Kotiäitiys on perseestä, täytyy olla hullu joka tästä tykkää

Mika sai aikanaan sun tekemään sun elämän suurimman valinnan juuri niin kun sen teit?

Juu, tuon vuoksi en edes ajattele hankkivani lapsia. Ei tuo ole mitään elämää vaan täysi painajainen ainakin itselleni.

Voisin kuvitella, että siitä tykkää, jos vaihtoehtona on surkea työ surkealla palkalla.

Ja miehet jaksaa valittaa 12 tuntisista työpäivistään *huoh* ;)

Jos lastaan rakastaa niin ei ole mitään ongelmaa viettää hänen kanssaan aikaa kotosalla.

Eihän tuo hyvältä kuulosta jos olet yksinhuoltaja?

Normaalistihan myös isä ottaisi lapsesta vastuuta jotta sinä pääsisit levähtämään.

Ihan hirveää. Kyllähän jokainen ymmärtää, että kotiäitiys on hirveää. Luojan kiitos päiväkodit on keksitty. Sen jälkeen vain on huono homma, kun lapset menevät kouluun eikä päiväkotia enää ole. Sitten toisen vanhemman pitää jäädä kotiin lapsen kanssa koulun jälkeen.

Jaa. Mä tykkään olla kotiäitinä. Mulla on ihana mies ja mukavat lapset. Mies käy töissä ja sillä välin minä ja lapset tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Isompaa lasta vien pari kertaa viikossa harrastuksiin, ja itse harrastan ja opiskelen tässä samalla kaikkea mielenkiintoista.

Mun neuvo on, että keksi itsellesi ja lapsillesi jotain kivaa tekemistä. Ei niiden päivien tarvitse olla joka päivä samanlaisia. Sinä päätät kuinka hauskaa sulla on!

Olen ollut kotiäiti 20v ja nauttinut roolistani täysin.

Niin lasten hoidosta kuin miehenikin hoitamisesta😂

Ap unohti, että pitäisi vielä harrastaakin vaikka ja mitä vauvajuttuja ja sitten vielä huhkia salilla raskauskilot pois kaiken muun ohella, vieläpä ilman, että kukaan tekisi äidin työt sillä aikaa, koska eihän sellainen ole hyvä äiti, jonka kotona joku muu siivoaa kuin äiti itse tai hoitaa lasta/lapsia.

Harva mies nimittäin tekee kotona mitään, koska hehän käyvät töissä, kun nainen vaan makaa kotona (heidän mielestään), vaikkei se asia niin ole. Plus sitten kaikki neuvola- ja mahdolliset lääkärikäynnit siihen päälle jotka tavallisesti äidit hoitavat nekin asiat.

Pian alkaa miehen suusta ja myös muidenkin suusta tulla kommenttia, kun oletpa lihonnut, sinun pitää alkaa harrastamaan liikuntaa ja laihduttamaan jne.

Meneppä sanomaan, että tervetuloa lastenvahdiksi siksi aikaa, kun menen sinne salille, alkaa löytymään ties mitä selitystä miksei voi ja miksei kerkeä jne.

Ei tuosta tarvitse itseään ruoskia jos siitä ei nauti. En itsekään nauti kotonaolemisesta tai äitiydestä en vain ole mikään äiti-ihminen ja odotan että lapset kasvaa ja pääsen itse takaisin töihin. Kyllä se joskus helpottaa. Tsemppiä! Tämä ei silti tarkoita etten rakastaisi lapsiani vaikken äitinä olemista rakasta yhtään. Muista että siinä on ero.

Minäkin nautin siitä, että saan olla kotiäitinä rakkaalle lapselleni, mutta piskin hoitaminen ja lenkitys on välillä liikaa.

Kotiäitiys on sitä miksi teet sen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo hyvältä kuulosta jos olet yksinhuoltaja?

Normaalistihan myös isä ottaisi lapsesta vastuuta jotta sinä pääsisit levähtämään.

Eipä paljoa miehet vastuuta ota, muuta kun valittamisen vastuun töistä ja siitä kun äiti "on vaan kotona".

