Lue keskustelun säännöt.
4-v mm puree vauvaa. Voiko tai kannattaako oikeusteitse vaatia tapaamissopimukseen muutosta toisen lapsen osalta
17.04.2018 |
kun meno on mennyt miehen nuoremman lapsen kans ihan mahdottomaksi viimeisen vuoden aikana, kun meille syntyi kuopus. Miehen lapset on meillä viikko-viikko, vanhemman kans jutut sujuu mut tää nuorempi on suoraan sanottuna täys hirviö välillä. Lasten äiti ei (tietenkään) halua luopua lapsivapaista viikoistaan eikä perheneuvolasta ole ollu apua.
Kannattaisko hakea esimerkiks oikeusteitse muutosta nuoremman lapsen asumiseen toistaiseksi vai mitä voi tehdä, tällaisenaan kun tilanne ei voi enää jatkua? Olemme miehen kanssa molemmat tällä kannalla. Lapsista miehellä on ex-vaimon kanssa yhteishuoltajuus.
Kommentit (357)
Mun mielestä mies on kyllä tässä se jonka pitäisi asiansa järjestää niin, että kykenee hoitamaan oman osuutensa huoltajuudesta. Nyt hän on hoitanut se niin, että on sysänmyt vastuun sinulle (ja sinä olet suostunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mies on varmaan avaruuslentäjä. Tai aivokirurgi, joka tekee aivan p-keleen pitkää leikkausta.
"Huh huh, menikin sitten 36 tuntia. Onko minua kyselty?"
"Tohtori Virtanen, viesti vaimoltanne. Hän antoi juuri lapsenne laitokseen. Lisäksi soittopyyntö sosiaaliviranomaisilta. He ovat sopineet yksityiskohdista vaimonne ja lasten äidin kanssa. Vanhempi lapsenne muuten muuttaa teille."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Toistaiseksi valitettavasti kyllä mies on reissutöissä :( Taloudellisen tilanteen takia ei voi jäädä poiskaan. Ollaan ehdotettu lapsen äidille, että nuorempi ois enemmän hänen luona ainakin tilapäisesti, koska musta tuntuu että mä en oikeasti jaksa kohta enää kauaa. Äiti ei suostu. Tämä 4-v on ns. erityislapsi äitinsä raskauden aikaisen alkoholin käytön takia, jonka vuoksi hänen kanssa on ollut aina enemmän haastetta kuin ns normilapsen. Kuitenkin toistaiseksi ollaan pärjätty, ja kerran kuussa hän on tukiperheessä viikonlopun.
Tiedän että mitäs läksit ja niin edelleen, tottahan se on, että tiesin miehellä olevan lapsia ja heidän etu ensin, kaikkeni olen oikeasti yrittänyt, nyt vaan loppuu voimat. Meillä on muitakin lapsia täällä; sekä miehen että oma esikoiseni edellisestä suhteesta ovat 6-v ja ns eskariuhmaa molemmilla, kuitenkin heidän kans ns normaaleja ongelmia. Meidän yhteinen 2-v myös teettää työtä, ja kun hän aikanaan syntyi, ennakoin ongelmia, mutta ne kärjistyi vasta tän nuorimmaisen synnyttyä. Rakastan (uskotte tai ette) kaikkia lapsia, mutta alan olla ihan loppu. Miehen lasten äidin joustamattomuus tuntuu niin ikään pahalta. ap
Lapset oireilevat huomion puutetta, lapsiparat. Miksi niitä pitää tehtailla enemmän kuin omat voimavarat riittävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Jos äidin jaksaminen on tapissa, joten mitenkäpä se isän läsnäolo mitään auttaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Siis ihan pokerina väität, että Suomessa on paljonkin vanhempia, jotka antavat lapsensa sijoitukseen, koska reissutyö.
Totean että Suomessa on paljon vammaisia ja/tai erityislapsia laitoshoidossa ja aivan syystäkin, kun vanhempien osaaminen loppuu. Tukitoimet ovat tulleet myöhässä tai eivät ole auttaneet. Ihan sama mikä oli vanhemman työ tai status.
Kai sillä nyt hiven väliä on, onko vanhempi paikalla vai ei.
