Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi kyllä sanoa lapselle, että nyt riittää, jätetään muillekin. Usko tai älä, se ei nimittäin auta, että täällä valitat asiasta.
Varmaankin ap. halusi vain keskustella asiasta eikä olettanut saavansa jotakin tyhmää neuvoa. Sen nyt kuitenkin sai sinulta. Vieläpä tyypillisen, joita on 13 tusinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille oma pöytä ja aikuisille oma johon lapsilla ei ole asiaa. Helppo kieltää yhtä niskoittelevaa jos muut tottelevat. Yleensä lapset käyttäytyy paremmin kun ei vanhemmat lässytä vieressä ja tuntevat tilanteen erikoisemmaksi kun he voivat jutella ja syödä keskenään omassa pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Taitaa olla sellainen hyvän ruokavalion perussääntö, että esillä ei pidetä epäterveellistä syömistä, esim. karkkeja tai keksejä. Oon lapsilleni yrittänyt opettaa sellaista ajatusmaailmaa, että syödään ruoka-aikoihin, eikä napsita mitään siinä välissä, koska se napsiminen on todella pahasta hampaille. Myös herkut syödään kerralla pöydän ääressä tai vaikka elokuvaa katsoen.
Mä en ymmärrä, miten karkkipäivään liittyy sellainen ajatus, että silloin saisi karkkia rajattomasti. Meillä esim. ostetaan pieni pussillinen irtokarkkia, josta riittää sekä lapsille että aikuisille. Karkit laitetaan kuppiin ja syödään perjantaina jälkiruuaksi. Voisiko joku selittää, miksi karkkipäivä käsitetään sellaiseksi, että karkkia syödään kaksin käsin?
Pitihän se arvata. AV:lla aihe keksitarjoilut yksin ahmivasta kasvattamattomasta tenavasta kehittyy niin, että kas, tarjoiluja ei ole varattu tarpeeksi. Kysymyshän kai oli siitä, että lapsellekin voisi omat vanhemmat opettaa kuinka vieraskutsuilla käyttäydytään. Tuollainen ahne lapsi joutuu muiden lasten syrjimäksi, koska ahmatteja inhotaan yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että tästä tehtiin nyt ikään kuin ap:n ongelma, vaikka nimenomaan vanhempien pitäisi katsoa lapsensa perään ja ohjeistaa tätä tarvittaessa. Nyt kuitenkin ongelma teidän mielestänne ratkeaa sillä että ostetaan lisää keksejä ja on vain ja ainoastaan ap:n velvollisuus kasvattaa ja ohjeistaa lasta. Oikeastaan ihan ap:n oma syy että sukulaislapsi on ahmatti. Tämähän etenee niinkuin kaikki tämän palstan keskustelut!
No on tällainenkin asenne minusta vähän pään työntämistä pensaaseen aikuisilta. Totta, että lapset ovat vanhempiensa vastuulla, mutta ei sitä "koko kylä kasvattaa" -asennettakaan pitäisi ihan kokonaan roskakoriin heittää. Ei vanhemmat ole aina saatavillta tai huomaa kaikkea, joten kyllä silloin on jokaisen aikuisen vastuulla puuttua väärään käytökseen. Tällainen ap:n kuvailema tilanne nyt on aika harmiton, mutta mitä jos huomaat vaikka kiusaamistilanteen kadulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata. AV:lla aihe keksitarjoilut yksin ahmivasta kasvattamattomasta tenavasta kehittyy niin, että kas, tarjoiluja ei ole varattu tarpeeksi. Kysymyshän kai oli siitä, että lapsellekin voisi omat vanhemmat opettaa kuinka vieraskutsuilla käyttäydytään. Tuollainen ahne lapsi joutuu muiden lasten syrjimäksi, koska ahmatteja inhotaan yleisesti.
Johtaako tällainen sinusta mihinkään ratkaisuun tai muutookseen? Että pyöritellään vaan asiaa ja todetaan itsestäänselvyyksiä, että "vanhempien pitäisi kasvattaa lastaan."
Vierailija kirjoitti:
Lapsille oma pöytä ja aikuisille oma johon lapsilla ei ole asiaa. Helppo kieltää yhtä niskoittelevaa jos muut tottelevat. Yleensä lapset käyttäytyy paremmin kun ei vanhemmat lässytä vieressä ja tuntevat tilanteen erikoisemmaksi kun he voivat jutella ja syödä keskenään omassa pöydässä.
