4-v mm puree vauvaa. Voiko tai kannattaako oikeusteitse vaatia tapaamissopimukseen muutosta toisen lapsen osalta

Fas-lapset ovat myös pienikokoisia usein. Ja harvoin käyvät ns. normaalikoulua. Kamalinta on, että kyseessä oireyhtymä, jonka äiti on toiminnallaan aiheuttanut omalle lapselleen. Ei paljon sääliä heru minulta tuollaiselle äidille, joka pilaa oman lapsensa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo avaukseen, että apua ja keinoja ollaan kyllä haettu, mm perheneuvolasta. Ne eivät ole auttaneet. Mies tekee paljon reissutöitä enkä minä voi olla jatkuvasti vahtimassa ettei tämä lapsi satuta vauvaa. Lapsella on häikkää kehityksessä raskauden aikaisista tekijöistä johtuen, joten ei voi laittaa vain mustasukkaisuuden ym piikkiin. ap

Jos lapsi on raskauden aikana vammautunut, ettekä pärjää hänen kanssaan ja hän on vaarallinen sisaruksilleen, hänet voi sijoittaa laitosmaiseen kouluun äidin vapaaviikoiksi. Erityislasten kanssa hyvinkin tavallista. Exän vaimo vei lapsensa aina hoitoon kun hänellä oli omalla viikollaan harrastuksia ulkokunnissa, "kisoja". Teillä on vakavampi syy, lapsi on vaaraksi ympäristölleen. Se on pakko ottaa vakavasti ennekuin tulee henkilövahinkoja, kuka ne korvaa?

Tsemppiä ap. Äitipuolen roolissa saat haukut, teet niin tai näin.

Totuus kuitenkin on, että sinun tehtäväsi on ensisijaisesti suojella omia lapsiasi. Toissijaisesti olla hyvä ja turvallinen aikuinen miehesi lapsille. Miehesi ja tämän exän vastuulla ovat heidän lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekää se lapsi terapeutille. 

Mitä terapeutti auttaa sikiön alkoholista saamaan kehityshäiriöön?

Toivon asiallista vastausta, koska koet osaavasi neuvoa?

En ole edellinen, mutta kyllä ammattilaiset voivat auttaa FAS-lapsen käytös- ja tunne-elämän ongelmissa. Ja nythän lapsi ilmeisesti tulee saamaan tällaista apua, vaikkakin siellä sijoituksessa.

Tutustukaa alueenne palveluihin. Vuoroviikkoperiaate tarkoittaa sitä että lapsi saa tavata molempia vanhempiaan, ei sitä että miehen uusi vaimo on erityislapsen ilmaishoitaja.

http://www.hovikoti.fi/fi-FI/sofiakyla-tutustu/sofiakyla-taustaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti: 4v erityislapsi, josta äiti ei jaksa huolehtia päihdeongelmansa takia, mutta isä on ns. normaali ihminen, ja lapsi sijoitetaan perheen ulkopuolelle koska isä ei kykene järjestämään työelämäänsä niin, että huolehtisi lapsesta??? Miten tämä voi olla mahdollista? Ja miten isä voi ikinä perustella itselleen tuon?

Normaalilta tuntuisi, että mies päivätöihin ja lapsi päiväkotiin, isä vie ja hakee, ja istuu joka jumalan ilta kotona hoitamassa lapsiaan (muutenkin päiväkoti varmaan auttaisi 4v:tä).

(Ap:ta en siis erityisesti tässä syytä, hänen kuuluisi olla sivullinen koko sotkussa).

Tämä nyt valitettavasti on tilanne. Mies on kaikki viikot poissa kotoa, eikä sitä työtä niin vain vaihdeta/voi siitä luopua, koska elättää meidät kuitenkin sillä työllään.

Lisäksi tän 4-v:n ongelmat mm käytöshäiriöt on tukiperheenkin mukaan sitä luokkaa, että hän tarvitsee niihin ilmeisesti järeämpää apua ja henkilökohtaista tukea enemmän kuin minä "tavismammana" ja suurperheen äitinä pystyn antamaan.

