Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä sitten pystyvät saunomaan lastensa kanssa, käymään uimahallissa, lääkärissä tai muuten elämään normaalisti jos persus on jatkuvasti piiskatun näköinen?

Saan piiskaa aika harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Usein lapset on hoidossa tuolloin. Tai tehdään molemmat etäpäivää..

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, että on luottamus ja selkeä rajojen sopiminen on tärkeää?

Useista jutuista päätellen luottamus ja selkeät rajat ovat hukkuneet jo aikoja sitten, jos niitä on ollut alunalkaenkaan.

Miten nainen voi koskaan luottaa, että mies ei ylitä rajoja? Tai edes haluaa asettaa ne rajat alisteisessa suhteessa jossa nainen ajattelee, että mies on aina oikeassa ja miehen oikeus on hallita vaimoaa?

Rajathan ovat jo heti täysin hukassa.

No miten sä luotat sun mieheen, että hän ei ylitä teidän suhteenne rajoja? Ei lyö, ei petä, ei tuhlaa taloutenne yhteisiä rahoja, hoitaa lapsianne jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo...siis jos nauttisin kurituksesta niin minähän ihan hakemalla hakisin niitä tilanteita, joista tiedän saavani rangaistuksen.

Jos mies suuttuu kun polkupyöräni hukkuu, niin minähän ihan solkenaan hukkaisin niitä pyöriä, ah kun saisin taas sitä ihanaa piiskaa.

Ajaisin ylinopeutta niin penteleesti, en söisi soppaani, kiukuttelisin miehelle ja inttäisin pää punaisena...lista olisi loputon.

Ristiriitaista: mies kurittaa, että tilanteeseen tulisi parannus, eli jos parannus tulisi, nii ranagistus loppuisi ja kuritettavan nautinto sitä mukaa?

Eli eihän sitä parannusta hullukaan tee jos rikosta seuraava rangaistus onkin nautinto.

Tyhmä mies luulee että pahanteko loppuu kun piiskaa ja "viisas" nainen senkun jatkaa entistä innokkaampana miehen lakien rikkomista :D

Jos siis ymmärätte mitä nyt tarkoitan. :D

Tätä minäkin olen yrittänyt kysyä. Toisaalta halutaan rangaistuksia, mutta toisaalta halutaan elää kurinalaisesti. Mitä jos vain eläisi kuuliaisesti ilman rangaistuksia? Mitä silloin tapahtuu? Kiristetäänkö sääntöjä, rikotaanko olemassa olevia sääntöjä tahallaan, vai eletäänkö tylsää arkea?

Tylsää arkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ymmärrä ylläkirjoitetun, mutta kysehän olikin periaatteesta. Jos se kuritus on nautinto, niin miksi ihminen tekisi "parannuksen"?

Jos sii kyseessä on "tapojen parantaminen tai virheiden teko loppuu"?

Vai onko tämä käsite niin laaja ja sekava, että kukaan (asiantuntijakaan )ei oikeastaan tiedä mitä se itseasiassa oikein on.

Esimerkki 1. Jos lapsi hukkaa kännykän, siitä rangaistuksena hän saa olla ilman kännykkää määrätyn ajan. Kurjaa ja harmittavaa. Lapsi parantaa tapansa tai ainakin yrittää, ettei vastaavaa kurjuutta tulisi, loogista.

Rangaistus on ymmärrettävä ja tuottaa tulosta. Saavutettujen etujen menetys auttaa, toivotatvasti ainakin hetkeksi.

Esimerkki 2. Nainen hukkaa kännykän, mies rankaisee häntä kurittamalla. Nainen on kotikurissa kasvanut ja kuritus on hänelle nautinto.

Lopettaako nainen kännykän hukkailun ja miksi lopettaisi?

Molemmat nauttii tilanteesta, parannus olisi turhaa ja huonontaisi "saavutettuja etuja".

Miehen tarkoitus ei olekaan "naisen parantaminen" koska nauttii piiskaamisesta itsekin ja naisen ei ole tarkoitus "parantaa tapojaan" koska nauttii piiskaamisesta itsekin.

