En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Minäkin olen äärettömän lahjakas urheilija. Sitä ei vaan muut (kateelliset) myönnä, koska olen siiderivalas 200kg+ vailla yhtään urheiluhistoriaa, mutta kyllä minä olisin todella lahjakas urheilija ja voittaisin kultaa vaikka taitoluistelussa. Mutta olen niin lahjakas ja hyvä, ettei mun tarvitse edes opetella luistelemaan.

Ihan verrannollinen tuohon, että muka kovin on älykäs, muttei koskaan tehnyt sillä älyllä mitään. Omasta mielestä kaikki on älykkäitä. Ei se siitä totta tee.

I

"Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään.

ap"

Tässä näkyy luulemisen ja tietämisen ero. En ole opettaja, mutta nuorena tein sijaisuuksia lukiossa, yläasteella, erityisluokalla ja ala-asteella, myös ekaluokalla. Ekaluokan opettaminen oli 100 kertaa vaativampaa kuin nuo muut.

Mä oon farmaseutti koulutukseltani. Yliopistotutkinto, joka sisältää mm kemiaa, ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, mikrobiologian perusteita, farmakologiaa, tautioppia..

Ulospäin duuni näyttää siltä että otan hyllystä paketin Buranaa ja perin siitä hinnan. Tosiasiassa sitä työtä tehdäkseen pitää ymmärtää aika paljon kaikenlaista, kuten lääkkeen farmakodynamiikkaa -ja kinetiikkaa, kontraindikaatiot, käyttöaiheet, annokset.. Lisäksi tehdään aika tiivistä yhteistyötä kelan kanssa ja huolehditaan lääkekorvausten asianmukaisuudesta.

Toivon että näitä asioita ei kukaan koskaan hoitaisi pelkällä "maalaisjärjellä". Sen käyttö on sallittua ja toivottua mutta kyllä tuo tutkinto kummasti helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Jos olisit käynyt lukion niin osaisit ainakin kirjoittaa kiinostaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen äärettömän lahjakas urheilija. Sitä ei vaan muut (kateelliset) myönnä, koska olen siiderivalas 200kg+ vailla yhtään urheiluhistoriaa, mutta kyllä minä olisin todella lahjakas urheilija ja voittaisin kultaa vaikka taitoluistelussa. Mutta olen niin lahjakas ja hyvä, ettei mun tarvitse edes opetella luistelemaan.

Ihan verrannollinen tuohon, että muka kovin on älykäs, muttei koskaan tehnyt sillä älyllä mitään. Omasta mielestä kaikki on älykkäitä. Ei se siitä totta tee.

I

Joku korkeakoulututkinto ei tee teistä kenestäkään älykästä. Myöntäkää edes faktat. Suomalainen yhteiskunta on perustavanlaatuisesti hajalla johtuen tuosta täysin suhteettomasta koulutususkovaisuudesta. Se yhdistettynä narsistiseen luonteeseen ja pikkusieluiseen pätemisen tarpeeseen pitää huolen siitä, että todellinen älykkyys ei tässä maassa kukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Jos olisit käynyt lukion niin osaisit ainakin kirjoittaa kiinostaa oikein.

Siitä ei ole mitään takeita. Katsotaan vaikka keskimäärin suomalaisten ns. korkeakoulutettujen tekemiä alkeellisia kirjoitusvirheitä, niin huomataan minkälaista pelleilyä ja kuinka hataralla pohjalla koko koulutususkovaisuus onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Mitäs tästä oppii? Pystyy kertomaan, että jossain oli lämmin syyskuussa ja toisaalla taas ei?

Jos tuo on ainoa mitä sinulle jää matkustelusta käteen niin suosittelen matkakohteen vaihtoa ja poistumista hotellista. Ainakin pidemmillä matkoilla yleensä väkisinkin oppii jotain kyseisen maan historiasta, perinteistä, ruokakulttuurista, tavoista, ihmisistä jne. Kielitaitokin paranee. Itse olen yleensä tutustunut paikallisiin ja saanut uusia ystäviä. Niinkin pienet asiat kuin vaikka vessat tai puutarhat voivat olla jo aivan toisenlaisia vaikkapa Sri Lankassa ja Suomessa. Ihmiselle tekee hyvää nähdä enemmän kuin yksi tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

No nyt on suuret luulot. Arvelen ihan lonkalta että esim. Hämeen-Anttilan pariskuntaa on hyvin vaikea lukeneisuudessa päihittää. He eivät toisaalta kehuskelekaan verkossa saavutuksillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

Jos olisit älykäs, niin ymmärtäisit myös, että on poikkeuksia poikkeuksissa. Ja nyt puhutana keskiarvoista. Sinä kouluttamattomana olet poikkeus, jos olet lukenut paljon tieteellistä tekstiä. Hieno juttu, ei se koulua tarvi, jos haluaa itseään sivistää. Mutta onhan se fakta, että suurin osa esim. amispohjaisista ei ole eläessään lukenut ensimmäistäkään tutkimusta mistään.

Mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän luulee tietävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Tuottaako sinulle suuriakin vaikeuksia erottaa osaaminen ja koulutus toisistaan? Voiko mielestäsi asioita osata ilman että niistä on jotain tutkintoa?

Usein kouluttautuneen ja kouluttamattoman ero tulee esiin kysymyksessä "Miksi?" Kouluja vieroksuva kysyy: "Miksi pitäisi opiskella, miksi siitä olisi hyötyä, miksi lukisin kirjoja, miksi hankkisin yleissivistystä, miksi matkustaisin näkemään maailmaa, miksi miksi miksi?" Kun asiat eivät vain lähtökohtaisesti kiinnosta ja asenne on se, että "Haluan tietää ja oppia niin vähän kuin mahdollista, paitsi juuri omalla tavallani ja ainoastaan välittömästi omaan elämänpiiriini kuuluvista asioista, ja sitten olenkin ihan yhtä fiksu kuin ne jotka ovat opiskelleet". Yliopistokouluttautuvat kysyvät enemminkin, että "miksipä ei", ja ajattelevat että aina kannattaa tietää enemmän. Tällä tavalla ihmisistä tulee ihan perustavanlaatuisesti erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

No nyt on suuret luulot. Arvelen ihan lonkalta että esim. Hämeen-Anttilan pariskuntaa on hyvin vaikea lukeneisuudessa päihittää. He eivät toisaalta kehuskelekaan verkossa saavutuksillaan.

Ei ole luuloa vaan pelkkää tietoa. En tiedä tuon pariskunnan lukeneisuudesta, omani liikkuu siellä sivumäärältään noin 300 000. Kyllä sillä pääsee heittämällä kansakunnan kaapin päälle. Tähän ei tarvita mitään tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Tuottaako sinulle suuriakin vaikeuksia erottaa osaaminen ja koulutus toisistaan? Voiko mielestäsi asioita osata ilman että niistä on jotain tutkintoa?

Ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia erottaa näitä asioita toisistaan. En myöskään kommentoinut tätä aihetta omassa tekstissäni lainkaan, joten kommenttisi on vähän yllättävä ja sille on vaikeaa löytää kontekstia. Jankkaamaan en jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

Jos olisit älykäs, niin ymmärtäisit myös, että on poikkeuksia poikkeuksissa. Ja nyt puhutana keskiarvoista. Sinä kouluttamattomana olet poikkeus, jos olet lukenut paljon tieteellistä tekstiä. Hieno juttu, ei se koulua tarvi, jos haluaa itseään sivistää. Mutta onhan se fakta, että suurin osa esim. amispohjaisista ei ole eläessään lukenut ensimmäistäkään tutkimusta mistään.

No minä en uhraa ajatuksia millekään keskiarvoille. Se olkoon sitten häpeäni. Välillä tosiaan hämmästelee kuinka matalalla tasolla keskustelu liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Tuottaako sinulle suuriakin vaikeuksia erottaa osaaminen ja koulutus toisistaan? Voiko mielestäsi asioita osata ilman että niistä on jotain tutkintoa?

Ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia erottaa näitä asioita toisistaan. En myöskään kommentoinut tätä aihetta omassa tekstissäni lainkaan, joten kommenttisi on vähän yllättävä ja sille on vaikeaa löytää kontekstia. Jankkaamaan en jää.

Kovin pitkän tekstin edellä kirjoitit, ja miltei pelkkää tyhjänpäiväistä lätinää. Sellainen perus alentuva, opettajamainen purkaus. En minäkään jää jankkaamaan, hämmästelen vain teidän ns. koulutettujen yksisilmäisyyttä.

Jos miettii rekrytoijan näkökulmata, niin koulutuksen päätehtävä on osoittaa että olet kiinnostunut aiheesta, osaat siitä perusasiat ja kykenet viemään projektin loppuun. Siinä ne asiat joita siitä voi päätellä.

Koulutus on kehityksen alku- eikä loppupiste, eikä se vielä tee kenestäkään asiantuntijaa. Kaikki nuo alussa mainitut asiat voi toki osoittaa muullakin tavalla - mutta työuran alkuvaiheessa se voi vain olla tosi haastavaa, koska se vaatii konkreettisia näyttöjä, pelkät puheet ei riitä.

Kaksi vaarallisinta ryhmää ovat ne, jotka täysin vähättelevät koulutuksen merkitystä ja ne, jotka koulutuksen jälkeen pitävät itseään huippuosaajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!