Jos paikallaolon ehto ei sisällä läsnäoloa ja lapsen tarpeiden tunnistamista tai edes mielenkiintoa niihin, niin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Jos äidin jaksaminen on tapissa, joten mitenkäpä se isän läsnäolo mitään auttaisi...
Jos ”isä” on lähinnä nimenä papereissa(viikot poissa), niin mitäpä se tähän hätään auttaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eiköhän se isä nyt kuitenkin ole ollut myös kotona, ei Suomessa kukaan perheellinen tee reissutyötä 24/7 kuukausikaupalla.
Jos lapsi olisi niin vammainen/erityistarpeinen, että tarvitsisi oikeasti laitoshoitoa, niin tuskin hän olisi voinut mitenkään olla useamman vuoden joka toinen viikko alkoholisoituneen äidin ja joka toinen viikko ylikuormitetun ap:n hoidettavana.
Ja kyllä, isän läsnäolo nimenomaan tekisi ihmeitä lapselle. Ihan sama, kuinka etäiset välit isällä ja lapsella tähän saakka on ollut, niitä voisi alkaa nyt lähentää. Kyseessä on kuitenkin lapsen oma isä joka on ollut jollain tapaa lapsen elämässä tämän syntymästä saakka. Kyseessä on lapsen oma koti ja se, että häntä ei hylätä viranomaisille, kun hän käyttäytyy huonosti. Tämä on se avainkokemus, mikä jokaisen lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan. Että negatiiviset tunteet ja huono käytös otetaan vastaan.
Laitossijoitus on lapselle hirveä trauma ja valtava riskitekijä tulevaisuutta ajatellen. Tässä ei ole kyse mistään lintsaavasta ja huumeilla leikkivästä teinistä, jolle sijoitus voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhemmat eivät saa menemään kouluun. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta pikkulapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Jos äidin jaksaminen on tapissa, joten mitenkäpä se isän läsnäolo mitään auttaisi...
Jos ”isä” on lähinnä nimenä papereissa(viikot poissa), niin mitäpä se tähän hätään auttaa..?
Joo, parasta että viedään lapsi laitokseen eikä kerrota iskälle, kun ei se mitään kumminkaan osaa lapsensa kanssa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti: 4v erityislapsi, josta äiti ei jaksa huolehtia päihdeongelmansa takia, mutta isä on ns. normaali ihminen, ja lapsi sijoitetaan perheen ulkopuolelle koska isä ei kykene järjestämään työelämäänsä niin, että huolehtisi lapsesta??? Miten tämä voi olla mahdollista? Ja miten isä voi ikinä perustella itselleen tuon?
Normaalilta tuntuisi, että mies päivätöihin ja lapsi päiväkotiin, isä vie ja hakee, ja istuu joka jumalan ilta kotona hoitamassa lapsiaan (muutenkin päiväkoti varmaan auttaisi 4v:tä).
(Ap:ta en siis erityisesti tässä syytä, hänen kuuluisi olla sivullinen koko sotkussa).
Samaa mieltä. Isän työpaikasta kuitenkin tuli mieleen: Työpaikoissa ei järin paljon valinnanvaraa ja joustoa ole, jos koulutus on matala. Jostain syystä kuvittelen, että mies on joku rekkakuski. Jos hän olisi esim. myyntimies ja kauppaisi uusia ikkunoita tai ylihintaisia putkiremppoja vanhuksille, hän voisi vaihtaa myyntipiirin lähemmäs kotia.
Silti: miehen ei pidä tehdä maailmaan lapsia heitteille. Jos jälkeläisen tuottaa, siitä huolehditaan niin hyvin kuin mahdollista loppuelämän jokaisena päivänä, kunnes jälkeläinen on aikuinen. Sitä ei hylätä juopon exän ja ylirasittuneen nyxän hoteisiin, vaan sille ollaan ISÄ, SAATANA! eikä isyys lopu lapsen täysi-ikäisyyteen, isänä ollaan omaan kuolemaan saakka. Samoin tietysti äitinä.