Lopettakaa siis höpinä, että kurittajan kurituksen tarkoitus on alistetun huonojen tapojen korjaaminen.

Ei kuritus ole nautinto. Jos et usko, niin hae joku sopiva piiskausväline (esim. kuminen taikinakaavin keittiön kaapista) ja pyydä miestäsi lyömään itseäsi sillä kovaa paljaille pakaroille 50 kertaa. Jo muutaman lyönnin jälkeen "nautinto" on todennäköisesti sitä tasoa, että karjut miestä lopettamaan. Ja muutaman kymmenen lyönnin jälkeen mielessä ei ole mitään muuta kuin se kipu ja olet suurin piirtein valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta jotta piiskaus loppuisi.

Mutta silti tällainen järjestely on ihan vapaaehtoinen?

Joo, koska sillä on pitkäjänteinen tavoite. Hyvän vuoksi kannattaa monesti kärsiä vähän aikaa.

Tarkoitat pitkäjänteisellä tavoitteella ilmeisesti sitä normaalia aikuisen ihmisen elämää, jossa ei jatkuvasti kadoteta polkupyöriä ja saada ylinopeussakkoja?

No esimerkiksi niin. Tai kaikkia muitakin asioita mitkä ovat olleet kotikurisuhteeseen ryhtymisen syynä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Kyllähän se kurinpito tarkoittaa myös vastuuta ja huolenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ymmärrä ylläkirjoitetun, mutta kysehän olikin periaatteesta. Jos se kuritus on nautinto, niin miksi ihminen tekisi "parannuksen"?

Jos sii kyseessä on "tapojen parantaminen tai virheiden teko loppuu"?

Vai onko tämä käsite niin laaja ja sekava, että kukaan (asiantuntijakaan )ei oikeastaan tiedä mitä se itseasiassa oikein on.

Esimerkki 1. Jos lapsi hukkaa kännykän, siitä rangaistuksena hän saa olla ilman kännykkää määrätyn ajan. Kurjaa ja harmittavaa. Lapsi parantaa tapansa tai ainakin yrittää, ettei vastaavaa kurjuutta tulisi, loogista.

Rangaistus on ymmärrettävä ja tuottaa tulosta. Saavutettujen etujen menetys auttaa, toivotatvasti ainakin hetkeksi.

Esimerkki 2. Nainen hukkaa kännykän, mies rankaisee häntä kurittamalla. Nainen on kotikurissa kasvanut ja kuritus on hänelle nautinto.

Lopettaako nainen kännykän hukkailun ja miksi lopettaisi?

Molemmat nauttii tilanteesta, parannus olisi turhaa ja huonontaisi "saavutettuja etuja".

Miehen tarkoitus ei olekaan "naisen parantaminen" koska nauttii piiskaamisesta itsekin ja naisen ei ole tarkoitus "parantaa tapojaan" koska nauttii piiskaamisesta itsekin.

Lopettakaa siis höpinä, että kurittajan kurituksen tarkoitus on alistetun huonojen tapojen korjaaminen.

Ei kuritus ole nautinto. Jos et usko, niin hae joku sopiva piiskausväline (esim. kuminen taikinakaavin keittiön kaapista) ja pyydä miestäsi lyömään itseäsi sillä kovaa paljaille pakaroille 50 kertaa. Jo muutaman lyönnin jälkeen "nautinto" on todennäköisesti sitä tasoa, että karjut miestä lopettamaan. Ja muutaman kymmenen lyönnin jälkeen mielessä ei ole mitään muuta kuin se kipu ja olet suurin piirtein valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta jotta piiskaus loppuisi.

Mutta silti tällainen järjestely on ihan vapaaehtoinen?

Joo, koska sillä on pitkäjänteinen tavoite. Hyvän vuoksi kannattaa monesti kärsiä vähän aikaa.

Tarkoitat pitkäjänteisellä tavoitteella ilmeisesti sitä normaalia aikuisen ihmisen elämää, jossa ei jatkuvasti kadoteta polkupyöriä ja saada ylinopeussakkoja?

