Toisen lapsen huono vastaanotto

Montaa lasta ei kannata hankkia. On kauhean näköistä, kun äidit kulkevat yksi lapsi rattaissa ja taapero vieressä. Se eteneminenhän on naurettavan hidasta siinä, ei ole ihmisen elämää ollenkaan. Ja samoin se vaatteiden pukeminen uloslähtiessä. Kahdet vaatteet, voi ei. Toinen kuumissaan odottelee. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos yksi lähtee juoksemaan yhteen suuntaan ja toinen toiseen, mitä teet.

Ihana ensimmäinen vastaus heti 😂 kyllähän olen tuotakin jo etukäteen tuskaillut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Montaa lasta ei kannata hankkia. On kauhean näköistä, kun äidit kulkevat yksi lapsi rattaissa ja taapero vieressä. Se eteneminenhän on naurettavan hidasta siinä, ei ole ihmisen elämää ollenkaan. Ja samoin se vaatteiden pukeminen uloslähtiessä. Kahdet vaatteet, voi ei. Toinen kuumissaan odottelee. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos yksi lähtee juoksemaan yhteen suuntaan ja toinen toiseen, mitä teet.

Miten tämä liittyi ap:n ongelmaan? Osaatko heittäytyä kysyjän saappaisiin vai tuijotatko aina omaa napaa?

Mun esikoisella ja keskimmäisellä on ikäeroa 1v10kk. Keskimmäisellä ja kolmannella onkin ikäeroa 7 vuotta sattuneesta syystä.

T. Siperia opettaa

Kiitos vastauksista. Ylempi vastaaja voitko kertoa millaisia ongelmia teillä oli? Millaisia lapset olivat luonteeltaan vai miksi kaikki oli niin kamalaa? Meillä esikoinen on aika... eloisa. Mutta vaatii seuraa kaiken aikaa eikä viihdy yksin. En jaksa olla lapsen leikkikaveri viittä vuotta joten siksi halusimme 2 lasta pienellä ikäerolla.

Ap

Elo 2-vuotiaan uhmiksen ja vauvan kanssa on aika kuormittavaa näin lievästi sanottuna :D Sitä on ihan joka hetken kiinni lapsissa kun ne ovat molemmat juuri sen ikäisiä ettei voi valvomatta jättää. Vauva valvotti yöllä ja isompi oli usein hyvin vaikea saada nukkumaan päikkäreitä kun en voinut siinä vieressä olla nukuttamassa kuin aniharvoin. Siinä sitten hoidin huutavaa vauvaa ja juoksin täystuhon perässä jolla ei oikeen mitään järkeä ollut päässä, tämä tietysti jatkuvassa univajeessa. Tämmöistä oli siis vasta ensimmäinen vuosi :D

Aina tulee niin hyvä mieli, kun saa täällä lukea kuinka minua ei olisi pitänyt koskaan olla olemassa.

T: toinen lapsi

Toivottavasti osuu teillä nuo henkiläkemiat yksiin noilla lapsilla... meillä on kolme lasta, esikoinen ja keskimmäinen ei tule toimeen keskenään yhtään, eivät koskaan ole tulleet. Sen sijaan esikoinen ja kuopus löytävät yhteistä tekemistä vaikka kuinka ja ikäeroa on kuintekin 5,5 vuotta. Että sen seuran takia lapsia ei tarvitse tehdä ihan peräkkäin. Ja hyvä olisi, että lapsilla olisi perheen ulkopuolisiakin kavereita.

Minulla lasten ikäero on 1 v 9 kk. En muista, että olisi ollut ongelmia. Se vauva - taaperoaika on kuitenkin niin lyhyt. Tosiaankin ovat hyvää leikkiseuraa toisilleen.

Kyllä sinulla kaikki menee hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Aina tulee niin hyvä mieli, kun saa täällä lukea kuinka minua ei olisi pitänyt koskaan olla olemassa.

T: toinen lapsi

Mitä sää uliset? Missä niin kirjoitetaan hä?

Meillä on lapset kolmen vuoden ikäerolla, mikä on mielestäni pienin järkevä ikäero. Mulla itselläni on kahden vuoden ero isoveljeen, ja niin on myös monen tutun lapsilla, ja näiden kokemusten perusteella sanoisin, että kahden vuoden ikäero on hankala. Kaksivuotias on yleensä vaipoissa, ilmaisee itseään sanallisesti huonosti ja on pahimmassa uhmavaiheessa. Kolmivuotias ei ole enää yleensä vaipoissa, osaa jo ilmaista itseään kohtalaisesti ja pahin uhma alkaa olla takana. Kaksivuotias on hirveän pieni, melkein vauva vielä, ja jaettu huomio on sellaiselle hankalaa. 