Normaalisti näin. Satukirjoissa kyllä ja fiktiosarjoissa.

T. Eronnut yh

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että siitä tykkää, jos vaihtoehtona on surkea työ surkealla palkalla.

Minä olen kotona sen vuoksi, että en halua laittaa pieniä lapsiani vielä päiväkotiin. Minä rakastan niitä pikkuisia ja haluan olla niiden kanssa. Mä olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri ja psykologian opettaja. Jonkun mielestä se voi olla paska työ, surkealla palkalla, mutta minusta se on ihan mielenkiintoinen ja kohtuullisesti palkattu työ. 

Kuten jo kirjoitin, sinä päätät itse kuinka kivaa sulla on. Etsi itsellesi ja lapsillesi mielenkiintoisia harrastuksia ja tekemistä. Se on mun neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kotiäiti 20v ja nauttinut roolistani täysin.

Niin lasten hoidosta kuin miehenikin hoitamisesta😂

Sama täällä! Yhtään ei kiinnosta mikään uran luominen. Tää perheen ja kodin hoitaminen on just sitä mitä haluan! Ihan parasta!

Vierailija kirjoitti:

Päivät yhtä ja samaa paskaa.

Vie koira ulos, hoida kakara, syötä kakara, tiskaa, siivoa, siivoa, hoida kakara, syötä kakara, pue kakara, raahaa koira ja huutava kakara ulos, tee lenkki huudon säestämänä, raahaudu sisälle, riisu kakara, syötä kakara, hoida kakara, nukuta kakara, tee ruoka, tiskaa, laita eväät, lataa kahvinkeitin, vie koira illalla uudestaan ulos, hoida kakara, syötä kakara, nukuta kakara, mene nukkumaan ja aloita alusta taas aamulla.

Työpäivä alkaa klo 5.30 ja päättyy klo 22.00 ja joinakin iltoina vasta klo 23.00 kun pitää pitää se mieskin tyytyväisenä.

Tämä sama jatkuu myös viikonloppuisin.

Täytyy olla hullu että tätä jaksaa......

Sulla menee ihan hyvin, kun lapsi antaa sinun tiskata ja siivota päivällä. Jos mies ei hoida edes jotain koiran ulkoilutuksia, niin luopukaa siitä.

Mutta sullonoikeustunteisiisi.

Tiedän sen fiiliksen kun on upea keli tehdä lenkki vaunujen kanssa mutta vauva pilaa sen jatkuvalla karjumisellaan.

Nauti siinä sitten auringonpaisteesta kun yks on oikea päivänsäde :/

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuon vuoksi en edes ajattele hankkivani lapsia. Ei tuo ole mitään elämää vaan täysi painajainen ainakin itselleni.

Valtaosa työikäisistä pitää kuitenkin viikonlopusta ja lomista.

Se että ongelma on oma perhe niin tuo on vaan outoa.

Et sinäkään lotossa voitettuasi jäisi töihin vaan olisit kotona!

Vähän kieroa jos kotona eläminen on kurjaa. Tuskin se lapsikaan nauttii jos vanhemmat eivät.

Eikä kaikkien kuulu hommata lapsia, mielummin jättää tekemättä jos tietää ettei oma pää kestä muita ihmisiä. Lapsia kuuluu hoitaa. Tuo ap.n valitus on varmaan lastensuojelun paikka, olen huolissani saako lapsi riittävästi aikaa ja huolenpitoa kun on tuo asenne. Pyydä apua, ei oman elämän orja voi olla noin.

Itselläni on lapsia ja he täydentää elämäni. Kyllä sinäkin huomaat jos perheesi ei sinua tahdo. Kuulostaa todella pahalta lapsen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos lastaan rakastaa niin ei ole mitään ongelmaa viettää hänen kanssaan aikaa kotosalla.

Lastaan rakastava vanhempi ottaa myös oman jaksamisensa huomioon.

Eli en rakasta lastani kun lykkäsin hänet päiväkotiin kun seinät alkoi kotona ahdistaa ja palasin töihin.