Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Taitaa olla sellainen hyvän ruokavalion perussääntö, että esillä ei pidetä epäterveellistä syömistä, esim. karkkeja tai keksejä. Oon lapsilleni yrittänyt opettaa sellaista ajatusmaailmaa, että syödään ruoka-aikoihin, eikä napsita mitään siinä välissä, koska se napsiminen on todella pahasta hampaille. Myös herkut syödään kerralla pöydän ääressä tai vaikka elokuvaa katsoen.
Mä en ymmärrä, miten karkkipäivään liittyy sellainen ajatus, että silloin saisi karkkia rajattomasti. Meillä esim. ostetaan pieni pussillinen irtokarkkia, josta riittää sekä lapsille että aikuisille. Karkit laitetaan kuppiin ja syödään perjantaina jälkiruuaksi. Voisiko joku selittää, miksi karkkipäivä käsitetään sellaiseksi, että karkkia syödään kaksin käsin?
Koska monessa perheessä karkit on kamala ja kielletty asia - paitsi yhtenä päivänä. Perjantaisin katson aina kauhulla porukkaa irtokarkkihyllyn luona, kun siellä lapset ja aikuiset valitsevat herkkuja. Pussia punnitaan ja todetaan, että vielä saa ostaa 2 kpl jotain, mitä sitä ottaisi. Pätkääkään ei mietitä, maistuuko ostos edes hyvältä, kunhan pussissa on tasan 200 g tms. Lapset kärttävät herkkuja ja aikuiset ryhtyvät kasvattamaan eli jos et ole hiljaa, niin et saa mitään. Herkuista tehdään joku viikon kohokohta, se ainoa hetki, jolloin saa makeaa. Tervepäivimmät vanhemmat tuovat lapsen karkkihyllyn luokse ja muistuttavat, että koska maanantaina sanoit ilkeästi, et nyt saa karkkia.
Oikeasti - miksi on keksitty, että on olemassa joku tietty etukäteenmäärätty päivä tai peräti kellonaika, jolloin saa syödä herkkuja ja jolloin syödään myös sellaista "hyvää", jota ei haluta syödä, mutta kun se on makeaa ja on kerrankin lupa?
Ei terveellinen ruokavalio kaadu siihen, että torstaina syödäänkin jäätelöä, kun aurinko paistaa ja ollaan kevätkävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat ei halua puuttua. Osta paketti tai pari keksejä, istuta pöytään ja anna syödä. Vasta sen jälkeen päästöt muiden tarjottavien kimppuun. Ei ahmijalapsenkaan vatsa määrättömästi vedä.
Juu ei, oksentaa siinä välissä vatsalaukun tyhjäksi.... olen valitettavasti nähnyt näitä tapauksia. Lapsi syö ja syö, kunnes oksentaa 😕
Kyllä tuohon pitäisi vanhempien puuttua ja jos tuo tapahtuu ystävien luona, niin siinä on oiva tilaisuus kasvattaa lasta, toisin kuin sitten kun lapsi liikkuu yksinään kavereiden syntymäpäivillä jne. eikä vanhemmat ole paikalla, jolloin niin lapsi, kuin vanhemmat tulevat leimatuksi ja käytöstapjen opettaminen on jo myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Ei tietenkään tarvitse, ainakaan minun mielestäni. Minulla vaan sattuu olemaan hyvin usein kaapeissa jotain herkkuja, mutta syön niitä yleensä vain viikonloppuna ja maltillisesti. Mutta ei teidän tietenkään tarvitse säilöä kaapeissa mitään herkkuja. Itse olen vain oppinut tällaisen tavan että herkkuja voi syödä kohtuudella, joka päivä ei kannata olla herkkukaapilla napsimassa, ja ei minun joka päivä edes tee mieli niitä syödä. Ymmärrän kuitenkin että sinulla/teillä voi olla asiat eri tavalla. Enkä tarkoita että se olisi mitenkään huonompi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Taitaa olla sellainen hyvän ruokavalion perussääntö, että esillä ei pidetä epäterveellistä syömistä, esim. karkkeja tai keksejä. Oon lapsilleni yrittänyt opettaa sellaista ajatusmaailmaa, että syödään ruoka-aikoihin, eikä napsita mitään siinä välissä, koska se napsiminen on todella pahasta hampaille. Myös herkut syödään kerralla pöydän ääressä tai vaikka elokuvaa katsoen.