Meidän lapset leikkivät nyt paljon keskenään, vaikka kyllä tappelevatkin aina välillä. 

Mulla on kaksi lasta ja kahteen tulee jäämäänkin. Ikäeroa heillä on reilu 1v4kk Esikoinen on nyt noin 1v7kk ja vauva 3kk. Vaikka ajatuksena olikin kaksi lasta, niin tulin raskaaksi aiottua aiemmin. Ja suoraan sanottuna tämä on aika raskasta ja olisi oikeasti ollut järkevämpää, että ikäero olisi ollut suurempi. Tosin sulle ap onneksi onkin tulossa vähän isommalla ikäerolla kuin mulla.

Se on aikamoista pyöritystä, kun kaksi on vaipoissa, molemmat pitää nukuttaa unille ja yöllä heräilee vielä jopa esikoinenkin silloin tällöin. Esikoinen alkaa myös tulla uhmaikään. Esikoinen ei myöskään osaa varoa vauvaa ja on muutoinkin täysin vahdittava, joten kumpaakaan ei voi jättää hetkeksikään silmistä. Ja tosiaan ulosmenot ovat työn takana, kun molemmat pitää pukea ja pakata varavaatteet, eväät ja vaipat. Siihen vielä mukaan kanssaihmisten päänpyöritykset, kun ängen samaan bussiin, hissiin tai ravintolaan.

Ja vaikka se onkin kaunis ajatus, että ehkä joskus noista voisi tulla leikkikaverit, niin tällä hetkellä todellisuutta on, etä esikoinen osaa olla hyvinkin mustasukkainen vauvalle ja myös vauva ikävä kyllä joutuu usein odottamaan vuoroaan, kun myös isompi lapsi on hoidettava. Harkitkaa oikeasti tarkkaan, että hankitteko pienellä ikäerolla lapsia. Alku voi olla hyvin raskasta, eikä voi tietää kuinka haastavan vauvan saa, vaikka esikoinen voisikin olla leppoisa.

Ap:n tapauksessa esikoinen ei ilmeisesti ole edes se helpoin, joten ihmettelen hänen haluaan hankkia noin kiireesti toinen. Tulee olemaan varmasti hankalaa sille esikoiselle, jos ei ole tottunut yhtään leikkimään ja viihtymään itsekseen ja sitten tuleekin vauva viemään äidin seuraa häneltä. Niin se vain aluksi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montaa lasta ei kannata hankkia. On kauhean näköistä, kun äidit kulkevat yksi lapsi rattaissa ja taapero vieressä. Se eteneminenhän on naurettavan hidasta siinä, ei ole ihmisen elämää ollenkaan. Ja samoin se vaatteiden pukeminen uloslähtiessä. Kahdet vaatteet, voi ei. Toinen kuumissaan odottelee. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos yksi lähtee juoksemaan yhteen suuntaan ja toinen toiseen, mitä teet.

Miten tämä liittyi ap:n ongelmaan? Osaatko heittäytyä kysyjän saappaisiin vai tuijotatko aina omaa napaa?

Nimenomaan liittyi ap:n ongelmaan. Nimenomaan heittäydyttiin kysyjän saappaisiin.

Mun lasten ikäero oli 2,2 vuotta. Välillä hermot pinnassa. Esikoinen ei ollut mitenkään mustasukkainen tai mitään, mutta ei ne todellakaan samalla hoidolla mene. Mulle anoppi sanoi kuiskien, et onhan niitä sitten ehkäisyvälineitä että kaksi lasta on ihan tarpeeks ....

Kyllä niitä esim piti leikittää yksinään noin 1,5 vuotiaaksi asti. Toisaalta, esikoinen toi pyynnöstäni vaikka pienemmälle vaipan jos pyysin. Mutta se ruokailu noin esimerkkinä ... ja kuopuksella oli kamala kiire nousta jaloilleen jo 9 kk ikäisenä, koska seurasi esikoisen esimerkkiä. Siitä seurasi se, että otsa ja muut aikat olivat kuhmuilla ja mustelmilla pitkään. Millään ei ehdi ottaa koppia kun toinen livahtaa. Mua katsottiin pitkään esim kaupassa, että lyötkö lastasi.