Kenestäkään ei tehdä isää vasten tahtoaan, koska kukaan ei pakota lykkäämään penistä naisen sisään ilman kumia. Ja sterilaation saanti on miehelle lastenleikkiä verrattuna siihen alentavaan byrokratiaan, joka naisen on läpäistävä. Toipuminenkin hemmetin paljon nopeampaa, kun vatsaonteloa ei avata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko ihan tosissanne? Että ei voi 5min suihkussa käydä (itkuhälytin vieressä) , jos talossa on pieniä lapsia? okei, ehkä olen sitten paska äiti. Tai sitten te ette tajua sitä, mikä ero on mahdollisella tahattomalla vahingolla joka siinä ajassa voi käydä, ja sillä, että sun kotona on lapsi, joka oikein väijyy pienintäkin tilaisuutta satuttaa ja tuhota. Ja miten se voi viedä voimat. ap
Lue oma tekstisi. Miksi pidät lapsihirviötä kotonasi?
En vaan ymmärrä miksi lapsia on tehty ensin alkoholistin kanssa ja sitten vielä kuvioon lisää heti perään.
KERTOKAA MITÄ MÄ VOIN TEHDÄ? AUTTAKAA!!, siksihän mä tän aloituksen tein koska oon ihan umpikujassa! Ei ole apua ollut perheneuvolasta, ei lapsen äidistä, mies ei voi lopettaa töitään ja vaikka lopettaisi, tuskin siitä pysyvää apua olisi. Lapsi on rakas vaikka vaikea, onko sitten ainoa vaihtoehto todella vaan se, että menee sijoitukseen? Kyyneleet tuli silmiin jo nyt kun edes tänne kirjoitin tämän, mutta totuus on että mä en jaksa enää kun mitään toivoa paremmasta ei näy, pahenee vaan. ap
No mä olisin ehdottanut että muutat omien ja yhteisten kanssa erilleen miehestä. Mutta tää sosiaalipäivystysjuttu...en tunne ko. prosesseja, mutta mitä sä oikein sanoit niille, että sait ne tulemaan, yleensä huostaanottoa ei kovin herkästi tehdä? Ja mitä luulet että mies sanoo kun kuulee?
Lapsi parka.Ei ole kyseessä huostaanotto vaan kiireellinen sijoitus. Kerroin, että olen yksin viiden alle kouluikäisen kans joista yksi on väkivaltainen erityislapsi, tukiverkkoja ei ole enkä ole saanu riittävää apua vaikka oon yrittäny sitä hakea. Kerroin, että viimeiset puoli vuotta on ollu täyttä helvettiä ja oon ihan jaksamiseni äärirajoilla kun en ole juuri nukkunutkaan moneen viikkoon, vauva tekee hampaita, 2-v mustis ja jotain alustavaa uhmaa jo, ennen niin helpot 6-vuotiaat alkanu myös vaikeiksi (ns eskariuhma kuulemma) ja tuo 4-v ei tottele mua enää ollenkaan ja pyrkii joka välissä satuttamaan pienempiään ja välillä myös isompiaan. Sanoin rehellisesti, että pelkään tekeväni sille kohta jotain (tyyliin tukistan) ja aloin itkeä kun kerroin tästä kaikesta.
Mies oli tottakai järkyttynyt ja surullinen kun kuuli asiasta, mutta ei se mua syytä, eipä olis varaakaan kun tietää itse miten on jättäny kaiken mun vastuulle. Sanoi nyt kerrankin sentään että tietää olleensa paska isä ja puoliso. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eihän me varmasti tiedetä auttaisiko se, mutta lienee aika selvää, että se olisi oikein ja se mitä nyt tehdään, on väärin.
Mutta on kyllä monia syitä uskoa, että isän vastuunottaminen lapsesta myös auttaisi verrattuna laitossijoitukseen. On aika lailla tilastoja siitä, että laitossijoitus ei ole millään lailla hyvä juttu (toki jos koti on väkivaltainen tms. niin laitos on parempi, mutta tässä tapauksessa niin ei ole), ja myös tutkimustietoa siitä, että lapselle on erittäin traumaattista joutua vanhempiensa hylkäämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eiköhän se isä nyt kuitenkin ole ollut myös kotona, ei Suomessa kukaan perheellinen tee reissutyötä 24/7 kuukausikaupalla.
Jos lapsi olisi niin vammainen/erityistarpeinen, että tarvitsisi oikeasti laitoshoitoa, niin tuskin hän olisi voinut mitenkään olla useamman vuoden joka toinen viikko alkoholisoituneen äidin ja joka toinen viikko ylikuormitetun ap:n hoidettavana.
