät kaikkea ja haukkaavat monesta tarjottavasta pienen palan, mutta eivät syö...
- ja jotkut vanhemmat antavat tällaisen toiminnan jatkua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Jospa sinulla on jatkuva makean-puutostila ja kun annat itsellesi syödä, syöt sitä sitten kerralla paljon. Mitä jos annat luvan syödä silloin, kun sinulla mielitekee ja pidät makeaa riittävästi varastot.
Uskon, ettö makeisten kanssa on sama juttu, kuin esim. jouluherkuilla. Kun niitä harvoin syödään, ensimmäisenä päivänä ne tuntuu taivaalliselta, mutta jo tapanina kaipaa paluuta arkiruokiin.
Mikähän puutostila sinulla on, kun luet viesteistäni mitä sattuu? Esim. missä oli se kohta, jossa kerroin syöväni makeaa kerralla paljon? En nimittäin tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalien ja tavallisten juhlissa on aina riittävästi namia, herkkuja ja limsaa. Ei siinä yksittäisiä keksipaketteja lasketa.
"Normaalien ja tavallisten" juhlissa on käytöstavat omaavia vieraita. Näistä ahmattilapsista tulee sellaisia, jotka nuorina aikuisina istuvat bileissä yhteinen sipsikulho sylissä, kun eivät ole lapsena oppinut siihen, että tarjoilut on tarkoitettu kaikille ja ettei ole hyvien tapojen mukaista tyhjentää pöytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Mulla ei ole ollut mitään tiettyä karkkipäivää ja olen läski. Teorianne on naurettava.
Vaikka sinä olet lihava, niin mä uskon kyllä että ainakin tosi monelle toimisi sellainen herkkujen suhteen rento kasvatustyyli. Itse en näe sitä niin, että ostetaan huusholli varta vasten täyteen herkkuja ja kailotetaan kovaan ääneen lapselle että noniin sinä saat syödä näitä nyt niin paljon kuin haluat! Vaan pidetään sellainen linja että herkut eivät ole kiellettyjä, joskus voi ottaa jos siltä tuntuu, mutta täytyy opetella myös itsehillintää, niinkuin monessa muussakin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Mulla ei ole ollut mitään tiettyä karkkipäivää ja olen läski. Teorianne on naurettava.
Vaikka sinä olet lihava, niin mä uskon kyllä että ainakin tosi monelle toimisi sellainen herkkujen suhteen rento kasvatustyyli. Itse en näe sitä niin, että ostetaan huusholli varta vasten täyteen herkkuja ja kailotetaan kovaan ääneen lapselle että noniin sinä saat syödä näitä nyt niin paljon kuin haluat! Vaan pidetään sellainen linja että herkut eivät ole kiellettyjä, joskus voi ottaa jos siltä tuntuu, mutta täytyy opetella myös itsehillintää, niinkuin monessa muussakin asiassa.
Mä luulen, että tässä on nyt suurimpana ongelmana se, että olet kuvitellut karkkipäiväsysteemin olevan tuollainen, etkä nyt pysty luopumaan tuosta kuvitelmastasi.
Mä muistan aina, kun mun lapsi söi kylässä kaksi pihviä. Oli pieni hento tyttönen, ja annos oli kuin isolla äijällä. Mutta ruoka oli todella hyvää. Pyysin kyllä anteeksi neidin ruokahalua, hävetti ihan hirveästi. Olisi varmaan pitänyt syödä kotona juuri ennen juhliin lähtöä.