Kotiäitiys on perseestä, täytyy olla hullu joka tästä tykkää

En ole minäkään tippaakaan kotiäiti, en viihdy puistoissa, en kaipaa mammaseuraa enkä perhekahviloita. Rakastan lapsiani, mutta olen uraäiti ja sen hyväksyminen vei koko ensimmäisen äitiysloman - en ollutkaan sellainen äiti kun olin kuvitellut ja odottanut. Osa-aikatyöt oli pelastus ja nyt koko perhe voi hyvin!

Tunne itsesi, tee äitiydestä mukavaa. Kun äiti voi hyvin niin koko perhe voi hyvin.

Mun mies otti itseensä kun käytin satasen kampaamo- ja kosmetologipalveluihin vanhempainpäivärahasta ja täällä mammat lesoilee matkustamisella jne. sen minkä kerkeää ilman mitään realismia siitä millaista on elää pienillä tuloilla vaikka töissä kuinka kävisi kellon ympäri.

Maksaako tai osallistuuko yksikään leuhka kotirouva mihinkään arjen kustannuksiin itse tai maksaako kukaan kotirouva esim talolainaa omasta pussistaan? Tai autojen vakuutuksia ja huoltoja? Ette taida maksella. Kyllä teidän miehet tosiaan taitavat kaiken kustantaa

No niin mammat. Ei muuta kun tarjoamaan vähempi osaisille mammoille matkoja ja kotiapua.

Ei tarvitse matkustella, ollakseen tyytyväinen elämäänsä. Moni harrastus on ilmaista tai lähes puoli-ilmaista. Eikö teillä ole yhtään mielikuvitusta.

Lähde lenkille. Voit ottaa vauvan mukaan ja pyytää parhaan kaverisi juttuseuraksi.

Menkää leikkipuistoon, pyytäkää joku tuttu mukaan. Isoissa leikkipuistoissa saa aina seuraa.

Tehkää retki lähimetsään. Ottakaa eväät mukaan. 

Lähtekää uimahalliin. Ei ole kallista.

Menkää kirjastoon. Lukekaa yhdessä lastenkirjoja. Äiti voi lainata mielenkiintoisia kirjoja tai leffoja illaksi kun vauva nukkuu.

Lähtekää pyöräilemään. Vauva lastenistuimeen.

Pidä vauvalle oma muskari. Voitte laulaa ja tehdä vaikka kattiloista rumpuja. 

Tehkää retki jollekin kotieläintilalle. Lapset nauttivat eläinten rapsuttelusta.

Askarrelkaa yhdessä jotain. Vauva voi piirtää vaikka sormiväreillä!

Tanssikaa kotona vauvan kanssa. Vauva kantoliinaan ja hytkymään. Äiti saa ilmaisen jumpan.

Pitäkää koko perheen leffailta. Joku hyvä lastenleffa ja herkkuja koko perheelle. 

Lapset pitävät siitä kun saavat auttaa äitiä. Anna lapsen osallistua kotitöihin. Tehkää kotitöiden tekemisestä yhteistä puuhaa.

Rakentakaa maja. Sohvatyynyt ja verhot uusiokäyttöön!

Menkää yhdessä pihaan haravoimaan ja tutkimaan, mitä lintuja ja hyönteisiä löytyy. Mehiläiset ja kimalaiset ovat jo heräilleet. Äitikin voi oppia jonkun uuden linnun, kun tutkii lintukirjasta tai netistä.

Monissa kunnissa ja kaupungeissa on lisäksi tarjolla ilmaisia seurakunnan kerhoja ja erilaisia lastenkonsertteja. Osallistukaa!

Käskekää mummo ja vaari kylään. Voitte vaikka leipoa yhdessä.

Puhallelkaa saippuakuplia kylpyhuoneessa. Vauva voi rikkoa niitä käsillään.

Esimerkiksi tällaisia asioita voi kotiäiti lapsineen puuhailla. Lisäksi äiti voi hankkia myös omia harrastuksia. Kansalaisopistoissa on edullisia harrastuksia. Isän ja lapsen välinen kahdenkeskinen aika on myös tärkeää ja sitoo heitä yhteen. Lapselle ja isälle on hyväksi viettää aikaa keskenään. Kyllä he hetken keskenään pärjäävät. Lapsi saa viettää aikaa isänsä kanssa ja isä oppii arvostamaan äidin kotona tekemää työtä.