Ja kyllä, isän läsnäolo nimenomaan tekisi ihmeitä lapselle. Ihan sama, kuinka etäiset välit isällä ja lapsella tähän saakka on ollut, niitä voisi alkaa nyt lähentää. Kyseessä on kuitenkin lapsen oma isä joka on ollut jollain tapaa lapsen elämässä tämän syntymästä saakka. Kyseessä on lapsen oma koti ja se, että häntä ei hylätä viranomaisille, kun hän käyttäytyy huonosti. Tämä on se avainkokemus, mikä jokaisen lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan. Että negatiiviset tunteet ja huono käytös otetaan vastaan.
Laitossijoitus on lapselle hirveä trauma ja valtava riskitekijä tulevaisuutta ajatellen. Tässä ei ole kyse mistään lintsaavasta ja huumeilla leikkivästä teinistä, jolle sijoitus voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhemmat eivät saa menemään kouluun. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta pikkulapsesta.
Ap:n mukaan reissutyö isällä viikot. Ei käy ilmi onko rekkakuski, myyntiedustaja vai yrittäjä. Vkonloput kotona ilmeisesti. Ap ollut kuvioissa koko lapsen elinajan, eli tuttu ihminen. Edellisen vauvan kanssa ei ollut ongelmia. Nyt on. Miksi lapsi oireilee nyt? Onko FAS jäänyt vaille erityistoimenpiteitä/kuntoutusta/tms? Vai onko äidin kotona asiat huonontuneet, ja oireilee sitä turvalliseksi kokemansa aikuisen(ap:n) kautta?
FASin ilmentymää lapsella ei ole tarkennettu. Pahimmillaan voi olla kyseessä se, ettei kuntoutusta ole ollut, kotona asioita ei ole huomioitu, ja nyt tilanne eskaloituu koska oireet ovat päässeet jatkumaan ja vahvistumaan piilossa. Huomattavat käytöshäiriöt tukiperheessä valitettavasti kertovat nekin jotain. Isän kanssa välien kehittyminen ei ratkaise tilannetta nyt, kun ratkaisuja pitäisi tehdä. Välejä voidaan kyllä koettaa rakentaa ja kehittää, mutta nopeaa sekään ei ole. Siksi sijoitus nyt, ja isän asteittainen välien lähentäminen ohessa voisivat auttaa tilanteen ratkaisemisessa, mutta nopeasti se ei tapahdu.
FAS on riskitekijä lapsen tulevaisuutta ajatellen. Siksi siihen täytyy saada oikeanlaista apua pian. Jos isästä ja äidistä ei ole kasvattajiksi, niin silloin sijoitus on lapsen kannalta ainoa oikea ratkaisu. Silloin ainakin joku kantaa lapsesta vastuuta. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta FAS-lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eiköhän se isä nyt kuitenkin ole ollut myös kotona, ei Suomessa kukaan perheellinen tee reissutyötä 24/7 kuukausikaupalla.
Jos lapsi olisi niin vammainen/erityistarpeinen, että tarvitsisi oikeasti laitoshoitoa, niin tuskin hän olisi voinut mitenkään olla useamman vuoden joka toinen viikko alkoholisoituneen äidin ja joka toinen viikko ylikuormitetun ap:n hoidettavana.
Ja kyllä, isän läsnäolo nimenomaan tekisi ihmeitä lapselle. Ihan sama, kuinka etäiset välit isällä ja lapsella tähän saakka on ollut, niitä voisi alkaa nyt lähentää. Kyseessä on kuitenkin lapsen oma isä joka on ollut jollain tapaa lapsen elämässä tämän syntymästä saakka. Kyseessä on lapsen oma koti ja se, että häntä ei hylätä viranomaisille, kun hän käyttäytyy huonosti. Tämä on se avainkokemus, mikä jokaisen lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan. Että negatiiviset tunteet ja huono käytös otetaan vastaan.
Laitossijoitus on lapselle hirveä trauma ja valtava riskitekijä tulevaisuutta ajatellen. Tässä ei ole kyse mistään lintsaavasta ja huumeilla leikkivästä teinistä, jolle sijoitus voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhemmat eivät saa menemään kouluun. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta pikkulapsesta.