No esimerkiksi niin. Tai kaikkia muitakin asioita mitkä ovat olleet kotikurisuhteeseen ryhtymisen syynä.

Miksi sitten on kiellettyä sanoa ääneen, että aikuisella ihmisellä on ongelmia elämänhallinnassa, ellei pysty näitä asioita itse säätelemään? Siitähän tuossa on ilmiselvästi kyse, vaikka sitä ei nyt voida millään myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä sitten pystyvät saunomaan lastensa kanssa, käymään uimahallissa, lääkärissä tai muuten elämään normaalisti jos persus on jatkuvasti piiskatun näköinen?

Piiskaus on aivan mahdollista hoitaa siten, että se sattuu kovaa mutta siitä huolimatta mitään pitkäaikaisia jälkiä ei jää.

Valitsee sopivan "astalon" (tai lyö pelkällä rennolla avokämmenellä) ja toisaalta lyö mieluummin paljon kevyitä iskuja sen sijaan, että löisi pienen määrän kovia iskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

En ole siteeraamasi kirjoittaja, mutta kyllähän se on niin, että aikuisetkin tekevät paljon harkitsemattomia juttuja. Esim. syövät aivan liikaa vaikka tietävät, että se tekee heistä lihavia.

Oman kokemuksen mitään sellainen hallitseva mies-systeemi kannattaa pitää makuukammarin puolella. Usein on sitten niin, että sillä miehellä jonka tarvitsee saada olla kotikurinpitäjä, on niin iso aukko itsensä sisällä, että se on jo ihan oma diagnoosinsa, jota paikkailee ympäristöllä, eli alistuvalla naisella. Mulla oli potentiaalinen kumppani aiemmin, ja ajattelin että sellainen sopisi minulle, mutta vaikka mies ihana muuten olikin, on arki kuitenkin sellaista, että sitä ei voi luovuttaa kenenkään muun käsiin kuin niihin omiin. Mies saattaa mennä sisältä rikki, kun homma ei menekään niin kuin hän oli ajatellut, ja tällainen kohuja kestämätön mies ei sitten ole siitä alistujasta enää yhtään miehekäs ja haluttava. Kukaan ihminen ei ole sellainen kuin kuvitelmissasi, vaan kaikilla on ne inhimilliset piirteet mitkä pitää saada parisuhteessa näkyä. 

Suosittelen jatkamaan makuuhuonehommissa tuota alistusjuttua. Kyllä se sieltä sopivasti arkeenkin lipsuu, kun mies kysyy kesken väittelyn pilke  silmäkulmassa että taitaa vaimo olla piiskaa vailla.

YLeensä muuten vahvat naiset pitävät alistumisesta, ne joiden on ollut pakko olla koko ajan pitämässä lankoja käsissään, ja ne miehet, joilla itsetunto on olevinaan hyvä, ovat kuitenkin sisäisesti epävarmoja itsestään, ja siksi pitävät siitä kun saavat sitä valtaa EDES jossain.  Nämä eivät ole hyviä lähtökohtia parisuhteelle, vaan se että molemmat tukevat tterveellä tavalla toisen itsetuntoa, ja elävät niin ettei kaikki kaadu naisen harteille kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

En ole siteeraamasi kirjoittaja, mutta kyllähän se on niin, että aikuisetkin tekevät paljon harkitsemattomia juttuja. Esim. syövät aivan liikaa vaikka tietävät, että se tekee heistä lihavia.

Totta. Mutta silloin minä voisin ihan reippaasti sanoa, että minulla on ongelma, jota en pysty itse ratkaisemaan. Tässä kuitenkin vältellään viimeiseen asti myöntämästä, että tuohan vaatii jonkin ongelman taustalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Ei liity ketjun aiheeseen, mutta ainakin itse olen huomannut, että lähes kaikkien käyntikohteiden läheisyydestä löytyy joku kiinteä esine mihin saa pyörän rungostaan kiinni U-mallisella metalliputkilukolla. Ihan tavallinen pyörätelinekin käy siihen, kunhan jaksaa vähän taiteilla. Tai sitten joku kaide, aita, lyhtypylväs, puun runko, tukeva liikennemerkki tai muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Eli sinut on piiskattu vääristä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Miten niin ilman miestä? Eikö sinua sitten itseäsi yhtään harmita, kun ne pyörät katoavat vai etkö tiennyt tätä toista tapaa ennen kuin mies antoi selkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Eli sinulla siis on joku vajaus päässä, jonka vuoksi tarvitset isin sanomaan mitä pitää tehdä, sen sijaan että miettisit itse. Joku jo kysyikin:milloin kasvat aikuiseksi?