Te, jotka väitätte että jokainen kotiäiti eläisi puolisonsa tuloilla: oletteko ikinä säästäneet tai sijoittaneet rahojanne? Ei kaikki elä kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka väitätte että jokainen kotiäiti eläisi puolisonsa tuloilla: oletteko ikinä säästäneet tai sijoittaneet rahojanne? Ei kaikki elä kädestä suuhun.

Mullekin aina naapurit vihjailee, että elän mieheni varoilla. Todellisuudessa elän omilla säästöilläni. Mutta mun puolestani naapurit saavat luulla mitä luulevat. Mies tykkää, kun kaikki pitävät häntä suurituloisena. 

Mun kokemus on se, että kun lapsi on n. 2v niin helpottaa, toki sitten iskee uhma ja siinä on taas omat haasteensa.

Tuo Ap:n kuvailema arki ei kyllä kuulosta omaltani, meillä meni 6kk-1,5v:n kanssa enemmän näin: herätys, löhöilyä, nukahtaminen uudestaan, herätys nro 2, vaipan vaihto, aamupala, musiikkia soimaan / leikkiä / sään salliessa ulos / ystävän näkemistä, lounas, nukkumaan yhdessä pariksi tunniksi, herätys, syömistä, kauppaan, toiset päikkärit, päivällisen laittoa, mies kotiin, yhteinen ruokailu, työnjako (jompi kumpi siivoaa, toinen lapsen kanssa), iltatouhuja, nukkumaan.

Suurinpiirtein näin. Nykyään päikkäreitä vähemmän ja harrastuksia enemmän, kerho 2 krt viikossa, plus ohjattua puistoilua ja muskari. Lapsi on 2,5v niin täytyy jo miettiä enemmän virikkeitä ja sosiaalistamista jne.

Arki on kuitenkin suht leppoisaa. Koira puuttuu ja olen kyllä miettinyt että siitä huolehtiminen olisi aika rankkaa, ja pakottaisi lähtemään ulos säästä tai muista olosuhteista huolimatta. Paljon helpompaa on kun voi fiiliksen mukaan touhuta lapsen kanssa, ja viettää rokulipäiviä jos siltä tuntuu.

Mä koen kotiäitinä olevani vapaampi kuin töissä, kaikki päätösvalta on itsellä. Mulla on myös aina ollut periaate että päikkäriajat on mun omaa aikaa, eivät siivousaikaa. Sitten siivoan kun mies on kotona niin ei tarvitse ärsyyntyä jatkuvista keskeytyksistä, ja onhan töissäkin lakisääteiset tauot ihan syystä, kyllä kotiäitikin sellaiset tarvitsee.

Jälkikäteen kyllä ihmettelen, mutta silloin pääsääntöisesti nautin siitä. Se oli raskas työpäivä täynnä puuduttavia rutiineja, mutta toisaalta motivaatio oli huipussaan (hormonit ja rakkaus lapsia kohtaan). Se oli aika lyhyt elämänvaihe. Nykyään teen pitkää päivää töissä ja ihmettelen, miten joskus jaksoin välittää kotitöistä...

Vierailija kirjoitti:

Äippä90 kirjoitti:

Kotiäitiyshän on sitä mitä siitä tekee.. Matkustele ja näe maailmaa, kaikkein helpointa silloin kun on vielä äippälomalla (ansiosidonnainen)! Kotihoidontuella pitää sitten jo vähän sumplia tai pyytää ukolta karkkirahaa.

Mulla on 3v ja 2v lapset, kotona olen ollut nyt sen himpun päälle 3v, kahtena kesänä käyty reilaamassa, talvisin thaikuissa. Kotiäitiys on ihanaa, mutta on varmasti mukavaa lähteä takaisin töihinkin kun pienempikin täyttää sen 2v.

Maksatko itse matkasi?

Maksatko laskut, vuokrat tai muut asumiskustannukset, vakuutukset, polttoaineilla (teillä luultavasti on auto, ehkä kaksi), ostat perustarpeet?

Maksat kaiken ilman miehesi tuloja?

Enpä usko. Taitaa miehesi kumminkin kustantaa suurimman osan elämästänne

Asumme jo maksetussa omakotitalossa, oman moottoripyöräni ja autoni, lasten, kodin sekä miehen auton vakuutukset, omat laskuni ja matkani (tietty myös lasten matkat). Lapsilisät menevät säästöön lasten tileille. Mies maksaa yhteiset matkat, kauppareissut yms. Emme riitele koskaan rahasta, hoidan lapsiamme kotona yhteisestä päätöksestä ja mies mielellään maksaa silloin juoksevia kuluja.