Ap:n mukaan reissutyö isällä viikot. Ei käy ilmi onko rekkakuski, myyntiedustaja vai yrittäjä. Vkonloput kotona ilmeisesti. Ap ollut kuvioissa koko lapsen elinajan, eli tuttu ihminen. Edellisen vauvan kanssa ei ollut ongelmia. Nyt on. Miksi lapsi oireilee nyt? Onko FAS jäänyt vaille erityistoimenpiteitä/kuntoutusta/tms? Vai onko äidin kotona asiat huonontuneet, ja oireilee sitä turvalliseksi kokemansa aikuisen(ap:n) kautta?
FASin ilmentymää lapsella ei ole tarkennettu. Pahimmillaan voi olla kyseessä se, ettei kuntoutusta ole ollut, kotona asioita ei ole huomioitu, ja nyt tilanne eskaloituu koska oireet ovat päässeet jatkumaan ja vahvistumaan piilossa. Huomattavat käytöshäiriöt tukiperheessä valitettavasti kertovat nekin jotain. Isän kanssa välien kehittyminen ei ratkaise tilannetta nyt, kun ratkaisuja pitäisi tehdä. Välejä voidaan kyllä koettaa rakentaa ja kehittää, mutta nopeaa sekään ei ole. Siksi sijoitus nyt, ja isän asteittainen välien lähentäminen ohessa voisivat auttaa tilanteen ratkaisemisessa, mutta nopeasti se ei tapahdu.
FAS on riskitekijä lapsen tulevaisuutta ajatellen. Siksi siihen täytyy saada oikeanlaista apua pian. Jos isästä ja äidistä ei ole kasvattajiksi, niin silloin sijoitus on lapsen kannalta ainoa oikea ratkaisu. Silloin ainakin joku kantaa lapsesta vastuuta. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta FAS-lapsesta.
-Isä on työssäkäyvä normi-ihminen; on epäuskottavaa, että "hänestä ei olisi kasvattajaksi"
-Isä on aivan varmasti lapselle läheisempi kuin tuntemattomat viranomaiset ja sijaisperhe
-Lapsi on ollut kotihoidossa tähän asti joten ei varmasti tarvitse ympärivuorokautista laitoshoitoa (sitähän ei oltu edes kaavailemassa, vaan sijaisperhettä, miksi siis ei voisi olla yhtä hyvin omassa perheessään, jos isä vaan toimisi oikein?)
-Lapsi tarvitsee aivan varmasti terapiaa ja ammattiapua; nämä voidaan kuitenkin hoitaa siten, että lapsi asuu kotona.
-Lapsen ongelmat ovat ap:n kertoman perusteella ennen kaikkea tunne-elämässä; tällaiselle lapselle hylkääminen on todennäköisesti aivan hirveä isku.
-Sinä keksit, että "ratkaisuja pitää tehdä nyt". Miksi? Ja miksi ratkaisu ei voi olla se, että isä hoitaa lasta ja hän saa terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eihän me varmasti tiedetä auttaisiko se, mutta lienee aika selvää, että se olisi oikein ja se mitä nyt tehdään, on väärin.
Mutta on kyllä monia syitä uskoa, että isän vastuunottaminen lapsesta myös auttaisi verrattuna laitossijoitukseen. On aika lailla tilastoja siitä, että laitossijoitus ei ole millään lailla hyvä juttu (toki jos koti on väkivaltainen tms. niin laitos on parempi, mutta tässä tapauksessa niin ei ole), ja myös tutkimustietoa siitä, että lapselle on erittäin traumaattista joutua vanhempiensa hylkäämäksi.
Juuri näin. Mikä olisi oikein tai väärin ei vaan aina auta oikeassa elämässä, varsinkin kun asiat ovat luisuneet paikoiltaan, eikä biovanhemmilta kummaltakaan löydy sitä kuuluisaa vastuunkantoa.
Tutkimustieto(viite, jos mahd) käsittääkseni koskee tässä tapauksessa ns.terveitä lapsia, vai kattavatko ne esim. monivammaiset lapset? Ko lapsihan on jo hylätty äitinsä puolesta, ja isäkin on vähän kysymysmerkki. Kuinka monta hylkäystä lapsen sitten on vielä koettava ennen sitä traumaattista sijoitusta/huostaanottoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Jos äidin jaksaminen on tapissa, joten mitenkäpä se isän läsnäolo mitään auttaisi...