Kävin tänään katsomassa lasta sijoituspaikassa, viemässä lisää vaatteita/tavaroita ja kyllä mulla itku tuli; toinen näytti niin pieneltä ja hukassa olevalta, poissa oli uhma ja "ilkeys" vaan tuli suoraan mun syliin eikä ois lähtenyt millään pois :'( ap

No, normaaleilla ihmisillä se nyt vaan menee niin, että jos toinen vanhempi ei kykene lapsista huolehtimaan, niin se toinen järjestää elämänsä niin, että kykenee. Eikä lasta huostaanoteta sen takia, että toinen ei voi lopettaa reissutöitä.

Rehellinen kysymys: jos sä olisit reissutöissä, ja sun lasten isä vaikka kuolisi/joutuisi katkolle/tms., niin antaisitko lapsesi sijoitukseen vai lopettaisitko reissutyöt ja jäisit työttämäksi?

Helppo vastata; minä lopettaisin työt ja jäisin työttömäksi jotta voisin pitää lapseni. Mutta ihmiset on erilaisia, en mä voi vaatia toista ihmistä käyttäytymään mun tavalla; hänellä on omat syynsä omiin päätöksiinsä. Lisäksi tässä puhutaan nyt FAS-lapsesta jolla on erityisen tuen tarvetta, ja sossut sanoi meille aika suoraan, että se tuki toteutuu parhaiten muualla kuin kotona. ap

Mä en vaan ikinä kykenis elämään ja tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa. Miehen joka hylkää lapsensa. Antaa ne tuosta vaan sijoitettavaksi, eikä tunnu missään. Ei tuossa ole kyse työstä, kyse on siitä että mies käyttää työtä tekosyynä vastuidensa välttelylle. Mies on vastuuton paska. Ja sellaisen kanssa minä en eläis. Sinä elät ja vielä ymmärrät miestä ja se kertoo sinusta paljon. Jos sinä kuolisit tai joutuisit sairaalaan pidemmäksi aikaa niin sun lapset joutuis lastenkotiin. Koska miehestä ei olis niitä hoitamaan. Se vaan tuumais, että ei voi mitään, pakko tehdä töitä. Sun miehes on tunnehäiriöinen. Normaali mies ei toimi noin. Normaali mies rakastaa lapsiaan ja edes yrittää pitää heidät kotona. Sun mies ei yritä. Sen lapsille saa tehdä mitä huvittaa. Se ei välitä.

Mikä kiire näillä "uusilla" naisilla on tehdä lapsia heti, kun entiset on saatu ulos? Sitten itketään, että kun se exä sitä ja tätä. Miehesi on lapsen isä, joten hänen kuuluu kantaa vastuu omasta lapsestaan.

Muista se sitten, kun miehesi sieltä reissutyöstä löytää uuden hoidon, jonka kanssa taas tehdään niitä "rakkauslapsia". Onko ne entiset sitten suutuspäissään tehtyjä? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tutustukaa alueenne palveluihin. Vuoroviikkoperiaate tarkoittaa sitä että lapsi saa tavata molempia vanhempiaan, ei sitä että miehen uusi vaimo on erityislapsen ilmaishoitaja.

http://www.hovikoti.fi/fi-FI/sofiakyla-tutustu/sofiakyla-taustaa

Niinpä, erityislasta hoitavat yleensä ammattilaiset hoitokodeissa ja miehityksen pitää olla sellainen että kaikki asukkaat ovat turvassa. Jos joku alkaa riehumaan ja puremaan, pääsee omaan huoneeseensa lepäämään.

Siis ap:lla on yksi lapsi, miehellä kaksi joista nuorempi 4-vuotias fas-lapsi ja yhteiset lapset 2 vuotta ja vauva. Nuorin oli vahinko. Miehellä on ollut aika nopeat liikkeet. Lisäksi miehen lapset ovat viikko-viikko systeemissä, vaikka mies on reissutöissä, koska lasten äiti toipuu päihdeongelmasta. Mä en ymmärrä, miksi tähän on alettu hankkia yhteisiä lapsia, kun fas-lapsi on ollut parivuotias.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiire näillä "uusilla" naisilla on tehdä lapsia heti, kun entiset on saatu ulos? Sitten itketään, että kun se exä sitä ja tätä. Miehesi on lapsen isä, joten hänen kuuluu kantaa vastuu omasta lapsestaan.