En itse kokenut lasten hoitamista noin negatiivisena suorittamisena, jossa lapsi on vain objekti. Koin olevani kontaktissa ihmisen, persoonan kanssa. Ymmärrän kyllä, että jos sattuu olemaan erittäin paljon itkevä, huutava ja miten sattuu nukkuva vauva, niin koko elämä tuntuu raskaalta.

Negatiivisena sen sijaan koin ulkopuolisuudentunteen kaikenlaisista äitiporukoista. Sen miten sinne kelpaavat vain jotkut tietyt tyypit.

Kukaan tuskin on sinua pakottanut tekemään lapsia? Olisi varmaan voinut miettiä ensin että tuollaista se on lapsen kanssa, ei siinä mitään vapaata ole eikä tule.

No minulla on kolme lasta eikä todellakaan ole tuollaista! Me hoidetaan miehen kanssa lapsia ihan yhtä paljon ja molemmat käydään töissä+ on omaa aikaa! Miksi sinä et ole töissä?! Elämä on täynnä VALINTOJA!

Laita lapset tarhaan.

Eikai kenenkään tarvitse kotiäitinä olla vuonna 2018? Ihan on oma valintasi.

V*ttu ku tommoset saa lapsia ja ite ei saa.

- tahattomasti lapseton 24v nainen joka haluaisi suurperheen muttei saa yhtäkään lasta!

Mene töihin! Kun sinäkin menet töihin mies joutuu myös tekemään kotitöitä! Ihan hullua ettei mies tee Ollenkaan kotitöitä eikä hoida lasta. Itse eroaisin tuollaisesta miehestä saman tien. Kaikkeen te siskot suostutte! Huhhuh 😂

Kuka puhuu lapsestaan noin? Ihan kauheeta :(

Kukaan ei vttu pakota lapsia tekemään. Älä kosta lapsellesi! Säälittävää!!

Hommaa toinen lapsi niin helpottuu. Ne leikkivät sitten keskenään ja sinun ei tarvitse koko ajan olla kaverina.

Ap lisää tuohon luettelemaasi rumbaan vielä työ- ja päiväkotimatka ja 8 h työpäivä v-mäisessä duunissa.

Eiköhän ala kuulostaa pelkkä kotimammailu helpota ja rattoisalta :D

Olen ap:n kanssa ainakin 80%:sesti samaa mieltä.  Olin itsekin kauan kotiäitinä. Kotirouvana olo on kyllä mukavampaa! Lapset ovat isompia, eikä ole enää tuota syötä, pese, pue vaihetta, jossa ei saanut nukkua, käydä suihkussa tai vessassakaan rauhassa, puhumattakaan keskittymisestä omiin harrastuksiin.  Koska kotona oli niin raskasta, ehdin ajattelemaan tulevaisuutta.  Otan kaiken itselleni takaisin, ilman että lapset kärsivät, mutta yhteiskunta kärsiköön, kun en ole valmis enää pienipalkkaisiin vuorotöihin!  

On aikaa tehdä omia juttujaan, jos tahtoo ja vain harrastaa työntekoa, ei suorituspaineita. Lapset voi jättää välillä selvitytymään keskenäänkin. Mies tienaa tarpeeksi ja yli tarpeen, koska minä autoin häntä kotona niin paljon, että hän  sai keskittyä uraansa ja eteni etenemistään! 

Moni palaa töihin siinä vaiheessa, kun lapset tulevat mukavampaan ikään.  Meillä on menossa vaihe - upeat lapset, joista on pidetty huolta ja jotka osaavat jo itse. Kysymys kuuluukin, että mitä lapsi tekee tänään ja äiti ehkä katsoo vierestä ja ihailee. Minut on ylennetty johtajaksi, "eläkepäivät tosin häämöttävät"!

Minulla on adhd ja tykkäsin valtavasti olla kotona lasten kanssa. Sain aikaiseksi aivan älyttömästi kaikkea, kun kerrankin oli aikaa. Remontoin taloa ja laitoin pihan kuntoon ja treenasin itseni kerrankin tosi hyvään kuntoon. Kaiholla vieläkin muistelen sitä aikaa, kun sai kerrankin toteuttaa kaikkia niitä suunnitelmia, mitä mielessä on. Jos tästä adhd.sta ei muuta hyötyä ole, niin se ainakin, että ideoita riittää, mitä voi touhuta.