Kotiäitiys on perseestä, täytyy olla hullu joka tästä tykkää

Huhhuh, onneksi ei ole lapsia eikä tule. Ahdistava ajatus olla mukulan kanssa 24/7, vähän majoja rakennellen ja muskaria kotona leikkien, hyi perkle.

Juu, kyllä se on luettu vauvapalstalta jo miljoona kertaa!!! Ei vaan mene valistus jakeluun, kun niin moni astuu samaan miinaan uudestaan ja uudestaan!!!! : ))))

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä se on luettu vauvapalstalta jo miljoona kertaa!!! Ei vaan mene valistus jakeluun, kun niin moni astuu samaan miinaan uudestaan ja uudestaan!!!! : ))))

Pitäisi valistaa enemmän ja muutenkin varoittaa perhearjen kauheudesta. Että useampi jättäisi lapset hankkimatta kokonaan.

Varmasti on hirveää jos lapsesi on sinulle vain "kakara" joka on pakko hoitaa. Toiset sitten taas rakastavat lapsiaan.. Ps. Eikä ole koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, onneksi ei ole lapsia eikä tule. Ahdistava ajatus olla mukulan kanssa 24/7, vähän majoja rakennellen ja muskaria kotona leikkien, hyi perkle.

Yyhooksi ilman turvaverkkoja ei kannata ruveta. Sitten taas osallistuva isä ja innokkaat isovanhemmat niin omaa aikaa saa kun vaan haluaa :)

Vierailija kirjoitti:

Äippä90 kirjoitti:

Kotiäitiyshän on sitä mitä siitä tekee.. Matkustele ja näe maailmaa, kaikkein helpointa silloin kun on vielä äippälomalla (ansiosidonnainen)! Kotihoidontuella pitää sitten jo vähän sumplia tai pyytää ukolta karkkirahaa.

Mulla on 3v ja 2v lapset, kotona olen ollut nyt sen himpun päälle 3v, kahtena kesänä käyty reilaamassa, talvisin thaikuissa. Kotiäitiys on ihanaa, mutta on varmasti mukavaa lähteä takaisin töihinkin kun pienempikin täyttää sen 2v.

Maksatko itse matkasi?

Maksatko laskut, vuokrat tai muut asumiskustannukset, vakuutukset, polttoaineilla (teillä luultavasti on auto, ehkä kaksi), ostat perustarpeet?

Maksat kaiken ilman miehesi tuloja?

Enpä usko. Taitaa miehesi kumminkin kustantaa suurimman osan elämästänne

Öö no jos perheeseen kuuluu 2 aikuista joista vain toinen on töissä ja toinen hoitaa lapsia kotona niin miksi sen lapsia hoitavan pitäisi kaikki maksaa....?

Lapsettomuus on monelle kaikesta huolimatta pahempi miina kuin lasten saanti:)

Vierailija kirjoitti:

En itse kokenut lasten hoitamista noin negatiivisena suorittamisena, jossa lapsi on vain objekti. Koin olevani kontaktissa ihmisen, persoonan kanssa. Ymmärrän kyllä, että jos sattuu olemaan erittäin paljon itkevä, huutava ja miten sattuu nukkuva vauva, niin koko elämä tuntuu raskaalta.

Negatiivisena sen sijaan koin ulkopuolisuudentunteen kaikenlaisista äitiporukoista. Sen miten sinne kelpaavat vain jotkut tietyt tyypit.

Tuo ulkopuolisuuden tunne noissa perhekahviloissa on aika kamala. Itsellänikin alkuun oli tuota. Mutta kun pahin kieroon katsoja poistui, niin on ollut todella kivaa ja olen saanut uusia kavereita. Hirveän paljon porukka vaikuttaa millaista on käydä noissa. Joten jos vaan on lähellä/sopivan matkan päässä muitakin perhekerhoja, niin kannattaa käydä muuallakin. Porukasta riippuu viihtyminen paljon ja osiltaan omasta asenteesta. Tällä omalla asenteella tarkoitan, että ei mene happamana ja odota kaikken vain ottavan avosylin vastaan, vaikka itsekään ei tervehdi vaan on asenteella, että täällä on kamalaa. Enkä tarkoittanut tätä edelliselle vaan ylipäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä se on luettu vauvapalstalta jo miljoona kertaa!!! Ei vaan mene valistus jakeluun, kun niin moni astuu samaan miinaan uudestaan ja uudestaan!!!! : ))))

Pitäisi valistaa enemmän ja muutenkin varoittaa perhearjen kauheudesta. Että useampi jättäisi lapset hankkimatta kokonaan.

Se, että se on sinulle tai jollekin muulle kamalaa, ei tarkoita, että se olisi kaikille kamalaa.

Elämäni parasta aikaa oli olla lasten kanssa kotona. Töihin palatessani katsoin vain kateellisena niitä äitejä, jotka saivat vielä olla lasten kanssa kotona ja käydä keskustassa, puistoissa jne. Olen siis töissä kaupungin keskustassa.

Niin totta, niin totta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies otti itseensä kun käytin satasen kampaamo- ja kosmetologipalveluihin vanhempainpäivärahasta ja täällä mammat lesoilee matkustamisella jne. sen minkä kerkeää ilman mitään realismia siitä millaista on elää pienillä tuloilla vaikka töissä kuinka kävisi kellon ympäri.