Muista se sitten, kun miehesi sieltä reissutyöstä löytää uuden hoidon, jonka kanssa taas tehdään niitä "rakkauslapsia". Onko ne entiset sitten suutuspäissään tehtyjä? En ymmärrä.

Mä saan viestejä just näiltä asfalttimiehiltä ja raksaäijiltä jotka on aina reissun päällä. Mutta toisaalta, helppo ymmärtää, miksi mies erosi naisesta, joka on päihdeongelmainen. Mutta miten uudella voi olla jo kolme? Mulla on vain yksi ja sekin jo iso nainen.

Toisaalta suomeenhan pitäsi lapsia synnyttää, jotkut tekevät oman osansa...

Valittu ratkaisu näyttää olevan se, että ko. 4-vuotias "uhrataan", että muu perhe saa elää rauhassa ja muut lapset kasvaa suht ok olosuhteissa. Varmasti 4v saa ammattiapua järjestelmässä ollessaan, mutta tuo hylkäys sijaishuoltoon on valtava trauma, jota ei voi helpolla korjata (ottaen huomioon lapsen lähtökohdat, ei ehkä mitenkään).

Tilanne on toki isän vastuulla, ei ap:n (siitä äidistä on turha puhua - hän ei vaikuta edes syyntakeiselta).

Vierailija kirjoitti:

Valittu ratkaisu näyttää olevan se, että ko. 4-vuotias "uhrataan", että muu perhe saa elää rauhassa ja muut lapset kasvaa suht ok olosuhteissa. Varmasti 4v saa ammattiapua järjestelmässä ollessaan, mutta tuo hylkäys sijaishuoltoon on valtava trauma, jota ei voi helpolla korjata (ottaen huomioon lapsen lähtökohdat, ei ehkä mitenkään).

Tilanne on toki isän vastuulla, ei ap:n (siitä äidistä on turha puhua - hän ei vaikuta edes syyntakeiselta).

Jos mies on reissussa ja äiti kännissä, niin mitä sä sitten haluat että tehtäisiin???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittu ratkaisu näyttää olevan se, että ko. 4-vuotias "uhrataan", että muu perhe saa elää rauhassa ja muut lapset kasvaa suht ok olosuhteissa. Varmasti 4v saa ammattiapua järjestelmässä ollessaan, mutta tuo hylkäys sijaishuoltoon on valtava trauma, jota ei voi helpolla korjata (ottaen huomioon lapsen lähtökohdat, ei ehkä mitenkään).

Tilanne on toki isän vastuulla, ei ap:n (siitä äidistä on turha puhua - hän ei vaikuta edes syyntakeiselta).

Jos mies on reissussa ja äiti kännissä, niin mitä sä sitten haluat että tehtäisiin???

Kuten moni on jo kirjoittanut, mielestäni ainoa normaali ratkaisu olisi, että isä järjestäisi asiat niin, että voisi hoitaa lastaan. Toki lapsi kävisi päiväkodissa ja terapioissa jne. mutta asuisi isän kanssa kotonaan, ei sijoituksessa.

Ja joo, ei ole ap:n vastuulla saada tätä tapahtumaan, en sitä tarkoita. Mutta kuinka moni antaisi oman lapsensa sijoitukseen ennemmin kuin jäisi työttömäksi voidakseen hoitaa lastaan? Miten se voi olla kenenkään mielestä ok?

Vierailija kirjoitti:

Valittu ratkaisu näyttää olevan se, että ko. 4-vuotias "uhrataan", että muu perhe saa elää rauhassa ja muut lapset kasvaa suht ok olosuhteissa. Varmasti 4v saa ammattiapua järjestelmässä ollessaan, mutta tuo hylkäys sijaishuoltoon on valtava trauma, jota ei voi helpolla korjata (ottaen huomioon lapsen lähtökohdat, ei ehkä mitenkään).