Mä en ymmärrä, miten karkkipäivään liittyy sellainen ajatus, että silloin saisi karkkia rajattomasti. Meillä esim. ostetaan pieni pussillinen irtokarkkia, josta riittää sekä lapsille että aikuisille. Karkit laitetaan kuppiin ja syödään perjantaina jälkiruuaksi. Voisiko joku selittää, miksi karkkipäivä käsitetään sellaiseksi, että karkkia syödään kaksin käsin?
Koska monessa perheessä karkit on kamala ja kielletty asia - paitsi yhtenä päivänä. Perjantaisin katson aina kauhulla porukkaa irtokarkkihyllyn luona, kun siellä lapset ja aikuiset valitsevat herkkuja. Pussia punnitaan ja todetaan, että vielä saa ostaa 2 kpl jotain, mitä sitä ottaisi. Pätkääkään ei mietitä, maistuuko ostos edes hyvältä, kunhan pussissa on tasan 200 g tms. Lapset kärttävät herkkuja ja aikuiset ryhtyvät kasvattamaan eli jos et ole hiljaa, niin et saa mitään. Herkuista tehdään joku viikon kohokohta, se ainoa hetki, jolloin saa makeaa. Tervepäivimmät vanhemmat tuovat lapsen karkkihyllyn luokse ja muistuttavat, että koska maanantaina sanoit ilkeästi, et nyt saa karkkia.
Oikeasti - miksi on keksitty, että on olemassa joku tietty etukäteenmäärätty päivä tai peräti kellonaika, jolloin saa syödä herkkuja ja jolloin syödään myös sellaista "hyvää", jota ei haluta syödä, mutta kun se on makeaa ja on kerrankin lupa?
Ei terveellinen ruokavalio kaadu siihen, että torstaina syödäänkin jäätelöä, kun aurinko paistaa ja ollaan kevätkävelyllä.
Miten monessa? Varmasti tuollaisia perheitä on olemassa, mutta esim. mun tuttavapiirissä ei tietääkseni sellaisia ole. Olet nyt tainnut mielessäsi polarisoida nämä asiat niin, että kaikilla, joilla ei ole jatkuvasti karkkia tai keksiä tarjolla, täytyy olla sitten niin, että makea tarjoillaan yhtenä päivänä hirvittävän isona kerta-annoksena ja että karkkipäivä on yhdistelmä hirveää rajoittamista ja mässäilyä.
Mun mielestä karkkipäivä on ennen kaikkea kiva tapahtuma, joka poikkeaa viikon muista päivistä. Se on perinne. Perjantaina alkaa viikonlopun vietto ja sekä aikuiset että lapset saavat valita, millaista herkkua sille päivälle ostetaan. Jos aikaa riittää, katsotaan yhdessä elokuvaa tai luonto-ohjelmaa. Kuulostaako tämä sinusta jotenkin kamalalta, ja jos kuulostaa, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse voi omissa juhlissasi sanoa ahmatille, että yksin ei saa syödä kaikkea, vaan muutkin ihmiset tulee ottaa huomioon? Oletko vähän lapanen?
Sen kersan vanhemmat suuttuu jos kuulee kenenkään komentavan lastaan, muutenhan ne itse tekisi sen. Jos sanot niin se syö keksejä kiellosta huolimatta ivallinen virne naamallaan. Aikuisena ollaankin niin läskejä että vaatteitakaan ei saa kun ulkomailta tilaamalla.
Ap. Soita lapsen kouluun ja kerro koulun rehtorille avoimesti tapahtuneesta. Voit myös soittaa muille koulun henkilökuntaan kuuluville ja kehota heitä tarkkailemaan tilannetta keksien suhteen. Onko yllättävää hävikkiä tms.? Soita kaikille sukulaisillesi ja kertaa tapahtumat ja pyydä, että hekin katkaisevat välinsä tähän ongelmaperheeseen. Soita myös lapsen vanhempien työpaikoille ja selvitä voidaanko siellä puuttua tilanteeseen. Sitten vetäydyt vaatekomeroon syömään omia ulosteitasi prinsessamekkoon pukeutuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Ei tietenkään tarvitse, ainakaan minun mielestäni. Minulla vaan sattuu olemaan hyvin usein kaapeissa jotain herkkuja, mutta syön niitä yleensä vain viikonloppuna ja maltillisesti. Mutta ei teidän tietenkään tarvitse säilöä kaapeissa mitään herkkuja. Itse olen vain oppinut tällaisen tavan että herkkuja voi syödä kohtuudella, joka päivä ei kannata olla herkkukaapilla napsimassa, ja ei minun joka päivä edes tee mieli niitä syödä. Ymmärrän kuitenkin että sinulla/teillä voi olla asiat eri tavalla. Enkä tarkoita että se olisi mitenkään huonompi tapa.