Joku kysyi miten siis luotan mieheeni, ettei petä, lyö tms.

Olen siis ns. normaali.

Tottakai jokaisen ihmisen tulee varautua siihen että mitä vain voi tapahtua.

Mutta luotan mieheeni esimerkiksi lyömisen suhteen, että hän tietää, että en hyväksy lyömistä ja hän myös itse ei hyväksy lyömistä. Ja myös olemme sitä mieltä, että lyöminen ei kuulu parisuhteeseen. Sen vuoksi kynnys sen ylitykseen on paljon isompi.

Myös, että siitä on seuraamuksia, jos niin tapahtuu. Myös jos minä olisn väkivaltainen. Siis puolin ja toisin.

Lyhyesti sanoen parisuhteessa ei ole oikeutettua toisen alistaminen ja että toinen alistuu.

Mutta jos jo suhteen alussa teen selväksi (olisin kotikurisuhteessa), että minulle on OK, että mies lyö, jopa annan siihen luvan ja mies myöntää, että haluaa lyödä ja hallita minua, niin tottakai sen rajan ylittäminen on helpompaa kun niitä rajoja ei edes ole olemassa.

Miksi ihmeessa edes vertasit ns. normaalia parisuhdetta kotikuri-suhteeseen?

Siis tässä mielessä.

Tavallisen parisuhteen ja kotikurisuhteen säännöt eivät millään lailla ole vertailukelpoisia tai mahdollisia verrata.

Tai voi verrata, mutta peraatteet ovat ihan erilaisia.

Samoin jos annan miehelle "luvan", että on OK tuhlata rahat ja pettää, niin tietysti silloin se olisi miehelle helpompaa kun olis rajaton.

Mutta yleisen elämänkatsomukseni mukaan oletuksena ja suhteen lähtökohtana on, että puolisot eivät petä ja tuhlaa toisen rahoja, toki niinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi miten siis luotan mieheeni, ettei petä, lyö tms.

Olen siis ns. normaali.

Tottakai jokaisen ihmisen tulee varautua siihen että mitä vain voi tapahtua.

Mutta luotan mieheeni esimerkiksi lyömisen suhteen, että hän tietää, että en hyväksy lyömistä ja hän myös itse ei hyväksy lyömistä. Ja myös olemme sitä mieltä, että lyöminen ei kuulu parisuhteeseen. Sen vuoksi kynnys sen ylitykseen on paljon isompi.

Myös, että siitä on seuraamuksia, jos niin tapahtuu. Myös jos minä olisn väkivaltainen. Siis puolin ja toisin.

Lyhyesti sanoen parisuhteessa ei ole oikeutettua toisen alistaminen ja että toinen alistuu.

Mutta jos jo suhteen alussa teen selväksi (olisin kotikurisuhteessa), että minulle on OK, että mies lyö, jopa annan siihen luvan ja mies myöntää, että haluaa lyödä ja hallita minua, niin tottakai sen rajan ylittäminen on helpompaa kun niitä rajoja ei edes ole olemassa.

Miksi ihmeessa edes vertasit ns. normaalia parisuhdetta kotikuri-suhteeseen?

Siis tässä mielessä.

Tavallisen parisuhteen ja kotikurisuhteen säännöt eivät millään lailla ole vertailukelpoisia tai mahdollisia verrata.

Tai voi verrata, mutta peraatteet ovat ihan erilaisia.

Samoin jos annan miehelle "luvan", että on OK tuhlata rahat ja pettää, niin tietysti silloin se olisi miehelle helpompaa kun olis rajaton.