Tilanne on toki isän vastuulla, ei ap:n (siitä äidistä on turha puhua - hän ei vaikuta edes syyntakeiselta).

Tämä tuntuu tosiaan olevan huonoista vaihtoehdoista paras ja nyt ilmeisesti todennäköisin. Ei me kuitenkaan todellakaan tulla häntä kokonaan hylkäämään; kuten kerroin kävin jo eka päivänä tänään katsomassa ja tunsin valtavaa rakkautta ja hellyyttä häntä kohtaan pitkästä aikaa, kun oli eri ympäristössä ja itsekin erilainen. Ja kyllä mä toivon että hän voi vielä palata kotiin joku päivä. ap

Kun nään kehitysvammaisia ,en koe hoivan hellyyden ja rakkauden tunnetta.

Yksikään ystäväni ei ole vammainen

Hoitaisinko ilman korvausta vierasta vammaista lasta yksin viikko kerrallaan

Kysykää samaa itseltänne säälipukki mammat

Ei se ollut mikään "luonnollinen ratkaisu" vaan viimeinen keino. Ja entisistä lapsista on kyllä tähän saakka osattu pitää huolta. Kaikkea ei valitettavasti voi eikä osaa ennakoida. ap[/quote]

Entinen lapsi= aikuinen?

Vai puhutko nyt miehesi vanhemmista (ensimmäisen liiton) lapsista? Eihän lapsista tule entisiä vaikka vanhemmalle uusia siunaantuisi useamminkin kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti: 4v erityislapsi, josta äiti ei jaksa huolehtia päihdeongelmansa takia, mutta isä on ns. normaali ihminen, ja lapsi sijoitetaan perheen ulkopuolelle koska isä ei kykene järjestämään työelämäänsä niin, että huolehtisi lapsesta??? Miten tämä voi olla mahdollista? Ja miten isä voi ikinä perustella itselleen tuon?

Normaalilta tuntuisi, että mies päivätöihin ja lapsi päiväkotiin, isä vie ja hakee, ja istuu joka jumalan ilta kotona hoitamassa lapsiaan (muutenkin päiväkoti varmaan auttaisi 4v:tä).

(Ap:ta en siis erityisesti tässä syytä, hänen kuuluisi olla sivullinen koko sotkussa).

Tämä nyt valitettavasti on tilanne. Mies on kaikki viikot poissa kotoa, eikä sitä työtä niin vain vaihdeta/voi siitä luopua, koska elättää meidät kuitenkin sillä työllään.

Lisäksi tän 4-v:n ongelmat mm käytöshäiriöt on tukiperheenkin mukaan sitä luokkaa, että hän tarvitsee niihin ilmeisesti järeämpää apua ja henkilökohtaista tukea enemmän kuin minä "tavismammana" ja suurperheen äitinä pystyn antamaan.

Kävin tänään katsomassa lasta sijoituspaikassa, viemässä lisää vaatteita/tavaroita ja kyllä mulla itku tuli; toinen näytti niin pieneltä ja hukassa olevalta, poissa oli uhma ja "ilkeys" vaan tuli suoraan mun syliin eikä ois lähtenyt millään pois :'( ap

No, normaaleilla ihmisillä se nyt vaan menee niin, että jos toinen vanhempi ei kykene lapsista huolehtimaan, niin se toinen järjestää elämänsä niin, että kykenee. Eikä lasta huostaanoteta sen takia, että toinen ei voi lopettaa reissutöitä.

Rehellinen kysymys: jos sä olisit reissutöissä, ja sun lasten isä vaikka kuolisi/joutuisi katkolle/tms., niin antaisitko lapsesi sijoitukseen vai lopettaisitko reissutyöt ja jäisit työttämäksi?