Jos ”isä” on lähinnä nimenä papereissa(viikot poissa), niin mitäpä se tähän hätään auttaa..?
Joo, parasta että viedään lapsi laitokseen eikä kerrota iskälle, kun ei se mitään kumminkaan osaa lapsensa kanssa tehdä.
No eipä tuo ole näyttänyt osaavan kun ei kerran edes sitä työaikaakaan ole oma-aloitteisesti alkanut rukkailemaan. Se olis ollut edes alku. Vaan ei tullut, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eihän me varmasti tiedetä auttaisiko se, mutta lienee aika selvää, että se olisi oikein ja se mitä nyt tehdään, on väärin.
Mutta on kyllä monia syitä uskoa, että isän vastuunottaminen lapsesta myös auttaisi verrattuna laitossijoitukseen. On aika lailla tilastoja siitä, että laitossijoitus ei ole millään lailla hyvä juttu (toki jos koti on väkivaltainen tms. niin laitos on parempi, mutta tässä tapauksessa niin ei ole), ja myös tutkimustietoa siitä, että lapselle on erittäin traumaattista joutua vanhempiensa hylkäämäksi.
Juuri näin. Mikä olisi oikein tai väärin ei vaan aina auta oikeassa elämässä, varsinkin kun asiat ovat luisuneet paikoiltaan, eikä biovanhemmilta kummaltakaan löydy sitä kuuluisaa vastuunkantoa.
Tutkimustieto(viite, jos mahd) käsittääkseni koskee tässä tapauksessa ns.terveitä lapsia, vai kattavatko ne esim. monivammaiset lapset? Ko lapsihan on jo hylätty äitinsä puolesta, ja isäkin on vähän kysymysmerkki. Kuinka monta hylkäystä lapsen sitten on vielä koettava ennen sitä traumaattista sijoitusta/huostaanottoa?
Ko. lapsi ei ole monivammainen, hänellä on tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia! Vaikeasti kehitysvammaiset lapset ovat niitä, jotka vanhemmat usein sijoittavat laitoksiin, joissa nämä voivat saada parempaa fyysistä hoitoa.
Jos lapsi sijoitetaan nyt, hän kokee 100% varmuudella hylkäyksen. Jos ei, on mahdollista, että hänen ei tarvitse koskaan kokea enää hylkäystä. Miten tämä on niin vaikea nähdä?
Edelleen, me tiedetään, mikä on oikein ja me tiedetään myös, mikä on suurella todennäköisyydellä tälle lapselle paras vaihtoehto. Se, että isä ei aio tämän mukaan toimia, on minulle aivan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies/ isä laittaa työnsä oman vammaisen lapsensa edelle? Eli lapselle ei ilmeisesti ole riittävä rangaistus se että hänen äitinsä päätti ryypätä raskausajan ja näin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa lapselle; isäkin valitsee työn lapsen sijaan. Lapsi parka, ei varmaan olisi voinut paskemmin vanhemmuuslotossa käydä :(
Lapsi on lapsi jota pitää rakastaa ja huolehtia huolimatta siitä millainen hän on. Vanhemmat ovat velvollisia ja vastuussa huolehtimaan lapsestaa, oli hän millainen tahansa. Jos äiti ei sitä tee, sitten sen tekee isä. PISTE.
Lapsen hylkäämistä 4-vuotiaana sijaiskotiin ei voi perustella mitenkään päin eikä näinollen myöskään hyväksyä. Ei vaikka kuinka asiaa kääntelisi parhain päin ja vakuuttelisi ajattelevansa "lapsen parasta".
Hienoa! Nyt kaikki vammaisten lasten vanhemmat kiireen vilkkaan irtisanomaan työnsä ja ilman osaamista vanhemman rakkaudella parantamaan kaikki lasten kehityshäiriöt omaishoidon tuella. Jos yksi lapsi vie kaiken ajan tuosta, niin laitetaan ne sisarukset sitten sijoitukseen!
Saadaan lisää työpaikkoja lähihoitsuille, kun lastenkodit yms. pursuilee yli äyräidensä.