Meillä laitetaan yleensä lapsille oma pieni pöytä. Mutta miten tuollainen toimii että lapsilla ei ole asiaa aikuisten pöytään? Kuulostaa vähän ikävältä, mutta toisaalta siis tykkäisin tuommoisesta. Tuntuu vaan lasten syrjimiseltä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vielä muutama päivä miettiä sitä kahden ja puolen euron keksipakettia. Sitten otat kyseisen perheen puhutteluun ja kerrot kovaan ääneen mielipiteesi. Voit myös pyytää tuomaan omat keksit seuraaviin juhliin. Kysy tarvittaessa av-palstalta lisäneuvoja, jos vielä ahdistaa. Ihan kauheeta on kyllä tommoset sukulaiset!
Tämä ap:n sukulaislapsi taitaa olla sun kakara?
Miten joku jaksaa ottaa näin suuresti pulttia mokomasta. Varaa ekstrapaketin keksejä. Meneehön ne sitten viimeistään seuraavissa kemuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi stressata. Kun keksit loppuu, niin siirretään tyhjä tarjoiluastia pois pöydästä ja jatketaan muilla.
Kiva että tarjoilut maistuvat :)
Jos vanhemmat ei halua puuttua. Osta paketti tai pari keksejä, istuta pöytään ja anna syödä. Vasta sen jälkeen päästöt muiden tarjottavien kimppuun. Ei ahmijalapsenkaan vatsa määrättömästi vedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.
Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ehkö voisit jutella lapsen vanhempien kanssa, ilman syyllistävää sävyä?
Voi olla, että itsekin heitä hävettää tuon tapahtuman toistuminen juhlissa, mutteivät osaa puuttua oikealla tavalla siinä hetkessä. Tai sitten pelkäävät lapsen järjestävän raivokohtauksen, ja yrittävät estää sitä.
Nimimerkillä, sain raahata uhmiksen ulos ristiäiskahveilta, kun yritti rohmuta herkkuja ja ilkeä äiti kielsi = huutoraivari lattialla maata potkien 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat ei halua puuttua. Osta paketti tai pari keksejä, istuta pöytään ja anna syödä. Vasta sen jälkeen päästöt muiden tarjottavien kimppuun. Ei ahmijalapsenkaan vatsa määrättömästi vedä.
Juu ei, oksentaa siinä välissä vatsalaukun tyhjäksi.... olen valitettavasti nähnyt näitä tapauksia. Lapsi syö ja syö, kunnes oksentaa 😕
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa ottaa näin suuresti pulttia mokomasta. Varaa ekstrapaketin keksejä. Meneehön ne sitten viimeistään seuraavissa kemuissa.
Käytöstavat taitavat olla sulle vieras asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Mä tekisin niin että laittaisin ämpärillisen halvimpia keksejä ja karkkeja johonki nurkkaan ja sanoisin että tuolla on sinulle Nico-Petteri oma herkkunurkkaus, ole hyvä ja ala mättää.
Te ahmattilasten vanhemmat. Voisi olla kuitenkin sen muksun kannalta edullista opettaa sitä joillekin tavoille noin ajoissa. Meinaan mun yhden miesystäväkandidaatin aikuinen poika teki muhun todella "vaikutuksen" kun juhlissa säntäsi etunenässä tarjoilupöytään kahmimaan parhaat herkut pöydästä itselleen. Hänen vaimonsa vain hihitteli älyttömästi ja pojan vanhempien mielestä tämä oli ilmeisesti ihan normaalia käytöstä heidän kolmekymppiseltä lapsoseltaan. Totesin jätkän vajakiksi vaikka vanhempiensa mielestä hän on ilmeisesti nero. Miesystäväkandidaatti oli muuten lupaava, mutta lemppasin hänet ihan tästä syystä...
Aikuinen poika saattaa älykäs ollakin mutta kasvatus on mennyt niin perseelleen että mikään työpaikkakaan ei pysy alla. Hän kun toteuttaa tuota omaa viehättävää vapaata tahtoaan muillakin tavoin kuin ahmimalla pöydästä kaikki herkut. Viimeksi kun heistä kuulin hän oli perustanut firman. Jota äiskä ja iskä joutuvat vähän väliä supportoimaan ja pelastelemaan kultapupuaan pulasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Raivostuttavaa. Minä sanoisin lapselle ja hänen vanhemmilleen suoraan, että yhden tenavan ei ole tarkoitus syödä kaikkia keksejä. Jos tämä toistuu, en kutsuisi heitä enää juhliin, kun ei kerran osata käyttäytyä. Ei ole kyse enää mistään 1-vuotiaasta, joka vielä voi olla kuin päätön kana.