Mä muistan vieläkin sen hetken, kun ne alkoivat leikkiä yhdessä ja osasivat jotenkin kommunikoida. Toinen tipautteli yläkerrasta pääsiäishöyheniä alakertaan ja ne katseli sen höyhenen menoa. Sitten taas naurettiin ja hihkuttiin ja kerättiin höyhenet ja sama uudelleen. Se on hyvä muisto.

Toisen lapsen kanssa osaa olla jo paljon rennompi. Ei haittaa suoritusta, vaikka illalla löytyisi lounaan jämät paidasta ennen iltakylpyä, jos oltiin vain omissa oloissa. Mulla oli sellainen onni, että kumpikin lapsista oli kuuliainen ja kiltti, tottelevainen. Kumpikin poikia, jotka kyllä panivat haisemaan silloin tällöin mutta mulla oli kamala kidustuskonsti. Pistin ne istumaan portaiden puoliväliin ja sanoin että istutte nyt rauhoittumassa siinä niin pitkään että tämä sävellys on loppu. Soitin stereoista jotain klassista, en pitkiä teoksia tietenkään. Pystyivät rauhoittumaan. Ei joudu rähjäämään kovin usein kun kuuntelee myös lasta eikä yritä jyrätä omaa tahtoaan läpi.

Onnea sulle ap lapsen odotukseen. Kyllä se hyvin menee! Mä jouduin ajattelemaan aina joskus että mene nyt kuin lastu laineilla vaan, älä yritä mitään, katso vain etteivät lapset kolhiinnu jne. Toisena konstina, jota ne taisivat vähän pelätäkin, oli se että esim heitä pukiessani aloin laulaa (itseäni rauhoittaakseni) Kesäpäivää Kangasalla. Se on sopivan kohottava laulu. Keskityin siis muuhun oikeasti vaikka suoritin mekaanista suoritusta siinä eteisen lattialla.

Meillä ekan ja tokan ikäero 1.5v. ja toka ja kolmannen 2v. Meille syntyi siis kolme lasta 4.5 vuodessa. Kaikki meni suht hyvin. En pyrkinyt koskaan täydellisyyteen vaan monesta asiasta mentiin siitä mistä aita oli matalin. Välillä oli vaikeampaa, välillä helpompaa. Ei kuitenkaan mitään suuria ongelmia vaan ihan hengissä selvittiin. Meillä tais olla aika helpot lapset, ei koliikkia, ei allergioita. Nukkuivatkin kohtuullisesti. Pieninä eka ja toka oli kuin paita ja peppu. Nykyään tappelevat kaikesta. Kolmas tulee toimeen kummankin isosisaruksensa kanssa. Lapset nyt jo koululaisia. En edelleenkään kadu lasten ikäeroja. Tekisin saman uudelleen jos saisin valita.

Meillä 3 lasta 3 vuoden välein. Ei ollut uhmaa enää eikä mustasukkaisuutta. Rankkaa tietysti kuitenkin, nyt alkaa helpottaa kun nuorin kohta 5. Mutta kyllä kai se pienemmälläkin erolla menee, onpa sitten nopeampaa ohi koko rumba. Meillä pienemmät viihtyivät vauvoina tosi hyvin katsellen isomman touhuja, ensimmäisestä vauvasta oli eniten vaivaa kun sitä piti itse viihdyttää.

Lapsillani on ikäeroa 2v5kk. Laitan tähän vaikka listan hyvistä puolista ja toisen listan vähemmän mukavista puolista:

+ lapsilla on aina kaveri, jonka kanssa leikkiä j touhuilla yhdessä muutenkin

- lapsilla on aina myös kaveri, jonka kanssa riidellä

+ isompi voi jossain vaiheessa katsoa vähän pienemmän perään jotta uskallat edes hetkeksi kääntää selkäsi (käydä vessassa, laittaa pyykit, younameit)

- pyykkiä onkin niin tuhottomasti, et joutaa lapset siitä edestä vähän toistensa perään katsoakin

+ ulkona on parempi pelailla ja touhuta kun on enemmän sakkia

- pukemisen määrä älytön ja riisuminen vielä älyttömämpi

+ vanhemmat saavat makuuhuoneensa takaisin hyvällä omallatunnolla, kun lapset nukkuvat yhdessä eivätkä yksin

- ensimmäinen vuosi-kaksi jaetaan se parisänky kaikkien kesken, sillä olisi epätasa-arvoa häätää esikoisen eri petiin vauvan/taaperon tieltä

Tässä nyt muutama. Ei se eka vuosi vauvan ja taaperon kanssa nyt niin kamalaa ole kuin sinulle on yritetty väittää. Riippuu melko pitkälle siitä, mikä oma asenne on ja onko lapset terveitä.