Kyllä minä tunnen vanhemman, joka siirtyi tekemään puolikasta työaikaa, jotta voisi paremmin kuljettaa lasta terapioihin. Ja toisen, joka vaihtoi reissutöistä toimistohommiin ihan terveiden lasten vuoksi.
Niin minäkin. Mutta näillä oli siihen työnsä puolesta mahdollisuus.
Kaikilla ei ole.
Mutta herran jestas, jos sitä toista vanhempaa ei ole, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja? Ei kai kukaan vakavasti harkitse lapsensa antamista pois jotta voi pitää työnsä? En vähättele työmarkkinoiden kovuutta, enkä missään nimessä minkään muun hankaluuden takia kuvittelisi kenenkään irtisanoutuvan, mutta miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen että ei tekisi kaikkeaan pitääkseen lapsensa kotona?
No ei ole äityli eikä isi tässä tapauksessa niin tehnyt aiemminkaan, ja nyt paskat on jo housussa kun ilmaiselta lapsenvahdiksi loppuu voimat. Vammainen lapsi vie herkemmin enemmän voimia kuin terve(ikäkausien uhmat/haasteet poislukien tietty). Ei näy iskälläkään olevan kovin vahvaa sidettä lapseen, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa on lapsen etu saada pysyvät, turvalliset ja rajat pitävät elinolot.
Se äiti on alkoholisti ja elämänhallinta täysin hukassa. Hän on ulkona tästä yhtälöstä. Isä sen sijaan kykenee työssäkäyntiin ja on tehnyt lisää lapsia suht asiallisen oloisen naisen kanssa, on siis kaikesta päätellen ns. normikansalainen ainakin paperilla. Mun ihmettely koskee nimenomaan sitä, miten tämä normikansalainen voi vapaaehtoisesti antaa 4-vuotiaan lapsensa sijoitukseen. Tässä ketjun loppupuolella on alkanut esiintyä puheenvuoroja, joissa sitä vaikutetaan pidettävän ihan legitiiminä vaihtoehtona, jos ei huvita lasta hoitaa ja työpaikkaakin pitäisi vaihtaa. Tämä on täysin käsittämätöntä. Lapsen hylkääminen ei ole normaaleille ihmisille mikään vaihtoehto, eikä siitä todellakaan pitäisi puhua sellaisena.
Ap:n vastuulla tilanne ei ole, siitä ei ole kyse.
Aivan. Äiti on alkkis, ja mahdollistanut tilanteen eskaloitumisen, koska on jättänyt mainitsematta, että se viini maistuu sitten vieläkin. Jos tämä olisi ollut tiedossa jo ajat sitten, olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa asiaa toisin.
Nyt ei ole. Lapsella on paljon ongelmia, jotka osa taatusti tulevat myös äidin kanssa asumisesta, joten pysyvät olosuhteet tässä tapauksessa ovat se paras vaihtoehto tällä hetkellä. Lumipalloefekti on pakko saada pysäytettyä.
Herää kysymys miten paljon se isän töistä pois jääminen nyt tässä auttaisi, kun käytännössä ap on lasta hoitanut, ja hänen jaksamisensa on tapissa. Jos isällä ei ole kummoisempia siteitä lapseen, niin miten se isän läsnäolo siinä nyt sitten ihmeitä tekisi? Edelleenkään ei puhuta lapsen hylkäämisestä, vaan omien taitojen rajallisuudesta kun kyseessä on vammainen lapsi. Kokeiluihin ei tässä tapauksessa ole aikaa hukattavaksi, vaan nyt täytyy tietää mitä tehdään, jotta lapsi pääsee eteenpäin kehityksessään rajoitteineen päivineen. FAS voi oireilla lukuisin eri tavoin, joten ammattiapu on enemmän kuin suotavaa.
Eiköhän se isä nyt kuitenkin ole ollut myös kotona, ei Suomessa kukaan perheellinen tee reissutyötä 24/7 kuukausikaupalla.
Jos lapsi olisi niin vammainen/erityistarpeinen, että tarvitsisi oikeasti laitoshoitoa, niin tuskin hän olisi voinut mitenkään olla useamman vuoden joka toinen viikko alkoholisoituneen äidin ja joka toinen viikko ylikuormitetun ap:n hoidettavana.