No, edellisessä viestissä sait sen kuulostamaan siltä, että meidän tapamme olisi sinusta jostain syystä huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että jotain sellaista pitäisi olla koko ajan tarjolla, jota ei ole hyvä kovin usein syödä ja jota ei edes kovin usein syö. Outo toimintatapa.
Mulla esimerkiksi ei ole yhtään alkoholia kotonani, koska en koe tarpeelliseksi nauttia sitä kuin ehkä kerran vuodessa ja en sen yhden kerran vuoksi koe tarpeelliseksi säilytellä pulloja kotonani tarjolla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaiset ahmi aikoinaan juhlissa kaiken minkä jaksoivat. Äiti joutui joka juhliin aina leipomaan aikaisempaa enemmän, että sukulaiset eivät saisi sillä kertaa heti syötyä pöytää tyhjäksi. Yksissä juhlissa en ehtinyt edes täytekakkua näkemään, kun kymmenen ensimmäistä oli vetänyt sen naamaansa. Nyt yhden serkun 7-vuotias oli mammansa kanssa vanhempieni luona kylässä ja äiti kertoi naureskellen, että tämä 7-vuotias oli syönyt pullalautasen tyhjäksi.
Mä pidän sukulaisiani moukkina, jotka siirtävät huonot käytöstapansa polvelta toiselle. Huonosti kasvatettu on myös aloituksen sukulaislapsi.
Vaikea kommentoida, kun ei tiedä miten teidän tarjoilut on mitoitettu. Nuukan emännän on turha nurista, että joutuu leipomaan isompia annoksia. Pullalautanen yksin on tietysti ahmimista, mutta esim. yksi neljän munan täytekakku riittääkin n. 10-15 hengelle. Että ihan hyvin voi kadotakin 10 ensimmäisen ottajan suihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Taitaa olla sellainen hyvän ruokavalion perussääntö, että esillä ei pidetä epäterveellistä syömistä, esim. karkkeja tai keksejä. Oon lapsilleni yrittänyt opettaa sellaista ajatusmaailmaa, että syödään ruoka-aikoihin, eikä napsita mitään siinä välissä, koska se napsiminen on todella pahasta hampaille. Myös herkut syödään kerralla pöydän ääressä tai vaikka elokuvaa katsoen.
Mä en ymmärrä, miten karkkipäivään liittyy sellainen ajatus, että silloin saisi karkkia rajattomasti. Meillä esim. ostetaan pieni pussillinen irtokarkkia, josta riittää sekä lapsille että aikuisille. Karkit laitetaan kuppiin ja syödään perjantaina jälkiruuaksi. Voisiko joku selittää, miksi karkkipäivä käsitetään sellaiseksi, että karkkia syödään kaksin käsin?
Koska monessa perheessä karkit on kamala ja kielletty asia - paitsi yhtenä päivänä. Perjantaisin katson aina kauhulla porukkaa irtokarkkihyllyn luona, kun siellä lapset ja aikuiset valitsevat herkkuja. Pussia punnitaan ja todetaan, että vielä saa ostaa 2 kpl jotain, mitä sitä ottaisi. Pätkääkään ei mietitä, maistuuko ostos edes hyvältä, kunhan pussissa on tasan 200 g tms. Lapset kärttävät herkkuja ja aikuiset ryhtyvät kasvattamaan eli jos et ole hiljaa, niin et saa mitään. Herkuista tehdään joku viikon kohokohta, se ainoa hetki, jolloin saa makeaa. Tervepäivimmät vanhemmat tuovat lapsen karkkihyllyn luokse ja muistuttavat, että koska maanantaina sanoit ilkeästi, et nyt saa karkkia.
Oikeasti - miksi on keksitty, että on olemassa joku tietty etukäteenmäärätty päivä tai peräti kellonaika, jolloin saa syödä herkkuja ja jolloin syödään myös sellaista "hyvää", jota ei haluta syödä, mutta kun se on makeaa ja on kerrankin lupa?
Ei terveellinen ruokavalio kaadu siihen, että torstaina syödäänkin jäätelöä, kun aurinko paistaa ja ollaan kevätkävelyllä.