Helppo vastata; minä lopettaisin työt ja jäisin työttömäksi jotta voisin pitää lapseni. Mutta ihmiset on erilaisia, en mä voi vaatia toista ihmistä käyttäytymään mun tavalla; hänellä on omat syynsä omiin päätöksiinsä. Lisäksi tässä puhutaan nyt FAS-lapsesta jolla on erityisen tuen tarvetta, ja sossut sanoi meille aika suoraan, että se tuki toteutuu parhaiten muualla kuin kotona. ap

Mä en vaan ikinä kykenis elämään ja tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa. Miehen joka hylkää lapsensa. Antaa ne tuosta vaan sijoitettavaksi, eikä tunnu missään. Ei tuossa ole kyse työstä, kyse on siitä että mies käyttää työtä tekosyynä vastuidensa välttelylle. Mies on vastuuton paska. Ja sellaisen kanssa minä en eläis. Sinä elät ja vielä ymmärrät miestä ja se kertoo sinusta paljon. Jos sinä kuolisit tai joutuisit sairaalaan pidemmäksi aikaa niin sun lapset joutuis lastenkotiin. Koska miehestä ei olis niitä hoitamaan. Se vaan tuumais, että ei voi mitään, pakko tehdä töitä. Sun miehes on tunnehäiriöinen. Normaali mies ei toimi noin. Normaali mies rakastaa lapsiaan ja edes yrittää pitää heidät kotona. Sun mies ei yritä. Sen lapsille saa tehdä mitä huvittaa. Se ei välitä.

Ja kissan villat. Nyt on kysymys FAS-lapsesta, siis vanmaisesta lapsesta, jollaista ei tarvitsisi edes olla jos äitinsä ei olisi lähtökohtaisesti pahoinpidellyt tätä raskausaikana.

Pakko siinä on miettiä myös kokonaisuutta. Mites luulet, että isin rakkaus tai läsnäolo poistaa lapsen vamman? Ei mitenkään. Lapsi tarvitsee helkkarin paljon ammattiapua, jotta saa edes jonkinlaisen siedettävän tulevaisuuden mahdollisuuden. Isi ei tätä tilannetta pysty ratkaisemaan, tuskin edes ap vaikka miten paljon rakastaisi, jos ei nyt satu olemaan alan asiantuntija.

Tuossa perheessä on myös muita lapsia, ja myös heidän(etenkin avuttoman vauvan) turvallisuus on tämän keissin avainkysymys.

Ap, olet todella jaksanut panostaa lapseen, hienoa! Koeta nyt panostaa omaan jaksamiseesikin. Teidän perheessä myös muut lapset tarvitsevat sinua, ja erityislapset vie myös sitä huomiota heiltä. Ammattiapu on erityislapselle ehdottoman tärkeää nyt, joten älä siitä kanna huonoa omaatuntoa. Et voi sille asialle enempää tehdä. Lapsi tarvitsee paljon ohjausta ja todennäköisesti vakaita kasvuolosuhteita, joten vuorosysteemi ei ole välttämättä hänelle muutenkaan paras vielä pitkiin aikoihin. Vakauttamalla lapsen elinolosuhteet on mahdollista kuitenkin vielä auttaa häntä, joten siitä ei ole mitään syytä kantaa huonoa omatuntoa.

Jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Ei se ollut mikään "luonnollinen ratkaisu" vaan viimeinen keino. Ja entisistä lapsista on kyllä tähän saakka osattu pitää huolta. Kaikkea ei valitettavasti voi eikä osaa ennakoida. ap

Entinen lapsi= aikuinen?

Vai puhutko nyt miehesi vanhemmista (ensimmäisen liiton) lapsista? Eihän lapsista tule entisiä vaikka vanhemmalle uusia siunaantuisi useamminkin kumppanin kanssa.

Kirjoitin entinen, koska tekstissä johon vastasin, käytettiin sitä sanaa. Mulle kaikki lapset on rakkaita, ja he tietävät sen kyllä. ap

Todellisuudessahan tässä on nyt kyse siitä, että te ootte saanu yhteisen lapsen ja sä haluat ne entisen liiton "kakarat" pois sun "rakkaus" kuplasta häiritsemästä

Aivan ihania kommentteja osa on kirjoittanu mulle, kiitos niistä, ette osaa edes varmaan kuvitella miten hyvältä ja lohdulliselta ne tuntuu tässä tilanteessa kun paskaa vaan sataa niskaan ja koet itsesi täysin epäonnistuneeksi vaikka itse tiedät tehneesi kaikkesi :'( ap