Mutta yleisen elämänkatsomukseni mukaan oletuksena ja suhteen lähtökohtana on, että puolisot eivät petä ja tuhlaa toisen rahoja, toki niinkin voi käydä.

Niinpä. Onhan se nyt paljon epämääräisempää, kun sanotaan "saat lyödä, mutta et liikaa" tai "saat kieltää minua, mutta et liikaa".

Eli vaikka olet suhteessa vapaaehtoisest ja teet asiat omasta halustasi, niin silti sinua ärsyttää hakea sitä pyöränpaikkaa kaupungilta, muutoin tekisit erilailla. Koet sen vaivalloiseksi ja aikaa vieväksi. Jos saisit itse päättää.

Tämä ei oikein kerro "vapaaehtoisuudesta" vaan miehen pelkäämiseltä ihan oikeasti.

Onko tuo siis hauskaa? Tai miksi suostut tekemään itseäsi vastaan?

Mikä Sinussa kaipaa sitä miehen ylivaltaa? Mikä pelottaa tehdä asioita ihan oman mielen mukaan?

Ihmiset tekevät "väärin" ja jättävät pyöriä lukitsematta, se on normaalia. Normaalia aikuisen ihmisen elämää.

Ei se ole tavallaan väärin tai rangaistavaa. Jos pyörä varastetaan tai saat ylinopeussakot, niin maksat ja kärsit sen itse. Et ole tilivelvollinen miehellesi siinä mielessä, kuin lapsi, että sinua pitää normaaleista aikuisen ihmisen tekemstä asioista rangaista.

Eria asia on kertoa miehelle jos siltä tuntuu, mutta ilman mitään rangaistuksenpelkoa, saati rangaistusta.

Joku nyt on hukassa sinulla, kun koet ansaitsevasi rangaistuksen. Vaikka teet ihan niitä asioita, joita tuhannet muut tekvät korviaan sen enmpää lotkauttamatta. Tai että mies siitä sen enmpää korviaan lotkauttaa.

Se on aikuisen ihmisen tavallista elämää, että sattuu ja tapahtuu ja aina ei vain huvita tehdä sääntöjen mukaan. Ja sitten jos ei tee, niin tietää, että itse kantaa siitä vastuun.

Haluatko siis jotenkin siirtää sen vastuun miehelle vai tuntuuko, että kun saat mieheltä rangaistuksen niin olet "hyvittänyt" jotain tekemääsi, joka ei muuten hyvittyisi?

Vaikka vain olis joku pienikin asia? Oletko miettinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin sattuu piiskaus. Olen se pyörien hukkaaja. En ole kertaakaan jättänyt pyörää viemättä varastoon viimeisimmän piiskauksen jälkeen, siitä on yli 2 vuotta.

Minkä arvioit olevan syynä, ettet osannut viedä pyörää varastoon ilman x ruoskaniskua? Etkö välitä omaisuudestasi ja taloudellisista menetyksistä?

Lukitsin pyörät, mutta silti ne varastettiin. Ei kaupungissa ole joka liikkeen edessä mahdollista laittaa esim ketjulukkoa. Yksi pyörä vietiin kaverin pihalta, yksi työpaikan pihalta, yksi omalta pihalta.

Nykyään etsin kaupungilta paikan johon saa pyörän ketjulukolla kiinni. Se ärsyttää, pyörävarkaat ärsyttää, ärsyttää että joudun vaivautumaan. Ilman miestä jättäisin edelleen liikkeen eteen lukittuna, kuten moni muukin tekee.

Eli sinulla siis on joku vajaus päässä, jonka vuoksi tarvitset isin sanomaan mitä pitää tehdä, sen sijaan että miettisit itse. Joku jo kysyikin:milloin kasvat aikuiseksi?

Trollaatko? Vai miksi se on niin vaikea ymmärtää, että jonkin asian tajuaminen on ihan eri asia kuin sen toteuttaminen käytännössä. Jokainen normaali aikuinen esimerkiksi tajuaa, että liikunta on hyväksi ihmisen terveydelle, mutta todella monelta puuttuu itsekuri riittävän liikunnan harjoittamiseen.