Nimenomaan. Herkkuihin on hyvä suhtautua ihan rennosti vaan. Vouhottamalla niiden ympärille luodaan sellainen erikoinen ilmapiiri. Minun mielestäni on hyvä pitää kohtuus kaikessa. Ei sitä salaattia, perunaa ja jauhelihapihviäkään ole hyvä mättää mielin määrin, vaan sopivasti. Meillä syödään joskus jälkkäriksi pala suklaata, joskus, jäätelöä, joskus lättyjä ja joskus kakkua. Päivällä ei ole mitään merkitystä. Toki yleensä viikonloppuna tykkään kokata jotain vähän parempaa, ja sen jälkeen on mukava syödä vielä joku jälkkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkö voisit jutella lapsen vanhempien kanssa, ilman syyllistävää sävyä?
Voi olla, että itsekin heitä hävettää tuon tapahtuman toistuminen juhlissa, mutteivät osaa puuttua oikealla tavalla siinä hetkessä. Tai sitten pelkäävät lapsen järjestävän raivokohtauksen, ja yrittävät estää sitä.
Nimimerkillä, sain raahata uhmiksen ulos ristiäiskahveilta, kun yritti rohmuta herkkuja ja ilkeä äiti kielsi = huutoraivari lattialla maata potkien 👌
Alapeukuttaja voisi perustella näkemyksiään.
Nykypäivän vanhemmuus ei ole helppoa, ja osa jopa saattaa pelätä sitä arvostelua, minkä saa niskaansa lapsen kiukutellessa vanhemman kieltäessä jotain.
Joka viikko av:llakin on aloituksia, jossa kerroraan naapuriuhmislapsen huutavan, että pitäiskö tehdä lasu. Ja tähän kommenteissa kannustetaan, kun "ei lapsi huuda turhaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Ei tietenkään tarvitse, ainakaan minun mielestäni. Minulla vaan sattuu olemaan hyvin usein kaapeissa jotain herkkuja, mutta syön niitä yleensä vain viikonloppuna ja maltillisesti. Mutta ei teidän tietenkään tarvitse säilöä kaapeissa mitään herkkuja. Itse olen vain oppinut tällaisen tavan että herkkuja voi syödä kohtuudella, joka päivä ei kannata olla herkkukaapilla napsimassa, ja ei minun joka päivä edes tee mieli niitä syödä. Ymmärrän kuitenkin että sinulla/teillä voi olla asiat eri tavalla. Enkä tarkoita että se olisi mitenkään huonompi tapa.
Ei herkkujen kohtuukäyttö edellytä niiden kotona säilyttelyä. Sen kohtuullisen satsin voi ihan ostaa kaupastakin sitä viikonloppua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.
Miksi meillä pitäisi olla koko ajan karkkia kaapissa tai pöydällä? Onko tälle olemassa jotain järjellistä syytä? Kun puhutaan siitä, miten pitää yllä terveellistä ruokavaliota, näkee tosi usein mainittavan, ettei kannata pitää esillä esim. juuri karkkeja tai keksejä.
Ei tietenkään tarvitse, ainakaan minun mielestäni. Minulla vaan sattuu olemaan hyvin usein kaapeissa jotain herkkuja, mutta syön niitä yleensä vain viikonloppuna ja maltillisesti. Mutta ei teidän tietenkään tarvitse säilöä kaapeissa mitään herkkuja. Itse olen vain oppinut tällaisen tavan että herkkuja voi syödä kohtuudella, joka päivä ei kannata olla herkkukaapilla napsimassa, ja ei minun joka päivä edes tee mieli niitä syödä. Ymmärrän kuitenkin että sinulla/teillä voi olla asiat eri tavalla. Enkä tarkoita että se olisi mitenkään huonompi tapa.
No, edellisessä viestissä sait sen kuulostamaan siltä, että meidän tapamme olisi sinusta jostain syystä huonompi.
Anteeksi, tuo edellinen viesti ei ollut minulta. Tämä keskustelu on välillä vähän hankalaa ilman nimimerkkejä :) Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Taitaa olla sellainen hyvän ruokavalion perussääntö, että esillä ei pidetä epäterveellistä syömistä, esim. karkkeja tai keksejä. Oon lapsilleni yrittänyt opettaa sellaista ajatusmaailmaa, että syödään ruoka-aikoihin, eikä napsita mitään siinä välissä, koska se napsiminen on todella pahasta hampaille. Myös herkut syödään kerralla pöydän ääressä tai vaikka elokuvaa katsoen.
Mä en ymmärrä, miten karkkipäivään liittyy sellainen ajatus, että silloin saisi karkkia rajattomasti. Meillä esim. ostetaan pieni pussillinen irtokarkkia, josta riittää sekä lapsille että aikuisille. Karkit laitetaan kuppiin ja syödään perjantaina jälkiruuaksi. Voisiko joku selittää, miksi karkkipäivä käsitetään sellaiseksi, että karkkia syödään kaksin käsin?