Maksaako tai osallistuuko yksikään leuhka kotirouva mihinkään arjen kustannuksiin itse tai maksaako kukaan kotirouva esim talolainaa omasta pussistaan? Tai autojen vakuutuksia ja huoltoja? Ette taida maksella. Kyllä teidän miehet tosiaan taitavat kaiken kustantaa

Häh? Kyllä minä maksoin omat kuluni aivan itse ollessani vanhempainvapailla. Tienestini olivat sen verran korkeat ennen mammalomaa, että sain ihan järkevän summan käteen vanhempainpäivärahoista. Tai pienihän se raha oli palkkaan verrattuna, mutta tuli sillä toimeen. Maksoin oman osani lainanlyhennyksestä, lähestulkoon kaikki yhteisen lapsemme kulut (vakuutukset, ruoat, vaatteet, vaunut, lelut jne.), maksoin kauppakuluja vähintäänkin oman kulutukseni verran. Mies maksoi auton menot, koska olin ennen mammalomaa maksanut itse omista säästöistäni reilu 8000 euron remonttikulun asuntoomme. Vanhempainvapailla sain vielä säästöönkin rahaa, koska pyrin elämään mahdollisimman niukasti (pidän säästämisestä, saan siitä turvallisuuden tunnetta). 

 

Ap:lle sanon sanaa mitä muutkin. Vauvavuotena kannattaa elämästä tehdä niin mukavaa kuin suinkin. Se on rankkaa ja raskasta ja tuntuu ettei se lopu ikinä, mutta sekin menee ohi aikanaa, nopeammin kuin arvaatkaan. Ja mies on oletettavasti lapsesi isä, hän on yhtälailla vastuussa lapsesta mitä sinäkin vaikka käy töissä. Sinun työtäsi on yhteisestä lapsesta huolehtiminen, mikä on paljon rankempaa kuin mikään tietämäni työ. Mieheltä saa ja pitää vaatia vastuun kantoa ja yhteisestä lapsestanne huolehtimista. Sinun hyvinvointisi vaikuttaa suoraan lapsen hyvinvointiin ja jokainen vähääkään järkevä ja empatiaan kykenevä ymmärtää - viimeistään rautalangasta vääntämisen jälkeen - että sinäkin tarvitset lepoa ja omaa aikaa. Oma mieheni ymmärsi tilanteeni vasta siinä vaiheessa, kun vain huusin ja huusin että haluan nukkua. Hän onkin sieltä puupäisimmästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää. Kyllähän jokainen ymmärtää, että kotiäitiys on hirveää. Luojan kiitos päiväkodit on keksitty. Sen jälkeen vain on huono homma, kun lapset menevät kouluun eikä päiväkotia enää ole. Sitten toisen vanhemman pitää jäädä kotiin lapsen kanssa koulun jälkeen.

Joo sitä päiväkotia ja koulua vartenhan ne lapset tehdään. Kuka niitä itelleen haluaisi? Osoitteenkin voi laittaa päiväkotiin/kouluun. Iltaisin ne voi "kotona" istuttaa pelikoneelle ja siitä suoraan sänkyyn nukkumaan. Ja taas on aamu ja päiväkoti. Hups, 18 vuotta meni ja nyt ne jo muuttaakin omilleen. Voi sitten kysellä joltain, että kukahan se tyyppi oli, joka täällä "asui". 

Ei äitiys ole hulluutta

Kaikkee naiset vaativat mutta yhtään mitään naiset ei itse suostu tekemään siis muuta kuin uhriutumaan joka asiasta että saa velvoitettua miehen tekemään ja maksamaan kaiken kun eihön naiset mitään vastuuta halua tai ei ainakaan sitä vastuuta suostu kantamaan kun se kaadetaan aina miesten niskaan. Mikään ei ole niin epätasa-arvoinen kuin suomalainen joka asiassa etuoikeutettu nainen

Mulla on osallistuva mies, joka tekee osan kotitöistä ja hoitaa lapsia. Työssäkäynti ei ole syy luistaa kaikista kotitöistä ja omien lasten hoidosta.

Uppp

Ei kotiäitiys sovi heikkopäisille. Paras että toteuttavat itsen siellä urallaan. Akateemisesti koulutettuna olin kotiäitinä useita vuosia. En vaihtaisi tuota lapsille antamaani aikaa. Ehdottomasti haastava ja opettavainen työ. 

Mä tykkäsin, oli mun elämäni parasta aikaa! Olin yliopistolla opettajana ennen ekaa raskautta eli ihan mielekkäässä työssä. Yli 6v meni kotiäitinä ja palasin opettamaan vasta kun kuopus oli 3v (ei ollut virkaa odottamassa). Lasten kanssa oleminen oli ihanaa, ei tollasta pakkopuurtamista kuin ap:llä. Varsinkin kun kuopus oli n 1v ja pahin yövalvominen oli ohi, elämä oli mukavaa. Lapset leikki välillä keskenäänkin. Paljon ulkoiltiin, leikittiin, leivottiin, luettiin satuja jne. Koira tuli vasta kun kuopus oli eskarissa.

Tämä oli viikon paras aloitus. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että siitä tykkää, jos vaihtoehtona on surkea työ surkealla palkalla.

Onneksi on paljon muitakin vaihtoehtoja. Tyhmää valita ne surkeimmat.