Ja kyllä, isän läsnäolo nimenomaan tekisi ihmeitä lapselle. Ihan sama, kuinka etäiset välit isällä ja lapsella tähän saakka on ollut, niitä voisi alkaa nyt lähentää. Kyseessä on kuitenkin lapsen oma isä joka on ollut jollain tapaa lapsen elämässä tämän syntymästä saakka. Kyseessä on lapsen oma koti ja se, että häntä ei hylätä viranomaisille, kun hän käyttäytyy huonosti. Tämä on se avainkokemus, mikä jokaisen lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan. Että negatiiviset tunteet ja huono käytös otetaan vastaan.
Laitossijoitus on lapselle hirveä trauma ja valtava riskitekijä tulevaisuutta ajatellen. Tässä ei ole kyse mistään lintsaavasta ja huumeilla leikkivästä teinistä, jolle sijoitus voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhemmat eivät saa menemään kouluun. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta pikkulapsesta.
Ap:n mukaan reissutyö isällä viikot. Ei käy ilmi onko rekkakuski, myyntiedustaja vai yrittäjä. Vkonloput kotona ilmeisesti. Ap ollut kuvioissa koko lapsen elinajan, eli tuttu ihminen. Edellisen vauvan kanssa ei ollut ongelmia. Nyt on. Miksi lapsi oireilee nyt? Onko FAS jäänyt vaille erityistoimenpiteitä/kuntoutusta/tms? Vai onko äidin kotona asiat huonontuneet, ja oireilee sitä turvalliseksi kokemansa aikuisen(ap:n) kautta?
FASin ilmentymää lapsella ei ole tarkennettu. Pahimmillaan voi olla kyseessä se, ettei kuntoutusta ole ollut, kotona asioita ei ole huomioitu, ja nyt tilanne eskaloituu koska oireet ovat päässeet jatkumaan ja vahvistumaan piilossa. Huomattavat käytöshäiriöt tukiperheessä valitettavasti kertovat nekin jotain. Isän kanssa välien kehittyminen ei ratkaise tilannetta nyt, kun ratkaisuja pitäisi tehdä. Välejä voidaan kyllä koettaa rakentaa ja kehittää, mutta nopeaa sekään ei ole. Siksi sijoitus nyt, ja isän asteittainen välien lähentäminen ohessa voisivat auttaa tilanteen ratkaisemisessa, mutta nopeasti se ei tapahdu.
FAS on riskitekijä lapsen tulevaisuutta ajatellen. Siksi siihen täytyy saada oikeanlaista apua pian. Jos isästä ja äidistä ei ole kasvattajiksi, niin silloin sijoitus on lapsen kannalta ainoa oikea ratkaisu. Silloin ainakin joku kantaa lapsesta vastuuta. Tässä on kyse edelleen 4-vuotiaasta FAS-lapsesta.
-Isä on työssäkäyvä normi-ihminen; on epäuskottavaa, että "hänestä ei olisi kasvattajaksi"
-Isä on aivan varmasti lapselle läheisempi kuin tuntemattomat viranomaiset ja sijaisperhe
-Lapsi on ollut kotihoidossa tähän asti joten ei varmasti tarvitse ympärivuorokautista laitoshoitoa (sitähän ei oltu edes kaavailemassa, vaan sijaisperhettä, miksi siis ei voisi olla yhtä hyvin omassa perheessään, jos isä vaan toimisi oikein?)
-Lapsi tarvitsee aivan varmasti terapiaa ja ammattiapua; nämä voidaan kuitenkin hoitaa siten, että lapsi asuu kotona.
-Lapsen ongelmat ovat ap:n kertoman perusteella ennen kaikkea tunne-elämässä; tällaiselle lapselle hylkääminen on todennäköisesti aivan hirveä isku.
-Sinä keksit, että "ratkaisuja pitää tehdä nyt". Miksi? Ja miksi ratkaisu ei voi olla se, että isä hoitaa lasta ja hän saa terapiaa?
No jos se isä ei halua olla nelivuotiaansa kanssa vaan pakenee reissutöihin, niin minkäs sille voi.
Lapsen äiti makaa työttömänä kotona.
Eikö hän voisi hoitaa lasta nyt kun on tarvetta?
..ai niin on joka toinen viikko kännissä kun ap hoitaa hänen fas lastaan
Kai sillä nyt hiven väliä on, onko vanhempi paikalla vai ei.