Koska monessa perheessä karkit on kamala ja kielletty asia - paitsi yhtenä päivänä. Perjantaisin katson aina kauhulla porukkaa irtokarkkihyllyn luona, kun siellä lapset ja aikuiset valitsevat herkkuja. Pussia punnitaan ja todetaan, että vielä saa ostaa 2 kpl jotain, mitä sitä ottaisi. Pätkääkään ei mietitä, maistuuko ostos edes hyvältä, kunhan pussissa on tasan 200 g tms. Lapset kärttävät herkkuja ja aikuiset ryhtyvät kasvattamaan eli jos et ole hiljaa, niin et saa mitään. Herkuista tehdään joku viikon kohokohta, se ainoa hetki, jolloin saa makeaa. Tervepäivimmät vanhemmat tuovat lapsen karkkihyllyn luokse ja muistuttavat, että koska maanantaina sanoit ilkeästi, et nyt saa karkkia.
Oikeasti - miksi on keksitty, että on olemassa joku tietty etukäteenmäärätty päivä tai peräti kellonaika, jolloin saa syödä herkkuja ja jolloin syödään myös sellaista "hyvää", jota ei haluta syödä, mutta kun se on makeaa ja on kerrankin lupa?
Ei terveellinen ruokavalio kaadu siihen, että torstaina syödäänkin jäätelöä, kun aurinko paistaa ja ollaan kevätkävelyllä.
Nimenomaan. Herkkuihin on hyvä suhtautua ihan rennosti vaan. Vouhottamalla niiden ympärille luodaan sellainen erikoinen ilmapiiri. Minun mielestäni on hyvä pitää kohtuus kaikessa. Ei sitä salaattia, perunaa ja jauhelihapihviäkään ole hyvä mättää mielin määrin, vaan sopivasti. Meillä syödään joskus jälkkäriksi pala suklaata, joskus, jäätelöä, joskus lättyjä ja joskus kakkua. Päivällä ei ole mitään merkitystä. Toki yleensä viikonloppuna tykkään kokata jotain vähän parempaa, ja sen jälkeen on mukava syödä vielä joku jälkkäri.
No meillä on ihan sama juttu, mutta silti ei ole keksiä tai karkkia lapsille (tai aikuisille, kun ei niitä osteta säännöllisesti) vapaasti tarjolla, ja perjantaina on karkkipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Edellisessä viestissä on perää! Tuli nimittäin mieleen, että tiukkaan karkkipäivään kasvaneina veljeni ja minä vedämme edelleen parikymppisinä jouluna jäätävät nannaöverit. Minä pyydän nykyisin tuttuja olemaan ostamatta minulle makeisia, kortti riittää tai vaikka teepaketti jos jotain hyvää haluaa ostaa. Silti sitä makeaa tulee u_u
Nimimerkillä "heräsin tapaninpäivän aamuun ykämään sokerilientä ja veli napsahti karkkilakon aikana taas tupakoimaan"
Meillä on yksi tuttavaperhe, ollaan aika läheisiä oikeastaan. Heillä on sellainen heikkous, että ovat tosi pihejä useimmissa asioissa. Ovat useasti kertoneet miten kyläilemään, buffet-pöytiin yms mennessä lapset ohjeistetaan syömään niin paljon kuin ikinä pystyy. Myös aikuiset syövät ihan valtavia määriä. Ilmeisesti ajattelevat että näin kertyy säästöä.
Ovat siis muuten ihan kivoja ihmisiä niin että kutsumme heitä edelleenkin kylmään ja olemme oppineet varautumaan tähän.
Kun itse kutsuvat meitä heille, tarjottavat ovat huomiota herättävän halpoja ja niukkoja.
Mun sukulaiset ahmi aikoinaan juhlissa kaiken minkä jaksoivat. Äiti joutui joka juhliin aina leipomaan aikaisempaa enemmän, että sukulaiset eivät saisi sillä kertaa heti syötyä pöytää tyhjäksi. Yksissä juhlissa en ehtinyt edes täytekakkua näkemään, kun kymmenen ensimmäistä oli vetänyt sen naamaansa. Nyt yhden serkun 7-vuotias oli mammansa kanssa vanhempieni luona kylässä ja äiti kertoi naureskellen, että tämä 7-vuotias oli syönyt pullalautasen tyhjäksi.
Mä pidän sukulaisiani moukkina, jotka siirtävät huonot käytöstapansa polvelta toiselle. Huonosti kasvatettu on myös aloituksen sukulaislapsi.